pitänyt valita toinen tapa lähestyä sinua, olisin antanut ainakin positiivisemman kuvan.
Jos sua lähestyisin uudemman kerran, tekisinkö itseni vain naurettavaksi.
Susta ei ota selvää, ei varmasti minustakaan. Tuntuu etten merkitse sinulle, mitä sinä merkitset minulle.
Ei voi muuta sanoa, kuin aika epävarmat fiilikset.
Jos sua lähestyisin uudemman kerran, tekisinkö itseni vain naurettavaksi.
Susta ei ota selvää, ei varmasti minustakaan. Tuntuu etten merkitse sinulle, mitä sinä merkitset minulle.
Ei voi muuta sanoa, kuin aika epävarmat fiilikset.
Vastaukset 25
Vanhimmat
suuntaat sun viestisi ?
nainen vain mies?
pks.
Miten sinä sitten lähestyit häntä? Muista ettei vihjailu aina mene perille.
jotain muuta kuin pelkkiä katseita tai.. Lähestyin tavalla mikä kyllä osoitti selvästi kiinnostukseni, mutta samalla saattoi jättää monta kysymysmerkkiä ilmaan.. ja liittyy tähän muutakin..
No selvitä sitten hyvä mies ne kysymysmerkit ja anna silmistäsi näkyä: http://www.youtube.com/watch?v=a28kY1-s-Vc
ollut, eikä ole.
Minun tunteeni ovat niin voimakkaat sinua kohtaan, että suojelen itseäni ja muita...muuten, kun tulisi raunioita ja vain minä...niin..noh ehkä sinä voisit hyvin, jos me oltais pari.
Joskus mietin kyllä, elänkö itselleni ollenkaan?
Mikset halua olla hänen kanssaan jos sinulla on noin voimakkaita tunteita häntä kohtaan?
Eihän tuo kuulosta mitenkään kivalta tilanteelta.
saa sen kuvan ettei ole toivoa, vaikka tunteesi ovatkin voimakkaat. Toivottavasti et ole hän, mahdollisuus toki pieni, niinkuin kaikki tiedätte.
toivoa niin kauan kuin on tahtoa. Pitää vain mahdollisuuden tullen selvittää asiat sen ihmisen kanssa jota kaipaa. Jos mitään ei tule niin kokka kohti uusia seikkailuja. Tsemiä!
Kannattaa hankkia se selkeä "Kyllä" tai "Ei" vastaus. ettei tule turhaan lyötyä päätä seinään tai kuljettua onnensa ohitse. Epävarmat fiilikset on minullakin ja tiedän hiukan hämmentäväni käytökselläni, mutta se menee osittain ujouden ja heikon itsetunnon piikkiin. Haluan todellakin selvittää tämän asian, mutta soittaminen ei tunnu niin oikealta kuin miltä tuntuisi näkeminen ja puhuminen kasvokkain. Viestin laittaminen taas ei tunnu yhtään hyvältä ajatukselta, joten kerään vihjeitä ja kasaan palapeliä miettien miten tämän nyt oikein saisi alkuun.
Jos tää olisi häneltä...ainakin minulle hän merkitsee niin paljon, että sitä on vaikea edes kirjoittaa sanoiksi. Siksikin, etten halua asettaa häntä liian vaikeaan asemaan vaikka rakastankin, sitä voi tuntea monella eri tavoin. Osittain se on itsesuojelua ja ehkä pelokkuutta hänen odotuksistaan. Ja tälläisiin viesteihin vastaaminen on melko omahyväistä, tällöinhän oletan hänen kirjoittelevan minulle, sillä hänen tunteistaan en todellakaan tiedä yhtään mitään ja olenko ollenkaan oikea ihminen vastailemaan näihin. Mutta vastasin.
tosi rohkea hänen suhteensa silloin aluksi. Enää ei olisi rohkeutta niihin, mitä silloin tein. Oma lähestymistapani oli siis erikoinen, mutta toisaalta tuli kai ainakin ilmi, että yritystä löytyy? Vaikka taisi olla sitten väärä tapa ja aika :/
Vaikka en nyt enää niin rohkea olekaan, vähintäänkin yhtä innokas olisin tutustumaan. Tai voi sanoa, että olen paljonkin innokkaampi. Hän on mulle tärkeä ja varmaankin kunhan tutustutaan, meidän välit lähenisi nopeastikin, jos niin halutaan. Usein ajattelen, että nämä palstat vaikeuttaa tilannetta. En oikeastaan keksi, miten päästäisiin täältä pois?
Tuossa olet kyllä oikeassa, että palstat vaikeuttaa tilanteita -se jos mikä on todellista! En tiedä oletko ap vai joku muu.
Vaikeahan sitä on tuntemattomien ihmisten toimintatapaan puuttua, tapansa kullakin. Onko olemassa väärää ja oikeaa tapaa? Riippuu elämäntilanteista ja ihmisistä, näin ajattelen. Siis jos tunteista puhutaan.
Nykypäivänä kaiken pitäisi olla hyvin helppoa; viesti fb:hen, s-postiin, tekstiviestin tai jos osoite ei ole salainen niin vaikka perinteinen käsinkirjoitettu kirje!! Mikäs sen vaivattomampaa vai mitä? :) En nyt sano sitä että näin pitäisi toimia, mutta entäs palstat??
