Tyhmyys ja yksinäisyys?

Älykkyyttä on monenlaista mutta lähinnä matemaattisesta puhutaan koska se on helpoiten mitattavissa. Yleensä jos on heikko jollain alueella on vahva toisella.

"Tyhmyys" voi johtua monenlaisista eri syistä, jos kyse on tiettyjen aineiden puutteesta aivoissa sen voi hoitaa.

http://www.biovita.fi/suomi/tuotteet/abc-epa.html

http://www.biovita.fi/suomi/tuotteet/fosfoseriini.html

Taidat etsiä lähinnä omaa ihmisarvoasi, sinua ehkä kukaan arvosta mutta riittää että arvostat omaa olemassaoloasi, se riittää.

Itsellänikin on välillä todella tyhmä olo muiden ihmisten seurassa. Olen päätellyt sen johtuvan osaksi myös omasta asenteestani; jännittämisestä ("olenkohan taas ihan tyhmä"). Ja epävarmuudesta, koska on niin vähä'n ihmisten kanssa tekemisissä. Eipä sitä small talkia sun muuta voi oppia kuin harjoittelemalla ja kenenkäs kanssa sitä harjoittelis... Hakeudu ihmisten seuraan. Revi itsestäsi irti rohkeus avata suusi-vaikka sieltä tulisi sammakoita. Seuraa, joka ei ehkä niin pahasti tuntuisi katsovan kieroon "tyhmyyttäkään" (jännittämistä), voisi löytyä esim.seurakunnan iltamista (ei vaadita, että olisit himouskovainen) tai vaikka lähialueen työttömien tuvalta. ja onhan tietenkin mahdollista, että aivot eivät toimi moitteettomasti, ei ns.leikkaa. Ei sekään ole vaarallista, maailmasta löytyy suvaitsevaisia ihmisiä, jotka haluavat tuntea monenlaisia persoonia.
Äh, tyhjää täynnä koko teksti? Jos olet joskus voinut "sivistää itseäsi", et uskoakseni ole perinteisesti ajateltuna tyhmä vaan ehkä et omaa ihmissuhdetaitoja, oltuasi niin paljon itseksesi. En nyt saa tähän oikein tolkkua, mutta toivon, että löydät elämääsi sen tarkoituksen ja rauhan jatkuvalta etsimiseltä ja miettimiseltä. Ja vaikka jonkun ystävän.

Tyhmyydestä kärsivä täälläkin. Miten määrittelen sen? Matemaattisella ym. älykkyydellä ei ole juuri merkitystä. Minua on turha muistuttaa hyvästä koulumenestyksestä, eximian YO-todistuksesta... Ei se ole sitä älykkyyttä, mitä arvostan. Tai no... Se on oikeastaan aika tavallista järkeä.. Ei, en osaa kuvailla.

Ainoa mahdollisuuteni jatkaa elämää on muuttaa kauas kotoa ja erakoitua. Nyt olisikin hyvä mahdollisuus, jos vain pääsisin opiskelemaan. Entiseen elämään tulisi välimatkaa 600km.

Olen yrittänyt ajatella, että ajatukseni menevät vain sellaisia mutkia, joita muut eivät ymmärrä, ja oikeasti olenkin älykäs. Hah. Ei sitä voi loputtomiin itselleenkään valehdella, kun kaikki ympärillä käyttäytyvät, niin kuin olisin jälkeenjäänyt. Ja kyllä ne omat tyhmyydet itsekin huomaa, kun vain katsoo.

Pelottaa vain tulevaisuus. En ole koskaan ollut töissä (tähän mennessä olisi ehtinyt olla jo monet kesät töissä) enkä tiedä, mikä olisi sellaista, jossa pärjäisin. Niin yksinkertaista, ettei itse tarvitsisi ajatella mitään. Miten voi pärjätä, jos ei käy töissä?

Olen jo hyväksynyt sen, että tulen elämään elämäni ilman toista ihmistä. Ei minusta olisi siihen. Olen muutenkin ollut koko elämäni vähän yksinäinen susi. Ihmisten kanssa on vaikea olla.

Mitään neuvoja minulla ei kyllä ole antaa, kun itsekin selvittelen asioita. Tiedän, että on olemassa niin paljon asioita, joita en vain ymmärrä.