Eräs ensikertalainen kyseli keskustelupalstalla, millainen toimenpide on lapsivesipunktio ja sattuukohan se paljonkin. Ensimmäinen vastaaja oli kahden lapsen äiti, jonka mielestä vain itsekkäät ja hemmotellut ämmät menevät punktioon, koska haluavat päästä helpolla ja natsimielisesti tahtovat tappaa kaikki vammaiset. Juuri näin, hyvä mammalahko! Tuo vastaus varmasti selvensi asioita ja auttoi tulevaa äitiä eteenpäin, eikö vaan?
Joka ainoa akka, joka on kerran haaravälinsä levittänyt miehelle ja sieltä lapsen synnyttänyt, on yhtäkkiä kaiken äitiyden ja kaiken vauvatieteen tohtori. Etusormi ojossa he läksyttävät sisariaan vääristä valinnoista ja kerettiläisistä linjauksista. On vain yksi oikea totuus ja se on jokaisen fanaatikon oman pään näkemys. Kuten evankeliumia, tätä omaa äitiyden pyhää totuutta pitää päästä levittämään, erityisesti oman äitiytensä kanssa kamppaileville kanssaäideille.
Ei siis olla läsnä, ei kuunnella, ei anneta toiselle tilaa - ei tarjota aitoa tukea, empatiaa ja ystävällistä lempeää apua. On paljon hauskempaa (ilmeisesti) väijyä kuin hyeena, josko joku äitilaumassa näyttäisi heikolta. Sitten joukolla kimppuun ja arvostelemaan, tuomitsemaan, piikittelemään ja kertomaan, miten itse tietää hemmetisti paremmin kaiken.
En usko, että puoletkaan äideistä kuuluu siihen fanaattiseen mammalahkoon, jonka jäsenistöä kammoan syvästi - eikä heitä mielestäni koskaan pitäisi päästää lasten lähellekään, saati muutenkaan kulkemaan vapaana ilman kuonokoppaa. Siitä huolimatta pitää kysyä, että mikä helvetti teitä äitejä oikein vaivaa? Käyttekö te toisten kimppuun siksi, että kompensoitte omaa epävarmuuttanne - että on kiva lyödä lyötyä, koska itse tuli aikoinaan pahasti lyödyksi samassa tilanteessa? Vai mistä tuo kaikkinainen julmuus ja sisarten välisen empatian puute johtuu?
Aiheellinen kysymys Minttu Hapulilta
Joka ainoa akka, joka on kerran haaravälinsä levittänyt miehelle ja sieltä lapsen synnyttänyt, on yhtäkkiä kaiken äitiyden ja kaiken vauvatieteen tohtori. Etusormi ojossa he läksyttävät sisariaan vääristä valinnoista ja kerettiläisistä linjauksista. On vain yksi oikea totuus ja se on jokaisen fanaatikon oman pään näkemys. Kuten evankeliumia, tätä omaa äitiyden pyhää totuutta pitää päästä levittämään, erityisesti oman äitiytensä kanssa kamppaileville kanssaäideille.
Ei siis olla läsnä, ei kuunnella, ei anneta toiselle tilaa - ei tarjota aitoa tukea, empatiaa ja ystävällistä lempeää apua. On paljon hauskempaa (ilmeisesti) väijyä kuin hyeena, josko joku äitilaumassa näyttäisi heikolta. Sitten joukolla kimppuun ja arvostelemaan, tuomitsemaan, piikittelemään ja kertomaan, miten itse tietää hemmetisti paremmin kaiken.
En usko, että puoletkaan äideistä kuuluu siihen fanaattiseen mammalahkoon, jonka jäsenistöä kammoan syvästi - eikä heitä mielestäni koskaan pitäisi päästää lasten lähellekään, saati muutenkaan kulkemaan vapaana ilman kuonokoppaa. Siitä huolimatta pitää kysyä, että mikä helvetti teitä äitejä oikein vaivaa? Käyttekö te toisten kimppuun siksi, että kompensoitte omaa epävarmuuttanne - että on kiva lyödä lyötyä, koska itse tuli aikoinaan pahasti lyödyksi samassa tilanteessa? Vai mistä tuo kaikkinainen julmuus ja sisarten välisen empatian puute johtuu?
