Olen 31-vuotias nainen, avioliitossa ja vietämme mieheni kanssa tarkoituksella lapsetonta elämää ainakin muutama vuosi vielä.
En ymmärrä ollenkaan jopa alle 25-vuotiaita "pariskuntia" jotka hankkii lapsia vailla mitään turvaa. Aion lapsilleni järjestää parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet. Perhetilanne tulee olemaan vakaa, ja omasta velattomasta asunnosta (3h k) huolehdimme jo hyvää vauhtia mieheni kanssa.
Alle 25-vuotias, avoliitossa, perhe vuokralla tai "parhaimmassa" tapauksessa ylipitkä asuntolaina edessä... käyttäkää järkeä hei. Miten se mahdollisesti voi päättyä ja kuka maksaa viulut? Oikeat vastaukset: ei mitenkään hyvin ja yhteiskunta. Paras mahdollinen kasvuympäristö lapselle on ydinperhe, avioliitto ja vakaa taloudellinen tilanne.
Lapsi tuo mukanaan rajattoman ja jakamattoman vastuun sen hoidosta, kasvatuksesta ja opetuksesta. Tätäkään ei useimmat käsitä, vaan melkeinpä jättää lapsensa heitteille päiväkoteihin jopa ennenkun oppii kävelemään.
Entä riskit sitten? "Kasvaa nopeasti viimeistään kun äidin ikä lähestyy 40 vuotta" on hiukan harhaanjohtavaa. Tottakai riskit kasvaa, ei sitä kukaan kiistä, mutta ne on edelleen minimaaliset. Eihän kukaan lopeta esimerkiksi autolla ajamista korkean iän takia vaikka siinäkin on omat riskinsä.
Hankkikaa lapsenne vasta kun olette oikeasti valmiita hoitamaan niitä hyvin. Oma kasvatukseni estää minua ottamasta kantaa muiden perheasioihin, vaikka aika usein tekee mieli.
En ymmärrä ollenkaan jopa alle 25-vuotiaita "pariskuntia" jotka hankkii lapsia vailla mitään turvaa. Aion lapsilleni järjestää parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet. Perhetilanne tulee olemaan vakaa, ja omasta velattomasta asunnosta (3h k) huolehdimme jo hyvää vauhtia mieheni kanssa.
Alle 25-vuotias, avoliitossa, perhe vuokralla tai "parhaimmassa" tapauksessa ylipitkä asuntolaina edessä... käyttäkää järkeä hei. Miten se mahdollisesti voi päättyä ja kuka maksaa viulut? Oikeat vastaukset: ei mitenkään hyvin ja yhteiskunta. Paras mahdollinen kasvuympäristö lapselle on ydinperhe, avioliitto ja vakaa taloudellinen tilanne.
Lapsi tuo mukanaan rajattoman ja jakamattoman vastuun sen hoidosta, kasvatuksesta ja opetuksesta. Tätäkään ei useimmat käsitä, vaan melkeinpä jättää lapsensa heitteille päiväkoteihin jopa ennenkun oppii kävelemään.
Entä riskit sitten? "Kasvaa nopeasti viimeistään kun äidin ikä lähestyy 40 vuotta" on hiukan harhaanjohtavaa. Tottakai riskit kasvaa, ei sitä kukaan kiistä, mutta ne on edelleen minimaaliset. Eihän kukaan lopeta esimerkiksi autolla ajamista korkean iän takia vaikka siinäkin on omat riskinsä.
Hankkikaa lapsenne vasta kun olette oikeasti valmiita hoitamaan niitä hyvin. Oma kasvatukseni estää minua ottamasta kantaa muiden perheasioihin, vaikka aika usein tekee mieli.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Älä viitsi. Kukaan aikuinen ihminen ei tuollaisia kirjoittele!
olen saanut itse ensimmäisen lapsen 17 vuotiaana ja nyt olen 35 ja sain opiskelut kunnialla läpi, työtä on riittänyt ja olen viellä lapsen isän kanssa yhdessä jo 15 vuotta naimisissa ja ekan muksun jälkee viellä kaksi siunaantunut, asuntolainaa, joo oli pakko ottaa mutta eipä se elämää juurikaan haitannut ja ihan hyvin ollaan elämä pärjätty ja lapset ovat saaneet todella hyvät kasvuolosuhteet. Että en sitten tiedä onko sillä iällä nii väliä.
Eli pointtisi on se, että koska sinä olet katsonut yhden elämäntavan hyväksi, pitäisi kaikkien muidenkin kokea se ainoana hyvänä ja toimivana vaihtoehtona? Vain sinun suunnitelmasi ja mielipiteesi voi olla oikea? 25- vuotias tuskin on teiniäiti. 20 - vuotias ei ole teiniäiti. Jos sinua kiinnostaa elämässä vain se, millä rahalla kukakin elää, on käsityksesi elämästä minusta vinksahtanut. Mielipiteensähän kaikki saa sanoa ja sanomattakin lienee selvää, että sinun on surkea. Osteleppa sitten sille lapselle älypuhelimia korjataksesi omia ongelmiasi. Lapsella lienee 3- vuotiaana oma mopo, että jo hyvissä ajoin opetetaan ettei tarvitse liikkua ja on ihan hyvä olla ylipainoinen. Niin ja miten tänne suomeen saadaankaan niitä tulevia veronmaksajia? Entä tulevia suomalaisia? Tilataanko vaikka kehitysmaista?Kaikki sodan runtelemat tänne jotta voimme auttaa heitä! Vai miten olis Suomi suomalaisille.
Mielipiteessäsi on järkeäkin kyllä, mutta harva edes jaksaa odottaa niin pitkälle, että kaikki elämässä on varmistettua..vai onko sittenkään, voiko olla? Työpaikka voi mennä esim. konkurssiin, työsuhde päättyä äkillisesti, lähimmäinen vaikka kuolla tms..ei tässä elämässä mikään ole varmaa ja kaikkeen ei voi varautua, muutako ehkä henkisesti.. Oishan se kiva, jos kaikilla ois rahaa riittämiin, oma asunto jne. mutta avioliitto on minusta yks hailee verrattaessa avoliittoon ja jokaisenoma valinta.
