On tunnettu tosiasia, että lukeminen, itsensä kehittäminen tiedon janolla estää dementiaa.
Kesän löhöilyn jälkeen päätin alkaa aktiivisen kirjeenvaihdon sähköpostin välityksellä ulkomaalaisille ystävilleni. Voi kuinka kankeaa oli enlanninkielen kirjallinen tuotos ensialkuun vaikka puhunkin sitä päivittäin.
Parin kirjeen jälkeen aivojen solukoista löytyi arvaamattoma suuri sanavarasto. Nettisanakirja
taustalla tuki kirjallisen esityksen tuotosta.
Kuinka pidät yllä oppimiasi taitoja esim. kielitaitoa?
Olen saanut rinnalleni ihmisen, jonka kanssa seikkailemme historiassa, tutkimme menneiden sukupolvien aikaansaannoksia ja kirjallista tuotantoa, matkustamme historiallisille paikoille ja luemme kirjallisuutta.
Huvittuneena totesimme tänään jospa aktiivinen mielenkiintomme elämän eri alueille estää meitä dementioitumasta.
Uskotko, että tieto ei lisää tuskaa vaan mielekkäitä elinpäiviä?
Kesän löhöilyn jälkeen päätin alkaa aktiivisen kirjeenvaihdon sähköpostin välityksellä ulkomaalaisille ystävilleni. Voi kuinka kankeaa oli enlanninkielen kirjallinen tuotos ensialkuun vaikka puhunkin sitä päivittäin.
Parin kirjeen jälkeen aivojen solukoista löytyi arvaamattoma suuri sanavarasto. Nettisanakirja
taustalla tuki kirjallisen esityksen tuotosta.
Kuinka pidät yllä oppimiasi taitoja esim. kielitaitoa?
Olen saanut rinnalleni ihmisen, jonka kanssa seikkailemme historiassa, tutkimme menneiden sukupolvien aikaansaannoksia ja kirjallista tuotantoa, matkustamme historiallisille paikoille ja luemme kirjallisuutta.
Huvittuneena totesimme tänään jospa aktiivinen mielenkiintomme elämän eri alueille estää meitä dementioitumasta.
Uskotko, että tieto ei lisää tuskaa vaan mielekkäitä elinpäiviä?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tieto lisää tuskaa ainakin siinä tapauksesessa saatuaan tiedon sairastavansa parantumatonta
syöpää ja elinaikaa on jäljellä vain rajallinen määrä.
Jos nyt tarkoitat pelkästään kirjallisuudesta kautta kauhottua tietoisuutta niin
kohdallani olen huomannut useammin kuin kerran kuinka auttamattoman typerys oikeastaan
onkaan ja parasta olisi pysyä vain nurkassa ja kuunnella viisaampiensa oppimäärää.
Mutta kun sitä on tällaisella tomppelilla tarve joskus olla tietävämpi mitä onkaan niin
möläyttää ihmisten tietoon sellaistakin tietoa jota katuu syvästi ja hartaasti jälkikäteen.
Jotain sinnepäin ajatusta laittelen !
Olen sammaa mieltä ,tieto lisää hyvinvointia, jos tieto tuottaa iloa ja oivallusta uusista asioista
syntyy aivoissa nitää Ahaa-elämyksiä jotka luultavasti aktivoivat aivojen toimintaa )))) ja lamppu
syttyy päässä , ajatukset kirkastuvat ,tosin tällaista kokemusta ei synny jollei sitä synnytetä
lukemalla ja sytyttämällä, Ahaa-elämykset täytyy kytkeä aivoissa off-tilaan, niin luulen mutten tiedä ))))
En usko, että yksistään lukeminen synnyttää tällaista positiivista aivomyrskyä ihan sama mitä
ihminen tekee, kunhan tämä aivoissa oleva Ahaa -kytkin saadaan syttymään ja tuottamaan positiivista
energiaa ,joista aivosolut nauttivat.
Niin ja voivat aivotkin tuottaa luultavsti ajatusten voimalla samaa energiaa ,kunhan tuottavat
päivittäsen tarpeen positiivista energiaa, tietoisuutta olemassaolostaan ettei se lamppu sammu mitä nyt
väliin räpsiikin elottomuutta.
Asian laidalta :Puutarhanhoito tuottaa luultavsti paljon mielihyvää ja on loppumaton tiedon lähde
sieltä voisi ammentaa parantavaa voimaa niin sielun kuin ruumiin tarpeisiin kasvien parissa
tiedon määrä lisääntyy kuin itsetään sen suurempia hikipisaroita vuodattamatta näin maanpäällinen paratiisi saa alkunsa ja luomistyö kasvunsa.
