Ajatellen vaikka lasten opiskelupaikan valintaa?
Kokemuksia, esimerkkejä, syitä, miksi lapset mahdollisesti hakeutuu samalle alalle..
Tai siitä, että ehkä ihan eri ympyröihin. :)
Kokemuksia, esimerkkejä, syitä, miksi lapset mahdollisesti hakeutuu samalle alalle..
Tai siitä, että ehkä ihan eri ympyröihin. :)
Vastaukset 34
Vanhimmat
Onhan siitä tehty tutkimuksia. Kalevi Kivistön 1970-1980 lukujen vaihteen paikkeilla tekemässä väitöskirjassakin asiaa on käsitelty. Luin sen 1986 kasvatustieteen aproa suorittaessani. Vanhempien koulutustaso vaikuttaa tavallisesti siten, että jälkikasvu valitsee usein saman tai yhtä astetta korkeamman koulutustason kuin vanhempansa. Suomessa oli ainakin 1970-1980 luvuilla alueita, joissa hakeuduttiin alahaisempaan koulutustasoon kuin muualla suomessa
Vanhempien ammatti tuntuu usein luontevalta, kun haetaan ekaa kesätyöpaikkaa, ja vanhempien ammatti ja kesätyökokemus vaikuttavat koulutusalan valintaan. Itse hain 16 vuotiaana kesätöihin teollisuuteen, koska se oli minusta luontevaa, olinhan käynyt isäni työpaikalla tehtaassa useita kertoja jo lapsena. Tosin mulla oli unelma, jonka ammatinvalinnan ohjaaja lyttäsi, ja tuputti isäni ammattialaa minulle. Nelikymppisenä sitten hain siihen koulutukseen, jonka ammatinvalinnan ohjaaja lyttäsi, ja pääsin opiskelemaan.
paitsi että nykyisin se luontevan lisäksi on usein, jopa enimmäkseen niin, että kesätöihin pääsee "suhteilla"!
Mitenköhän nuo tutkimukset nyt, n. 30 vuotta myöhemmin...
Onnea sulle sitkeydestä.. olipa aikanaan melko tyranni ammatinvalinnan ohjaaja sinulla !?!
Lasten on helppo omaksua näkemiään malleja, joten sosiaalisella kasvuympäristöllä on suuri vaikutus.
ja varmaan aikalailla tottakin.
Onhan näitä, lääkäri-, tuomari-, pappi- ja näyttelijäsukuja.
Tavallisilla tallaajilla kyllä vaikuttaa yleinen koulutustason nousu ja yhteiskunnan muuttuminen eniten siihen, että lapset hakeutuvat "ihan eri ympyröihin". Meissä 50-60-vuotiaista on ylioppilaita tai korkeakoulututkinnon suorittaneita todella vähän verrattuna 20-30-vuotiaisiin. Meidän vanhemmistamme taas valtaosa on ollut joko maatalousyrittäjiä tai työläisammateissa, joita molempia nykymaailmassa tarvitaan paljon vähemmän kuin meidän nuoruudessamme.
Omat ammattitoiveeni aikanaan suuntautuivat aloille, jotka tunsin vain työn tulosten kautta. Isä oli kaupallisella alalla, joka ei minua koskaan kiinnostanut. Äiti oli ajan tavan mukaan kotona, ja se oli kyllä itselleni se vihonviimeinen "ammatti", sitä en olisi tehnyt mistään hinnasta, jo taloudellisen itsenäisyydenkin vuoksi.
näistä julkisemmista vielä politiikkaa, äkkiseltään vain Paasiot..
Maataloudesta vain ajatus, että jonkun ois jatkettava tilaa.. Toivoa sopii, että se joku on oikeasti kiinnostunut alasta, ei ainoastaan kiltti ja vastuuntuntoinen luonne!
Omalla kokemuspohjalla voin sanoa, että vanhempieni ja suvun odotukset olivat painostavat. Se sama linja jatkuu jo seuraavan sukupolven kohdalla eli tätä yhtä rumbaa on jatkunut nyt neljän sukupolven ajan. Minä vaan satuin olemaan kyvytön siihen, mitä pitäisi osata ja kyetä tekemään ja yhä se vaan vaikuttaa, etten ole niin kuin muut. Siis en itse kärsi siitä, mutta olen yhä mysteeri vanhemmilleni ja vaikka kuinka syy löytyy lääketieteen puolelta, niin jollain tapaa äitini yhä toivoo ihmettä tapahtuvaksi. Minä voisin ihan hyvin jo ruveta haaveilemaan eläkepäivistä ;DDD
Siksi koen suorastaan tukahduttavaa ahdistusta, jos perheissä ei kannusteta lapsia itsenäiseen ajatteluun. Siis eiväthän kaikki lapset siihen ikinä tule pystymäänkään, mutta olen ainakin tarjonnut omille sukulaisnuorille ajatuksia tulemista onnelliseksi muullakin tavoin kuin seuraamalla isien ja äitien jalanjälkiä.
