Mulla on todella outoja ajatuksia välillä. Luulen että oikeastaan kaikki asiat pyörii mun ympärillä ja esim mua mielessäni vihataan ja halutaan talloa maahan.
Kun kuljen kadulla niin luulen aina että ihmiset nauravat juuri minut nähdessään. Se on iha kamalaa jos olen lähdössä töihin ja näen että joku hymyilee mulle niin menen iha paniikkiin että apua onko mun hiukset huonosti vai näytänkö epämuodostuneelta vai mitä tämä on. Mulla on todella tarkka silmä itseäni kohtaan ja olen todella itsekriittinen.
Näen peilissä myös usein virheitä ja yritän niitä tunti tolkulla piilotella. Kuulen kuitenkin ihmisiltä että olen mukavan näköinen ja kiva ihminen. Kuitenkin ajatukseni jylläävät että kusettaako toi vai yrittääkö se mielistellä saadakseen jotain.
Kun mulla on huono päivä olen todella pahoissa vainoharhoissa. Odotan valoissa pääsyä suojatien toiseen päähän niin nään että autoissa ihmiset naureskelevat huvittuneesti minulle tai vastaantulevat saavat aina huvittuneen hymyn nähdessään minut. Siksi olen iha ristiriidassa että mua kehutaan kivannäköseksi mutta miksi mulle nauretaan huvittuneena? Hyvänä päivänä taas en näe mitään huvittuneita katseita tai muutakaan. Ja jos nään ni se voi pilata päiväni.
EN jaksa uskoa että oikeasti voisin vainoilla huvittuneen naurun minulle. Miksi ne ovat aluksi iha vakavalla naamalla ja mut nähdessään menee hymy päälle? Mikä vittu mussa voi niin naurattaa ihmisiä? olenko niin epämuodostunut?
Itsetuntoni heittelee tämän jutun takia. Olen tavannut kivan kumppanin ja avautunut hänelle näistä ja hän sanoo että humalassa minulla tämä piirre korostuu. Siksi olen nyt lopettanut alkoholin koska viimeksi sain pahoja ahdistuksia ja vainoharhoja siitä. Kuulen myös humalassa että kaikki ihmiset esimerkiksi baarissa kuiskailevat "heh, kato miten epämuodostunut toi on" ja naureskelevat.
Kumppanini on todella onnellinen että lopetin alkoholin sillä hän sai kerran kokea vainoharhaisen kohtaukseni. Näin että minusta puhuttiin todella rumaan sävyyn siellä ja kysyin kumppanilta "siis puhuuko noi musta noi paljo pahaa?" sitten hän oli aivan ällikällä lyöty. Minulle ne jutut ovat todellisia ja välillä hahmotan että asia ei ole niin.
En jaksa aina tätä. Välillä mietin itsemurhaa ja välillä olen onnellinen. Itsemurhaa en kuitenkaan tekisi. En vaan jaksa tätä vuoristorataa. Kävin psykologilla aikanaan sen takia koska eristäydyin ja kuljin vain huppu päässä 2 vuotta ja nyt sain rakkauden takia hieman voimaa arkeen ja jätin sen. Kuitenkin se on kamalaa kun pyörin ajatuksissani että kaikki nauravat minulle ja kumppaninikin vielä sen näkee ja jättää minut kun olen niin naurettavan näköinen.
Olen 26 vuotias joten teinijuttuja nämä eivät ole. :(
Kun kuljen kadulla niin luulen aina että ihmiset nauravat juuri minut nähdessään. Se on iha kamalaa jos olen lähdössä töihin ja näen että joku hymyilee mulle niin menen iha paniikkiin että apua onko mun hiukset huonosti vai näytänkö epämuodostuneelta vai mitä tämä on. Mulla on todella tarkka silmä itseäni kohtaan ja olen todella itsekriittinen.
Näen peilissä myös usein virheitä ja yritän niitä tunti tolkulla piilotella. Kuulen kuitenkin ihmisiltä että olen mukavan näköinen ja kiva ihminen. Kuitenkin ajatukseni jylläävät että kusettaako toi vai yrittääkö se mielistellä saadakseen jotain.
Kun mulla on huono päivä olen todella pahoissa vainoharhoissa. Odotan valoissa pääsyä suojatien toiseen päähän niin nään että autoissa ihmiset naureskelevat huvittuneesti minulle tai vastaantulevat saavat aina huvittuneen hymyn nähdessään minut. Siksi olen iha ristiriidassa että mua kehutaan kivannäköseksi mutta miksi mulle nauretaan huvittuneena? Hyvänä päivänä taas en näe mitään huvittuneita katseita tai muutakaan. Ja jos nään ni se voi pilata päiväni.
