Äiti sai tyttärensä takaisin huumehelvetistä
Kovia huumeita 20 vuotta - äiti sai tyttärensä takaisin huumehelvetistä
11.08.2010 17:54
Pari vuotta sitten Anita Korhosen elämä sai uuden suunnan yli 20 vuotta kestäneen taistelun jälkeen. Korhonen sai Lontoosta viestin tyttäreltään Tiinalta, joka kertoi hyviä kuulumisia.
Yhteydenotto erosi kymmenistä aiemmista viesteistä, jotka kertoivat tyttären olevan vankilassa, pidätettynä tai vailla rahaa. Välillä meni kuukausia, ettei tyttärestä kuulunut mitään.
- Aluksi olin epäluuloinen, sillä olin kuullut aiemminkin valheita. Mutta oli tapahtunut suoranainen ihme ja tyttö selvinnyt 22 huumevuoden jälkeen, Korhonen, 66, sanoo.
Korhoselta on juuri ilmestynyt kirja Elossa jälleen - Erään äidin huumeraportin uudet sivut (Kirjapaja).
Tiina alkoi käyttää huumeita 16-vuotiaana ihastuttuaan muutamaa vuotta vanhempaan mieheen. Ihastus paljastui kokaiinikauppiaaksi.
Selviämisohjelmista ja parantolajaksoista ei ollut pysyvää hyötyä, vaan edessä oli yli kaksi vuosikymmentä kestänyt kierre.
Kellot kateisiin
Korhonen laskee lähettäneensä vuosien aikana tyttärelleen parikymmentä kelloa, jotta hän ehtisi tapaamisiin oikeaan aikaan. Kaikki ovat hävinneet. Samoin kävi kymmenille todistusten ja asiapapereiden kopioille sekä tuhansille euroille rahaa.
- Koko huumemaailma perustuu siihen, että pienet asiat eivät ole tärkeitä. Eletään epätodellisuuden juhlaa, hukataan kaikki paperit ja unohdetaan kaikki lupaukset.
Tyttären pelastukseksi koitui paikallinen baptistilähetys, joka antoi kadulla asuneelle naiselle asuntolapaikan. Suomessa yhteiskunta ei ole Korhosen mukaan ottanut tarpeeksi selvää kielteistä kantaa huumeita vastaan.
- Jos lähetys ei olisi vienyt häntä asuntolaan, hän olisi kuollut kadulle. Jos ei anneta silloin apua, kun sitä tarvitaan, kaikki valuu hiekkaan. Huumeiden käyttäjät eivät ole sairaita tai lepraisia, ei se tartu.
Nykyisin Tiinalle kuuluu hyvää. Äiti lensi tapaamaan tytärtään Lontooseen, jossa tämä yhä asuu ja opiskelee. Kaksikon yhteydenpito on säännöllistä, ja Korhosella on yhteys myös tyttärentyttäreensä. Pitkä matka on kuitenkin vasta alussa.
- Tiina on yhä selvänä. Mutta hänen pitää koota itsensä ja hakea oma minänsä. Häneltä on jäänyt 16 ikävuoden jälkeen 22 vuotta väliin, mutta hyvään alkuun hän on päässyt.
Itkua ja kiroilua
Korhosen teos on jatkoa hänen ensimmäiselle teokselleen "Kirjeitä Tiinalle", joka ilmestyi vuonna 2004. Kirjan ilmestymisen jälkeen Korhonen sai kymmeniä kirjeitä, joiden lähettäjät kertoivat omien lastensa tai sisarustensa huumeongelmista.
Heidän teksteistään Korhonen sai voimaa myös toiseen kirjaan.
- Tietysti tästä on ollut erittäin vaikea puhua. Kun kirjoitin, itkin, kiukuttelin ja kiroilin. Mutta kuitenkin päätin, että tätä kirjaa voivat mahdollisesti tarvita ne tuhannet vanhemmat, jotka epäilevät nuortensa käyttävän huumeita.
Anita Korhosen pelon ja toivon vuosia on takana nyt yli 20. Hän sanoo uskovansa, että tytär on päässyt huumeista eroon, mutta tulevaisuus otetaan vastaan päivä kerrallaan.
- Monta kertaa olen miettinyt, miksi juuri minä ja minun tyttäreni. Jossakin vaiheessa toivoin, että minulla olisi ollut paljon lapsia, jotta edes ne toiset olisivat olleet kunnolla. Mutta kun ei niin ollut, niin minun piti itselleni sanoa, että tämän minä olen saanut tässä elämässä.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2235730&pos=no-tu
Kovia huumeita 20 vuotta - äiti sai tyttärensä takaisin huumehelvetistä
11.08.2010 17:54
Pari vuotta sitten Anita Korhosen elämä sai uuden suunnan yli 20 vuotta kestäneen taistelun jälkeen. Korhonen sai Lontoosta viestin tyttäreltään Tiinalta, joka kertoi hyviä kuulumisia.
