Osuit kirjoituksellasi naulan kantaan 11.8.2010 Karjalaisessa sivulla 2 Suorassa Linjassa. Itse olen vm. 2002 perinteentutkimuksen maisteri ja sen jälkeen tehnyt lisurini toisessa yliopistossa. Olisi mahdollista suorittaa tohtorinkin tutkinto, vaan ajattelin ensi vuonna kirjautua poissaolevaksi tai jättäytyä kokonaan alalta pois: miksi lihottaisin 150000 euron väikkärillä tiedekuntaa, joka ei anna muuta palkaksi kuin verenpunaisia risuja ja alan tiedelehtien paskantärkeät sensorit jatkuvasti mollaavat artikkeliehdotukseni? Mitäpä enää uhraamaan voimavarojani. Sen sijaan kävin lisuritutkinnon jälkeen ammattikorkeakoulun ja olin töissä käsityöläisalalla, jossa minulla oli aikanaan hankittu kouluasteen ammattitutkinto sekä myöhemmin hankittu opettajankoulutus, tosin opetusharjoittelun aikana jo vainottiin, koska olin suorasanainen perinteentutkija. Noh, valmistuin toisen alan ammattikorkeakoulusta ja luulin saavani töitä, mutta toisin kävi: työnantajat luulievat jonkinlaiseksi työpakolaiseksi ja eliitti-opiskelijaksi, joka yrittää olla hienompi kuin muut ja niinpä seitsemän aiemman käsityöläisalani työkokemus brutaalisti mitätöitiin järjestämällä työkoe, jonne oli haalittu arvioitsijoiksi henkilöitä, jotka sitoutuivat kirjallisesti mitätöimän suoritukseni ja se julkaistiin laittomasti netissä ja toisestakin paikasta kateellinen kollega mitätöi minut pönkittääkseen narsismiaan, vaikka oli aikoinaan käynyt ihan saman koulun kuin minä samoilla opettajillakin. Onneksi Luoja iski "v-n vihoilla" yhtä näistä ja hän on jo manan majalla, koska huono omatunto tappaa väärän todistuksen antajan tosi tehokkaasti pidemmällä aikavälillä! Noh, nyt olen kahden vuoden työttömyyden jälkeen taipunut lähtemään toiselle puolelle Suomea ammattiopistoon täydentämään kädentaito-osaamistani kyseisellä alalla, tähtäimessä sitten se pakkoyrittäjyys. Ihmettelin, kun vuonna 1997 eräs opiskelijatar, jonka pääaine on psykologia, varoitti minua opiskelemasta perinteentutkimusta, koska "hänen körttiomatuntonsa" ei voisi sietää "noitatieteiden" opiskelua. Sanonpa vaan teille psykologian ja teologian opiskelijat: älkää uskoko kaikkea puppua, mitä vanhentuneissa tenttikirjoissa lukee kasvatusalaan liittyen, että perinteentutkimus olisi jotenkin poikkeavien ihmisten ala ja että esim. ESP-kykyinen ihminen (siis tietäjä) on henkisesti sairas! Eräs lähiesimieheni (ThM) syytti minua poikkeavaksi ilman perusteluja (eli taas perinteentutkimuksen alan ennakkoluulot jylläsivät kai) ja lähdin sen entisen ylihoitajan ja ihmissielun raatelijan alaisuudesta pois. Luulotautisuus on samanlaista noitavainoa moderneissa vaatteissa kuin keskiajalla, jolloin maapallon pyöreyteen uskovia poltettiin roviolla, koska uskottiin että maa on litteä! Itse pidän itseäni kristittynä. Silti minuun suhtautudaan kuin kummajaiseen, koska olen perinteentutkija. Kehotan Opetushallitusta ja työvoimaviranomaisia kouluttamaan työttömät perinteentutkijat vaikkapa sosiaalityöntekijöiksi, sillä ala sivuaa sangen syvällisesti sosiaalitieteitä ja antaa hyvät eväät ihmistuntemukseen sekä erilaisten ryhmien maailmankuvien tutkimiseen ja analysointiin. Tsemppiä vaan sulle Tuija: ala miettiä, voisitko vielä uudelleenkouluttautua vaikkapa ammattiopistossa artesaaniksi, kun kerran kahvikulttuuri kiinnostaa, vaikkapa tekemään omia kahvikuppeja ja savitöitä omassa pajassasi, esim. entisessä navetassa? Myös lähihoitajia tarvitaan ja yli viisikymppiset vielä kelpaavat koulutukseen ja saahan siinä sitten kerätä muistitietoa vanhuksilta aikanaan pienellä palkalla...