Kielitaitoa en pidä mitenkään muuten yllä kuin lukemalla ja kirjoittamalla nyt netissä ja vähän tuhrustan
omaperäistä tekstiä jota en lueta kenelläkään. Kielioppi on jäänyt kertaamatta ja sen huomaa oikeinkirjoitustaidostani mikä on vähän sinnepäin ,eikä koskaan oikeinpäin.
Kielitaito on puutteellinen ja sekin huonon Saksan ja Ruotsin varassa joten eipä ole kehumista
mutta jätän oppimisen kielipäille ja - neroille joista tulee mieleen oikopäätä Pentti Saarikoski.
Taitaa tämä pieni valo kohta päässä sammua kokonaan ja kytken aivot delete-tilaan ja käyn
nukkumaan .
Ihana, et kompastunut kompaani, menen itsekin ylisille unitttaa, hyvää yötä; )
Nyt paremmalla vireystilalla.
Positiivinen tunne jonkin jo tehdyn ja onnistuneet työn jälkeen lisää aktiivista jatkamisen tarvetta.
Puutarhanhoito, josta mainitsit on hyvä esimerkki mielihyvän tuottamista keholle ja aivoille. Sain valmiiksi joku aika sitten kauan suunnitteilla olleen kivikkopuutarhan rantaan. Paikka etsi uudelleen käyttöä sillä se toimi aikoinaan poikieni hiekkaleikkipaikkana. Kivien siirron fyysinen rasitus tuotti keholle mielihyvää ja onnistunut kasvien juurtuminen ja kukkiminen toi mielihyvän tunteita aivolohkoihin ; ) Puutarhan somistelun jatkumo muhii aivoissa.
Positiivinen energia niin, siinä kai se on lyhykäisyydessään olisiko yhtä kuin positiivinen asenne niin elämää ja ikääntymistäkin kohtaan. Nyt kun olen vapaa työelämän oravanpyörästä nauttin uusista haasteista. Sain eilen postissa kansalaisopiston esitteen. Jaa, kunpa ehtisi kaikkeen kiinnostavaan mukaan talviaikana, mutta Hollannissa asuminen talviaikaan ei käy yhteen kurssiohjelmien kanssa ja kesäaikaan aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen ; )
Tieto lisää myös uteliaisuutta tietää enemmän ja siten myös mielekkäitä eläkepäiviä joissa on enemmän aktiviteettia.
Onneksi täällä on mitä lukea ja vielä kaikkien vapaassa ja ilmaisessa käytössä. Tässä eräässäkin kirjassa joka kertoi Kiinan historiata ja myös erään henkilön elämäntarinan, oli erittäin hauska juttu kun perheessä asuva vanhus pyyhki vahingossa takapuolensa lehteen jossa oli Maon kuva ja siitä nousi hirveä haloo...
Kielitaitoani pidän yllä ehkä hiukan erikoisella tavalla. Kuuntelen tarkasti joitakin englanninkielisiä ohjelmia ja yritän nopeasti kääntää sen mielessäni ymmärrettävään muotoon, sitten ehtii vielä lukemaan tekstin ja tarkistamaan, menikö oikein. Tosin tämä on hiukan ollut paitsiossa koska olen matkustanut vähemmän mutta se on iskostunut mieleeni ja on pinttynyt tapa.
Paksu sanakirja auttaa myös tarkistamaan virheitä kun tulee eteen sana jota ei osaa kääntää.
Puhelimessa puhuminen vieraalla kielellä on myös aika vaikeaa, sanoisin vaikeampaa kuin kirjoittaminen. Siinä ei ole aikaa niin kauaa miettiä. Niin ja täytyy vielä kääntää sen vastaajankin puhe itseölle ymmärrettävään muotoon.
Aktiivinen joka päiväinen vieraan kielen puhuminen siten, että sitä ei käännä suomeksi on paras tapa päästä irti kieliopin miettimisestä. Tulla ymmärretyksi ja ymmärtää lienee paras tapa oppia uusia ilmaisuja. Kun keskustelijoiden äidinkieli on muu kuin englanti on helpompi pysyä mukana.
Minulla ja Petterillä on hauska yhteinen sekakieli. Englanti pääsääntöisesti maustettuna suomenkielellä ja tarvittaessa saksan- tai ruotsinkielellä.