Yhteydenotto erosi kymmenistä aiemmista viesteistä, jotka kertoivat tyttären olevan vankilassa, pidätettynä tai vailla rahaa. Välillä meni kuukausia, ettei tyttärestä kuulunut mitään.
- Aluksi olin epäluuloinen, sillä olin kuullut aiemminkin valheita. Mutta oli tapahtunut suoranainen ihme ja tyttö selvinnyt 22 huumevuoden jälkeen, Korhonen, 66, sanoo.
Korhoselta on juuri ilmestynyt kirja Elossa jälleen - Erään äidin huumeraportin uudet sivut (Kirjapaja).
Tiina alkoi käyttää huumeita 16-vuotiaana ihastuttuaan muutamaa vuotta vanhempaan mieheen. Ihastus paljastui kokaiinikauppiaaksi.
Selviämisohjelmista ja parantolajaksoista ei ollut pysyvää hyötyä, vaan edessä oli yli kaksi vuosikymmentä kestänyt kierre.
Kellot kateisiin
Korhonen laskee lähettäneensä vuosien aikana tyttärelleen parikymmentä kelloa, jotta hän ehtisi tapaamisiin oikeaan aikaan. Kaikki ovat hävinneet. Samoin kävi kymmenille todistusten ja asiapapereiden kopioille sekä tuhansille euroille rahaa.
- Koko huumemaailma perustuu siihen, että pienet asiat eivät ole tärkeitä. Eletään epätodellisuuden juhlaa, hukataan kaikki paperit ja unohdetaan kaikki lupaukset.
Tyttären pelastukseksi koitui paikallinen baptistilähetys, joka antoi kadulla asuneelle naiselle asuntolapaikan. Suomessa yhteiskunta ei ole Korhosen mukaan ottanut tarpeeksi selvää kielteistä kantaa huumeita vastaan.
- Jos lähetys ei olisi vienyt häntä asuntolaan, hän olisi kuollut kadulle. Jos ei anneta silloin apua, kun sitä tarvitaan, kaikki valuu hiekkaan. Huumeiden käyttäjät eivät ole sairaita tai lepraisia, ei se tartu.
Nykyisin Tiinalle kuuluu hyvää. Äiti lensi tapaamaan tytärtään Lontooseen, jossa tämä yhä asuu ja opiskelee. Kaksikon yhteydenpito on säännöllistä, ja Korhosella on yhteys myös tyttärentyttäreensä. Pitkä matka on kuitenkin vasta alussa.
- Tiina on yhä selvänä. Mutta hänen pitää koota itsensä ja hakea oma minänsä. Häneltä on jäänyt 16 ikävuoden jälkeen 22 vuotta väliin, mutta hyvään alkuun hän on päässyt.
Itkua ja kiroilua
Korhosen teos on jatkoa hänen ensimmäiselle teokselleen "Kirjeitä Tiinalle", joka ilmestyi vuonna 2004. Kirjan ilmestymisen jälkeen Korhonen sai kymmeniä kirjeitä, joiden lähettäjät kertoivat omien lastensa tai sisarustensa huumeongelmista.
Heidän teksteistään Korhonen sai voimaa myös toiseen kirjaan.
- Tietysti tästä on ollut erittäin vaikea puhua. Kun kirjoitin, itkin, kiukuttelin ja kiroilin. Mutta kuitenkin päätin, että tätä kirjaa voivat mahdollisesti tarvita ne tuhannet vanhemmat, jotka epäilevät nuortensa käyttävän huumeita.
Anita Korhosen pelon ja toivon vuosia on takana nyt yli 20. Hän sanoo uskovansa, että tytär on päässyt huumeista eroon, mutta tulevaisuus otetaan vastaan päivä kerrallaan.
- Monta kertaa olen miettinyt, miksi juuri minä ja minun tyttäreni. Jossakin vaiheessa toivoin, että minulla olisi ollut paljon lapsia, jotta edes ne toiset olisivat olleet kunnolla. Mutta kun ei niin ollut, niin minun piti itselleni sanoa, että tämän minä olen saanut tässä elämässä.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2235730&pos=no-tu
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta kannabis täytyisi kuitenkin vapauttaa, koska alkoholi on haitallisempaa.