Mie olen kerännyt 30 litraa mustikoita. Kantarelleja pari litraa.
löytyykö metsän antia
auvo h
4123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja puolisolla vähän vähemmän. Vielä saatamme poimia, kun huomenna maalle lähdemme. Sieniä en viikko sitten vielä löytänyt, pari punikkitattia vain, mutta ehkä niitä vielä nousee.
Jo luulis silmien voivan hyvin! Jälkipolvillakin vielä, pitää olla tiedossa missä niinkin paljon on satanut. Itselläni on rekkana 22 ltr. Onneksi voin ostaa mustikkani , kun en pääse niin hyviin metsiin enää:) kun vaan muistaisi niitäkin käyttää ruokavaliossaan.
tuo marjanpoiminta sellaista meditaatiota. Metsässä oloa, hiljaisuuden kuuntelemista ja kun tekee yksinkertaista, mekaanista työtä, mieli hiljenee kummasti.
Täytyy kyllä myöntää, että kun mittarissa oli 30 astetta ja hiki valui noroina, alkoi jo kysellä, onko tässä enää mieltä. Mutta kun syksyn kirpeät ilmat tulevat, meitä ei saa metsästä kotiin kovin helpolla.
Puolukan poiminta vain on vähän reipasotteisempaa hommaa, kuten meirikki tuossa kuvaa...
Niin mielelläni kun menisinkin on vaikeusasteita :)) Mies ei suostu rämpimään, kyllä toki kuskaisi minut johkin metsän laitaan ja pai..pai! Toisekseen jos olen 20 min. pää alaspäin ja liikun mättähillä, en todellakaan tiedä mistä tulin ja mihin palata!
Kun olin budjettireisulla melko lapissa silloisen firman yhtenä bossina, oli puolukoiden aika. Voi hyvä ihminen sentään, jäkälän päällä kasvoi todella isoja puolukoita, ja kasvuvartensa oli puolta lyhempi kuin tää etelämmässä.
Menin hakeen sangon keittiöstä ja kipusin sähkölinjoja silmällä pitäen ylös, ja...poroja oli etelän flikalle heti vastassa. No jutustelin et olkaa kuin ´kotonanne´ taisivatpa ollakin, mää vain näitä marjoja...en vie jäkäläänne...ja yhtä höpöjä hermostuksissani :)) ne porot ei meinannutkaan noteerata mua mitenkään, joten ämpärini täyttyi vajaassa kahdessa tunnissa...pidin siis sitä sähköjohtolinjaa koko ajan silmieni näkösellä ...muutoin minusta ei ole outoon metsään.