Kyllä on ollut valtava ilo katsoa kissojen riemua tänäkin kesänä. Vaikka säät ovat olleet helteisiä on kissoilla riittänyt tarmoa saalistukseen ja puissa kiipeilyyn. Välillä vilvoitukseksi on leikitty sadettajan kanssa ja sen jälkeen riennetty jatkamaan seikkailuja. Aina ei ole maltettu tulla edes yöksi sisälle, mutta viimeistään aamulla on tultu näytille. On tämä ollut upea kesä niin ihmisten kuin kissojenkin osalta. Sääli niitä kissoja, joiden itsekkäät omistajat eivät ole suoneet kissoille vapauden riemuja. Säälittää myös ne reppanat, joilta kaunis kesä on mennyt ohitse nettiprovoilun vuoksi.
Loistokesä kissoilla
onnelliset kisut
7176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meille pienen mutkan kautta "vahingossa"tuli kissa, runsas vuosi sitten , leikattu kaunis kiltti 1v tyttö.
No , vahingossa tarkoittaa poikani muuttuneiden työolosuhteiden takia antoi meille vastoin tahtoani kissansa viikoiksi meille hoitoon. Kuinkas vaan kävikään , pari kertaa vaihdomme viikonloppuisin kisua kunnes en enää palauttanutkaan:) Rakastuin niin kissaan!!!! Keskustelujen jälkeen se oli pojalleni ok.
Kissa viihtyi kerrostalokolmiossamme hyvin , kunnes tuli viime joulu ja meillä 2 viikon matka tiedossa.
Totutimme pikkuhiljaa kisuamme vanhemmilleni , kyläilimme usein ja tutkimme pihaa ja taloa. He asuvat maalaistalossa, sinne veimme hoitoon sitten matkamme ajaksi.
Kissa oli sitten heillä ulkoillut vapaasti mitä nyt niillä pakkasilla ulkoili. Otimme hänet takaisin palattuamme , vanhempieni suruksi.
Sitten pitkin kevättä kyläilimme vanhempieni luona , jos kisu oli pihalla tai sisällä näkyvillä kun lähdimme , otimme mukaamme , mutta usein ei tullut kutsustamme ja jäi sitten sinne hoitoon.
Vietämme vapaa-aikamme mökillä , sinne voisimme periaatteessa ottaa mukaan , on ollutkin viime kesänä , mutta kaikilla naapureillamme koira, joille kisumme ei paras ystävä....myös punkkeja , mahd käärmeitä.
Joten "hoitoon "mummulle. Alkukesästä haimme hänet itsellemme sunnuntai-iltaisin , se ok , viihtyi myös kerrostalossamme , mutta kun näin miten nautti vapaudesta maatalon pihapiirissä , turvallinen iso pihapiiri, juoksee nurmikoilla , pellossa ,kiipeilee , nukkuu päivät sisällä ja illalla lähtee ulos , aamulla makoilee rappusilla ja tulee sisälle taas nukkumaan.
Silloin ajattelin , että nyt mennään kissamme ehdoilla , saa olla kesäkissana maalla ja syksyn sateiden alettua tulee takaisin meille. Se ei tule olemaan helppoa vanhemmilleni , ovat hyvin kiintyneitä kissaamme.
Minä mieheni kanssa käymme viikolla päivittäin tervehtimässä kisua , paijaamme ja pidämme sylissä kunnes neiti loikkaa lattialle ja antaa ymmärtää , että tämä oli nyt taas tässä.
Kissamme on hyvin kiltti ja todella sopeutuvainen , on kummassakin paikassa heti kuin kotonaan , sitä ne molemmat paikat ovatkin , kerrostalossamme ei naukumista ja käy hiekkalaatikollaan ja maalla taas kaikki tarpeet ulos. Molemmissa paikoissa syö hyvin , no maalla ehkä luonnollisempaa ravintoa , saalistaa hyvin ,
on hyvin tasapainoisen oloinen. Yksinkertaisesti ON ONNELLINEN. Viettää kissanpäiviä!
Tämä oli kannanotto aloittajalle , olen hyvin samoilla linjoilla enkä kaipaa syytöksiä kissan vapaana olosta!
Hyvää loppukesää!!!
Kyllä minäkin soisin kissalle vapauden, mutta joutuu tyytymään valjaisiin.