EN jaksa uskoa että oikeasti voisin vainoilla huvittuneen naurun minulle. Miksi ne ovat aluksi iha vakavalla naamalla ja mut nähdessään menee hymy päälle? Mikä vittu mussa voi niin naurattaa ihmisiä? olenko niin epämuodostunut?
Itsetuntoni heittelee tämän jutun takia. Olen tavannut kivan kumppanin ja avautunut hänelle näistä ja hän sanoo että humalassa minulla tämä piirre korostuu. Siksi olen nyt lopettanut alkoholin koska viimeksi sain pahoja ahdistuksia ja vainoharhoja siitä. Kuulen myös humalassa että kaikki ihmiset esimerkiksi baarissa kuiskailevat "heh, kato miten epämuodostunut toi on" ja naureskelevat.
Kumppanini on todella onnellinen että lopetin alkoholin sillä hän sai kerran kokea vainoharhaisen kohtaukseni. Näin että minusta puhuttiin todella rumaan sävyyn siellä ja kysyin kumppanilta "siis puhuuko noi musta noi paljo pahaa?" sitten hän oli aivan ällikällä lyöty. Minulle ne jutut ovat todellisia ja välillä hahmotan että asia ei ole niin.
En jaksa aina tätä. Välillä mietin itsemurhaa ja välillä olen onnellinen. Itsemurhaa en kuitenkaan tekisi. En vaan jaksa tätä vuoristorataa. Kävin psykologilla aikanaan sen takia koska eristäydyin ja kuljin vain huppu päässä 2 vuotta ja nyt sain rakkauden takia hieman voimaa arkeen ja jätin sen. Kuitenkin se on kamalaa kun pyörin ajatuksissani että kaikki nauravat minulle ja kumppaninikin vielä sen näkee ja jättää minut kun olen niin naurettavan näköinen.
Olen 26 vuotias joten teinijuttuja nämä eivät ole. :(
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Kävin psykologilla aikanaan sen takia koska eristäydyin ja kuljin vain huppu päässä 2 vuotta ja nyt sain rakkauden takia hieman voimaa arkeen ja jätin sen."
en siis jättänyt kumppania vaan jätin hupun käytön.
Rankkaa.. Itsellä samoja oireita, ei vain iiihan noin pahana.. esim. jos joku on joskus mukava tai tuijottaa, niin monesti menee miettimiseks, että olikohan mussa kuitenkin jotain vikaa... Vaikka pitäis ajatella että jos ei kelpaa niin antaa olla, ei ole oma ongelma, mutta helppo sanoa kuin tehdä... Itse olen myös aikuinen, joten ymmärrän kun sanot ettei ole mitään 'teinijuttuja'.. Itsellä tuo johtuu masennuksesta ja ahdistuksesta, jolloin on loppunut luotto itseensäkin, ja nuorena olin haukuttu, vaikka olin ihan tavallinen ja normaalin näköinen ihminen (mikä nyt oikeasti on normaalin näköinen ihminen? :D)... vaikka nykyään ei kukaan hauku, en silti näe itseäni kauniina aina ja tuntitolkulla katsoo peilii ja löytää monia eri virheitä itsestää (mitä muut tosin eivät näe) Selitän himan hankalasti näköjään, mutta koitahan saaha selvää! Ja voimia :)
luulen että rakennat itsesiäsi muita varten. peilaat omaa huonoa oloa kuin muut ajattelisivat. Apu voisi olla joku luova harrastus.
Olen kuullut paljon hyvää luovuudesta psykiatrian ulkopuolella. Sen sijaan psýkiatriassa puhutaan "luovasta hulluudesta", josta tulee skitsofrenia-diagnoosi liian helposti. Psykiatrit eivät hyväksy esim. luovan persoonan älykkyyttä.
niin tuttua...
vastaavia ajatuksia. Jos joku hymyilee nähdessäni mut niin mietin että onko mussa jotakin huvittavaa, olenko naurettava jne.. Ja kuvittelen että jotkut nauravat juuri minulle vaikkei se niin olisikaan. Ja kuvittelen kaupungilla että mieheni katsoo ihaillen melkeinpä jokaista vastaantulevaa naista, ja että muut olisi kauniimpia kun minä. On kieltämättä raskasta ja välillä tulee pahaolo huonosta itsetunnostani ja kuvitelmista johtuen. Mutta pitää muistaa vaan että kuvitelmat on vain kuvitelmia, että ne eivät pidä paikkaansa. Aionkin käydä psykologilla keskustelemassa, että arki helpottuisi..
Minulla on lähisukulainen, joka nuorempana sai ystävänsäkin suuttumaan tai ainakin kavahtamaan itseään hyökkäillessään heitä vastaan milloin mistäkin luuloistaan johtuen. Hyökkäykset olivat sanallisia, ei siis mitään väkivaltaa - mutta ne olivat rajuja syytöksiä siitä, että toiset ajattelevat niin ja näin ja nimenomaan epämiellyttävästi hänestä, vaikkei noissa syytöksissä ollut perää ollenkaan. Ne olivat hänen oman mielensä ja omien ajatustensa tuloksia - heikko itsetunto vahvisti mielikuvia alati naureskelevista lähimmäisistä.
