Hei.
Olin menossa uuteen lukioon ja kerroin reksille, että en pysty tulemaan lukioon pelkojen ja valtavan ahdistuksen takia. Olisiko mahdollista, että tentin ekan jakson ja sitten kävisin tunneilla, mutta opet ei pyytäis mua esiintymään tai mitään.. ei käynyt ja sen koulun opo ei edes auttanut mua siinä mihin meen tän jälkeen.. oon tosi surullinen ja itkettää paljon, mutta jään varmaan 18-vuotiaana työttömäksi ja rahattomaksi. En kestä tätä elämää.. En voi sanoa isälle enkä äidille. Toivovat että minusta tulis lääkäri tai vastaava. Tämä sairaus tappaa minut sisältä.. Ja iltalukio vie lisät pois, millä eläisin vieraalla paikkakunnalla??
Olin menossa uuteen lukioon ja kerroin reksille, että en pysty tulemaan lukioon pelkojen ja valtavan ahdistuksen takia. Olisiko mahdollista, että tentin ekan jakson ja sitten kävisin tunneilla, mutta opet ei pyytäis mua esiintymään tai mitään.. ei käynyt ja sen koulun opo ei edes auttanut mua siinä mihin meen tän jälkeen.. oon tosi surullinen ja itkettää paljon, mutta jään varmaan 18-vuotiaana työttömäksi ja rahattomaksi. En kestä tätä elämää.. En voi sanoa isälle enkä äidille. Toivovat että minusta tulis lääkäri tai vastaava. Tämä sairaus tappaa minut sisältä.. Ja iltalukio vie lisät pois, millä eläisin vieraalla paikkakunnalla??
Vastaukset 6
Vanhimmat
mieltä asiasta on lääkärisi?
kotona peilin edessä. Ole näyttelijä, johtaja, prinsessa,rakastunut tyttö, joka kertoo tunteistaan, tyttö, joka kertoo lapsuudestaan. Huuda, jos olet vihainen, itke ja kiukuttele sille peilille. Se on sinun omaa terapiaasi ja auttaa sinua.Anna arvosanat itsellesi, kirjoita esiintymispäiväkirjaa. Tulet huomaamaan, että se menee joka päivä paremmin.
Kaikilla nuorilla on esiintymisvaikeuksia, myös "rämäpäillä", jotka peittävät ujoutensa ronskiin käytökseen.
Et ole huonompikuin kukaan muu, ehkäpä parempi kuin moni muu, jos vanhempasi kerran toivovat sinusta lääkäriä. Tärkeintä on kuitenkin tulla siksi, miksi itse haluaa, sittenkun tietää sen.
Minulla oli aikanaan vaikeuksia puhua selvästi, mutta se probleema hävisi treenaamalla: phumalla hitaasti, kuten esim. prinsessa Viktoria puhui häissään.
älä unohda positiivisten tunteiden esittämistä peilille: hymyile, naura, naura paljon, räkättämällä: hihhihhahaa,hohoo,hahahahhaa, uuh, hahaa, niin onnellisuus-hormonit lisääntyvät (en tiedä suomeksi).
Ja kerro harjoituksistasi äidillesi ja isällesi, että he tietävät vaikeuksistasi esiintyä. Se on tärkeätä, että he tietävät ja oppivat ymmärtämään sinua paremmin. Ja siksikin, ettei sinun tarvitse salaa treenata. Sinun vanhempasi rakastavat sinua ja toivovat sinulle hyvää, niinhän? Ja jos eivät kerralla tajua, niin sano, että otetaampas tämä asia uudestaan. Minä tarvitsen treenaamista!
Ja muista, et ole ainoa,
melkein kaikilla on sitä samaa. PÄÄTÄ, että pystyt.Niin pystyt.Onnea sinulle, nuori neito. Tai niin,voithan sinä olla ujo nuori mieskin :)
naus on joissakin maissa osa opiskelusta. Suomessa on hyvät koulut, mutta olisi silti parempi kiinnittää huomiota sielläkin oppilaitten valmistumiseen elämään eikä vain seuraavaan kokeeseen.Se on osa puhetaidon (retoriikka) opetusta. Ja kuinkas juristit, poliitikot tai lääkärit oppivat esiintymään, jos ei kotona ole ollut apua, no treenaamalla.
