En edes tiedä mistä aloittaisin.Mun elämä menee päin helvettiä.En koskaan ajatellut että joutuisin tähän pisteeseen mutta nyt siinä ollaan.Ikää mulla on pari kymmentä vuotta ja tuntuu siltä että mun nuoruus valuu hukkaan.Kaikki päivät mä olen vaan kotona.En halua,jaksa eikä mua huvita lähteä ihmisten ilmoille.Parin vuoden aikana olen lihonnut 30kg.Ulkonäkööni olen niin tyytymätön kun voi vaan olla.Luonteenikin on kärsinyt sen takia.Olen nykyään hiljainen koska en halua avata suutani ja tulla nähdyksi.Haluan olla näkymätön niin kauan kun ulkonäköni on tätä luokkaa.Laihduttaa olen koittanut miljoona kertaa.Ei onnistu.
Mulla ei ole töitä eikä rahaa.Mulla ei ole poikaystävää eikä ole koskaan ollutkaan.Vihaan itseäni.Mun luonnetta ja mun ulkonökäni.Haluaisin elää tätä elämää mutten pysty siihen.En halua nähdä mun kavereita koska ne on kaikki täydellisen näköisiä toisinkun minä.Masennun vaan niiden seurassa.Mä en osaa mitään.Oon kaikessa täys luuseri.
Kaverini kuoli monta vuotta sitten,samoin serkkuni.Kumpikin tappoi itsensä.Aina kun luulen että olen päässyt niistä yli niin silti aina kännissä mä alan itkemään niiden takia.Siksi mä koitan välttää juomista.En osaa ikinä kontroloida itseäni.Aina vedän övereiksi ja kerron mun salaisuudet,itken ja viimeksi kerroin kavereilleni kuinka olen ajatellut tappaa itseni.En edes tiedä olenko sitä ajatellut.Miksi menin sanomaan noin?Nyt kaverit soittelee joka päivä.Ne varmaan puhuu musta mun selän takana.Luulee että oon tullu hulluksi.Vittu mä en kestä.Viimenen juttu on se että haluan jonkun muun tietävän että oon ihan rikki poikki väsynyt.
Ylä-asteella mua kiusattiin ja luulen että oon siitäkin päässyt yli mutta en mä ole.Se asia painaa mua ihan hirveesti vieläkin.Oon niille ihmisille ihan hirveen vihanen.Haluisin tappaa ne.Ne teki mun ylä-aste vuosista helvettiä.
Musta tuntuu ettei täällä ole mitään minkä vuoksi jäädä tänne kärsimään,paitsi muutamat rakkaat.Mut mitä jos ei vaan enää jaksa?Enmä omaa elämääni ikinä voisi lopettaa,en ainakaan usko.Toisaalta aina kun olen juonut itseni ihan hulluun känniin niin silloin olen usein katsellut jostain korkealta alas ja miettinyt niitä näitä...mä en myöskään ammatti auttajalle uskaltais ikinä mennä.Oon muutenkin niin hukassa mun elämäni kanssa.En tiedä kuka mä olen ja mitä mä haluan.Ei helvetti mun kanssa.
Mulla ei ole töitä eikä rahaa.Mulla ei ole poikaystävää eikä ole koskaan ollutkaan.Vihaan itseäni.Mun luonnetta ja mun ulkonökäni.Haluaisin elää tätä elämää mutten pysty siihen.En halua nähdä mun kavereita koska ne on kaikki täydellisen näköisiä toisinkun minä.Masennun vaan niiden seurassa.Mä en osaa mitään.Oon kaikessa täys luuseri.
Kaverini kuoli monta vuotta sitten,samoin serkkuni.Kumpikin tappoi itsensä.Aina kun luulen että olen päässyt niistä yli niin silti aina kännissä mä alan itkemään niiden takia.Siksi mä koitan välttää juomista.En osaa ikinä kontroloida itseäni.Aina vedän övereiksi ja kerron mun salaisuudet,itken ja viimeksi kerroin kavereilleni kuinka olen ajatellut tappaa itseni.En edes tiedä olenko sitä ajatellut.Miksi menin sanomaan noin?Nyt kaverit soittelee joka päivä.Ne varmaan puhuu musta mun selän takana.Luulee että oon tullu hulluksi.Vittu mä en kestä.Viimenen juttu on se että haluan jonkun muun tietävän että oon ihan rikki poikki väsynyt.