Kaikkia 'taitojani' pidän yllä huulella ja huumorilla. Oikeastaan nautin ulkomailla tilanteista, joissa tulee kielellisiä tulkintavaikeuksia, silloin voi soveltaa ja säveltää mielensä mukaan ja lopputuloksena yleensä saan lisää kavereita, vaikkapa tarjoilijoista.
Turkissa oli hulvattoman hauskaa kun tingin katukaupustelijan posliinikupposista. Saman aikaisesti Petteri istui viereisessä kengänkiillottajan penkissä. Huutelimme toinen toisillemme ja kengänkiillottajalle sekä kaupustelijalle kielten sekamelskaa. Sain tingattua hinnasta puolet, mutta Petteri oli tyytyväinen kenkiensä kiiltoon, että antoi tippiä kengänkiillottajalle suunilleen sen minkä minä tingin kupposistani.
Elekieli lisättynä muutamalla englanninkielen sanalla ja yhteisymmärrys pelaa kun vielä huumori on mukana siitä tulee täydellinen matkamuisto.
on tällaiselle hurrille jokapäiväinen oppitunti :)) Aina välillä tuskastelen päätteiden kanssa ja keksin uusia sanoja. Se on kuulkas iso etu kun jonkun kielen saa äidinmaidon kera tankattua! Vaikka olen lukion käynyt, en vieläkään osaa partitiivia käyttää, vaan annas olla kun jälkikasvulta kyselen, sieltä tulee vastaus kuin ammus. Öh, tuokin näyttää omituiselta... olkoon.
Ja koska työkieli on suomi, joudun kotona taistelemaan jotta saisin pidettyä ruotsinkielen puhtaana, ilman että heitän laiskasti suomenkielisiä sanoja joka kolmanteen väliin. Tiekkö - "ska du ha pottuja eller nakkeja". Hyrrrr....
Englantia puhun aina välillä lasten kanssa, sillä ajatuksella että saisivat senkin luontevasti omaksi kielekseen. Siinä on vaan se vaara, että pitää tietää että puhuu oikein, koska kaikki virheet kopioituu helposti :) Töissä joudun jonkun verran kääntämään suomen-, englannin- ja suomenkielen välisiä käyttöohjeita, mutta eipä siitä erikoissanastosta paljon apua ole normaalissa elämässä.
Uskon että maailmanmenoa seuraamalla, ja keskustelemalla siitä, pystyy myös lykkäämään sitä kalkkeutumista. Isoäitini oli vielä 90 vuotiaana ihana keskustelukumppani, puhui aiheesta kuin aiheesta, ja aina toisia kunnioittaen. Hän yritti tosiaan ymmärtää nuorten maailmaa ja heidän ongelmia, tietotekniikkaa, ihan kaikkea. Vaikkei hän niitä kaikkia ymmärtänyt, hän kuunteli silti. Siinä on jotain tavoittelemisen aihetta.
Eli, vastaus sun kysymykseen, se se vasta tuskaista on, jos huomaa pudonneensa kärrystä :))
En ole takertunut oikein puhumisen ongelmaan. Emmehän puhu oikein edes äidinkieltämme kuten esim. "mä meen, tuuk sä" jne. Englanti on Peterin ja minun kommunikointikieli ja kuten jo tuolla aikaisemmin kirjoitin kielemme on sekakieltä. "Do you refer chicken and rise or nakkikastike" kuten sinäkin jo mainitsit kielten sekoituksesta kotikäytössä ; )
Kielikuvioilla leikkiminen pitää aivosolut liikkeellä. Luonnollisesti olisi upeaa heittää "fluent english", mutta hyvä näin ja tokihan yritän opetella uutta ja uusia sanoja ja sanontoja. Parhaaksi kertaajaksi koin aloittaa jälleen kirjoittamisen, sillä lukihäiriöisenä konsonantit tuppaavat sekoilemaan ja se jos mikä vääristää myös ääntämistäni ; )
ettei kannattaisi liikaa tuijottaa siihen oikein puhumiseen. Minun kohdalla siinä on kuitenkin puhtaasti kyse laiskuudesta ja taantumasta. Ruotsinkieli on mun äidinkieli, ärsyttää itseäni että menen siitä mistä aita on matalin ja nappasen sanan mistä vaan. Sanonnat on eri juttu, jokaisella kielellä on oma sellainen naseva mitä harvemmin pystyy kääntämään.
Tuli mieleen että lastentarhojen ja koulujen mukaan fyysinen koordinointi helpottaa oppimiskykyä. Pallon heitto tai narulla hyppiminen edistääkin oppimista, silloinkin joutuu aivopuoliskot töihin. Ja kyllähän esim pallopelit vaatii nopeaa reagointikykyä.