Aiheellinen kysymys Minttu Hapulilta
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kiitos tästä. Osasit pukea sanoiksi myös minun ajatukseni. Äitien palstoilla ne verisimmät sodat käydään, ja kyllä ihmetyttää mistä se uskomaton viha toista äitiä kohtaan kumpuaa. Johtuuko naiseudesta vai äitiydestä? Onko vihaa täynnä olevan ihmisen lähellä lapsi turvassa?
Itse laitoin kerran synnytys-palstalle kysymyksen pelkosektiosta ja täytyy sanoa, että siinä hormonimyllerryksessä, mikä raskausaikana oli päällänsä, tuntui karmivalta lukea näitä hyeena-äitien vastauksia. Tuli jopa vastaus, jossa minulle toivottiin lapsettomuutta, että en olisi ikinä raskautunutkaan, kun en pysty synnyttämään "normaalisti"pelon takia. Oikein tunsin fyysisesti lysähtäväni kun niitä luin. Nyt sektion jälkeen lähinnä enää naurattaa ko. vauhkoamiset ja oma silloinen suhtautuminen näihin agresiivisten ja verenhimoisten äitien viesteihin.
Mutta asiaan, mistä tosiaan tämä viha ja toisen naisen(äidin) satuttamisen halu kumpuaa?
Netin keskustelupalstoilla ihmisistä paljastuu se primitiivinen elukka, jota kasvotusten ei koskaan paljasteta. Se on rumaa, mutta niin se menee.
Ja mitä siihen pelkosektioon tulee... Ihminen haluaa lapsen, mutta ei uskalla synnyttää. Hän haluaa että lapsi leikataan ulos. Hän siis tahtoo leikkaukseen koska pelkää synnyttämistä. Valitettava ja karu tosiasia on se, että tämä ihminen vaikuttaa kitisevältä pelkurilta ja se saattaa ärsyttää monia. Pelkuruus ärsyttää, avuttomaksi heittäytyminen ja "helpolla pääsemisen" vaatimus ärsyttävät. Melkein ymmärrettävää?
niinpä, veit jalat suusta. kitiseminen ärsyttää. loppupeleistähän se on ihan sama minulle miten kukakin lapsensa synnyttää, eikä se ole minulta pois jos joku muu leikataan. miusta synnyttäminen vaan on ollu niin helvetin hieno kokemus, että oikestaan säälin äitejä jotka eivät uskalla siitä suoriutua. Ehkä oon tässä asiassa vähän vanhanaikainen, mutta mielestäni naisen tehtävä on synnyttää, lääkärin/kätilön avustaa. Eikä niin että nainen makaa tunnottomana sillä aikaa kun joku vieras ihminen vetää mahan auki ja "synnyttää" naisen puolesta.
Mutta en tahdo tuomita sektio-äitejä, tämä oli vaan omakohtanen näkemys, itse en missään nimesä sektiota olis halunnu ja onneks sain synnyttää normaalisti.
Muuten oon kyllä samaa mieltä näistä hyeena-äideistä alottajan kanssa. mutta voisko olla joskus niinkin, että jos ite on epävarma jostain, ja jollain toisella on vaha mielipide (niin kuin minulla tästä sektiosta) niin sen sitten kokee hyökkäyksenä, vaikka toinen vaan ilmaisisi oman kantansa? ei varmasti aina ole näin, mutta ehkä joskus?
Saahan mielipide olla ja sehän tervettä onkin, mutta toiselle esim lapsettomuutta toivova nainen tuskin ihan "terve" itse mieleltään on. Tai oikeastaan se vahva halu sanoa toiselle jotain niin kauheaa, kertoo sanojasta jotain. Se, että toisen sektio ei ole muilta mitenkään pois on hyvin sanottu. Siksi ihmetyttikin tämä agressiivinen hyökkäys muinoin. En itsekään ärsyynny alatiesynnyttäjistä ja sitä haluavista, joten ihmettelen miksi moni ärsyyntyy sektiosynnytystä haluavista.