Ylä-asteella mua kiusattiin ja luulen että oon siitäkin päässyt yli mutta en mä ole.Se asia painaa mua ihan hirveesti vieläkin.Oon niille ihmisille ihan hirveen vihanen.Haluisin tappaa ne.Ne teki mun ylä-aste vuosista helvettiä.
Musta tuntuu ettei täällä ole mitään minkä vuoksi jäädä tänne kärsimään,paitsi muutamat rakkaat.Mut mitä jos ei vaan enää jaksa?Enmä omaa elämääni ikinä voisi lopettaa,en ainakaan usko.Toisaalta aina kun olen juonut itseni ihan hulluun känniin niin silloin olen usein katsellut jostain korkealta alas ja miettinyt niitä näitä...mä en myöskään ammatti auttajalle uskaltais ikinä mennä.Oon muutenkin niin hukassa mun elämäni kanssa.En tiedä kuka mä olen ja mitä mä haluan.Ei helvetti mun kanssa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
tai maanis-depressiivisyyttä? Meinaan jos serkkukin tappoi itsensä.
Onko masennuksesi diagnosoitu ns. tavalliseksi masennukseksi, ettei kyse olisi maanis-depressiivisyydestä eli bipolaarista? Sitä voi olla vaikeampia diagnosoida ja siihen tarvitaan toiset lääkkeet. Viinan käyttösi myös hieman viittaa siihen suuntaan... Kannattaisi hieman kysellä lekureilta.
Asutko siis vanhempien kanssa? Oletko sairauslomalla? Kuntoutustuelle eli määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä? TYöttömyyskortistossa?
Minkälainen hoitosuhde? Jos itsemurhatuttaa kovasti, niin mene terveyskeskuksen päiväystykseen.
MIten olisi psykoterapia tai ammattilinen kuntoutus?
Olisko mitään mielenterveysyhdistystä paikkakunnallasi?
Valitettavasti se on niin, että mitää hoitoa ja kuntoutusta ja apua saa, jos ei osaa sitä itse vaatia. Ja sehän on ihan kohtuutonta vaatimus masennuspotilaalle. Eikö kukaan voisi pitää sinun puoliasi?
Ihan vinkkinä vaan että et 100% varmasti tule ikinä saavuttamaan mitään josset ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy.
olet tosiaan 16. Ei voi KUKAAN olla noin idiootti, että vastaa tuolla tavalla! Ihminen joka on selvästi hädässä, ei pysty useinkaan pelkästään itse itseään auttamaan. Taidat nauttia siitä, että roikut täällä masennus-osastolla mollaamassa muita. Onnea, olet täydellinen. Takuuvarmasti tulet eräänä päivänä alas ja lujaa itsevarmasta tornistasi.
Aloittajalle suosittelen menemistä rohkeasti hakemaan ammattilaisen keskusteluapua elämäntilanteeseen. Olen itse käynyt helvetin läpi ja tiedän, että sieltä pääsee pois. Jokainen uusi päivä on ihme ja ilon aihe. Liikakilot ym. ulkoiset asiat paranee, kun ihminen voi alkaa hoitaa itseään sisältäpäin. Voimia ja rohkeutta. Voisit rukoilla Jeesukselta apua, minua se auttoi paljon ja rauhoitti.
Kotona saa märehtiä ja haukkua itseään netissä vaikka maailman tappiin asti, masennus ainoastaan pahenee tuolla tavalla.
Ärsyttää suunnattomasti kun maailmassa on ihmisiä jotka on soikeita, rampoja, kuuroja, mykkiä tms. niin pahasti vammautuneita että elämästä ei taatusti enää ikinä tule mitään.
Täällä sitten ihmiset jotka on toistaiseksi kaikissa ruumiin voimissa kehtaa marista jostain masennuksesta eivätkä tajuakkaan kuinka onnekkaita oikeasti ovat. Jotkut tässä maailmassa sentään syntyvät niin pahasti vammaisina että kuolevat ensimmäisten 15 vuoden aikana eivätkä ikinä tule pärjäämään omilla voimilla.