Todella kiinnostava aihe. Kiitos siitä :)
kiittämistä, vaikka mukava ottaa vastaan :)
On aloja, joille työ lienee elämäntapa, kauppa, maanviljelys, ties mitä muita..
Hieno asia kannustaa nuorisoa omaan ajatteluun, etenkin kun työ ei ole koko elämä! :)
Jaa, kiltit ja nöyrät lapset tekevät kuten vanhemmat sanovat. Ne toiset tekevät sitten kuten itse tahtovat.
Itse olin aikanaan omapäinen, opiskelupaikkani tiesin jo hyvin varhain mutta sitä mitä lukisin en tiedä vieläkään ja kaikkea on sitten tullut luettua.
Tytär on myös omapäinen, mikä tietysti näin vanhempana harmittaa. Toivottavasti valintansa osoittautuvat oikeiksi.
pääsee taivaaseen, tuhmat minne vaan.. vai miten se meni.
Isäni aikanaan toivoi, että meen lukioon, vaikka itse ajattelin, että kamalaa lukio; siellä joutuu lukeen.
Mä sitte olin se "kiltti tyttö" ja menin, ilman painostusta! En oo katunut, jos kohta siitä juuri hyötyäkään ollu.
Nöyrä saa olla, muttei nöyristellä ?)
Uskon että omapäisyyys on etu.
Mennä yhyeiskouluun, mutta, meillä ei kunnan elätiksi ruvettu. Silloin pienen tytön mielessä käväsi suru ja sen hetken tahto haudattiin. Jollakin lailla ymmärsin tilanteen. Koskaanhan ei ole liian myöhäistä toteuttaa omia haaveita, tosin niistä ei enää ole sitä "hyötyä" mikä aikanaan olisi ollut. Nyt sitten opiskelen lapsuuteni haavetta :) Ehkä joskus tavoite on saavutettu.
opiskeluillesi onnea, koskaan ei ole liian myöhäistä :)
Jos hyöty ei tärkein, varmaan saat paljon muuta itsellesi sitten KUN tavoite saavutettu! :)
Sitten laitan oikein kuvan profiiliini sitä hetkestä. Jos nyt koskaan saan auki profiiliani :(
No, laitan sitten uuden :) Kiitos toivotuksesta.
Vanhempien antama malli tietysti vaikuttaa lasten käyttäytymiseen paljolti,mutta olen saanut huomata kokemuksen syvällä rintaäänellä että onput putoaa sinne,mihin päin sattuu tuulemaan.
Huolestuttavaa on se että lapsilta odotetaan paljon ja joskus näyttää että koulumenestys on vanhempien menstys,mikä on väärin, koska koulu on jo itse käyty .Sama juoni jatkuu harrastuksien parissa,kun kentän laidalta vanhemmat huutavat kitarisansa nurmikolle,tai tekojäälle ja pelaajat ovatkin vanhemmat,pelinappuloinaan oma lapsi.
Minun näkemykseni asiasta
perää sinun kirjoituksessa!
Tosi väärin, jos vanhemmalla esim. jokin unelma jäänyt toteuttamatta, ei se ole lapsen syy! :)
Meillä elellään tätä murroskautta, huh... Luokioonhan me tyttäriä ollaan kannustettu, kaksi on nyt sitten sen suorittanut, kolmannesta ei vielä tiedetä, mitä hän valitsee, hän on nyttemmin maininnut lukioon menosta, saa nähdä sitten, tämän vuoden kuluessahan hänen se sitten tarvitsee tietää varmasti.
Keskimmäinen tytär etsii parasta aikaa opiskelupaikkaa, mutta liian suppeasti, vain pääkaupunkiseudulta, koska haluaisi muuttaa sinne suunnalle):
Kaksi vanhinta haluaa sairaanhoito-alalle, no, vanhimmainen on jo pienestä pitäen ollut kiinnostunut terveydestä, luki lääkärikirjoja, niin, että pelotti..
Keskimmäinen on näköjään myös kiinnostunut tästä alasta, vaikka kouluaikana opettajistakin jotkut yrittivät vaikuttaa häneen valitsemaan opettajan ammatin.