En olisi ikinä arvannut että olet lukihäiriöinen! Ei sulla tavallista enemmän kirotusvirheitä ole :)
Anteeksi kun tungettelen keskustelun väliin, mutta meillä taasen äiti oli perin vanhoillista
sorttia ja hän oli ihan tosissaan vihassa tietokoneiden kanssa: Eivät osaa kunnon maatyötä tehdä
menisivät navettaan ja pellolle oppiin menisivät oikeisiin töihin )) näpyttävät joutavia.
Hän päätti jääräpäisyyttään vanheta vasta 90 vuotiaana kaikki mikä olisi tuottanut helpotusta
rollaattori perutettiin nurkkaa :Tuokin vain tiellä ja menisivät kunnon töihin tuota jupinaa
on saanut kuulla aina lapsuudesta saakka.
Poliittinen näkemys hänellä oli vankasti pellon syrjässä kiinni mutta erikoista kyllä hän
seurasi myös aktiivikorvalla päivän poliittista keskustelua : Menisivät kunnon töihin tuta
herrat mistä leipä revitään .Kúolivuoteellaan hän keskusteli tietokoneen välityksellä
Kanadassa opiskelevan lapsenlapsensa kanssa tyytyväisenä kuin lapsi )))
Olen tehnyt valtavasti töitä kirjallisen esityksen eteen. Muuten kirjoitin iltaoppikoulusta ylioppilaaksi tiedostamatta lukihäiriötäni. Ihmettelin kun osasin puhua esim. ruotsia hyvin, mutta kirjoitus takkuili.
Kauppaopistossa asia selvisi englanninkielen opettajan huomatessa, että kirjoitin "whit" sanan monella eri versiolla ; ) Sain kouluterveydenhoitajalta lähetteen tutkimuksiin.
Kun minulle selvisi, että en olekaan tyhmä vaan kärsin aivojen osa-alueen häiriöstä aloin kehittämään kirjoitustaitoani.
Siis oppia ikä kaikki ; )
Mun väliin saa aina tunkea :)))
Noin nopeasti tulee mieleen että on helpompaa taistella uudistuksia vastaan kuin oppia hallitsemaan ne :)) Jonkunlainen syndrooma kelkasta pudonneelle. Ei taida koskea sun äitiä kuitenkaan, en ole kuullut kovin monesta ysikymppisestä jotka suostuvat edes vilkaisemaan tietokonetta :)
Ja taas toisaalta sun äitis oli oikeassa. Parhaiten elämää hahmottaa ne jotka uskaltavat itse työntää kätensä paskaan. Ja kyllä fyysinen työ tuo mielihyvää! Näkee mitä on saanut aikaiseksi, on pistänyt itsensä likoon.
Niin ja jos hän kerran oli oppinut ajamaan pyörällä niin sitä taitoa ei saanut helposti
kitkettyä hänestä irti.
Siinä vaiheessa kun hän polkupyörällä päästeli punaisia liikennevaloja hän oli vihassa autoilijoille
Saatarat )))
eikä suostunuut millään uskomaan kaihin pahentaneen näköä ja jos jotain siitä
mainitsi niin hän totesi :Leikkasivat tahallaan väärin, sano siinä sitte ))
Veljeni joutuivat takavarikoimaan polkupyörän Äiti :Voi olisin ajanut vaikka kuinka monta vuotta
mutta pojat eivät vain usko ,ovat niin omapäisiä))
Siinä vaiheessa kun Ainot eivät enää mahtuneet jalkaan :Ennen vanhaa osattiin tehdä kenkiä
hän paiskasi Ainot nurkkaan :Paskat tuommoisilla kaupunkikengillä mitään tee.
Kiitos välistä on hyvä kirjoittaa ))) luvan kanssa.
englannin kieltä yhden naamakirja ystävän kanssa puolisen vuotta lähes päivittäin mutta nyt se on menny siihen että meidän keskustelu on suomi englanti sekoitusta hän kun haluaa kans oppia suomea hyvää tekee mun käyttämättömälle kielitaidolle tietoo on tullu tosi paljon maasta josta en oo ennen kuullu kun nimen eikä tieto todellakaan lisää tuskaa vaan tuo mielekkyyttä arkeen =))))
Tieto ja taito lisäävät arjen nautittavuutta näin on. Kielellisessä kommunikoinnissa on pääasia tulla ymmärretyksi ja ymmärtää olipa se minkalaista sekakieltä hyvänsä.