Maailma on täynnä epäkohtia, epäinhimillisyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. Kysymys on siitä, että me ihmiset olemme VAIN ihmisiä, puutteinemme ja vikoinemme ja emme voi masennukselle mitään. Jos se tulee niin se tulee, aivan kuten syöpä, infarkti tai muu vakava sairaus. Masennus ei ole sellaisen ihmisen sairaus, joka on "kaikissa ruumiin voimissa". Päinvastoin, keho & mieli ei jaksa ja silloin sairastumme vakavaan masennukseen. Itselläni on kokemusta molemmista, fyysestä sekä psyykkisestä kuormituksesta joten taatusti tiedän mistä puhun ja tosiaankaan nämä asiat EIVÄT ole valintakysymyksiä! Meistä kukaan ei valitse masennusta jos meille se mahdollisuus annetaan. JOskus elämän taakka vain käy liian suureksi kantaa, ja silloin toivomme, että ympärillämme on mahdollisimman vähän sinun kaltaisiasi arvostelijoita! Muista sinäkin kasvaa ihmisenä!
Itsekin olen sitä mieltä, että ihmiset pitävät liian monia asioita itsestäänselvinä. Pitäisi osata olla myös kiitollinen.
Mutta masennus ei useimmiten ole asenne, vaan sairaus. Itse masennuin ekan kerran vuonna 2007. Minut on kasvatettu kiltiksi tytöksi muita miellyttämään. Perheväkivallasta, vanhempien sekakäytöstä ja turvattomuuden tunteista en ole koskaan voinut puhua kellekään ja meillä ei saanut myöskään näyttää tunteita (esmes 7-vuotiaana mursin nenän ja itkin jolloin äiti suuttui pahasti). Yritin elää muiden mieliksi ja suorittaa elämääni oikeaoppisesti kunnes en enää jaksanut. Masennus opetti, että minäkin olen vain inhimillinen ihminen, jolla on lupa olla oma itsensä. Lupa olla oma itsensä ja turvallisuuden tunne ovat monen mielestä niin itsestäänselviä, etteivät osaa ymmärtää ihmistä, joka tulee hiukka toisenlaisista olosuhteista. Masennuksen keskelläkin osasin kuitenkin olla kiitollinen niistä asioista, jotka olivat hyvin. Suhteellisuudentajua saa toki käyttää, mutta ei tuollainenkaan asenne, jonka mukaan mikään ei saisi tuntua miltään koska jossakin on aina joku, jolla menee heikommin, kanna pitkälle. Suuttumus ja masennus ovat merkkejä siitä, että nykyinen tilanne ei ole hyvä ja jotakin täytyy muuttaa elämässään.
Masennus ei ole heikkoiden merkki vaan johtuu pikemminkin siitä, että on yrittänyt olla vahva liian pitkään...
kannattaisi käydä hermoratahieronnassa. www. hermoratahieronta merihelmi.fi
Moni asia painaa sinun mieltäsi,mutta pienen helpotuksen voisi saada jos aloittaisit rauhalliset kävelylenkit illalla,auttaa myös hieman jos vaikeuksia saada unta.Itsellä tämä ainakin toimii jotenkin.Pyydä vaikka kaveriasi mukaan
Etsi jokaisena päivänä kivoja asoita, joita teet. Ei tarvitse olla ihmeellisiä. Esim. osta kiinnostava lehti ja jotain herkkua ( on vähäkalorisempiakin. ) Lue hauskoja juttuja, sarjakuvia.
Ja todella, ole paljon ulkona / rannalla / metsässä. Ulkonaolo ilahduttaa mieltä. Samoin ympäristöllä on väliä, koti kauniimmaksi ja kukkia silmäniloksi edes kimppuina. Rikkaruohoistakin saa kauniita kimppuja, mikäli ei ole rahaa.