Minä sain lapsen 19-vuotiaana, olin lukiosta valmistunut ja nyt opiskelen amk:ssa, mies on töissä tällähetkellä. Rahaa ei ole kauheesti, mutta kaikki tarpeelliset saadaan lapselle jotenkin edes hankittua. Naimisiin mentiin ennen lapsen syntymää. Ainiin, asutaan vielä vuokralla-jotku ihmiset lapsia tai ei, asuu vuokralla koko elämänsä :D Vaikka ei nyt rahoilla voidakaan vielä koreilla, mutta meillä on kaikki hyvin-ainakin tulevaisuudessa saan hyvän ammatin ja varmaan saavutan kaiken, mitä ilman lapsiakin voisin saavuttaa, tosin minulla on varmasti hieman vaikeempaa..mutta näin se menee. En silti sure mitään. MYöhemmin muut saa lapsia uran alussa 30-vuoden tienoilla ja minä pääsen etenemään uralla paremmin, koska lapset on jo saatu. :)
Mutta kyllä sulta taitaa vielä puuttua jotain elämässäs, kun ehdit ja viitsit kirjoittaa tänne.. No mielipide tuokin, mutta tuntuu välillä että vanhemmat ihmiset loistaa tyhmyydellään.. En voi vieläkään käsittää sitä. Jokatapauksessa kaikkia pitäs kunnioittaa, ei ne onneks sun elämää ole niin ei kannata liikaa murehtia.
Vastailen tähän alle viisikymppisenä,jo useiden lasten mummona.En olisi kaikista mielipiteistäsi aivan samaa mieltä.Koskaan,et koskaan voi laskea tässä maailmassa kaikkea varman päälle.Vaikka joku kuinka suunnittelisi elämänsä tarkalleen,ei kaikki ehkä menekään niiden suunnitelmien mukaan.
Ja lapset syntyvät siihen laumaan eli perheeseensä eikä niin päin,että kaikki on ajateltu valmiiksi viimeistä pistettä myöten ja sitten HÄN saa saapua.
Entä jos HÄNTÄ ei sitten kuulukaan?Ja ehkä sen takia että kaiken muun on pitänyt olla tip top ennen lapsen syntymää.
Pidän muutamia asioita hyvinä siinä asiassa,että hankkii lapset hiukan nuorempana (olettaen tietysti että perusjutut on kunnossa).Olen tullut mummoksi 42-vuotiaana.Jotkut hankkivat ne lapset vasta tässä iässä.Kuitenkin tunnen itseni virkeäksi lastenlasten kanssa ja jaksan puuhastella ja konttailla vaikka lattialla heidän kanssaan.Eri asia ehkä jos ikää olisi hiukan alle 80 vuotta,tuskin enää yhtä ketterästi sujuisi.
Omat lapseni kaikki olen jo saanut kasvatettua aikuisiksi ja omaan elämään.Nyt joskus mietiskelen,että hyvä niin.Olisi se aika rankkaa joskus alle kuusikymppisenä lähteä yöllä hakemaan lapsia diskosta tai illanvietoista.Mielestäni alle 25 v. on ihan ok ikä hankkia lapsia ja biologisesti kuitenkin paras mahdollinen.
Vai että olet viisikymppinen mummo? Sorry, enpä usko. Kirjoitustyylisi ei ole viisikymppisen.
Jos nyt olisit sitten se, mitä väität, olisit ilmeisesti itsekin hankkinut lapsesi nuorena. Niin, Yleensähän teiniäitiys jossakin määrin periytyykin. Sen kyllä ymmärtääkin.
Tämän lisäksi kannattaa huomioida sekin, että se alle 25-vuotias on jotakin aivan muuta kuin alle 20-vuotias tai alle 18-vuotias.
Täällä kirjoittavista tytteleistä suurimmalla osalla ne perusjutut eivät tosiaankaan ole kunnossa! Koulut ovat kesken, työstä ei ole tietoakaan ja kumppaninkin suhteen on vähän niin ja näin. Yksinhuoltajuuskaan ei näitä suuria ajattelijoita juuri näytä puristavan vaikkei tosiasiassa ensimmäistäkään omaa työpaikkaakaan ole ehkä ollut. Siitä on todellakin hyvä lähteä liikkeelle.
Nelikymmpiset ihmiset ovat - ainakin koulutetut - usein työelämänsä vaativimmassa vaiheessa tai lähestymässä sitä. Kuvitelma siitä, että he ehtisivät lastenlastensa kanssa jatkuvasti telmimään, on vain höpötystä. Todellisuus Nyky-Suomessa on se, että niillä nelikymppisillä on omia kouluikäisiä lapsia ja on pikemminkin harvinaista, että tuon ikäinen isovanhemmpi jo olisi.
Maailma on muuttunut kovasti niistä ajoista, kun perheet oli kiireesti perustettava jo 16-vuotiaina ja parikymppinen nainen oli ns vanha piika. Yhteislkunta on muuttunut ja niille kouluttamattomille yhy-äideille jää vain ikävä osa: ongelmat ja jatkuvat toimeentulovaikeudet..
Mutta mitäpä' näistä hyödyttää puhua? Kyllä 15-vuotias, kotona asuva teini tietää asiat paremmin...
sinulle joka yksinhuoltajuudesta marisit:
olen itse saanut ekan muksun 22 vuotiaana ja toisen 24 ja erosin miehestäni kun nuorimmainen oli n. vuoden ja sen jälkeen elänyt yksinhuoltajana vaikka kuinka kauan ja nyt vanhin lapseni opiskelee yliopistossa ja hänellä on hyvä ja onnellinen elämä vaikka hän on kasvanut yksinhuoltaja perheessä!
Minä olen kuules itsekin yksinhuoltajan kasvattama ja kyllä, olen itsekin akateemisesti koulutettu. Se siitä.
Kysymys on siitä, että käytännössä KAIKKI viimeaikojen havainnot ovat samaa mieltä siitä, että Suomessa erityisesti yhden huoltajan perheet ovat vaikeuksissa. Lapsiperheillä on kautta linjan ongelmia monin tavoin, mutta tuostakin joukosta yh-perheet erottuvat.
En siis tarkoita sitä, että yh-perheet olisivat jotenkin huonompia kuin muut. Se, mitä yritän jankuttaa on se, että ongelmia yksinhuoltajuudesta kuitenkin usein seuraa. Kevyin mielin ei siis ptäisi suhtautua siihen, että lapsella kenties ei toista huoltajaa ole. Täällä kirjoittelevien teinitytösten näkökulmahan sellainen näyttää olevan.