Itse en pystyisi edes anonyyminä netissä niin sanomaan kenellekään loukkaavasti tai muutenkaan pahasti ilman syytä. Tosin olen hyvin suorapuheinen (huom, en ilkeä, vaan sanon asiat suoraan jos sanottavaa on) elämässä yleensä, voi siis olla, että minulla ei keräänny kaunaa tms, joka pitäisi purkaa sitten netissä ja hyökätä "heikompaa" kohti. Muutenkaan en kai hirveästi ärsyynny tyhjänpäiväsistä asioista, isommista kylläkin.
Saanen kommentoida tähän kirjoitukseesi:
"Itse en pystyisi edes anonyyminä netissä niin sanomaan kenellekään loukkaavasti tai muutenkaan pahasti ilman syytä. Tosin olen hyvin suorapuheinen (huom, en ilkeä, vaan sanon asiat suoraan jos sanottavaa on)"
Tässä törmää kaksi asiaa: sinun käsityksesi itsestäsi ja muiden käsitys sinusta. Omasta mielestään ihminen mieltää itsensä tietysti nätisti vain "suorapuheiseksi", kun taas tuo suorapuheisuus voi olla mielestäsi toisen suusta silkkaa ilkeyttä ja pirullisuutta, vaikka sanoma ja ilmaisu on täysin sama. :D
Omat ominaisuudet siis mielletään herkästi positiivisesti latautuneiksi, ja muiden (toisella kannalla olevien) kohdalla samat ominaisuudet saavat monesti negatiivisen tunnelatauksen. Pari esimerkkiä:
Suorapuheinen - ilkeä, paha
Rehellinen - ei käytöstapoja
Kiltti - pelkuri
Rento - veltto
Pirteä - maaninen
Kaikkien kanssa toimeentuleva - perseennuolija
Rauhallinen - flegmaattinen nössö
Empaattinen - alentuva säälittelijä
Aikaansaava - ylisuorittava
ymym...
Mikä muuten sinulle olisi se "syy sanoa pahasti ja loukkaavasti", koska kuitenkin pidätät itselläsi tämän option ko. käyttäytymiseen? Siis vaikka juuri kerroit, että SINÄ et ainakaan ole sellainen. =)))
..edellisessä haetaan takaa sitä että netissä sanomisistaan ei joudu samalla tavalla vastuuseen kuin kasvokkain tapahtuvassa viestinnässä > ilkeys on helppoa, mutta ei silti yhtään sen hyväksyttävämpää.
Minusta on fiksua että netissä pohtii aivan erityisen tarkaan mitä sanoo - täällä kun ei ole sanatonta viestintää apuna. Erityisesti ns. suorapuheisena itseään pitävien pitävien ihmisten kannattaa tämä huomioida - kuten edellinen kirjoittaja sanoo tekevänsä. Moni juttu näyttää kirjoitettuna pahemmalta kuin se olisi vaikkapa ystävysten kesken ilmeillä, eleillä ja äänensävyillä höystettynä. Live-elämän keskustelutilanteessa lisäksi puhuja joutuu aidosti kohtaamaan sen mitä sanomiset keskustelukumppanissa ja sivustaseuraajissa saavat aikaan, täällä ei, mikä saa monessa kirjoittajassa esiin tosi rumia piirteitä.
..se että sinua ärsyttää, ei tarkoita sitä että toinen olisi valintoineen väärässä ja sinä oikeassa.
Entä mitä sinä saat irti että purskautat ärsytyksesi jonkun naamalle? Et kai live-elämässäkään mene kertomaan kaikille ärsyttäville ihmisille että nämä ovat sinusta ärsyttäviä ja heidän valintansa vääriä? Ihan samanlaisia, oikeita ihmisiä nettikirjoittajat ovat, kuin ne joita näet silmästä silmään ostarilla tai hiekkalaatikon reunalla / työpaikan kahvipöydässä.