Laihtumiseen auttavat seur. asiat : vaalea leipä veks, juustot vähiin ( vain kevyin mahd. juusto ), kaikista juomista kevytversiot. Kävele portaat, juo paljon vettä / teetä. Tuollaviisiin laihduin 20 kg pienessä ajassa laskematta mitään. Söin tavallista enemmän lihaa, ruisleipää ja kananmunia kevytnakkeja. Uiminen on mukavaa ja pyöräily. Älä harrasta tylsiä lajeja. Pelkkä kävelykin on jees.
Osta uusia vaatteita ja käy kampaajalla. Suurin osa ihmisistä on kuule ihan taviksia. Ei tarvitse olla laiha, että on onnellinen elämä.
Jos sinulla on eläimiä, niin seuraile niiden puuhia ja vietä aikaa niiden kanssa. Pidä yhteyttä siskoihin, veljiin ja ystäviin edes harvakseltaan. Kaverisi voivat olla huolissaan, uskoutuminen on hyvä asia, itse olen huomannut, että niin seuloutuvat ystävät tutuista. Loistavia ystäviä olikin monia :-)
Kuulostaa kurjalta mutta ihan oikeasti tee näin, mitään et voi menettää. Laita lenkkarit jalkaan ja lähde kävelemään! Ekana päivänä 1 km, toisena kaksi kolmantena kolme. Kävele kolmea kilometriä muutama päivä ja lisää sitten taas kilometri. Jatka kävelyä kunnes tunnet sen hyvän olon minkä siitä saa. Ei maksa mitään, ja takuulla voittaa sisällä möllöttämisen jota kyllä ehdit tekemään tämänkin ohella. Valitse kivoja reittejä, ei liian meluisia. Kun pääset jyvälle, lisää jotain aina vähän, esim. lihaskuntoa ja venyttelyä. Ja juo paljon vettä. Paljon olis ohjeita mutta tämä on tärkein ja sillä henkinen puoli lähtee paranemaan. Höpö höpö itsensä vahingoittamiset. Jokaisella on yksi elämä, miksi luopua siitä. Sulla on mahdollisuudet ihan mihin vaan! Nyt iloista mieltä ja liikuntaa.
Vaikeuksien läpi voittoon!
Rakas Taivaan Isä,
olemme aloittamassa uutta kouluvuotta.
Tiedät kaikki tilanteet, jotka meillä on edessämme,
hyvät ja huonot hetket.
Niin monta kertaa olemme saaneet kokea,
miten käännät vaikeudet,
juuri kaikkein epätoivoisimmat hetket,
voitoksi.
Tee niin tänäkin vuonna.
Kivun kautta Sinä luot uutta.
Vaikeimmissa tilanteissa
anna meille luottamusta siihen,
että Sinä viet meidät vaikeuksien läpi
ja saamme nähdä, miten kaikella oli tarkoituksensa,
Sinun hyvä tarkoituksesi.
Kun meistä tuntuu, että edessä on vain umpikuja,
avaa ovi, tai ainakin ikkuna uuteen.
Jeesuksen nimessä,
aamen.
http://www.mission.fi/osallistu/sana_ja_rukous/paivan_rukous/
Mitä pahaa siellä ammattiauttajan luona voi tapahtua, ettet uskalla sinne mennä? Ymmärrän, että siellä voidaan kysyä niin vaikeita asioista, ettet oikein osaa vastata mitään. Tästä ei olekaan sitten enää isoa askelta siihen, että alat oppia uusia ajattelumalleja. Ne kysymykset ja asiat eivät oikeasti ole vaikeita, vaan hyvin helppoja. Hankalalta tuntuvat keskustelut herättävät ajattelemaan sellasia juttuja, joita ei ole tullut vielä pohtineeksi ja se on usein avain ongelmien ratkaisemiseen.
Elämän muuttaminen parempaan suuntaan ei varmasti ole helppoa, mutta jatkossa helpottaa elämistä.