Aika on myös erilainen nyt kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Edellinen taantuma kurjisti Suomea aika tavoin ja kaikilla suomalaisilla toipuminen ei ole vieläkään tapahtunut. Monet ongelmat näyttävät viimeisten havaintojen mukaan periytyvän ja se mahdollisuus, joka niin minulla kuin sinun lapsillasikin oli - mahdollisuus ns. sosiaaliseen nousuun - ei enää välttämättä realisoidukaan. Kun vanhemmilla menee huonosti, myös lapsilla menee huonosti. Ja tämä kaikki siis nimenomaan pitemmällä tähtäimellä ajatellen.
Yksinhuoltajuus ei ole VÄLTTÄMÄTTÄ synonyymi sanalle "tuho". Ongelmia siitä kuitenkin seuraa. Kaikki eivät niiden ongelmien yli selviä. Miksi bihmisiä pitäisi siis tieten tahtoen kehoittaa ottamaan riskejä tärkeissä asioissa? Tästä on kysymys.
Tässä laskin että jos saisin lapsen parin vuoden sisällä niin äidistäni tulisi mummo nelikymppisenä. Minun mummostani taas tulisi isomummo 48 vuoden ikäisenä noin.
Jotkut saa vähän nuorempina lapsia, älä sinä siis huutele siellä.
En todellakaan ole mikään teini ja myös tunnen useitakin ikäisiäni mummoja itseni lisäksi.Mikä siinä on niin ihmeellistä tai vaikeasti ymmärrettävää?En vain omaa samanlaista arvomaailmaa sinun kanssasi.Olen työelämässä,mieleisessäni työpaikassa,ollut jo reilusti yli kymmenen vuotta.Ja miksi luulet,ettei minunikäisillä ihmisillä olisi aikaa lapsenlapsille.Ei minun viikonloppuni kulu työasioissa ja voimia riittää pikkuisille vielä tässä iässä,miksei riittäisi kun monilla pitää riittää kokovuorokautiseen omien lasten hoitamiseen,jotka haluavat ne hankkia vasta vanhempana.
Ja jos on niin työ- ja uraorientoitunut,niin onko järkevää edes hankkia lapsia,edes vanhempana?
Puhut niin täyttä sontaa, että turpaan tekis mieli tulla vetään.. Taidat olla näitä täydellisyyden tavoittelija ihmisiä.. Voin kertoo, saat tavotella sitä koko loppu elämäs etkä koskaan tuu mitään saavuttaan.
Omat vanhempani saivat minut 20 vuotiaina, ja olen todella todella kiitollinen heille siitä minkälaisen kasvatuksen ja turvan olen kotoa saanut, ja toivon todella, että itse pystyn antamaan saman vielä joskus omille lapsilleni.. Vanhemmillani ei ollut omaa asuntoa vaan asuivat yhdessä vuokra asunnossa, eikä vanhemmillani vieläkään ole omaa asuntoa, eivätkä he todennäköisesti koskaan sellaista aio hankkiakkaan, he ovat hienoja ja tasapainoisia ihmisiä ja tyytyväisiä omaan elämäänsä ja pystyivät antamaan ainakin minulle juuri kaiken mitä tarvitsinkin vaikka rahasta on joskus ollutkin tiukkaa..
Ihailen suuresti ihmisiä, jotka eivät suunnittele elämänsä jokaista liikettä ja pyri aina olemaan täydellisiä, sellaiset ihmiset ovat aidosti onnellisia.
Mitkä kohdat minun kirjoituksestani siis olivat sontaa? Käsittääkseni en nimittäin kovin utopistisia väittämiä esittänyt.
Suostutko ollenkaan näkemään niitä tosiasioita, jotka mielipitreeni taustalla ovat? Olen myös luultavasti elänyt lapsuuteni PALJON Karummissa olosuhteissa kuin sinä, joten tiedän kyllä', mistä puhun.
Täydellisyyden tavoittelu on yksi juttu.. Se, että pyrkii välttämään tarpeettomat riskit ja mahdolliset hallitsemattomat ongelmat, on toinen. Ei se ole mitään täydellisyyden tavoittelua, jos nyt esim. ihminen opiskeluaikanaan pyrkii välttämään raskaaksituloa tai jos ei halua lukioikäisenä lapsia. Se on aivan normaalia maalaisjärkeä, joka sekin on ERITTÄIN tarpeellista!
Se, että niin minulla kuin sinullakin on ilmeisesti mennyt kohtuullisesti, ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikilla saman kokeneilla menisi! Käsität kai sen? Ei yh-perheiden ja muidenkin lapsiperheiden ja varsinkin lasten (!) ongelmista Nyky-Suomessa huvin vuoksi puhuta! Ongelmat ovat todellisia, eivät mitään kateellisten täydellisyyteen pyrkijöiden panettelua.
Kyllä ihmisellä on oltava tavoitteitakin elämässä. Filosofia, jossa kaikki aina otetaan sellaisena kuin eteen tulee, on vieras todellisuudelle. VARSINKIN silloin kun mukana palapelissä ovat lapset, aikuisilla on oltava näkemys elämästä pitemmällekin mietittynä kuin seuraavaan päivään. Se, että toivoo aina kaiken jotenkin järjestyvän ei valitettavasti oikeassa elämässä ole totta eikä onnellisia loppuja ole aina kuin vain saduissa.
Niin. En ole kirjoitellut tänne aikaisemmin enkä aiokaan kirjoittaa. Viime kädessä jokainen tekee elämänsä ratkaisut itse. Teinivanhemmuuden ongelmat ovat päivänselvät. Jos tätä ei näe, sille ei kukaan mitään voi.
Niin. Muistathan; tämä on vain keskustelua. Turpiin vetoa varten on omat paikkansa. Aggressiivisuudesta lapsetkin saavat vain huonoja vaikutteita...
Suostutko ollenkaan näkemään niitä tosiasioita, jotka mielipitreeni taustalla ovat? Olen myös luultavasti elänyt lapsuuteni PALJON Karummissa olosuhteissa kuin sinä, joten tiedän kyllä', mistä puhun.
Vaikka olet elänyt lapsuutesi karuissa olosuhteissa mikä on ikävää, se ei tarkoita sitä, että jokainen lapsi kenen vanhemmilla ei ole omaa velatonta asuntoa tai täysin ''vakaata taloutta'' olisi saanut kärsiä siitä jollakin tapaa.. Ja on mahdotonta aina tietää mitä elämä tuo tullessaan, isäni oli 15 vuotta samassa tehtaassa töissä ja piti olla ''vakaa taloudellinen tilanne'' ja yks kaks koko tehdas meni nurin..Kaikkea ei voi ennakoida
Täydellisyyden tavoittelu on yksi juttu.. Se, että pyrkii välttämään tarpeettomat riskit ja mahdolliset hallitsemattomat ongelmat, on toinen. Ei se ole mitään täydellisyyden tavoittelua, jos nyt esim. ihminen opiskeluaikanaan pyrkii välttämään raskaaksituloa tai jos ei halua lukioikäisenä lapsia. Se on aivan normaalia maalaisjärkeä, joka sekin on ERITTÄIN tarpeellista!