"miusta synnyttäminen vaan on ollu niin helvetin hieno kokemus, että oikestaan säälin äitejä jotka eivät uskalla siitä suoriutua."
Olen samaa mieltä, että synnytys on ainutlaatuinen elämys - synnytystavasta huolimatta kaikista kuitenkin tulee äitejä.
"Ehkä oon tässä asiassa vähän vanhanaikainen, mutta mielestäni naisen tehtävä on synnyttää,"
Eli tässä nähdään taas tämä mielenkiintoinen asetelma, omasta mielestä ei olla mitään "hyeenoita" vaan vaan "vähän vanhanaikaisia" ja tiedetään samassa virkkeessä absoluuttinen totuus siitä, mikä se naisen tehtävä ja "oikea" tapa synnyttää on. Jonkun synnytyspelkoisen mielestä tämä juuri on sitä julmuutta ja hyeenamaisuutta, mutta sinä koet vain olevasi absoluuttisesti tietävämpi.
Tässä synnytyspuheessa näkee sitä samaa henkeä, kuin miehillä on varusmiespalveluksesta puhuessaan, huomaan. Asepalveluksen suorittanut ei ymmärrä miksi toinen yrittää välttää niin hienon ja miehistävän kokemuksen - miehisyyden merkin, vaan meneekin siviilipalvelukseen, jota pidetään helppona ratkaisuna. Jotkut pitävät sivareita sitten ihan mammanpoikina ja luusereinakin. Synnytystä ehkä pidetään samoin kuin varusmiespalvelustakin eräänlaisena vihkiytymisriittinä oikeaan miehuuteen tai äitiyteen? Sankaruutta lisätään sillä, että ollaan kärsitty mahdollisimman paljon kipua ja tuskaa, joista ei haluta toisenkaan jäävän osattomaksi.
Eikö kyse ole loppujen lopuksi siitä, että ihmisillä on käytettävissään aivan uudenlaisia vaihtoehtoja eri elämänalueilla siihen entiseen käytäntöön verrattuna, jolloin kaikkeen oli pakko alistua eikä oikeutta muuhun ollut. Jos nyt ajatellaan synnyttämistä, niin nykyajan ehkäisyn ollessa mahdollinen kaikille halukkaille voisi käydä niin, että synnytyspelkoiset eivät tekisi lapsia ollenkaan, vaikka olisivat synnytyspelostaan huolimatta tarpeeksi hyviä tai ihan erinomaisinakin pidettyjä äitejä - ainakin lastensa mielestä.
Äidinkieleni ei ole suomi, joten jotkin asiat on vaikea kirjoittaa suomeksi niin kuin päässäni ajattelen sana sanalta ja synonyymit ei aina kohtaa. Kuitenkin varmaan ymmärsit pointtini. Suorapuheisuudella tarkoitin, että jos esim koen "vääryyttä" työpaikalla, pystyn sanomaan suoraan, mitä mieltä olen enkä niele kaikkea. Tunnen ihmisiä, jotka nielevät liikaa asioita eivätkä sano suoraan, ja sitten "räjähtelevät" turvallisessa paikassa, esim kotona. Myös netissä anonyyminä on helppo purkaa kaunaa, jota on kerryttänyt itseensä. Joku saattaa työpaikassaan niellä vuosi tolkulla "huonoa kohtelua" uskaltamatta sanoa suoraan, ja tämä "huonosti kohteleva" ei välttämättä edes ymmärrä tekevänsä niin ja siksi noidankehä jatkuu. Usein asioista rehellisesti puhuminen laukaisee tämän ikävän jännitteen, eikä kasaannu yhdelle ihmiselle padoksi.
Ja pystyn kyllä sanomaan tosi paikan tullen pahastikin, esim jos kyse jostain vakavasta asiasta, kuten lapsen pahoinpitely tai eläinrääkkäys tai muu kauhistuttava vääryys, joka oikeasti koskettaa ja raivostuttaa pohjattomasti. Tätä tarkoitin.