Historian ja menneen tutkiminen on ollut kesän yksi pääteemoistani. Noin viikko sitten vierailimme äitini juurilla ja tapasimme 86-vuotiaan miehen, joka muisti ulkoa kylän ihmisten nimet ja tapahtumat aina vuosisadan toiseltakymmeneltä lähtien.
Mies olikin ollut aktiivi kunnallispolitikko ja touhuili vielä erilaisissa kylän kehittämisprojekteissa. Hän vahvisti uskoani aktiivisen toiminnan tuomasta sielun ja ruumiin hyvinvoinnista ja dementian ehkäisystä.
Kävimme maanantaina Kainuun museossa kansanperinteen keräilijöiden jäljillä näyttelyssä. Mielenkiintoinen matka menneisyyteen. Eihän minulla ole ollut aikaa tutustua menneisyyteen aktiivisina työvuosinani kun tulevaisuus oli aina liiankin läsnä ; ) Nyt on ja nautin.
moniin vanhuksiin ja kuullu monenmoista tarinaa täällä maaseudulla asuessani vasta tässä olin yksillä viiskymppisillä joissa oli mukana sisarukset kaksi miestä ja yksi nainen toista miestä juhlittiin olen tuntenut heidän vanhempansa yritin siinä sit hakee jotain yhdennäköisyyttä veljesten ja vanhempien kanssa tästä naispuoleisesta sisaruksesta mutta ei sit mitään illan kuluessa sitten sain käsiini sukukirjan sieltähän sen naisen kaksoisolento löytyikin vuosisadan alusta isän äiti mielenkiintoista on mennä ajassa taaksepäin saapas nähdä mitä meistä historian kirjoihin kirjoitetaan ja mitä meillä on kerrottavaa uusille sukupolville mää oon kans niin keskeisellä paikalla että ihmiset muistan nimiltä ja suurimman osan elämäntarinatkin.
No, työssä olen kirjoittanut esimieheni englanninkielisiä sähköposteja ja tarjouksia. Luen myös jonkun verran englanninkielisiä harrastuksiini liittyviä kirjoja. 10 vuotta sitten AMK:ssa kertasin saksan ja ruotsin ja aloitin venäjän opinnot. Itäeuroopan maissa turistimatkoilla selviytyy usein paremmin saksan kuin englannin kielellä, ja minulla on joitakin saksankielisiä tietopuolisia kirjoja, joita lueskelen silloin tällöin. Ruotsinkieltä tulee käytettyä harvoin, mutta katselen jonkun verran FST:tä vaikkei tekstitystä olisikaan. Venäjää olen opiskellut AMK-opintojen jälkeenkin, ja nyt se alkaa olla hyvällä tasolla. Sitten kun katson, että venäjänkielen taitoni on riittävällä tasolla, ajattelin aloittaa ransakan kielen opiskelemisen. En vielä tiedä miten ja missä.
Tietotekniikan perustaitoja tulee käytettyä harva se päivä. Minulle ammatillisesti tarpeelliset AutoCadin ja 3D Studio Maxin opiskelin vajaa 10 vuotta sitten, ja teen niillä malleja ja työpiirustuksia aina silloin tällöin. SolidWork on jäänyt kurssin jälkeen kokonaan käyttämättä, koska laittomatkin ohjelmat maksavat ihan hirveästi. Tuskin osaan sen avulla mallintaa enää muuta kuin kuution ja pötkön.
Muita taitoja, esimerkiksi käsityötaitoa pidän tietysti yllä tekemällä. Ompelen kaikkea mahdollista kaarituellisista uikkareista päällystakkeihin. Ompelen tarvittaessa tuttavillenikin, mutta heille vain juhla-asuja. Tarkkana ihmisenä tarvitsen trigonometriaa ja geometriaa ja kaikenlaista perusmatematiikkaa, kun teen käsitöiä tai kotiremontteja. Joskus tulee laskesketua energian kulutuksia k-arvoista ja veden ominaislämpökapasiteeteista alkaen. On tuo tarkkuus vähän niinkuin pakkomielle, ja kaikkea kerran opittua voi tietenkin hyödyntää. Ei ne siltä päästä mihinkään katoa, jos aivot eivät ole vaurioituneet.
"Uskotko, että tieto ei lisää tuskaa vaan mielekkäitä elinpäiviä?"