On suuri ero onko vanhemmat 25 vuotiata vai 15 vuotiaita.. Kirjoitit alle 25 vuotiaista ''perheistä''.. Usein ihminen on käynyt koulunsa loppuun jo 25 vuotiaana.
Tässä tapauksessa täydellisyyden tavoittelulla tarkoitan sitä, kun ihminen luulee voivansa järjestää kaiken ''täydelliseksi' viimeistä pisaraa myöten ennen kuin lapsen tekoa voi edes harkita.
Se, että niin minulla kuin sinullakin on ilmeisesti mennyt kohtuullisesti, ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikilla saman kokeneilla menisi! Käsität kai sen?
Tässä asiassa olen samaa mieltä kanssasi
Ei yh-perheiden ja muidenkin lapsiperheiden ja varsinkin lasten (!) ongelmista Nyky-Suomessa huvin vuoksi puhuta! Ongelmat ovat todellisia, eivät mitään kateellisten täydellisyyteen pyrkijöiden panettelua.
Näin on, nykypäivänä lapsilla (myös aikuisilla)on paljon mielenterveysongelmia ja kaikenlaisia vakavia ongelmia laidasta laitaan, mutta olen sitä mieltä, että se ei useassa tapauksessa liity vanhempien nuoreen ikään. On 40 vuotiaita alkoholisti vanhempia, on ''onnellisia'' ja ulospäin kauniita perheitä ja avioliittoja jotka oikeasti ovat kaikkea muuta, on väkivaltaisia perheitä ja vaikka mitä ... JA NÄITÄ LÖYTYY AIVAN VARMASTI JOKA IKÄRYHMISTÄ.
Kyllä ihmisellä on oltava tavoitteitakin elämässä. Filosofia, jossa kaikki aina otetaan sellaisena kuin eteen tulee, on vieras todellisuudelle. VARSINKIN silloin kun mukana palapelissä ovat lapset, aikuisilla on oltava näkemys elämästä pitemmällekin mietittynä kuin seuraavaan päivään. Se, että toivoo aina kaiken jotenkin järjestyvän ei valitettavasti oikeassa elämässä ole totta eikä onnellisia loppuja ole aina kuin vain saduissa.
Elämää pitää ja saakiin suunnitella eteenpäin, mutta on tervettä pitää mielessä, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa ja elämässä sattuu AINA yllättäviä käänteitä.. Kaikkea et voi tehdä valmiiksi ja vastoinkäymiset otetaan vastaan ja ne selvitetään, sillä ne kuuluvat elämään. Tiedän paljon ihmisiä lähipiirissäni kenellä tämän ymmärtäminen on hyvin vaikeaa.
Niin. Muistathan; tämä on vain keskustelua. Turpiin vetoa varten on omat paikkansa. Aggressiivisuudesta lapsetkin saavat vain huonoja vaikutteita...
Niin ja ei ole tapana vetää ketään turpaan. Vaikka joskus mieli tekisi.
Ja anteeksi kieliopilliset virheet :)
Niin ja haluaisin vielä lisätä, että tässä asiassa ei ole oikeaa eikä väärää tapaa toimia .
Jokaisellla ihmiselle on omat elämän arvot ja toisen tekee onnelliseksi eri asiat kuin toisen.
Järkevä tasapainoinen ihminen joka tietää omat arvonsa, osaa itse harkita ja päättää asioistaan järkevästi.
:)
Aloitus on selvä provo. Sen lisäksi on muistettava että lapsesta haaveilevat alaikäiset eivät todellakaan ole harkintakykyisiä.
kaikki keskustelut täällä käsittelevät vain ja ainoastaan tätä yhtä asiaa. kaikki ketjut ovat haukkumis ketjuja. eikö niissä pääse aukomaan päätään tarpeeksi, kun pitää aina aloittaa uusi? täällä ole koskaan mitään uutta. maailman tappiin asti jauhetaan tätä yhtä ja samaa. "eipäs ompas, eipäs ompas, jäkä jäkä.."
Minusta olis hyvä, jos näillä keskusteluilla saavuttas jotain, mutta yhtä tyhjän kanssa!
Kuten yllä joku mainitsikin, ainaista tyhjää jäkätystä kuka tietää paremmin ja miten kannattaa tehdä.
Huolehtikaa oman elämän kuntoon saaminen, siten millai haluatteki. Eikös se ole ihan sama, mitä noi muut ihmiset tuolla tekee, kukaan tuskin pystyy vaikuttamaan niihin, ellei ala perustamaan jotain säätiötä, ota osaa hyväntekeväisyyteen tai politiikkaan siten, että oikeesti haluais ajaa jotain asiaa paremmaksi.. Ihan turhaa sitä on päivitellä tekemättä mitään kuinka huonosti joillain voi olla asiat, niin on aina jollain ja tulee olemaan, ero on vain siinä- täällä palstalla muutamat halveksuu ja ihmettelee tumput suorina, missä teillä on muut tunteet?!
Jokaista ihmistä pitäs kunnioittaa edes hiukan.
Toiset ihmiset saattavat sitäpaitsi haluta elämältä vain tavallisen duunin, lapsia ja tavallisen tuloluokan elämän, ovat omasta mielestään tyytyväisiä, se siitä.Jotkut haluavat taas enemmän, se on heille taas hyvä. Jokaisella ihmisellä on eri arvot ja tavoitteet, turhaan silloin väittelee mikä on kaikille oikein, koska sellaista ei ole. Voimme vain puhua yksilöistä.
Heheee :) Itseasiassa minä (nyt 23v) elän vakaassa parisuhteessa ja rahallisesti pärjäämme hyvin. Asumme omakotitalossa, omistamme 2 autoa ja on peräti se kultainennoutaja. ;)
Me pystymme mieheni kanssa kasvattamaan lapsemme aivan yhtä hyvin kunnollisiksi ihmisiksi kuin vanhempana lapsensa saaneet. En näe mitään estettä sille. Enkä kyllä ymmärrä mikä ihmeen into kaikilla on toitottaa ettei nuorena ole vanhemmiksi. Just joo. Vanhemmistakin ihmisistä löytyy niitä mätäpäitä, joille ei lapsia pitäisi ikinä tullakaan, mutta siltikin pukkaavat lisää ja lisää maailmaan. Ja sitten kunnon ihmiset eivät saa omia lapsia vaikka miten yrittävät.