Kyllä ymmärrän, kun nyt kerroit näistä tilanteista, joissa kontrollia puheissa tarvitse pitää.
"Usein asioista rehellisesti puhuminen laukaisee tämän ikävän jännitteen, eikä kasaannu yhdelle ihmiselle padoksi."
Mutta vaihdetaanko näkökulmaa? Sinun mielestäsi "rehellisesti puhuminen" ja jännitten laukaiseminen on sille ryöpytyksen kohteelle ehkä jotain muuta kuin patojen murtamista, se voidaan kokea selkeästi hyökkäykseksi, kiusaamiseksi ja henkiseksi väkivallaksi jne. Sinä koet helpottavasi omia paineitasi, mutta se joka on kohteena, kokee ja tulkitsee ehkä oman rehellisen ja suorapuheisena pitämäsi käytöksen aivan toisin.
onko suoraselkäistä ja oikein kohdella nettikeskustelukumppaneita tavalla jolla ei kehtaisi omalla naamallaan ja nimellään toimia?
En osaa tuomita asiaa oikeaksi kuin en vääräksikään. Ehkä nettikeskustelu kuitenkin puolustaa paikkansa sillä, että voi avautua vaikeistakin asioista tai tuulettaa aivojaan tuntemattomille, vaikka jotkut eivät argumentointia hallitsekaan ja lähtevät kurpittelun ja toisen mielisairaaksi julistamisen tielle sanavaraston ollessa turhan rajoitettu. Mutta sehän on jokaisen oma häpeä.
Olen tavannut ihmisiä, joilla on objektiivisestikin määriteltynä niin törkyinen ulosanti, ettei ole tosikaan. Mutta heidän mielestään se on ehkä vain suorapuheisuutta ja rehellisyyttä, kuulijoiden mielestä pelkkää moukkamaisuutta. Ehkä he ovat niitä, jotka nimittelevät täälläkin muita? Mielestäni on kuitenkin sosiaalista taitamattomuutta sotkea asiansa livenä ja puhumalla mitä sylki suuhun tuo. Joten livenä möykkääminen kyllä kolahtaisi omaan nilkkaan, vaikka se jonkun mielestä olisi oikein ja suoraselkäistäkin. On täysin mahdotonta selvittää, ovatko kaikki nettikeskustelukumppanit mahdollisesti samanlaisia omalla naamallaan tai nimellään vai avautuuko sanainen arkku vain netissä. Varmasti jotkut pystyvät sanomaan päin naamaa samaa livenä, mitä täälläkin.
No, minä en ota ainakaan itse mitään juttuja mitenkään henkilökohtaisesti. Joku saattaa sitä vastoin antaa toisille negatiivisellakin kirjoituksella kultajyvän, vaikkei sitä itse hoksaakaan. Minulle tämä nettikeskustelu tuo ymmärrystä ainakin siinä, että oppii näkemään miten jotkut oikeasti sisimmässään ajattelevat eri asioista. Sitä mitä sydän on täynnä, sitä suukin puhuu. On kuitenkin hyvä juttu tämä anonymiteetti. Ajattele, ei kukaan esimerkiksi uskaltaisi kertoa omia terveys- tai ihmissuhdeasioitakaan tuolla kadulla tai tuttaville, täällä taas kertoa omista kipeistä jutuistaan ja esim. vaikka purkaa mieltään. Voihan olla, ettei se toinen osapuoli IRL edes halua kuunnella. Täällä voi harrastaa monologia, ja joskushan siitä voi syntyä jopa keskusteluakin! =))
Mukavaa päivänjatkoa sinulle!
En tarkoittanut, että vain toinen osapuoli hyötyy kun asiasta puhutaan suoraan ja rehellisesti. Varmasti molemmille parempi niin.