En tiedä motiivia keskimmäisen tyttären valintaan, onko oma ammattini vaikuttanut häneen, ei ole keskusteltu tästä, mutta luulen ettei näin ole.
Kovasti yritetään kannustaa tyttäriä, oli heidän valintansa mikä tahansa.:)))
sasus :)
Varmaan tärkeää, että kannustaa heitä omissa valinnoissaan, turhan nuorina joutuvat tärkeitä päätöksiä tekemään!
Ei ole helppoa nykynuorilla, ja aika monethan hankkii useamman tutkinnon/ammatin :)
Vanhempieni antama malli vapaudesta valita on onnistunut hyvin sisarusparvemme kouluttautumisessa. Jokainen on valinnut uransa omien mieltymystensä mukaan ja kaikki toimivat eri aloilla. Kavatusmalli on periytynyt meidän lapsillemme. Kukaan ei ole valinnut vanhempiensa mallin mukaisia ammattialoja saati samoja kuin sisarusten lapset.
Katsotaan mikä on kuopuksen tie, suunnan jokseenkin tiedän, mutta lopullinen valinta tapahtunee tulevan opiskeluvuoden jälkeen. Esikoinen tiesi alansa jo alle kouluikäisenä. Kummankaan alat eivät noudata vanhempain mallia vaan ovat persoonallisia omia valintoja.
ja luonne sen lisäksi vaikuttanee.
Kiitos ytimekkäästä ja kattavasta kommentistasi :)
lapsilla, - tytöt terv.hoit.alalla, poika työssä firmassa, josta isänsä jäi laitosmiehen hommista eläkkeelle, tosin eri nimikkeellä..
Pojista tuli sähköalan "asiantuntijoita", vanhin tyttö opiskelee jotakin finanssihallintoo ja meinaa euhun töihin ja nuorin tyttö alta kahdenkymmenen, hänestä tuli ensitöikseen äiti ja se jää nähtäväksi mikä hänestä tulee isona :) No, pääasia on, että ovat tyytyväisä valintoihinsa. Oma äiteeni oli "piikana" talollisilla ja isä oli sekatyömies, minä itte ensin ompelijana kolmikymppiseen asti, sitten siivoilin muutaman vuoden ja sitten aloin opiskelemaan toiseen ammattiin ja nyt olen tyytyväisenä alle kouluikäisten kanssa. Mutta en vielä tiedä mistä (ehkä joskus) jään eläkkeelle, tykkään kovasti käydä koulua - vieläkin.............:)
kukaan ei ole valinnut samaa alaa, jolla itse toimin. Itse valitsi aikaan saman alan, jolla isäni toimija se oli karkea virhe.
oot kokenut myös onnen hetkiä alalla, jonka valitsit!!
alalla, että siitä voisi kirjoittaa 500-sivuisen kirjan, mutta päätyöni oli kaksikymmentä vuotta liike-elämä. Sitä pidän näin jälkeen päin virheenä. En ole liike-elämäorientoitunut ainakaan enää.
että ainakaan oman lapsen kohdalla omalla mallillani ei ole merkitystä. Pojalle on varmasti ollut itsestään selvää, että vanhempiaan enemmän lukee ja että käsillään ei tule työtä tekemään. Alan valintaan varmastikkin on vaikuttanut vain oma mielenkiinto työmahdollisuuksiakaan unohtamatta. Ja se mielenkiinto tuntuu olevan tärkeä koska kaksi opiskeluvuotta on valmis heittämään "hukkaan".
Esikoiseni lähti alalle jossa kilpailu on kovaa. Olla aina hieman edellä muita säästämättä henkisiä voimia on vienyt hänet jo pitkälle, mutta tie ei vielä ole ihan valmiiksi aurattu, edessä on kilpailu muiden hyvien kesätyöntekijöiden joukosta tulla valituksi vakipaikalle. Onneksi hän osaa myös rentoutua. Hänen mieluisin harrastuksensa on sama kuin äidillä, matkustelu.
on vielä matkaa sille vakipaikalle. Ensimmäinen yritys lääkikseen oli pilkkua vajaa.
Matkustelusta myös tykkäisi toisin kuin isänsä, minähän vain stressaantuisin matkustelusta. Rentoutua osaan vain täällä omassa "paratiisissa". Siinäkään suhteessa ei mallit toimi.