Sinä aikuinen ihminen, olet aika lapsellinen kun yleistät. Tottakai löytyy niitä epäkysiä nuoria vanhempia, mutta on niitä kypsiäkin.
Ja onneksi teidän ei tarvitse kaikkea ymmärtääkään. Pääasia että kaikki itse tietävät mikä on heille itselleen hyväksi.
ET ole mikään teiniäiti. Olet ollut lapsen saadessasi täysi-ikäinen.
Jos sinulla menee hyvin, ei tarkoita sitä, että kaikilla muilla teiniäideillä menisi. Ongelmia on, mutta et ilmeisesti halua niitä nähdä.
Jokaisen kannattaa tutkailla sitä omaa perhe-elämää pitemmällä kuin alle viiden vuoden tähtäimellä. Jos elämäsi on nyt mallillaan, nauti siitä. Älä kuitenkaan kuvittele, ettei niillä todellisilla teinivanhemmilla ja siis varsinkin -äideillä olisi ongelmia.
Tutustu tosiasioihin ja tilastoihin vaikkapa siitä, kenellä Suomessa on ongelmia.
Heheh..."ET ole mikään teiniäiti. " Ja tyylikkäästi perään: "ei tarkoita sitä, että kaikilla muilla teiniäideillä menisi" Oliko se teiniäiti vai ei? Lol.
Koeta sinäkin "ammatti-ihminen" tajuta että epäonnistujia löytyy kaikista ikäluokista. Ikä ei tee kenestäkään hyvää eikä huonoa.
Olin 19v ensimmäisen saadessani. Joten olen ns. teiniäiti. ( muutaman palstan mukaan ;) )
Kerrohan, missä välissä tekstiäni ylistän nuoria äitejä? Missä vaiheessa kerron ettei ongelmia ole?
Kuten kdgjlojklölhj kirjoitti "Koeta sinäkin "ammatti-ihminen" tajuta että epäonnistujia löytyy kaikista ikäluokista. Ikä ei tee kenestäkään hyvää eikä huonoa."
Ammatti ihmisen luulisi osaavan lukea. Suosittelen oikeasti että luet uudestaan tekstini. Ja sitten jos kommentoisit uudestaan. Kuten kirjoitin:
"Tottakai löytyy niitä epäkysiä nuoria vanhempia, mutta on niitä kypsiäkin."
Kuinka jotkut kaksi- kolmekymppiset näyttää ja kuullostaa jo ihan viiskymppisiltä mutta ilmankos kun ovat niin nuorena jo aloittaneet. Mitä rehvasteltavaa siinä on jos on kypsä jo teini- ikäisenä ja vähän päälle parikymppisenä saavuttanut kaiken jo kaiken mahdollisen? Mun mielestä aika säälittävää. Mikä muuten on kunnon ihminen?
Miksi se on säälittävää? En itse mielestäni näytä/kuulosta viisikymppiseltä. Ja tuskin tulen ihan heti siltä vaikuttamaankaan :) Onhan meillä vielä paljon lisääkin saavutettavaa. Vaikka millä mitalla.
Etkö tiedä millainen on kunnollinen ihminen? Kaikkihan nyt ihmisiä ovat, mutta tarkoitan lähinnä että oppivat käyttämään tervettä järkeään. En toivo että lapsistani tulee huumeiden käyttäjiä tai alkoholisteja. Toivon että kasvavat kunnollisiksi ja itsenäisiksi aikuisiksi. Onko se liikaa vaadittu? :)
Ja anteeksi jos en ole sekoillut tms. Vaan olen laittanut elämäni alusta asti järjestykseen ja olen hyvin tyytyväinen meidän elämäämme. En näe tässä mitään miksi minua/perhettäni pitäisi sääliä. Mutta siitä vain jos haluaa :)
Lukutaito on todistetusti vajaa niin minulla kuin muillakin.
Minun näkökulmastani et ole teiniäiti. Jos identifioit itsesi sellaiseksim, siitä vain.
Leveilysi sillä, mitä olette saavuttaneet, tuntuu hieman kornilta. Asuntoja ja autoja saa velalla ihan jokainen, kun työpaikka vain on vakituinen. Jos kovin nuorilla ihmisillä on rahaa suuriin investointeihin, raha on todennäköisesti jostakin lähteestä saatua tai sitten teillä on maksukykyisiä & myötämielisiä takaajia saatavilla. Tai, ehkäpä miehelläsi on hyvät tulot? Parikymppiset eivät pääsääntöisesti omillaan ole sieltä korkeimmasta maksukykyluokasta. Ehkä inhottavasti sanottu, mutta USEIMMITEN näin se vain on.
Jos sinulla on 2007 ja 2009 syntyneet lapset, käsityksesi siitä mitä elämä eteen tuo, on rajallinen. Se, miten kasvatus onnistuu tai on onnistunut, realisoituu myöhemmin. Koulu kertoo sitten aikanaan jotakin. Aina ei sekään. Kasvatuksen onnistumista ainakaan minä en rohkene arvioida omalla kohdallani ennen jälkikasvun omillaan pärjäämistä ja siitä ollaan kaukana.
"Sinä aikuinen ihminen, olet aika lapsellinen kun yleistät. Tottakai löytyy niitä epäkysiä nuoria vanhempia, mutta on niitä kypsiäkin." Totta kai on. En ole käsittääkseni kiistänyt sitä?
Kysymys on vain siitä, että lukuisat teinivanhemmat - siis TODELLISET sellaiset - OVAT vaikeuksissa monin tavoin, ennemmin tai myöhemmin. Teinivanhemmuutta ei huvin vuoksi huolestuttavana asiana pidetä. Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää? Yleistäminenkin on väistämätöntä: ei se, että joillakin teinivanhemmilla parin, komen vuoden jälkeen yhä homma jotenkin sujuu, merkitse vielä kummoisia. Se todellinen ongelmavyyhti tulee myöhemmin. Toisilla ongelmat ovat konkretiaa heti alusta lähtien.