Itse ainakin arvostan suoraa puhetta, esim naapureiden ja työkavereiden kesken. Tykkään hoitaa asiat rehellisesti niin että molemmille jää hyvä mieli. Jos naapuri tekee jotain, mikä suunnattomasti häiritsee minua, en soita isännöitsijälle vaatien heti huomautusta anonyyminä ja hauku muille asukkaille häntä, vaan sanon asiani itse ihan positiivisella asenteella ja toivon, että näin myös itseäni kohdeltaisiin. Naapuri voi tehdä jotain, mikä muita häiritsee vaikkei itse sitä tiedosta ja näin jatkaa vaan. Sitten selän takana haukutaan ja häätöä suunnitellaan, vaikka asian voisi hoitaa puhumalla suoraan mikä mättää ja jos molemmilla sosiaaliset taidot kunnossa, asia varmasti ratkeaa. Tätä tuskin voi henkiseksi kiusaamiseksi tulkita. Itse olen naapurilta aikoinani kysynyt, voisivatko he avata lasit kunnolla parvekkeelta tupakoidessaan, koska meille yläkerrokseen tuli todella paha haju. Naapuri sanoi, ettei ollut ajatellutkaan asiaa ja tästä lähtien tuuletti kunnolla parvekettaan tupakoidessaan, eikä tunkkaista hajua enää tullut ja välitkin pysyivät hyvänä. Samoin minulle on tultu joistain asioista työelämässä sanomaan ja aina kiitollinen olen ollut, että asia saatu selvitettyä. Inhottavaa on kuulla myöhemmin, että selän takana puhuttu pahaa kahvihuoneessa, mutta kukaan ei ole suoraan tullut sanomaan itse minulle mikä mättää.
Halleluja!
Muuta en uskalla kirjoittaa, koska hyeenat vaanivat.
Olen samaa mieltä jonkun kommentoimaan ehtineen kanssa, että nimenomaan näillä keskustelupalstoilla on helppo survaista puukkoa kylkeen, oli sitten äiti, isä, teini-ikäinen, keski-ikäinen, mikätahansamuu. Kasvottomana voi kirjoittaa sellaista, mitä ei ikinä kasvotusten sanoisi. Sos.tilanteet voisi käydä aika mielenkiintoisiksi, jos hiekkalaatikolla naapurin Alatiesynnyttäjä-Anna hyökkäisi verbaalisesti Sektio-Sannan kimppuun - tai päinvastoin.
Katselin tänä aamuna lähikaupassa kuinka eräs isä (äiti käveli vieressä) työnsi rattaissa varmaan 6-vuotiasta lasta. Pitkät jalat vaan roikkui kyydistä. Mietin siinä samassa olemmeko me vanhemmat niin mukavuudenhaluisia, ettemme jaksa kinastella kävelyyn väsähtäneen lapsosen kanssa ja toisaalta pääsemme kävelemään omaa tahtia, ei tarvitse mukautua lapsen tahtiin. Samalla kuitenkin lasten liikuntamäärät vähenee jne. jne. kun joka paikkaan mennään autolla tai työnnetään liki teini-ikäisiä rattaissa.
Miten tämä liittyy aloittajan aiheeseen? Noh, tämän ihmettelyni kanssa voin tulla tänne palstoille, kirjoittaa avauksen ja kas vain, parin päivän päästä avaukseni on ehkä poikinut kiivaan väittelyn siitä, kuinka ennen hiihdettiin kouluun sata kilometriä joka aamu ja nykyisin kasvatetaan pullamössäjä vs. eikö jokainen vanhenpi voi tehdä lapsensa kanssa kuten parhaaksi näkee. Ei, en todellakaan mennyt ihmettelemään ääneen kyseisille vanhemmille heidän ratkaisuaan, mutta tänne nettii voin tulla kirjoittamaan näkemykseni asialliseen tai vähemmän asialliseen tyyliin.
"Katselin tänä aamuna lähikaupassa kuinka eräs isä (äiti käveli vieressä) työnsi rattaissa varmaan 6-vuotiasta lasta."
Tuohan on vallan tuttu näky bussiliikenteessä. Rattaita työntävä ja rattaissa istuva kun kulkevat ainakin Turun bussiliikenteessä ilmaiseksi. =))
Joskus on vaikea katsoa, kun koululaisen kokoinen lapsi on työnnetty väkisin puristaviin rattaisiin, ja muksu huutaa että miks mun pitää istua rattaissa kun osaan itsekin kävellä. :D
"Joka ainoa akka, joka on kerran haaravälinsä levittänyt miehelle(...)"