Kaikkea Hyvää Sinulle!
tulee mieleen ihan oma lukion alku, jota en haluaisi muistaa. tiedän siis, että pahalta tuntuu:(
koulussa ne harvemmin ymmärtää ja osaa auttaa, etenkin lukiossa paineet on alusta saakka turhan kovat, jotkut sen kestää, toiset ei. sun ei kannata vielä murehtia sitä mihin menet lukion jälkeen (jos sitä nyt tarkoitit), eikä mitä tapahtuu kun täytät kahdeksantoista. ne on sen ajan murheita, tärkeintä on keskittyä siihen, miltä just nyt tuntuu. jo muutama kuukausi ennen lukioon menoa tiesin, etten sitä koulua halua käydä, oireilin ahdistukselta ja masennukselta aika pahasti, mutta vanhempani luulivat tilanteen menevän ohi - tai luulivat mitä luulivat, mutta sitä eivät kuunnelleet, että paska olo johtui koulusta. ahdistuin lisää kun huomasin joka päivä, ettei koulu ole oikea paikka mulle, en kuitenkaan uskaltanut sitä sanoa vanhemmilleni, joilla oli turhan suuret odotukset musta. lintsasin paljon, monet kurssit jäivät kesken tai en edes aloittanut niitä, jotenkin vaan pidin kulissia yllä. kävin lukiota melkein vuoden, kunnes en vain pystynyt menemään sinne enää.
nyt siitä kun aloitin lukion, on kuusi vuotta ja se vuosi on pisin aika, kun olen koulua käynyt tai töitä tehnyt. paloin niin pahasti loppuun, että pelkään sen tapahtuvan uudestaan, ja kai mulla on paha koulukammo, kun en koulua halua edes harkita. olen työtön, mutta rahatilanteeni ei ole täysin huono.
kerron tämän siksi, että tajuaisit sanoa asiasta vanhemmillesi. totta kai sua pelottaa, ja luultavasti ne suuttuu ja yrittää painostaa jatkamaan koulua, mutta sä itse tiedät mitä jaksat. se, että olet puhunut reksille, on hyvä juttu, tiedostat siis tilanteesi aika hyvin toisin kuin itse en ollut selvillä. kerro vanhemmillesi suoraan äläkä taivu, jos he vaativat jatkamaan. jos jätät lukion kesken nyt, ei se tarkoita, että susta tulisi työtöntä. ei ole tärkeintä täyttää vanhempien toiveita, elät täällä itseäsi varten ja tarvitset nyt lomaa ja rauhaa, jotta pääset peloistasi ja ahdistuksestasi. sitten kun kuntosi paranee, voit katsoa taas eteenpäin, nyt sun on parempi vaan keskittyä lepäämään.
on muuten paljon muitakin keinoja kouluttautua kuin lukio tai ammattikoulu. varmasti kaupungissasi on työkkäri, siellä voit käydä nuorten puolella juttelemassa vaihtoehdoista, on joitain kursseja tai työpajoja (en tiedä onko ihan pienemmissä kaupungeissa), joissa ei ole kuin muutama nuori kerrallaan ja siellä on ohjaajia, joiden kanssa voi jutella kun siltä tuntuu. puhu vanhemmillesi, äläkä pelkää, että elämä kaatuu niskaan just nyt.
Eiköhän ne ihmiset, jotka toivat sinut tähän maailman halua auttaa tytärtään parhaan mukaan. Kerrot vaikka äitillesi näin "Hei Äiti, Mulla on vähän vaikeuksia koulussa kun on esiintymisahdistus olisiko sulla jotain hyvää neuvoa?" koska kuitenkin isäsi ja äitisi ovat toivottavasti käyneet koulut ja tietävät mikä se on. Ei lähes kukaan ole ilman ahdistumista esiintymässä. Itselläkin on vapina tärinä hiki päällä jos pitää 5 lle tai useammalle esiintyä EDESSÄ ei ongelmaa jos olen jossain takana tai paikallani. Mutta kun mietit sen näin "mitä voisi pahimmillaan tapahtua" ?änkyttää (tuttujuttu) otat kameran esiin ja esiinnyt kameralle aluksi ja katsot itse sen myöhemmin? myös tuttu kikka on että kuvittelet kaikki muut alasti luokassasi kun annat esitelmää. Myös jos ahdistuksentunne on todella paha niin terkkarilta saisit beta-salpaajia. Kyllä terkkarintäti tietää, Se on nähnyt jo paljon nolompia juttuja kuin esiintymisahdistus. Opos voi vetää karvalakin päähän ja juosta norjaan! Hops:in voit määrittää itse! Itsekkin jouduin vaihtamaan koulutusta lääketieteellisistä syistä.