Vaikket ihannoisikaan teiniäitejä, et suhtaudu asiaan realistisestikaan. Kuvasi ja välittämäsi viesti on kovin ruusuinen ja yltiöoptimistinen. Kaikilla TODELLAKAAN ei mene noin hyvin ja kuten moneen kertaan on sanottu, teinivanhemmuus itsessään on riski. Se on kuitenkin fakta, joka ei teihin "kaiken kokeneisiin ja nähneisiin" nuoriin ihmisiin uppoa.
Ei, en pidä itseäni teiniäitinä, en ole ikinä pitänyt. Kirjoitin niin vain koska kuulemma 13-19vuotiaat ovat teinejä, joku vieläpä joskus kirjoitti ettei alle 25 vuotiaasta ole äidiksi ;)
Kyllä me olemme velkaisia ihmisiä. Mutta vakituiset tulot. Mieheni tai minä emme ole rikkaita. Toimeen tullaan. Eikä meillä ole rikkaita takaajia eikä meidän vanhemmat ole rikkaita. Tavallisia duunareita.
Mitä tulee lapsiimme. He ovat vielä pieniä. Mutta jos tällä asenteella jatkan, toivottavasti saan heidät kasvatettua hyvin. Tulevaisuus tuo vielä varmasti ongelmia tullessaan, "innolla" odottaessa murrosikää. Siihen nyt kyllä on vielä hyvin pitkä aika. Minulla on järkeviä ihmisiä lähelläni, heiltä saan neuvoja tarpeen vaatiessa.
Enkä edelleenkään ole sanonut että teinivanhemmuus olisi ihailtavaa yms. Tottakai on niitä jotka eivät pärjää eivät millään ilveellä. Mutta on myös niitä joilla menee hyvin vaikka olisivatkin teiniäitejä ja vielä päälle yksinhuoltajia. (Heitä on tuttavapiirissäni). Eikä kaikille tule ennemmin tai myöhemmin ongelmia. Ei se ole tähtiin kirjoitettua. Onko se nyt niiiiin vaikea uskoa että jotkut saattaisivat onnistua. (Ja edelleenkään en siltikään ihannoi teinivanhemmuutta, ettet vaan saa väännettyä).
Voi auta armias oikeasti... Tuo viimeinen kappaleesi... Olenko minä edelleenkään väittänyt että KAIKILLA menisi vallan mainiosti yms???
"Tottakai löytyy niitä epäkysiä nuoria vanhempia, mutta on niitä kypsiäkin."
Minä olen kyllä sinun kanssasi hyvin samaa mieltä :)
Mutta pärjäähän ne kun on jo teininä kypsä. Eihän siihen tarvita muuta kuin kypsyyttä. Kirppareilta saa halvalla, lapsi ei ennen kouluikää paljoa kuluta ja isovanhemmat avustaa.
Meille hankittiin aikoinaan kaikki käytettyinä joko ilmatteeksi saatuna tai pikkurahalla. Vain ilmaisia harrastuksia sai harrastaa. Se köyhyys ja huonot vaatteet hävetti kouluiässä niin että on itsekästä teinien tehdä lapsia köyhiin oloihin kun vaan nyt sattuvat olemaan helvetin kypsiä. Harvalla se teinipojan kanssa luotu hyvä parisuhdekkaan kestää. Sattui sitten olemaan kuinka kypsä tahansa niin on ihan järjetöntä tehdä lapsia köyhiin oloihin kun ei ole mikään pakko ja ehkäisykeinot mitä monipuolisimmat ja tehokkaat. Ennen niitä lapsia vaan tuli mutta nykyään on valinnanmahdollisuuksia. Elinikä on pidentynyt, ihmiset vielä tarpeeksi nuorekkaita nelikymppisinäkin. Ei mitään järkeä aloittaa turhan nuorena vaan järkevämpää nauttia nuoruudestaan ilman 24h kiinni lapsessa. En ymmärrä minäkään mutta joillekkin lapsi tuo turvan kun muutakaan turvaa ei ole.
Kaikkea ei valitettavasti pysty suunnitella, vaikka kuinka hyvin yrittäisi.
Jospa menettäisitkin työsi raskausaikana ja miehesi joutuisi auto-onnettomuuteen vauvan (jos sellaisen saatte) ollessa parin viikon ikäinen. Menisi elämänarvot uusiksi..
Jälleen turhaa yleistämistä. Ei elämää voi suunnitella liian pitkälle, järkihän siinä lähtee, jos sit ei kaikki menekään niinkuin piti (usein ei mene). Ei ole kiinni iästä millaisen kasvuympäristön lapsi saa, kyllä se on kiinni ihan kaikesta muusta. Peruspohja voi olla kunnossa jo 25-vuotiaalla, voi olla myös yli 30-vuotiaalla, mutta ikä ei takaa onko kummallakaan.. Mahdollisesti yli 30-vuotiailla on paremmat tulot tai ainakin todennäköisemmin vakityö, sekä enemmän koulutusta. Omaisuuttakin voi olla enemmän, mutta kaikilla sitä ei ole, sillä kaikki eivät haaveile samoista asioista kuten omista autoista ja asunnoista. Tiedän lukuisia ihmisiä, jotka haluavat asua vuokralla eivätkä kaipaa omaa autoa. Parisuhteen vakaus ei ole mitenkään liitännäinen ikään. Samanlailla vanhat ja nuoret ihmiset eroavat, toki teinit enemmän, kun vielä kokeilevat kaikkea uutta yms, mutta kun lapsi tulee, niin ei se enää ole mtn kokeilua vaan sitä kumppanin kanssa joko ollaan tai ei. Yksinhuoltajia on kaikissa ikäryhmissä. En sitten tiedä kumpi lähtee nopeammin: teini-vanhempi, jolta lähtee 'vapaus' (yleensä aika äkkiä palaa takaisin, kun tajuaa ettei vapautta voi rakastaa mitenkään päin enempää kuin omaa lasta) vai aikuinen vanhempi, jolta lähtee puoliso (vanhana ei enää palaudu läheskään samanlaillaA, energia ei mitenkään riitä sekä lapseen, puolisoon (seksistä puhumattakaan) että totuttuun elämään ja ko on ikänsä oltu 'vain me kaksi' niin ei se ihan äkkiä oo ok et kaikki se totuttu elämä loppuu)..