Tuo oli aika rumasti ilmaistu äitiydestä ja naiseudesta, omasta mielestäni. Tuot kuitenkin esille hyvän keskustelunaiheen, kiitos siitä.
Vai mistä tuo kaikkinainen julmuus ja sisarten välisen empatian puute johtuu?"
Ei em. ominaisuuksia ilmene äitien keskuudessa sen enemmän kuin muissakaan ryhmissä. En tiedä mistä sellainen olettamus on peräisin, että täysin erilaisin valmiuksin olevien ihmisten oletetaan olevan jotenkin "sisaria" keskenään. Moni diktaattori ja sotilas on isä, mutta kykenee silti väkivaltaan muita isiä (ja varsinkin heikompia siviilejä) kohtaan. Uusinnat mielestäni jotain myyttiä yllä siitä, millainen äitien ja viimekädessä naisten oletetaan olevan ja pitäisi olla: tasapäistä, yhdenmukaisesti ajattelevaa sakkia, ilman mielipiteiden rikkautta ja luonteen erilaisuuksia ja persoonallisuuden heikkouksia. Äitien pitäisi olla alati hyväntuulisia, lempeitä, ymmärtäviä ja empaattisia ja toistaan tukevia ilman heikkouden hetkiä ja negatiivisia tunteita. Hyvä äiti ei ole koskaan väsynyt eikä riidanhaluinen eikä voi olla eri mieltä kenenkään kanssa mistään.
Luulisin, että tuosta äitiyden yli-ihmismyytistä johtuva syyllisyys ja tunne siitä, että ei olekaan automaattisesti "hyvä äiti" saa aggressiiviseksi muita kohtaan - muissa nähdään ne omat heikkoudet. Näin on kierre valmis. Kun ei pystytä armahtamaan itseään, eikä sen kautta ketään muutakaan. Sisaruus ja ystävyys syntyy omasta mielestäni toisella tavalla kuin pelkän synnytyskokemuksen jakamisella.
Äitiys tasapäistää kyllä naisia sillä tavoin, että kuta kuinkin samat asiat koskevat kaikkia persoonallisuuteen ja lähtökohtiin katsomatta. Koko kansan lisääntymisikäiset naiskerrostumat ovat edustettuina. Vähän kuin miehillä varusmiespalveluksessa. Mutta se ei tee heistä toistensa kaltaisia. Synnytysosastolla ei älykkyysosamäärä tai sosiaaliset valmiudet ole vakioita, vaan hajontaa esiintyy aika tavalla.
Myös äitiyden kautta voi pyrkiä kohottautumaan muiden yläpuolelle jakamaan ylimielisiä elämänohjeita ja absoluuttisia totuuksia pyhimykseksi julistautumalla. Mitä rajoittuneempi oma maailmankuva ja mieli on, sen pätevämpiä ollaan absoluuttisen totuuden edustajina.
Tietoverkko vaan tekee mahdolliseksi sen, että se kaikkein tietämättömin ja rajoittuneinkin ihminen voi ilmaista kantansa kenen asioista tahansa. Aina on ollut ihmisiä, jotka "tietävät", miten muiden tulee elää, ajatella ja mitä on lupa tavoitella. Omia elämän olosuhteita pidetään normina ja ideaaliolosuhteina, joita muidenkin pitäisi tavoitella eikä siitä sovi poiketa.
"Etusormi ojossa he läksyttävät sisariaan vääristä valinnoista ja kerettiläisistä linjauksista."
Kaikessa fanaattisuudessa on kyse mustavalkoisesta ajattelusta ja mielen jäykkyydestä, persoonallisuuden rajoittuneisuudesta ja tietynlaisen sivistyksen ja kokemuksen ja älykkyydenkin puutteesta. Tämähän on selvimmin havaittavissa uskonnollisuudessa ja aatteissa yleensä mutta se pätee muillakin elämän alueilla, täällä suomi24:ssä sen näkee ihan jokaisella forumilla. Täällä perheforumeillahan voitaisiin puhua fundamentalistiäitiydestä, johon pätee sovellettuna moni fundamentalismin määritelmä.