Mun käsittääkseni terveen ja sairaan raja on siinä, että vaikka ajattelisikin toisten hymyjen tai puheiden koskevan vain itseään voi vielä puhua itselleen järkeä ja sanoa että huihai! Ehkä noilla ihmisillä on ihan oma elämä! Ja sitten voi jopa vastata hymyyn hymyllä ja unohtaa koko jutun. Siis terve ihminen voi tehdä sen.
Mutta jos tähän itsekontrolliin ei pysty (voisiko sitä harjoitella mitenkään?), mitä sitten? Ainakin näen läheisessäni sen, että mitkään vakuuttelut ympäristön turvallisuudesta eivät vakuuta häntä. Hän ei usko mitään. Hänet yritetään murhata ja siksi hänen on raahattava mukanaan jopa vesipulloja (hanavettä hän ei voi juoda tietenkään), koska hänen poissa ollessaan asunnossa voi joku käydä myrkyttämässä kaiken. Mitkään lukot eivät riitä ovissa, mikään turva ei auta - ainoastaan läheiset ihmiset tietenkin voivat tilapäisesti poistaa silmittömän ahdistuksen. Mutta hänellä ei ole nyt perhettä. Hänen on asuttava yksin!
Ajattelen siis, että kannattaisi hakea apua ajoissa ja ottaa kaikki apu ja hoito vastaan, ennen kuin on mahdottomassa tilanteessa ja kaikki lähi-ihmiset ovat juosseet karkuun minkä koivista pääsevät. Tiedän, että vainoharhaisen ihmisen kanssa eläminen ei ole hauskaa. Siinä joutuu rakkauskin ajan mittaan kovalle koetukselle! Tämän lähi-ihmisen puoliso ei kestänyt - avioero siitä tuli.
Siis mars apua hakemaan ja myös sitä vastaanottamaan! Toivoa on!
Voit vittu ei tuo ole vainoharhaisuutta, ja jos on niin erittän erittäin lievää itse nään ja kuulen olemattomia :(
Nauru pidentää ikää , eli saat ympärilläsi olevat ihmiset elämään pidempään.
Hyvä vai huono asia ?
Tarkoitan tällä vain sitä että on olemassa ihmisiä jotka eivät saa nauramaan ketään ja he vasta vaikeaa seuraa ovatkin , mutta sinä saat päättää.
mulla oli tuota samaa masentuneena. tuntui kaikki vihasi mua ja duunissa nauroi mulle mun selän takana. uskoin niihin tosissani silloin muinoin. kun masennus parantui niin nuo ajatukset jäi.
Entäs tämä varsinkin nuorten juttu on että tirskutaan jostain syystä? Ja tuotahan en voi ymmärtää sitte ollenkaan enkä sietää. Näkyykö se oma paha olo tai epävarmuus jotenki ulospäin? Mutta jos näin on niin miksi sille pitäis nauraa?
Ja normaali aikuinen mies olen, enkä tänä päuvänäkään ole päässy ihmisistä selville. Huono itsetuntoko ja asenne muita kohtaan?
Parin ihmisen kans ihmetelly asiaa ja sanoneet että nuoret nyt naureskelee ihan mille vaan. Mitä helvettiä?
Sanoipa joku mitä tahansa älytöntä niin pari päivää se ärsyttää, sitten sen on käsitellyt. Ihmisillä on monia mielisairauksia ja outoja kuvitelmia. Kelle tahansa ulkonäöstä riippumatta voi tulla mitä tahansa vastaan. Jos itse tunnet itsesi ja tiedät mistä elämässäsi nautit ja tunnet itsesi, ja olet hyvä toisia kohtaan, niin jos joku tulee haukkumaan, on se vain hänen oma häpeänsä ja hulluutensa. Jos itse olet rauhallinen ja normaali ja joku rupeaa solvaamaan, niin silloin hänellä on jotain ongelmia ollut pitkään etsimässä ulospääsyä. Kärsivän ihmisen paha olo purkautuu silloin kun se purkautuu, samoin kuin vaikka ripuli viruksen vaikuttaessa. Nämä ivaajat on itse omien ajatustensa ja tunteidensa orjia ja toimivat kuin sätkynuket tai vaikka valuva vesi.
Älä odota mitään logiikkaa teini ikäisten käytöksestä. Jotkut voivat vaikka vedonlyönnistä johtuen näyttää keskisormea tai takapuoltakin (molempia nähty). Joku sitten kuvaa kännykällä läheltä että käykö "hullu ukko" kimppuun. Voivat toki naureskella jollekin muullekin asialle. Mistä näistä tietää?