Miksi? No, loiset! Koska pihapiirimme taitaa olla todellinen punkkiparatiisi. Jos sen pariksi tunniksi päästää vapaaksi, odotettavissa on ainakin kymmenen pikkupaskiaista mönkimässä pitkän turkin uumenissa. Minua kertakaikkiaan ällöttää etsiä ja poistella niitä sieltä, ja aina jää jokunen, mitkä sitten tuntee myöhemmin paisuessaan. Kaikenlisäksi kissa vastustaa tätä operaatiota. En halua sitä oksettavaa ja vaikeaa rumbaa jokapäivä. En halua ottaa riskiä että punkit kulkeutuvat kämppääni ja joku päivä löydän itsestäni sellaisen ja saan mahdollisesti elinikäisen borrelioosin tai muuta mukavaa. Tai kissa. Minuun on jo muutama kulkeutunut, ei onneksi tarrautunut. Muutenkin olen ötökkäkammoinen. Ällöttää silittääkään kissaa kun ei tiedä mitä sieltä turkista löytyy ja putoilee kun rapsuttaa. Jotain muitakin pikkuloisia on ollut, ja siinä sitten sai pelätä onko kyseessä pitkäaikainen ja vaikea riesa; kissankirppu. Onneksi ei tainnut olla.
Onhan noita myrkkyjä, mutta ne eivät estä ainakaan punkkeja ym kulkeutumasta asuntoon lymyilemään. Ne perkeleet voivat elää vuosiakin odottaen veriateriaa. Hyi! Kissastakaan ei ole varmaan mukavaa kun sitä hyljeksitään sitten eikä päästetä sohvalle tai syliin ötököiden takia.
Minulla eikä varmasti muillakaan täysipäisillä ihmisillä ole vaikuttanut ratkaisuun mikään nettifoorumi-läyhääminen, vaan ihan maalaisjärki ja itsensä ajatteleminen kissan edellä. Eiköhän se ole ihan tyytyväinen katti muutenkin.
Ainakin meidän hiirenpyydykset ovat koko hellekauden vain makailleet mahat pystyssä pitkin lattioita. Ulkona ne käyvät vain tarpeillaan ja sammuvat sitten johonkin varjoisaan puskaan, mutta reippaimmat laahustavat takaisin tupaan ja sitten ZZZZZZzzzzzzzzzzz kuorsausta!
Yksi kissoistamme tosin meinasi heittää henkensä kun pihapiiriin ilmestynyt kyy sitä puri kuonoon. Onneksi eläinlääkäri oli juuri tuolloin naapurissa tarkastuskäynnillä ja tuli pika-apuna meille. Kissa meni todella huonoon kuntoon, mutta kolmessa päivässä piristyi jo entiselleen. Hellekesä tuo käärmeet pihoihin, valitettavasti.
Lie meidän kissat sitten poikkeuksia, mutta näin kuumana kesänä ne ovat todellakin lähinnä vain nukkuneet. Ruokakaan ei niille ole maistunut, vaan ovat närppineet vain jotain henkensä pitimiksi ja tosiaan hiirijahti on unohtunut täysin. Jopa oisin ovat kissat sisällä halunneet olla (meillä on lämpöpumppu tuomassa ihanaa viileyttä) vaikka normaalisti ne tuohon aikaan ovat aina jossain vaeltamassa.
Sekä minä, että kissani on vihannut tätä kesää. Molemmat olemme maanneet tuulettimen lähellä hellettä paossa. Kumpikaan ei jaksa eväänsä liikuttaa, ruokakupille/jääkaapille ehkä juuri ja juuri.
ole ollut loistokesä =(
Kissamammamme Miiru löytyi ammuttuna viikko sitten kotimme läheltä, olisi ensi viikolla tullut 16vuotta täyteen. Mimmi on kadoksissa, epäilen että senkin on joku sairas pipipää tappanut. Kyy pisti nuorimmaista kissaamme, tiukua, mutta onneksi siitä selvittiin. Tiuku parka vaan näyttää kovin yksinäiseltä ja selvästi kaipaa kavereitaan, kävelee pihalla mouruten kuin etsiskelisi jotakin.
Olen pahoillani kissojesi vuoksi.
Ehkä se Mimmi vielä löytyy :) Ja olisiko nyt aika katsoa eteenpäin ja miettiä Tiukulle vaikka uutta kisukaveria? Mikä onnenpotku olisikaan jollekin hylätylle kissalle, että se pääsisi rakastavaan kotiin ja saisi vielä kissakaverin!
mutta vapaana kulkevilla kissoilla on maailmassa hyvin paljon vaaroja. Toivottavasti jatkossa ulkoilutat Tiukua niin että koko ajan tiedät että missä se on ja mitä tekee. Älä aseta enää sitä vaaroille alttiiksi!