Itseäni pelotti ainakin soittaa terveyskeskukseen ja pyytää aikaa lääkäriltä.. kysyi syytä niin parkasin käheällä äänellä että masennuksesta pitäsi päästä juttelemaan. Samantien sanoi että katotaanpa ensimmäinen vapaa aika. Olen käynyt kyllä aikaisemminkin mutta muista syistä toki masennusta pelkäsivät ja meni ohi muutaman session jälkeen kun elämä otti raketin ylöspäin oli työ ja tyttöystävä ja asunto. Taas ollaan pohjalla työttömänä, "kodittomana" ja sinkkuna. Ei tiedä mitenpäin olla mihinpäin mennä. "stop the world i want to get off" fiilikset. Vaarallisen multipersonaalisuushäiriys alttiina alkanut olemaan "rento" kavereitten kanssa. Kun jää yksin niin mistään ei tule yhtään mitään ei jaksa edes siivota. Kyllä se masennus on pakko hoitaa muuten tulee vedettyä itsensä vain jojoon... Omaa mieltä helpottaa ettei ole ainoa joka on samoissa kuvioissa. Apua nykyään saa niin helposti monesta kuvitelmasta huolimatta mutta nämä "itsemurha - tai poliisin avustuksella" yritykset helsingissä ovat kyllä vetäneet mielenterveystoimiston ihan eri mallille kuin 10 vuotta sitten.
Mutta kun meidän jokaisen on elettävä oma elämä.Ensinäkin neuvon että yritä saada itsesi ulos,jos mahdollista luontoon kävelemään.Kokeile siellä hengitellä syvään(tuntuuko hullulta).Saa tuntua mutta voit silti kokeilla.Eikä meidän kaikkien tarvii olla laihoja.Mutta liikunta tekee hyvää itsetunnolle.Yksinäisyys voi olla jopa hyvää asia elämäsäsi.Voisitko käydä vaikka lääkärinluona keskustelemassa asiasta.ala parantaa elämän laatua pikku hiljaa, yksi parannus kerrallaan.Tee päätöksiä, aloita siis kävely harrastus kun siulla on aikaa,ole ulkona paljon.Ja tiedätkö mitä pahempi ilma sitä hyvempi olo ulkona tulee.Siis satella lenkille,astu kura rapakoihin ja pura vihasi sinne.Sitäpaitsi Sinustakin löytyy jotain hyvää, kirjoitappa ne asiat oikein paperille.Kaikki keinot kannattaa kokoeilla. Sinun pitää itse kokeilla mikä on sinun juttu, minun mielestä elämä on tehty iloista,mutta jos ilo katoaa,se on etsittävä.Olen joskus itse ollut sellaisessa jamassa että olen joutunut miettimään elämän tarkoitusta.Nyt aloitat sen etsimisen heti ,ei sitä kyllä muut puolestasi tee.Aurinkoista kesän jatkoa mielellesi ja elämääsi.
Huoran perseestä olen syntynyt tänne vain kärsimään henkisesti. Syntynyt olen huoran perseestä tänne vain kärsimään henkisesti
Eikö ne siellä osastolla ole vielä jakaneet lääkkeitä? Mene ihmeessä pyytämään, niin ei tarvitse etsiä näitä ikivanhoja ketjuja ja purkaa pahaa oloasi tänne. Opettele lisäksi lisääntymisbiologiaa ja anatomiaa.
Yritä liikkua ja ajatella positiivisesti, mulki välil masennus, mut yritän keksiä jotain, elämä on valintoja täys ja joku asia varmaan piristää, ihmisten seura voi auttaa, ylipaino on masentavaa, mut pitää syödä oikein ja liikkua, mene puhuu terapiaan, syö lääkkeitä jos niist apua, etsi hyviä asioita elämässä, alkoholi saattaa pahentaa oloa. Voimia. :)
Muita vaan auttamaan niin siitä se lähtee, kiitosta tulee ja hyväksyntää. Ihmisen elämällä on aina tarkoitus, joten elämäsi tarkoitusta kannattaisi myös etsiä. Ulkonäöstä viis kun vois olla huonomminkin asiat. Kannattaa tehdä juttuja jotka saa itsen näyttämään vielä kauheammalta niin pelot pienenee. Esim laita tahallasi päälle asu joka tekee sinusta vielä lihavamman näköisen niin ehkäpä huomaat, että alkaa jopa huvittaa. Tai yritäpä viettää päivä kaupungilla puhumatta sanaakaan. Tai sitten näkymättömänä! Ja terapia on useimpien "jänishousujen" mielestä ihan hauskaa, kun pääsee alkuun.
Viikonloppuna viillän kuiviin itteni.