Lapseni eka päivä ekaluokkalaisena päättyi jalka linkuttaen kun luokkakaveri repinyt nilkasta pitkin mäkeä ja uusi lippis ollut heittopussina nyt siis pilalla vihreästä ruohosta.
Ollaan tuttuja vuosien ajalta äidin kanssa ja otettuani asian esille tänä aamuna vastaus oli ensin syvä hiljaisuus - sitten kommentti "ei meidän ----- mitään minulle kotona puhunut" ja suu viivaksi nappiin.
Tuumasin vain että "juu, ei varmaan puhunutkaan" ja kävelin pois.
Perään kuului kommentteja "eihän tästä mitään tule jos vanhemmat puuttuvat joka asiaan..."
Näinkö se on? Olenko siis nyt se "curling-vanhempi" kun otin asian heti puheeksi?
Ollaan tuttuja vuosien ajalta äidin kanssa ja otettuani asian esille tänä aamuna vastaus oli ensin syvä hiljaisuus - sitten kommentti "ei meidän ----- mitään minulle kotona puhunut" ja suu viivaksi nappiin.
Tuumasin vain että "juu, ei varmaan puhunutkaan" ja kävelin pois.
Perään kuului kommentteja "eihän tästä mitään tule jos vanhemmat puuttuvat joka asiaan..."
Näinkö se on? Olenko siis nyt se "curling-vanhempi" kun otin asian heti puheeksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuuluu juuri vanhemmille. Teit aivan oikein, kun otit puheeksi. Tottakai vanhempien pitää puuttua asioihin, kuka sitten, jos eivät vanhemmat. Parempi on, että puhutte keskenään ja lasten kanssa kuin se, että koulun kautta ruvetaan selvittelemään asioita.
Edesmennyt äitini tapasi sanoa ettei lasten tappeluitten takia pidä vanhempien ruveta riitelemään. Tosin nythän ei ollut riitelystä kyse, mutta sopii tähän asiaan. Asiat selviksi heti alussa niin ei tarvi myöhemmin painiskella vielä suurempien harmien kanssa.
Kaiken lisäksi, toisen vaatteita ei ole kenenkään lupa tärvellä.
Koulumatkahan on lain mukaan vielä koulun vastuualuetta, en kyllä ymmärrä miten koulu voisi kotimatkaa valvoa, mutta näin se nyt kuitenkin on.
Tietysti kun kyse on tutusta henkilöstä, niin voihan sen ottaa keskenäänkin puheeksi ja voi jopa toimia, mutta kyllä minusta perusperiaate on se että kouluun yhteyttä, jolloin opettaja voi hoitaa asiaa luokassa yleisesti kaikille kerralla, eikä vanhemmat turhaan riitaannu keskenään.
Mitä tulee tuohon vanhempien puuttumiseen, niin tässä naapurissa asuu yksi äiti joka meni heti kovistelemaan muita lapsia kun oma kullanamuru juorusi jostain (ja todellisuudessa tämä lapsi on pahin häirikkö koko tienoolla). Lopputulema on se että kullanmurulla ei pahemmin kavereita ole, kun on käyttänyt äitiään lyömäaseena.
Vanhemmalla voi vähän objektiivisuus ontua näissä lasten välisissä asioissa, opettajalla on parempi kokonaisnäkemys.
Vaikka kaverin äiti ei siinä tilanteessa reagoinutkaan mitenkään järkevästi, uskoisin, että kotona asiasta on kyllä puhuttu isoin kirjaimin. Jos nimittäin äiskällä yhtään on älliä päässä ja normaali oikeudenmukaisuuden taju sekä vastuu lapsensa kasvatuksesta.
Minusta voisit kyllä ottaa asian uudelleen esille, vaikka varovaisesti kysymällä, mitä hänen lapsensa kertoi tapahtumien syyksi. Jos ristiriita sinun kuulemasi ja tämän version välillä on kovin suuri, pitäkää vanhempien ja lasten yhteinen istunto, jossa asia selvitetään eikä valheita ja puolivillaisia selityksiä uskota.
On olemassa vaara, että kaverille tulee se käsitys, että vanhemmat hyväksyvät hänen toimintansa. Näitähän on nähty, tiedätte varmaan!
Tänä aamuna ko. äiti tuli juttelemaan ja sanoi selvittäneensä asiaa. Oli käynyt peräti opettajankin juttusilla, joka ei tiennyt asiasta mitään.
Oma poikansa sanoo olleensa syytön ja syyttää neljää muuta poikaa.
No päästiin kuitenkin puheväleihin ja kiitin kun tuli puhumaan, olisin vain toivonut että olisi pyytänyt meidätkin yhtaikaa opettajan puheille niin olisi säästetty vähän opettajankin aikaa, mutta jokin syyhän hällä oli käydä itsekseen juttelemassa vaikka meidät kyllä koulunpihalla näki mennessään opettajan luo.
Itse olimme ajatelleet seurata tilannetta että jatkuuko vai loppuuko.
Tällaisten lasten teothan alkavat piankin puhua puolestaan.
Sen sijaan tämä toinen äiti joka eilen piti huolta että korviini kantautui lause "eihän tästä mitään tule jos vanhemmat puuttuvat pienimpäänkin asiaan" seisoo edelleen kantansa takana ja hän lapsensa on yksi kiinnikäyvimmistä luokkalaisista.
Saapas nähdä mitä tuleman pitää. Lapseni yritti tänä aamuna lähteä kouluun itsetekemänsä "onnenamuletti" kädessään ettei tänään kukaan satuttaisi häntä kun amuletti suojelee.
Sanoin että jätetään amuletti äidille joka pitää huolta sekä siitä että sinusta.