Olin tuossa työhaastattelussa aika mukavaan työpaikkaan. Palkka olisi ollut melkein tuplat nykyiseen ja muutenkin mukavat työajat. Noh enivei. Olin siinä sitten haastattelussa ja jannu kysyi, että mikä on miehen siviilisääty. Rattaat löi aivan tyhjää...
Päässä ajatukset lenteli:
*ei helvettti... mikä on mun sivilisääty... hetkonen hetkonen. Jos on naimisissa niin on naimisissa. Öö.. sitten on leski ja eronnu. Mulle taitaa jäädä toi naimaton...? Hävettää saatana sanoa, että on naimaton. Mitäköhän se ajattelee siitäkin...?*
"Joo, tuota oon sinkku" sanoin.
*Smör fittan! miks menin sanoo sinkku! nyt kuulostan ihan joltain pelimieheltä! tai sellaselta jolla ois ollu joskus parisuhde tai mitään sosiaalista kanssakäymistä naisten kansssa*
Pitäisköhän meille yksinäisille, joilla ei oo ollu koskaan mitään, olla joku oma siviilisääty?
Päässä ajatukset lenteli:
*ei helvettti... mikä on mun sivilisääty... hetkonen hetkonen. Jos on naimisissa niin on naimisissa. Öö.. sitten on leski ja eronnu. Mulle taitaa jäädä toi naimaton...? Hävettää saatana sanoa, että on naimaton. Mitäköhän se ajattelee siitäkin...?*
"Joo, tuota oon sinkku" sanoin.
*Smör fittan! miks menin sanoo sinkku! nyt kuulostan ihan joltain pelimieheltä! tai sellaselta jolla ois ollu joskus parisuhde tai mitään sosiaalista kanssakäymistä naisten kansssa*
Pitäisköhän meille yksinäisille, joilla ei oo ollu koskaan mitään, olla joku oma siviilisääty?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä sen naimaton-sanan voi sanoa :) se on ihan yleinen siviilisääty
Teoreettisesti korrekti ilmaus, mutta käytännössä sitä ei kannata käyttää. Yleensä työhaastatteluissa ihan naurettavat asiat, kuten esim. pelkästään sen haastattelijan sen kyseisen päivän mieliala (todettu esim. empiirisissä tutkimuksissa) voivat ratkaista sen paikan saamisen. Väittäisin, että keski-ikäinen naimaton henkilö on negatiivinen asia useimmille rekrytoijille johtuen siitä, että sitä vain nyt pidetään omituisena. Joissain tapauksissa se voi olla hyväkin (esim. naimaton ja lapseton nainen saattaa olla joissain tapauksissa jopa positiivinen asia). Itse olen yleensä valehdellut olevani suhteessa, mutta en naimisissa.
Naimaton on mun mielestä virallisten lomakkeiden ruksipaikka. Puhekielessä ja esim työhaastattelussa voi aivan hyvin sanoa olevansa sinkku. Riippuu työpaikasta mutta jossain voi hyvin sanoa että ei ole perherasitteita, vaikkapa vuorotyössä tai työssä jossa joutuu liikkumaan paljon. Tai että asustan yksin.
Nimittäin moni virallinen leski tai eronnut onkin avoliitossa ja perheessä saattaa olla sun ja mun lapsia . Silloin on tavallaan väärin sanoa että eronnut.
Parempi sanoa "sinkku". Naimaton on liian virallinen termi.
Työhaastattelussa ei saa kysyä siviilisäätyä. Sinun ei olisi tarvinnut vastata. Jos vastaa, niin saa valehdella ilman pelkoa seurauksista.
Olen myös kuullut ettei siihen tarvi vastata. Multakin kerran kysyttiin, että onkos se emäntä löytynyt?
Kyllä sitä perhetilannetta joillakin sanoilla kuitenkin kysellään. Ja jos ei mitään vastaa niin voi myös sanoa hyvästit sille työpaikalle. Sinänsä perhetilanteethan voi vaihdella ajan myötä, kumppani löytyy tai kumppani lähtee tai haastateltava itse päätyy muutosratkaisuun.
Olisit sanonut "neitsy...t" ja siihen perään "...myös miesten kanssa".