Perinteentutkija Tuija Saarinen
Ääni Pohjolasta
3549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei! Kiitos paljon palautteesta! Olen vahvasti epäillyt, olisiko minulla järkeä uudelleenkouluttautua, vaikka sitäkin on ehdotettu. Minusta on eettisesti kyseenalaista viedä opiskelupaikkoja nuoremmilta ja tuhlata lisää yhteiskunnan varoja kertaalleen koulutetun henkilön uudelleenkouluttamiseen. Minunhan pitäisi olla opettajan asemassa - yliopisto-opettajan kokemuksella on myös vaikea istua hiljaa kuulijan paikalla, kun mielessäni löydän koko ajan täydentäviä näkökulmia ja joskus puutteitakin annetusta esityksestä.
Minulla on myös ennen yliopisto-opintoja suoritettu keskiasteen koulutus (merkantti) ja FT-tutkinnon päälle informaatiotutkimuksen opintoja, jotka sinänsä pätevöittäisivät kirjastotyöhön. Valitettavasti sairastuin kirjastoaikana astmaan, ja nyt minulla on lääkärin todistus, ettei pölyssä työskentely sovi. Sen myötä käsityöläisammatit ja mm. maatalon emännyys on poissuljettu. Lähihoitajia riittää varmaan ilman minuakin, vaikka varmasi empaatiakykyni vuoksi menestyisin hoitotyössä.
Summa summarum: minusta on sääli heittää hukkaan pitkä koulutukseni. Uskon, että kaltaisillani humanisteilla olisi paljon annettavaa yhteiskunnalle, jos se vain haluaisi hyödyntää kokemuksiamme ja näkemyksiämme. Valitettavasti meidän osaamistamme on vaikea muuttaa suoraan euroiksi aikakautena, jolloin kaikki pitää hinnoitella. Muistutan vielä, ettei nykytilanne ole meidän syytämme: koulutustamme koskeneet ratkaisut tehtiin 1980-luvun puolivälin jälkeisen noususuhdanteen aikana. Silloin joka kunnassa oli kulttuuritoimisto, joka työllisti innovatiivisia, luovia ja toisten henkiseen hyvinvointiin paneutuvia humanisteja. Apurahoista ja stipendeistä ei käyty veristä kilpaa, eikä yliopistojen käytävillä tyrkitty kollegoja kyynärpäillä ihan siinä mitassa kuin nykyisin. Mikään ei varjostanut valoisia tulevaisuudensuunnitelmia, eikä kukaan varsinkaan varoittanut, että pian tulisi aika, jolloin tohtoreista maksettaisiin tapporahaa.
Kunhan Teillä aikanaan opintoja on riittävästi niin selviää, että läheskään kaikille "akateemikoille" ei tässä maassa löydy töitä. Ei ainakaan rahaa maksaa heille palkkaa niistä erittäin tärkeistä tutkimustöistä, joita he haluavat tehdä. Meitä veroa maksavia on aivan liian vähän.
Koulupolitiikka, jossa yliopistolle maksetaan tutkinnoista, on näennäisesti älykäs ja tosiasiallisesti älytön.
Näette ja näen tuloksen. Valitettavasti.
esim. yläluokilla ja lukiossa elämänkatsomustiedon ja ammattiopistoissa Taide ja kulttuuri-opintojen opettajana? Voisit hakea hyväksilukuja elämänkatsomustietoon avoimessa yliopistossa aika helposti kai, jos ovat suosiollisia että saisit siitä laudaturin tai vähintään aineopinnot tehtyä. Myös sosiaalityön aineopinnoilla pätevöityisit sosiaalityöntekijäksi. Älä masennu, vaikka viimeinen lauseenosasi siihen viittasi, että toiveesi ovat matalalla. Yksi keino saada jotain voita leivän päälle on käydä kirjanpidon ja laskentatoimen sekä tilinpäätöksen koulutus, jos tykkäät kirjanpidosta ja yrittäjäkurssi (kun sinulla on pohjalla se merkantin tutkinto) ja alkaa tekemään kirjanpitoja, veroilmoituksia sekä muuta paperisotaa esim. pienyrittäjille itsenäisenä ammatinharjoittajana vaikka kotisi työhuoneessa!
http://www.mol.fi/koulutukset/browseCourses.html?locale=fi_FI&searchType=direct&courseId=619211&sortBy=profession&professionId=23&pageIndex=0