Riippuu tietenkin tiedosta. Tieto terveyden ylläpitämisestä voi tietenkin lisätä elinpäiviä, mutta tottakai henkinen vireys lisää henkisesti mielekkäitä elinpäiviä. Lääketieteen alalla tutkijat ovat ennustaneet, että tehostuneen terveyden- ja sairaudenhoidon sekä keinoelinten valmistustekniikan ansiosta ihmisen elinikä tulee lähivuosikymmeninä nousemaan rutkasti. Tiede-lehdessä kerrottiin, että tutkijat arvelivat, että ensimmäinen 150 vuotiaaksi elävä ihminen saattaa olla tällä hetkellä 50-60 vuotiaiden ikäluokassa. Olis varmaan hirveetä kitkutusta elää niin vanhaksi, jos on heittänyt pyyhkeensä kehään jo hyvissä ajoin ennen puolimatkaa.
Sairaus voi tieten pysäyttää elämän ilman etukäteen siitä ilmoittamatta, mutta luonnollisesti elämän tavat antavat suuntaa, kuinka kauan saamme täällä vaeltaa.
Luin juuri eilisestä Kainuun Sanomasta uudesta tutkimuksesta jonka mukaan Kalsiumlisät saattavat altistaa sydänkohtauksille. Kalsiumlisiä käytetään luukadon ehkäisyyn. Syön päivittäin tuon riskirajan 500 mg, joten muutin omaehtoisesti lääkkeen ottoa siten, että pudotin joka toisen päivän annoksen pois. Saan kalsiumia rintasyövän jälkilääkityksenä koska itse päälääke poistaa kehostani estrogeenia.
Menen vuosikontrolliin ensi kuussa, jolloin minulla ontilaisuus keskustella asiasta hoitavan lääkärini kanssa.
Tieto vakavasta sairauksista lisää tuskaa, joku kirjoitti. Tieto alussa on tuskaa, mutta tiedon hakinta sairaudesta rauhoittaa. Itse otin selvää sairaudestani ja sen ennusteista. Sairastuin rintasyöpään viime syksynä. Oli uskomatonta kuinka vähän jotkut kanssasisaret tiesivät sairaudestaan. Sädehoitojaksolla eräs potilas kysyi minulta miksi sinulla on hiukset?
Elinikäisestä oppimisesta luin eka kertaa yhdeksänkytluvun alussa kun suoritin aikuiskasvatuksen abbroa. Liike-elämässäkin yrityksen elinkaari pitää tarkistaa noin viidenvuoden välein, elinkaarta ei saa päästää laskemaan. Mielestäni ihmiseen pätee samat teoriat ; ).
Kalsiumin säätelemiä tapahtumia elimistössä on mm.lihaksen supistus. Sydänhän on lihas. Sydämen toiminnalle on tärkeätä, että kalsiumin, natriumin, mangaanin ja kaliumin suhteet ovat kohdallaan. Tasapaino voi horjua monienkin hoitojen vaikutuksesta. Painonnostajien ja bodareiden nesteenpoistohommatkin ovat joskus vaarallista touhua.
Magnesiumin säännöllisestä nauttimisesta huolimatta saan usein öisin lihasramppeja jalkoihin ja olen ihmetellyt miksi. Kaiketi Kalsiumin yliannostus...
Kaliumin toiminta-ja vastaparion natrium. Ei ole turhaan vakiintunut käytäntö, että perunan kaverina on silli. Perunassa on paljon kaliumia ja sillin suolassa on sille vastavoima natrium. Kalium antaa lihakselle supistuksen natrium oikaisee lihaksen.
Kramppi voi aiheutua joko kalkin tai magnesiumin niukkuudesta, mutta myös kaliumin liikamäärästä. Muita kouristuksien aiheuttajia ovat B1- ja B6- vitamiinin ja mahdolisesti myös pantoteenihapon puute. Kaliumin liikamäärä lannistetaan suolan avulla. Esimerkiksi vuorikiipeilijät ottavat nousuun lähtiessään ruokasuolaa juuri kramppien ehkäisemiseen. (Marjanen, Soini: Vitamiinien ja kivennäisaineiden merkityksestä 1982)
Nykyään käytetään hyvin vähän suolaa. Olen kuullut monen ihmisen sanovan, että he saavat perunasta lihaskramppeja, Jos ei voi käyttää suolaa, niin silloin ei kannata käyttää kovin paljoa perunaakaan.
Mietin vaan en yhdistänyt itseeni tuota kaverusparia natrium ja kalium. Syön silliä päivittäin. Peruna taas ei kuulu joka päiväiseen ruokavaliooni. Vitamiineja uskon saavani luonnollisia teitä hedelmistä, vihanneksista ja kasviksista sekä auringosta.