Mä en nyt oikein tajunnut, että mitä hävettävää siinä on, jos ilmoittaa olevansa naimaton. Naimaton -määrittely ei vielä paljasta ihmisestä sitä seurusteleeko hän vai ei, mutta sinkku kertookin ihmisestä jo sen, ettei hänellä ole ketään vakituista kumppania. Mutta joka tapauksessa tuo kysymys sivilisäädyn tiedustelemisesta työhaastattelussa kalskahtaa ainakin minun korvaani todella omituiselta ja asiattomalta. Millä tavoin työntekijän sivilisääty voi oikein vaikuttaa henkilön kykyyn ja valmiuksiin suoriutua työtehtävistään?
"Millä tavoin työntekijän sivilisääty voi oikein vaikuttaa henkilön kykyyn ja valmiuksiin suoriutua työtehtävistään? "
Olen henkisesti niin heikko, että yksinäisenä ja yksin jääneenä minulla ei ole valmiuksia suoriutua monista työtehtävistä. Jos tunne-elämää latistava lääkitys alkaa menettää tehoaan, joudun varmaan työkyvyttömyyseläkkeelle. Monissa tehtävissä ja työyhteisöissä oleminen ilman rakkautta ja kosketusta ahdistaa niin voimakkaasti. Ainakin omalla kohdallani yksinäisyyteni on pitkä miinus jos haastattelija tajuaisi minun arkuuteni. Kohdallani parittomuus tarkoittaa vaikeuksia solmia läheisiä ihmissuhteita, joka on yksi estyneen persoonallisuushäiriön ominaisuus. Mutta en aio vastata jos kysyvät.
Virallisia siviilisäätyjä ovat naimaton, naimisissa, leski ja eronnut. Avoliitto tai kihloissa ei ole siviilisääty. Se on naimaton. Se ei kerro oletko yksin, yksinäinen, parisuhteeessa lapseton vai parisuhteessa viiden lapasen isä, kimppakämpässä kavereiden tai tuntemattomien kanssa jne, mutta ei naimisissa. Työhaastattelussa ei tarvitse kertoa kenen kanssa asuu (paitsi joillain aloilla turvaselvityksen takia). Leskikin voit olla vaikka asuisit jo uuden kumppanin kanssa. Ei ole tarvis selventää sänkykuvioitakaan. Rekisteröity parisuhde kertoo kyllä sukupuolisesta suuntautumisesta, mutta siinä tapauksessa - mikäli kokisin tarvetta salailla sitä - kertoisin olevani naimisissa. Toisaalta ennemmin tai myöhemmin se tulisi ilmi, ja lisäksi miksi salailisi oman elämän tosiasioita.
Eikö ihmisille enää missään opeteta siviilisäätyjä? Joudun omassa työssä niitä joskus kysymään, ja yllättävän usein ihmiset vastaa "avoliitossa". Kun ei kysytä asuuko yksin, kaksin, vai useamman kanssa, vaan siviilisäätyä.
Ilmeisesti koet elämäntilanteesi jotenkin ongelmana, joko itsellesi tai häpeät sitä. Koita päästä sinuiksi itsesi kanssa, niin et päästele sammakoita vaan annat itsestäsi itsevarman kuvan. Sellaisia ihmisiä työnantajat kaipaa, ei epävarmoja.
Rekattu parisuhde on siis myös virallinen siviilisääty. Sorry se meni ed viestissä hutiin.
Ja jos olet eronnut joskus, myöhemmin jäänyt uudesta liitosta leskeksi, tai päinvastoin, siviilisäätysi on viimeisen mukaan. Eronnutkin on eronnut, ei naimaton. Eikä voi valita jotain niistä aiemmista.
juurikin turvaselvityksen poliisilta tämä työpaikka tilasi, ja pääsin jatkoon. uskomatonta. kuitenkin... homma kaatui psykologiseen arviointiin. En tajua miten se voi siihen kaatua olin finalistien joukossa ja olen aikaisemmat työnikin hoitanut moitteetta. Niihin on liittynyt paljon vastuuta ja erikoisosaamista. Olen korkeasti koulutettu. Ainoa miinukseni on vain se, että olen sosiaalinen hylkiö.