Ei lapsia kaipaa kaikkea hienoa kallista tavaraa, ei ainakaan vanhempien nopeaa töihinpaluuta (yleensähän ko on hyvä paikka vakitöissä, niin on kiire palata töihin tai 'jää jälkeen', kuten lukuisat vanhemmat äidit kertovat). Eikö ole parempi olla onnellinen ja köyhä kuin onneton rikas? Miten sinä oisit onnellisit: saisit lapset nuorina, kasvattaisit heitä kunnes lähtisit töihin tai kouluun, asuisit vuokralla VAI elät nykyistä elämääsi ja kun kaikki on valmiina lasta varten, huomaat ettet koskaan voi saada lapsia? Sitten PITKÄT ja kalliit adoptioprosessit ja olet helposti lähemmäs 40v ko saat lapsen.. Lapsenlapsia tuskin koskaan näet, et ehkä enää nytkään vaikka heti saisit lapsia..
Miten koulutus vaikuttaa äitiyteen? Itselläni ei ole koulutusta, opiskelen etälukiossa. Avomieheni on vakitöissä, joten hänen palkallaan ja mun kotihoidontuilla (joita saa jokainen vanhempi iästä riippumatta) eletään oikein hyvin. Rahaa jää kokoajan säästöön niin, että vielä joku päivä voidaan ehkä haaveilla omasta kodista. Auto on, ei mikään uusi, mutta meille juuri sopiva ja turvallinen. Esikoisemme saimme ko olin 18v ja toinen syntyi juur ennen ko täytin kaksikymmentä. Molemmat toivottuja, parisuhteessa kaikki paremmin ko voisi toivoa. Lokakuussa ollaan menossa kihloihin ja sitten vuoden-parin päästä naimisiin. Kun nuorempi lapsi on tarpeeksi vanha aloittaakseen päiväkodin, menen suoraan töihin (koulutusta en tarvitse alalle, jota oon harrastanut 3-vuotiaasta saakka ja työpaikka on jo tiedossa). Sen jälkeen, kun tarpeeksi on rahaa, niin haetaan laina ja ostetaan se oma koti. Mikäli kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan, niin lapset meillä ainakin on ja heillä paras mahdollinen kasvupohja rakastavien vanhempien kanssa.. Enkä todellakaan ymmärrä, mikä elämästämme tekisi niin väärää, ettei sitä voisi suositella muillekin? Jokainen tavallaan.
Mä en kyl osaa sanoa tähän mitään muuta kuin että minäkin elän elämäni niin kuin parhaaksi näen, toki järkeä ja jonkin sorttista harkintaa käyttäen ja että kannattaa kaikkien tehdä samalla tavalla kuin mä!
(siis elää oman näköisensä elämä järkeä ja harkintaa käyttäen)
Jos tämä aloitus ei ole provo, niin ainakin se taitaisi kuulua jonnekin aivan muualle kuin teinivanhemmuuden osastolle, sillä kysymyksessä on alle 25-vuotiaat vanhemmat, jotka eivät ole teinivanhempia. Lisäksi vähän ihmettelen että milloin olette ottaneet lainaa, jos se alkaa jo pikkuhiljaa olla maksettu pois ja olette n. 30-vuotiaita ja lisäksi taisit olla akateemisesti koulutettu? Oletteko maksaneet/maksamassa asuntolainaa pois vähän reilussa 5 vuodessa? Ja kai se asunto nyt edes on omakotitalo kunnon tontilla? Ei kai lapsia nyt ilman omakotitaloa hankita? (Minun puolesta saa toki hankkia, mutta jos aloittaja haluaa kulissien olevan kunnossa niin onhan se omakotitalo melkoisen välttämätön). Tämä asuntolaina nyt on sellainen juttu että suuri osa lapsiperheistä sitä maksaa ja varsinkin tämä mielestäsi "parempi porukka", kenellä on mahdollisuus oma talo ostaa. Ja sitä en myöskään ymmärrä miten tuo päiväkotiin nuorella iällä joutuminen liittyy siihen että vanhemmat ovat alle 25-vuotiaita? Minä näkisin ennemminkin niin, että sellaiset korkeasti koulutetut ihmiset, kenellä on vaativa ura jota täytyy päästä pian taas kehittämään eteen päin, jättäisivät lapsensa nuorempina päivähoitoon. Kun taas alle 25-vuotiaat, ketkä eivät ole vielä urallaan kovin pitkällä, voivat rauhallisemmin mielin pitää useiden vuosienkin tauon työelämästä. Ja paras tilanne on niillä, joilla ei ole korkeaa koulutusta ja sen suurempia urasuunnitelmia, vaan töistä voi ihan oikeasti olla pois vaikka kymmenenkin vuotta, toisen ollessa tietysti työssä.
Vanhempani olivat alle 25-vuotiaita kun minä synnyin, mutta omakotitalo oli kyllä, ja koulutusta ja työpaikkaa... Olin lapsena iloinen siitä etteivät vanhempani olleet kovin vanhoja. Nyt kun miettiii niin ei iällä taida olla juurikaan väliä, mutta on kyllä kiva, että jos joskus saan lapsia niin heidän isovanhempansa eivät ole sitten ihan ikäloppuja ja lapsilla on toivottavasti myös isomummot elossa, kuten minullakin oli lapsena. Olisin hyvin onnellinen jos minäkin saisin ensimmäisen lapseni alle 25-vuotiaana eli parin vuoden sisällä. Ja siihen mennessä minulla tulee luultavasti olemaan se laina ja omakotitalo.
"Nuoret aikuiset vaativat itseltään täydellisyyttä kaikessa – myös vanhemmaksi tulossa. Siksi lapsentekoa siirretään aina vain myöhäisemmäksi, vaikka nainen on hedelmällisimmillään 20–25-vuotiaana.
Joka viides suomalainen nainen jää lapsettomaksi, näistä moni ilman omaa tahtoaan. Tämä huolestuttaa ylilääkäri Aira Virtalaa, joka on huolehtinut yli 20 vuotta nuorten naisten ehkäisystä Tampereen YTHS:ssä. Suurimmassa vaarassa ovat korkeasti koulutetut naiset. Ensin lapsentekoa siirretään opiskelujen, sitten uran takia. "
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Lapsen-aika/543/?c=Mieli
Kaikilla ei ole mahdollisuutta odottaa kovin montaa vuotta. Minuakin piinaa eräs sairaus, joka voi myöhemmin olla esteenä lastensaamiselle, joten lääkäri kehoitti minua harkitsemaan perheenperustamista. Toivotaan, että se olisi edes vielä mahdollista. Olen 20v.
Joillekin lapset ovat tärkeämpiä kuin autolla ajaminen, mikäli siis oikein ymmärsin tuon kirjoituksesi...
ennenhän ne lapset tehtiin nuorena. miksi ei siis nykyään? miksi ei voisi tehdä? mitä vanhempana tekee sitä enemmän kromosomihäiriösen lapsen saaminen kasvaa. nuorena jaksaa paremmin, toisekseen asiat saa järjestettyä jos niin haluaa. mun mielipide on et äiti kuin äiti kunhan hoitaa lapsensa kunnolla.
