Olen parikymppinen nuori nainen ja haluaisin kovasti viettää samanikäisen ystäväni kanssa aikaa kahdestaan ja vaihtaa kunnolla kuulumisia. Olisiko törkeää ehdottaa kaverilleni, että hän jättäisi lapsensa muutamaksi tunniksi vaikka miehensä tai anoppinsa hoiviin, jotta voisi lähteä kanssani RAUHASSA kahville? Mitä mieltä olette? Sen jälkeen kun lapsi syntyi toissa keväänä, kaikki tapaamisemme ovat pyörineet lapsen ympärillä ja minusta olisi kivaa tavata jossain muissa merkeissäkin ilman että huomio on koko ajan sinnä muksussa.
Minulla ei varsinaisesti ole toki mitään lapsia vastaan, mutta lapsettomana ihmisenä minua ei jaksa kiinnostaa jatkuvat vauvajutut ja toivoisin, että kaverini voisi EDES JOSKUS jättää lapsensa hoitoon siksi aikaa. Lapsi on jo täyttänyt vuoden eikä tarvitse mitään imettäjää enää. Tiedän, että hänellä on hyvä mies ja isovanhemmat, jotka varmasti katsoisivat lapsen perään. Samalla se olisi hengähdystauko äidille itselleenkin. Loukkaantuisitteko te siitä, jos ystävänne ehdottaisi teitä jättämään lapsenne hoitoon ja tulemaan kahville YKSIN? Kyse ei siis ole siitä, että lasta ei enää koskaan saisi ottaa mukaan sinne missä minäkin olen, vaan että saisimme pitkästä aikaa jutustella ihan rauhassa ja ilman häiriötä.
Minulla ei varsinaisesti ole toki mitään lapsia vastaan, mutta lapsettomana ihmisenä minua ei jaksa kiinnostaa jatkuvat vauvajutut ja toivoisin, että kaverini voisi EDES JOSKUS jättää lapsensa hoitoon siksi aikaa. Lapsi on jo täyttänyt vuoden eikä tarvitse mitään imettäjää enää. Tiedän, että hänellä on hyvä mies ja isovanhemmat, jotka varmasti katsoisivat lapsen perään. Samalla se olisi hengähdystauko äidille itselleenkin. Loukkaantuisitteko te siitä, jos ystävänne ehdottaisi teitä jättämään lapsenne hoitoon ja tulemaan kahville YKSIN? Kyse ei siis ole siitä, että lasta ei enää koskaan saisi ottaa mukaan sinne missä minäkin olen, vaan että saisimme pitkästä aikaa jutustella ihan rauhassa ja ilman häiriötä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On todellakin ymmärrettävää että haluat välillä olla ystäväsi seurassa ilman tämän lasta! Lapsi vie väkisin huomiota eikä keskusteluun voi keskittyä ollenkaan samalla tavalla kuin ihan vaan aikuisten kesken.
Mitä jos pyytäisit kaverisi johonkin rauhalliseen baariin kahville/ siiderille /oluelle? Siis semmoiseen paikkaan jonne ei saa viedä lapsia? Jos kaveri ehdottaa jotain muuta paikkaa baarin sijaan, voit siinä yhteydessä sanoa että käy kyllä, mutta toivoisit että tällä kertaa tapaisitte ihan vaan kahden kesken. Voihan olla että kaverisi ihan mielelläänkin jättää lapsen tämän isän hoiviin, ja sinun pyyntösi nimenomaan kahdenkeskeisestä tapaamisesta antaa vielä "tekosyyn olla itsekäs" ja viettää hetki ihan omaa aikaa. Kyllä äideillekin tekee hyvää joskus pitää hengähdystauko lapsista. :)
Ei ole minustakaan loukkaavaa.
Lapsettomana kärsin ihan samasta vaivasta ja nyt vauvaantuneena huomaan ettei kovinkaan syvälliset aiheet onnistu kun ajatus pätkii massiivisiin huutokohtauksiin, räjähtäviin pukluihin yms. yms
Etenkin toi viimeinen virke on aseistariisuva:
"Kyse ei siis ole siitä, että lasta ei enää koskaan saisi ottaa mukaan sinne missä minäkin olen, vaan että saisimme pitkästä aikaa jutustella ihan rauhassa ja ilman häiriötä."
Jospa sanoisit noin kun esität kahvittelukutsun?
Viestitin ystävälleni juuri niin kuin olitte neuvoneet, mutta metsikköön meni. Mitään muuta vastausta ei tullut kuin että "TUU KÄYMÄÄN!!!"
Mitähän tästäkin pitäisi ajatella? Ilmeisesti ei ollut kovin mieluinen kutsu. :(
Harmi, muttei ehkä ihan metsään. Mene käymään, josko silloin voisit esittää asiasi kasvotusten ja voisit kuulla/nähdä miten hän reagoi. Jospa hänkin tarkoitti sitä...? Vastaukseksi ei sentään tullut että hän ei voi nähdä ilman vauvaa.
Minustakin on ihan ok haluta joskus tavata ystävää ihan kahden kesken. Olisin suorastaan iloinen, jos joku kertoisi, että haluaisi joskus ihan vain minun aikaani. Toisaalta uskon ja ymmärrän, että on myös muunlaisia äitejä. Jotkut kun ovat vauvassaan niin kiinni, että eivät voi laskea silmistään sekunniksikaan. Ei edes isälleen, mikä on mielestäni käsittämätöntä. No, ehkä vuoden päästä tilanne on jo eri.