Lääkkeet joita käytän ovat hoitavan lääkärini tiedossa, mutta jotenkin olen nyt jumittunut tuohon kalsiumiin ; ) No pieni paussi niiden napsimisessa lienee paikallaan.
Riippuu vähän siitä mitä tietää. Toki paljon on tietoa mikä ei tietäjäänsä vahingoita, sitä voi aina lisää oppia.
Ja kielitaito pysyy yllä vain harjoittelemalla. Puhumista oppii puhumalla ja kirjoittamista kirjoittamalla, kuitenkin niin että aukon tullessa vastaan pyrkii täyttämään sen selvittämällä mitä siihen kuuluu sanoa. Kielet ovat hyvä harrastus mutta kannattaa opetella vain niitä joita aikoo aktiivisesti jatkossakin käyttää, muuten putoaa toistuvasti takaisin alkuun.
Anteeksi! -poistin...
Piti kirjoittamani vastaus aloittajalle, mutta olin juuri lukenut kirjoittamasi ja hups - olisit varmaan hiukkasen hölmistynyt...
Ajatukseni "Korpikirjailijalle" koskettaa kyllä myös sinuakin :)
Olen samaa mieltä kanssasi, kielten oppimisen tarpeellisuudesta. En enää ole ajatellut uusia kieliä opettelemalla opetella jätän sen nuoremmille ja halukkaille.
Petteri kysyi kun tutkin kanslaisopiston harrastetarjontaa, haluaisinko alkaa opiskelemaan hollanninkieltä. Kysyin miksi alkaisin. Ymmärrän toki jonkin verran sitä ja osaan muutaman sanan sanoakin, mutta kun pärjään Hollannissa englannilla se saa riittää.
Kävin yhden vuoden paikkaamassa englannin kielioppia kansalaisopiston kurssilla.
Voi että – olet kyllä nimimerkkisi veroinen!!!
Olet saanut aloituksellasi mukaan myös monta hyvää kirjoittajaa; tällaisia on ilo lukea!
Tälläisesta keskustelusta todella nauttii ei malta lähteä koneelta, mutta nyt lähden ; ) vähäksi aikaa. Poika on muuttamassa pois opintojen pariin ja haen hänen tavaroitaan tänne mökille kun vain keksisi minne nurkkaan ne survoisi ; ) Olen tosin kerännyt vanhoja rojuja portin pieleen ja kun poika lähtee tilaan jätelavan jonne heittelen yliaikaiset tavarat.
pitää minun vaatimatonta englannin kielen taitoani yllä, mutta luen myös tiedelehtiä ja historiallisia julkaisuja säännöllisesti. Sanaristikoita en ole vähään aikaan ratkaissut, vaikka sitä pidetään hyvänä aivojumppana.
tilattuna Punainen Pelikaani.
Roskiin se menee, tarmokkaasti kummattuna, mutta täytettynä, hämmästyttävän usein.
Elintasopakolaisena, keskikoulun Ruotsilla, 1966 lähdin Ruotsiin, teininä kieli upposi hyvin päähän, ja siellä on vieläkin, kiitos Aftonbladetin, jota luen päivittäin netissä. Englanti tuli, sekin, koulusta ja parani nörtti-työn mukana, sen tasoa pitää yllä netti-CNN. Saksani on surkea mutta auttava, ruotsinkieli auttaa siinä kummasti. Puhun sitä kuten Jacques Brel laulaa. Siinä itku pääsee, hiki valuu, sylki lentää ja kurkku tulee kipeäksi.
http://www.youtube.com/watch?v=dSfc662vXZU
H.
Sanaristikot ovat rentouttavaa aivojumppaa, tykkään niistä. Ne tosin vaativat kiireettömän olotilan joten lomilla ja matkoilla pidän mukanani muutaman sanaristikkolehden, lyijykynän ja kumin ; ) Petterin mielijutskoja ovat taas sudokot ja historian kirjat.