Maailma oli ennen toisenlainen. Lapsen hankkimiselle nuorena ja parisuhteen muodostamiselle nuorena oli useita eri syitä. Suosittelen tutustumista historiaan.
Ongelman ydin lapsen hankkimiselle reilusti alaikäisenä on juuri se, ettei sitä kykyä hoitaa lapsia useinkaan ole. Kromosomihäiriöiden mahdollisuus ei TODELLAKAAN ole vielä 25-vuotiaallakaan merkittävästi kasvanut.
Suuria haaveitani elämässäni on alusta asti ollut iso perhe, monta lasta. Nyt olen ikäisesi, 31-vuotias, ja minulla on neljä lasta. Sen lisäksi minulla on (ainakin teoriassa) vielä se kymmenisen vuotta tehokasta lisääntymisaikaa, joten ehdin halutessani tehdä vielä muutaman lapsen lisää, jos niin päätämme. Mitenkäs sinä sitten. Jos sinun tavoitteenasi on akateeminen koulutus ja komeat kulissit, niin siitä vain sitten. Muilla voi olla muunlaisiakin tavoitteita.
Meillä muuten on iso omakotitalo isolla tontilla "maalla" vähän syrjemmässä, missä on rauhallista ja turvallista elää, lapsilla kiva kyläkoulu lähellä ja kavereita ympärillä. Lainaahan meillä tästä on, mutta eivät lapset siitä kärsi, kun eivät sitä edes tiedä. Kaikki tarvittava heillä on ja on saatu hankittua. Itse olen yrittäjä ja akateemisesti koulutettu. Mieheni on yrittäjä pienemmällä koulutuksella, mutta työnteolla oppii.
En minäkään pelkää riskejä liian vanhana synnyttäjänä, mutta pahin riski siinä on se, että lapsia ei enää tulekaan. Jos se ei sinulle ole ongelma, niin jollekin muulle voi ehkä olla. Ja mitä tulee niihin yhteiskunnan maksamisiin, niin suurempi todennäköisyys on, että minä vähintään neljän lapsen äitinä olen tuottanut yhteiskunnalle omat kuluni kuin että sinä sen teet ehkä joskus yhden tai kahden lapsen äitinä. Lapset kun maksavat ne tulevaisuuden verot ja meidän vanhuudenhoidot.
no hohhoijjaa, joko siellä kirjoittelee joku ERITTÄIN nuori ihminen tai elämäänsä kyllästynyt 31-vuotias...........
"Paras mahdollinen kasvuympäristö lapselle on ydinperhe, avioliitto ja vakaa taloudellinen tilanne." --> Paras mahdollinen kasvuympäristö lapselle on se, että lapsi saa ruuan, vaatteet, lääkkeet yms päivittäiset tarpeet, JA RAKKAUTTA! Herrajumala vaikkei taloudellinen tilanne olisikaan mikään maailman hienoin asia jossain perheessä, ei se tarkoita sitä etteikö lapsella olisi hyvä kasvuympäristö ja rakastava perhe ja lähiympäristö! Nyt vähän järkeä käteen sitten taas sielläkin päässä.
"Tätäkään ei useimmat käsitä, vaan melkeinpä jättää lapsensa heitteille päiväkoteihin jopa ennenkun oppii kävelemään." --> Oletko ajatellut, että jotkut ihmiset menevät töihin/Kouluun ja päiväkoti on ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa? Heitteillejättöä.. hmm.. haluatko että laitan sinulle linkin, jossa on aika tarkkaa määritelmää heitteillejätöstä, sillä nyt olet aika pahasti hakoteillä.
On totta, että on semmoisia "perheitä", joissa pienestä vauvasta ei jakseta huolehtia, tai ei haluta, tai ei yksinkertaisesti pystytä. Mutta miksi yleistät? Tällaisetkin lapset kun otetaan huostaan (mielestäni erittäin surullista ja tuntuu helvetin pahalta..), luuletko sen olevan helppoa vanhemmillekkaan? He elävät sen kanssa lopun elämäänsä. Mutta lapsi, hän saa tässä tilanteessa uuden perheen, eikä adoptioperheet ole "huonoja", vaan täysin rakastavia, joten jos käy niin huonosti ettei lapsesta pysty huolehtimaan, ei lapsen elämä silti välttämättä pilalle mene.
Nimimerkillä adoptoitu, ja oma vauva tulossa ;)
Siis kylläpä on taas juttuja... Aika monikin alle 25v on pystynyt elättämään lapsensa hyvin vaikka onkin vain avoliitossa tai ei sitäkään ja asuu vuokralla.. Ja aika moni nuori äiti on parempi kun nämä vanhat luuskat jotka ei enään jaksa...!!! Eikö asia ole niin että jokainen tekee lapsensa sillon kun siltä tuntuu, jokaisella olkoon oma näkemyksensä asiaan!
Ei minun mielestä kellään ole oikeutta sanoa minkä ikäisenä niitä lapsia pitäisi alkaa tekemään.ainakin jos nuorena tekee,raskaus on riskittömämpi ja mitä asuntolainoihin ym tulee,niin aika kauan saisivat ihmiset odottaa millon "pitäisi" alkaa tekemään perheenlisäystä.tosiasia on että ilman velkaa ei tässä maailmassa kovinkaan moni selviä.itse olen 20-työelämässä ollut jo muutaman vuoden ja pieni asuntolaina ja esikoista odotan.ja asiat ei paremmin voisi olla!ja mikä ihaninta,pikku ihminen tulossa vieläpä.mahtaakohan sitä ihmiset muistaa enään hieman alle 40 minkälaista oli olla teini ja ne oikeat syyt murrosiän ongelmiin.ja näin huonommin "ymmärtää"lastaan kun se ikä tulee..nojaa,kuitenki.kaikilla omat mielipiteet,ja minun omani on,että kyllä niitä lapsia voi tehdä,kun itsestä siltä tuntuu,ja varmaan sitä jälkeenpäin ajattelee,että onneksi piti tämän lapsen!:)enkä kyllä kannata näitä alle 18w jotka asuvat esim kotona vielä taikka jsn asuntolassa,mutta tyhmää jos jonkun mielestä pitäisi olla n.60 melkeen kun oma lapsi täyttää 20!