Muuten, hyeenaemo on äitinä eläinkunnassa aivan ylivertainen. ;) Hyeena taistelee lajinsa säilymisen puolesta, hänkin. Mukavaa syksyn jatkoa kaikille lukijoille!
Ennen lapsia ja raskausaikana odotin avoimin mielin ja uteliaana millaista on tulla äidiksi. Paljon tähän liittyy hyvää, kaunista ja ihanaa, mutta se mihin minäkin olen ollut kamalan pettynyt, on äitien välisen solidaarisuuden puute. Ei, en odottanut että äidiksi tuleminen avaisi oven johonkin ihmeelliseen, kollektiiviseen hyvyyden ja rakkauden maailmaan. En olisi kuitenkaan uskonut että äitiys nimenomaan etäännyttää ja erottaa. Erinäisten "klikkien" yhteisyyden tunnetta äitiys varmaan yhdistääkin; voidaan ihan joukkovoimalla kivittää niitä äitejä jotka elävät elämäänsä toisella tavalla kuin hyeenat itse.
Nyt olen jo oppinut näitä äitimaailman pelisääntöjä ja katson hyvin, hyvin tarkkaan kenen kanssa ja missä juttelen mitään synnytykseen tai vauvanhoitoon liittyvää, vaikka moni näistä kyseleekin. Äitiydestä on tehty arvostelulaji jossa jaetaan pisteitä synnytystavan lisäksi imetyksen onnistumisesta, kestovaippojen käytöstä ja ties mistä kaikesta muusta. Keskoskaksosten äitinä minut välillä ulkoistetaan näistä kisoista ja keskusteluista kokonaan – ylituomareiksi itsensä ylentäneiden rohkeus ei aina riitä tuomitsemaan kun jonkinlainen ”erityisyys” on omin silmin havaittavissa, heh.
Minusta selkärangatonta laukoa nettikeskusteluissa julmuuksia nimimerkkien takaa. Myös nettikeskustelussa tulee kanssakeskustelijoita kunnioittaa. Jokaisen tekstin takana on ihan oikea ihminen, eikä ilkkujan kasvottomuus tee satuttavasta kommentista vähemmän pahaa kuin kasvokkain sanottu ilkeys. Kuinka moni on oikeasti valmis sanomaan / on sanonut sanasta sanaan samalla tavalla kaiken tänne kirjoittamansa kuonan päin toisen naamaa tavatessaan sektiolla lapsensa saaneen, synnytyksessä epiduraalin ottaneen, lastaan pullosta ruokkineen tai työssäkäyvän äidin kasvotusten? Vilpittömästi toivon ettei hyeenoiden selkäränka siihen riitä.
KATEUDESTA.....
Minua ei vaivaa mikään. Mikähän itseäsi vaivaa, kun hyökkäät noin kiivaasti äitejä vastaan..
Tökkiikö luetun ymmärtäminen vai missä vika? Suosittelisin lukemaan ekan viestin ihan ajatuksen kans.
Ap tuomitsee muut siitä mitä itse tekee.
Elän myötätunnossa, kun näen miten eksyksissä ap on itsensä kanssa, eikä näe omassa käytöksessään niitä asioita mistä syyttää muita.
Ei viestiä tarvitse kovinkaan intensiivisesti lukea, kun voi helpostikkin ymmärtää, että ap:lla ei ole oma elämä ihan kohdillaan.
kyllä tuo äitien kimppuun hyökkääminen onnistuu mainiosti sinultakin. Erilaisuuden sietäminen on taitolaji.
http://www.uta.fi/~tlmihap/femu/4_2010.html
Jokainen voi määritellä kyseisen kirjoituksen miten asiat mieltää, mutta itse en pidä sitä muuta kuin kirjoituksena.