NewsWeek on minun lehteni, se tulee Petterille ja kuten päivälehdetkin siirtyvät käyttööni hänen luettua ne ensin; )
NYT nettiversiona. Sen ensimmäinen Allert ilmestyy 12:30 meikäläistä aikaa ja niitä tulee pitkin päivää sitten ja viikonloppuna Tech- ja Science editionit lisäksi. Sanakirja on ahkerassa käytössä, mutta NYT:ssä on se hyvä puoli, että kun osoittaa hiirellä sanaa, jota ei tiedä, siihen ilmestyy kysymysmerkki jonka takaa löytyy englannin kielinen sanakirja. Jos asia ei selviä sillä, pitää turvautua nettisanakirjaan.
mulle tulee himasta, kun äitini on syntyjään täysin ruotsinkielisestä perheestä. En puhu sitä kovin sujuvasti, mutta ymmärrän hyvin. Saksaa en osaa, mutta kuljetusalalla työskennelleenä sitä on joutunut tulkitsemaan sen verran kuin on ollut pakko.
"kuten päivälehdetkin siirtyvät käyttööni hänen luettua ne ensin; ) "
Juuri noin! Sivistykääs muutkin naiset. Mutta vasta miesten jälkeen.
Niin sen halusin nimenomaan tuoda julki ja osuihan se ja upposi ; )
Nettisanakirja on aina käytössä kun kommunikoin kirjeellisesti ulkomaille ja nytkin se on tuolla alapalkissa kun leikin sanoilla, täytyyhän sanat tarkistaa, että ei itseään täysin munaa ; (
Ymmärsimme rupattelusi samalla tavoin. Melkein puhalsimme yhteen hiileen. Vaan se olisi ollut kuvittelua, sillä käytän grillaariota ja palkeita.
Ketkä te ymmärsitte sinä ja pyykkipojatko?
itse itseäsi munaa, niin ainakin Hatsa on aina korjaamassa mun enkkusohelluksiani.:-D)))) Vähät siitä välitän, pääasia on, että vastapuoli ymmärtää. Kun kolme lapsista asuu ulkomailla, niin heidän puolisojensa kanssa on pakko kommunikoida jollain kielellä ja englantihan se on.
ja hyvällä alulla olet sinäkin. Kysyppä vaikka Peetteriltä.
Niin en itseasiassa pelkää pistää itseäni likoon ja munauksistakin olen selvinnyt pahimmitta traumoitta. Tämä ketju alkaa olla putkessa joten antaa nyt nurkat narista turhautuneisuuttaan. Muistetaan me pitää oma aivotoiminta virikkeille alttiina ja positiivinen asenne omiin kykyihimme.
Rupattelen urdua päivittäin. Unet näen ranskaksi. Puntaroimme harrastepiirissä kielten hienoja nyansseja. Ruskeatkin käy. Savimajojemme seinillä on louhimiesten kaiverruksia, joita innokkaina jäljennämme tulevia sukupolvia varten. Tieto ja sen valtaisa monimuotoisuus muodostaa rungon henkiselle hyvinvoinnillemme.
Teillähän on värikästä ; ) piipahdin kirkolla ja vastaani tuli ukulialaisia punaisiin huiviin ja mustiin hurstuukeihin pukeutuneita feminoita. Tuli niin somasti savimajat mieleen ja ruskeat seinämaalaukset, fascinating ; )
Henkinen hyvinvointia edistää urdun kielen kielioppiin syventyminen, kielessähän on pohjana ranskankieli joten ymmärrän unikielesi. Varmaan unesi ovat musta valkoisia, minä näen ainoastaan ja vain värillisiä unia, great.
Erilaiset faareihin ulottuvat mielipiteet antavat keskustelulle glamouria. Mielikuvitus ja sen käyttö edesauttaa aivolohkopuoliskojen yhtäaikaisia hyvänolon orgasmeja.
Kielikuvien ja mielikuvituksen käyttö on taitolaji, you know my friend; )
Minä katselen kotimaisia unia joissa tektitys on englanniksi.
Tiedon rungo sen kuin kasvaa ja kaikki tieto tallentuu aivoihimme joita jälkipolvi voi
viipalekuvien avulla vain huokaisten ihmetellä kuinka suuria tiedon jättiläisiä ennen muinoin
kasvoikaan .Kielten hienoudet Nyannsit tallentuvat jälkipolvillemme jotka yrittävät
argeolokisten kaivausten avulla selvittää millainen vehje on tietokone .
Olemme jättiläispuita kasvatamme joka vuosi uuden vuosikerran ympärillemme !
Tiedämme ajan olevan jo rajallista siitä syystä osaamme käyttää tallennettua tietoa
harkiten hyväksemme. Kuten Korppi liitää mustana ja vapaana nauttien
siivet levällään keräten historiallista dokumenttia, tuulten havinaa suojakseen .Nokassa paksu pino
vanhaa elämän historiikkia .
Tieto on Korpin nautintoaine ! toivon mukaan sinunkin .