Muistaako kukaan tarkkaa päivää milloin omasta mielestään sairastui tautiin nimeltä alkoholismi? No, minä muistan omasta mielestäni ja se oli vappupäivä 1.5.1979 ja olen vielä jokseenkin varma tuosta asiasta. Yksinkertaisuudessaan juttu menee näin - Olin edellisenä iltana eli vapunaattona ottanut alkoholia oikein kunnolla, olin kumminkin päässyt mönkien kotiin muutama olut pullo mukana. Aamulla sitten heräsin suu niin kuivana kuin voi olla, ja kuuntelin kun vanhempani juttelivat keittiössä. Jouduin tarkkailemaan tilannetta, että pääsin vaivihkaa käymään veskissä. Se vessa reissu onnistu muuten, mutta en tajunnut ottaa sieltä vettä. Siinä sitten ihmettelin ja availin janoista suutani kunnes tajusin, että minulla on olutta. No ei siinä sitten muuta kuin kolpakko kaapista ja olut siihen. Muistaakseni ensin vähän emmin, että sehän on lämpöistä ja vaahtosi pirusti. Sitten kun se vaahto oli laskenut, tempasin oluen parilla huikalla ja huomasin heti kuinka lämmin ja hyvä olo siitä tuli. Olo tuntui tosiaan niin hyvältä ja lämpöiseltä, että olen varma mitä olen sen jälkeen etsinyt. Ei ole kumminkaan vastaavaa oloa löytynyt, vaikka olen sitä etsinyt tuhansista ja tuhansista pulloista.
Päivä jolloin sairastuit
-merkkierkki-
6277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
joskus 14-vuotiaana aiheutti sellaisen ihanan tunteen, että tätähän täytyy saada lisää. Ja tuo huikka koostui jostain karmeasta kotiviinistä, kiljunmakuisesta, mutta se lämmin tunne voitti ne maun aiheuttamat yökkäilytkin. Siitä alkoi pitkä tie, joka piti käydä ennenkuin oli pakko lopettaa ja nyt vasta viisikymppisen kynnyksellä sain elämäni takaisin.
Minä kärsin sukurasitteestakin ja kyllä se kalja aika pian tuli tosi tärkeäksi. Sairastin nuorena masennustakin ja lääkitsin sitä kaljalla. Juuri se lämmin turtumus siinä koukutti. Tykkäsin heti juoda yksin. Avasin kaksi pulloa kerralla ja nykäisin ne nopeasti ja sit makasin sängyllä ja oli niin hyvä olla.. Aluksi riitti 6-pack, mutta viime vuosina olen ostanut heti 24-lootan. Sairaus on edennyt, krapulat kauheita. Oksentelua, ahdistusta, hikoilua, ripulia ym kivaa. Maksa-arvot oli 2009 hiukan koholla. Viime aikoina selvät kaudet on pidentyneet onneksi. Elimistö on kerennyt korjat itseään ja veriarvot kesäkuussa normaalit. Ja tullut se, että kalja maistuu kissankuselle. Eikä enää tule muu kuin pöhnä, ei sitä hyvää oloa. Olen retkahdellut juomaan ikäänkuin vanhasta muistista, vaikka en varsinaisesti ole halunnutkaan. Toivon vaan ja rukoilen, että tämä raittius nyt jatkuisi tulevaisuuteen. Kumma, että viinan haitoista ei oikeasti puhuta, siinä liikkuu liian isot rahat. Ja tää koko yhteiskunta on alkoholin läpikyllästämä. Onko Suviseurat ainoa yleisötapahtuma, jossa ei pönötä kaljateltta?
Suurin osa sairastuu vähitellen.
Taitaa olla niin, että parit ensimmäiset kännit ja niiden aiheuttamat tuntemukset ovat usein ne ratkaisevat joidenkin kohdalla. Jos ensimmäinen hönö on kokemus jossa juodaan kaatokunto (ei paljoa monella vaadi), konttaillaan ja oksennellaan vaatteet roskiskuntoon, poliisi vie kotiin ja saadaan 3 kuukautta kotiarestia TAI etenkin jos ensimmäiset kokemukset vievät vatsahuuhteluun, niin kammo voi kantaa hyvinkin pitkälle. Toisilla ikuisesti.
Taas jos ensimmäiset kokemukset yläasteiässä ovat maailman mahtavimpia fiiliksiä ja iskee esim. ujolle henkilölle kaikkivoipaisuuden olotila, ei tule krapulaa, ei huonoa oloa illalla ja tämä tila jatkuu juomisessa pitkälle tulevaisuuteen niin kyllä siinä iskee ongelman siemen hyvinkin helposti.
Tilannekohtaista tietysti, mutta kyllä ainakin itse kun nuorempana tuli kipattua niin paljon, että elämäntilanteiden muuttuessa olikin jo vähän vaikeata sitten yks kaks irrottautua aika syvään juurtuneista tavoista. Väittäisin, että jos olisi ollut juominen negatiivisempi kokemus, niin olisi voinu olla toisinkin ja ei niin viehtynyt aineeseen olisi ollutkaan. Mutta kun meni n. 13 vuotiaasta tuonne 20 vuotiaaksi ilman minkäänlaisia kummempia krapuloita vaikka olisi juonut useampia päiviäkin, niin asiassa ei nähnyt ongelmaa. Tosin ehkä itsellä auttoi se, että jo muutaman vuoden oli mennyt viikonloput vähän pakkokänneillä eli aina pe ja la, hyvin harvoin vain toisena päivänä. Ja alkoi entistä enemmän miettiä jo tuona aikana, että kannattaisiko jotain älykästäkin tehdä silloin kun vapaata on. Kun vähensi hurjasti liki raittiiksi pitkäksi toviksi (tuolloiset työt tekivät käytännössä nollalinjan aika pakolliseksi kauaksi aikaa), niin kyllä krapuloista tuli sellaisia että sekin jo rajoitti. Ei vanha reilu kolmekymppinen enää jaksa:)
Olet oikeassa.
Niin monet tekijät vaikuttavat ja useimpia ei ole vielä edes tutkittu.
Jotkut onneksi säikähtää ja oppii kokemastaan.
Voisi myös ajatella että jos kyseessä huomionkipeä nuori niin sehän saattaa peräti nauttia vatsahuuhtelusta ja krapulasta ylpeillään että onpa pää kipeä ja tuli tehtyä sitä ja tätä ym.
Ujot ovat mielestäni suuri riskiryhmä ja sinähän kuvasit sen erittäin hyvin.
Minkäs tälle voi kun valistus eikä mikään mene perille niin tilanne vain pahenee :/
sain viinavaivan luihin ja ytimiin.
Minkäänlaista sukurasitetta ei ollut, ja pari vuosikymmentä homma pysyi hanskassa, mutta niin se vain salakavalasti eteni minullakin täyteen juoppouteen asti.
Jälkeenpäin voi sanoa, pultsariasteelle, viikkoja peseytymättä haisevana mielessä pelkästään, mistä lisää viinaa?
Minkäänlaista rajapyykkiä en löydä.