Mutta missä syy, ettei uskalla? Palstoissa? Tunteissa?
omalta ja ehkä joskus sellasenkin hänelle voisin kuvitella kirjottavani. En kuitenkaan tässä vaiheessa. Helpointa voisi olla, jos pääsisin kasvotusten juttuun hänen kanssaan. Siinä voisi olla hyvä johdatella keskustelut sille mallille, että voisi tavata uudelleen, viestitellä tai muuta.
Syy rohkeuden vähenemiseen ei ole tunteissa tai jos on, niin käänteisesti. Kun tunteita on enemmän ja todellisempia, niin rohkeus tehdä aloitteita on vähentynyt. En tiedä, onko tässä oikeasti logiikkaa.
Niin, en ole ap.
miksi se meneekään näin, järjen vastaista tosiaan. Ajattelen jos en olekkaan toisen mielikuvien tasoinen. Toisaalta itselläni ei ole mitään suuria odotuksia hänestä. Silti kun sen TIETYN kohtaa, sen vain tuntee, sitä on hyvin vaikea ilmaista. Pohjimmiltaan kyse on siitä että pelkää kaiken menevän pieleen.
Pieleenhän se menee myös jos mitään ei tee. Ellei kyse sitten ole varatuista ihmisistä.
Pääset täältä pois vain ja ainoastaan ottamalla häneen livenä yhteyttä. Itekkin haluaisin tehdä niin mutta tuntuisi todella erikoiselta ottaa yhteyttä ihmiseen jota en oikeastaan tunne mutta joka jostain syystä jäi mieleen ensikohtaamisella. Olen hänet nähnyt kyllä ohimennen sen jälkeen useinkin. Tässä ihmisessä oli vain jotain mikä kolahti. Hänestä huokui tietynlaista persoonallisuutta josta pidin. Jotkut ihmiset vain tuntuvat omilta. Myös eräs lause jäi mietityttämään tapaamisestamme, en sitä silloin tajunnut koska en ollut terävimmiläni. Pelottaa että jos otan tähän ihmiseen yhteyttä hän pitää mua täysin seonneena. Asumme myös niin lähellä toisiamme että joutuisin muuttamaan mikäli saisin tylyt pakit. :) Mutta toisaalta jos en ota häneen yhteyttä jää hän varmasti kummittelemaan päähäni ikuisiksi ajoiksi. Toisaalta ja toisaalta, vaikeaa on. Eikä tästä voi edes kertoa kenellään kukaan lähipiirissäni ei ymmärtäisi tätä.
häntä? Jos tapasi oli jotenkin erikoinen?
ootko n vai m?
tylyistä pakeista, jos asia jäi vaivaamaan niin ota vain rohkeasti ja reippaasti yhteyttä. Jos mitään ei tule niin varmasti ajan kanssa pääset yli. Et voi menettää mitään, sulla on vain voitettavaa. Hyviä öitä!
tavalla ainakin annat itsellesi mahdollisuuden joko "voittaa" todella paljon tai sit toipua ajan myötä. Ei kannata jäädä ainakaan "märehtimään" tunteiden kanssa, tiedän miten paljon voi olla haittaa ihmiselle jos jättää tällaiset asiat selvittämättä. Ihan omista menneistä oppineena. Ihmiset toki erilaisia. Tsemiä ja öitä taas vielä:)
Olen nainen.
tiettyjä odotuksia ole siitä, millainen hänen pitäisi olla. Haluaisin tutustua ja tulen kyllä mielestäni toimeen ja juttuun erilaisten ihmisten kanssa. Olen ajatellut, että tässä omassa tilanteessani se, että on tunteita häntä kohtaan vaikeuttaa tutustumista ja myös siis aloitteen tekemistä. Jos tunteita ei olisi, voisi helpommin jutella niitä näitä eikä tarvisi ajatella, että ilmeet ja silmät paljastaa jotain muuta kuin suu puhuu :)
Tuo on ehkä totta mitä sanoit, että tuon aloitteen tekemisen suhteen pelkään pieleen menemistä, koska aiemmin on mennyt pieleen. Mutta jos juttelemaan päästäisiin, niin en usko, että siinä tulisi ongelmia tai että olisi pieleen menemisen mahdollisuutta.
voisi koskea minua, paitsi ettei hän tiedä missä asun. Toivoisin hänen ottavan yhteyttä enemmän kuin mitään muuta. Et tunne, mutta siitähän se tutustuminen lähtisi liikkeelle. Seonneena pidän jos et ota yhteyttä:)
Itseasiassa tiedän :). Se oli suht yksinkertaista selvittää. ( Menin siis selvittämään osoitteen ja puhnumeron,mikä oli yhden ystävättäreni mielestä melko friikkiä) Tiedän missäpäin asut ja nimen. Sattuneesta syystä. Koska jos olisit oikea henkilö asuisimme lähellä toisiamme. Mutta en kertakaikkiaan uskalla, vaikka ihan oikeasti haluasin. Mun pitäisi tietää vähän tarkemmin oletko oikea henkilö täällä on niin helppo erehtyä.
hän, niin.....
Tietäisitpä, miten paljon olen ajatellut sinua, miettinyt, miltä tuntuisi päästä sinuun kiinni. Tietäisitpä, miten paljon olen kaivannut ja toivonut, että kohtaisimme jossakin muualla, jossakin kahden. Tietäisitpä, miten hulluna olen sinuun.