Lastensuojelun asiakkaita raiskaava kieli

Kieli , verbalisoinnin tarve siis ohjaa havaintoja, sitä mitä kuulee ja näkee ja niistä tehtyjä johtopäätöksiä. Suomen kieli on harvinaisen häpeähistorioihin, häpeään ja häpäisemiseen sidottu kieli. Miettiä voi kuinka paljon tämäkin vaikuttaa havaitsemiseen ja ihmiskäsitykseen.
Akateeminen maailma, joka sosiaalityöntekijätkin kouluttaa nojaa paljon tai oikeastaan ainoastaan kieleen. Välitön havaitseminen, tunnetyöskentely ja kriittinen reflektio jää vähemmälle.
Oikeastaan voisi väittää, että ihmissuhdetyön valta-asemiin pääsee erittäin vaatimattomalla lukeneisuudella, puutteellisilla ihmissuhdetaidoilla ja olemattomalla tunneälyllä ja sydämen sivistyksellä.

Minulle on kieli hyvin tärkeä väline työnikin kannalta, olen lisäksi aina ollut hyvin kiinnostunut kielen käytöstä, sen kehityksestä, muovautumisesta nopeastikin ajan myötä, ja kielen erilaisista käyttötavoista.

Lastensuojelun suhteen olen jo vuosia ollut just samaa mieltä kuin aloitus, mutta en ole osannut sitä koskaan muotoilla juuri noin oikeaan osuvasti! Veit muotoutumassa olleet sanat suustani :) Just noin asia on, kiitos!

"Kun tyttö määritellään huoraksi , hänelle voi sen jälkeen rangaistuksetta tehdä mitä tahansa. Kun vanhempi määritellään huonoksi ja uhaksi lapselle ja lapsi ongelma-ainekseksi hänen ihmisyyttään voi rikkoa rangaistuksetta miten tahansa."

Tämä kruunaa kaiken, näin pitäisi jokaisen väärin kohdellun lastensuojelun asiakkaan tehdä. Se on paras 'kosto' rikollisille, että ei alennu käyttämään heidän kanssaan samoja, heidän ala-arvoisia keinojaan:

"Teimme tänään toisillemme lupauksen olla hylkäämättä hankaliakaan lähimmäisiämme, lupauksen sitoutua ihmisyyteen ja tukea tätä ihmisyyttä kaikissa muissakin sekä lupauksen olla nimittelemättä ja panettelematta toisiamme."

Tämän kaiken keskellä on välillä tuntunut, että maailma on tullut hulluksi, niin julmasti järjestelmä kohtelee jopa pieniä lapsia. Ei liene liikaa pyydetty, että ihminen olisi ihminen toiselle ihmiselle, jopa lapsille tai ennen kaikkea juuri heille.

"Kaikilla meillä on kokemus asikaspaperimerkinnöistä, joista emme tunnista itseämme,"

Varmasti on! Ei tunnista itse itseään, eikä kukaan muukaan, joka minut tuntee. Mitenkähän sossun kävisi, jos edes yhden ainoan valheita täynnä olevan kansion sisältö käsiteltäisiin KÄRÄJÄOIKEUDESSA?

Millaisen tuomion saisi sossu kun viranomaisena on sortunut niin ala-arvoiselle tasolle, että VALHEIDEN varjolla on käyttänyt viranomaisvaltaansa? Tulee heti mieleen muutama rikoslain pykälä, joiden perusteella voisi vaatia rangaistuksia. Mutta mutta, kun Suomessahan viranomainen on tavallisen rikoslain yläpuolella, se koskee vain muita kansalaisia. Siksi viranomaisrikokset käsitellään HALLINTO-OIKEUDESSA, jossa viranomaisille ei IKINÄ rangaistuksia langeteta. Huomautuksia he kyllä voivat saada, mutta sehän on melkein sama kuin päätä silitettäisiin.

Siksi on niin huvittavaa, että eilenkin joku kuntaliiton projektipäällikkö tuijotti vain hallinto-oikeuksien pöyräkirjoihin, jotka aina, aina ovat viranomaisten puolella asioissa, puoltavat heidän anomuksiaan huostaanotoista, eivät huomioi viranomaisrikoksia, eivät heidän lainrikkomuksiaan jne. Haluaisin nähdä sen päivän, että edes yksi sossu saisi rikoksistaan ja valheistaan rangaistuksen käräjäoikeudessa, mutta milloinkas poliisi alkaisi edes tutkia sosiaaliviranomaisen virkarikoksia. Hah!