Kuopukseni aloittaa kokeilemalla valtiotieteiltä se on jonkin asteen yleissivistävä kokeilu. Hän haluaisi seurata veljensä jalanjälkiä median maailmaan. Kuopus suoritti kaksoistutkinnon sivuten media-alaa. Uskon hänen päätyvän graafikoksi, valokuvaajaksi tai kuvataiteilijaksi. Aika näyttää ; )
Lääketiede vaatii tietynlaisen luonteen, matemaattisen harkitsevan. Sisareni tytär on geriatrian erikoislääkäri. Molemmat poikani ovat hyvin taiteellisia esikoinen lahjakas kirjoittaja ja kuopus piirtäjä. Minun tehtäväni on seurata sivusta ja olla kuuntelija, auttaja, opastaja siis äiti.
enemmänkin, vaihdetaan alaa, opiskellaan useita tutkintoja, ollut jo aiemmin, saati vaativassa nykymaailmassa.
Ja on tuosta kahdesta "hukkaan heitetystäkin" vuodesta tarvinnut jotain jäädä.. :)
vaikutusta. Omani kuitenkin valitsivat sen opiskelupaikan mikä oli lähimpänä ja olivat enempi kavereidensa vaikutuksen alla kuin äitinsä ja isänsä. Ennenkuin lapset alkoivat opiskelemaan ammatteihinsa niin he saivat kyllä vaikutteita niin isältään kuin äidiltäänkin mihin ammatteihin ei kannata panostaa. Meillä kummallakin kun oli erilaisia työtehtäviä laidasta toiseen ja lapset sitten näkivät missä ammatissa me emme viihtyneet, eivätkä lapsetkaan sittemmin näitä ammatteja ole itselleen omaksuneet.
Minua on aina ihmetyttänyt nuoret jotka jo keskiasteella tietävät mihin ammattiin he haluavat ja heillä on myös tähtäimenä onnistua opiskelussaan saada pätevyys juuri siihen ammattiin. Esim tyttäreni luokalla oli eräs tyttö joka halusi lääkäriksi ja niinpä hän onkin ollut lastenlääkäri jo monituiset vuodet. Tämän tyttären äidin ja isän lähisuvussa ei ollut ainuttakaan lääkäriä.
vaikutusta ei voi vähätellä, ainakaan tietyssä iässä.
Tuntuu vähän, oisko myös tuuria mukana tämän nuoren kohdalla, joka jo keskiasteella tiesi mitä halusi..
Ei voi tietää :)
kaikille vastanneille, ei ollu tarkoitus pistää nokkaansa, siis näppejään lähes joka väliin ;)
Jatkakaa toki keskustelua, jos vain mielenkiintoa riittää!
Et Sinä näppejäsi mihinkään väliin pistänyt, ainakaan mun mielestä, koska tällaiset jokaisen elämää koskevat,ajatuksia herättävät aiheet ovat keskustelupalstojen piristyksiä. Tulee kaikille tilaa kertoa omakohtaisia näkemyksiään, jossa ei voi erityisesti kilpailla oppimallaan tiedolla ja taidolla. Tosin tutkimuksen tynkää onnistui kiinnnosta aihe-nimimerkki tuomaan ja se taas laittaa ainakin mun ajatuksia liikkeelle pohtimaan lisää.
Muutenkin kiehtovat aiheet, miten me elämme arjessamme monien päätöksien, vaikutuksien ja mallien summana.
kuten myös opiskelussa, varoin visusti omaa pyrkimystä toteuttaa itseäni lasteni uravalintojen kautta!
Valinoista voi todella puhua koska molemmat olivat lukion päästötodistuksessa 9:n ka:n oppilaita ja matematiikkastipendistejä.
Ilmeisesti viivakoodien käyttöönotto markettien kassoilla aiheutti sen ettei kumpikaan penskoistamme kokenut vaimoni peffanjälkeä marketin kassalla matemaattisesti kyllin haasteelliseksi uravalinnaksi.
Tyttö ilmoitti jo lukion alussa että yksi insinööri perheessä riittää.
Valitsi kuitenkin luonnontieteellisen alan.
Poika puolestaan, tuskin esimerkkini kannustamana, valmistui töiden ohessa tekniseltä fysiikalta 5:ssä vuodessa.
Kansakoulupohjainen kaupan kassa ja koneinssi.
Hyvin heikko on esimerkin voima!
Sama koskee tupakointia ja dokaamista.
Kumpikaan tapa ei, esimerkistä huolimatta, tai siitä johtuen, tarttunut.
Omat kokeilunsa ovat alkoholin suhteen tehneet mutta päätyneet kiihkottomaan raittiuteen.
Savuja saivat tarpeekseen jo kotona.