Siis en ole koskaan sietänyt koiria, itseasiassa olen aina pelännyt koiria. Nyt meidän perheeseen tuli ylipuhumisen tuloksena koira. Ja koiran pito on vielä hirveempää kuin osasin kuvitella! Ja hirveän kesän jälkeen kysyisinkin: Eli onko ajan myötä mahdollista kiintyä koiraan, vai raadanko turhaan? Minun vastuullehan se sitten kuitenkin jäi, lupauksista huolimatta.
Voiko koirasta alkaa pitämään
gjlhdfgkjerlgikjf
10286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Anna se pois.
Jos koira tuli teille pentuna, niin sen pentuajan kusrumba menee ohi. Sen jälkeen tulee pieni seesteinen kausi kunnes alkaa murrosikä(kesto n.1vuosi), joka joillakin saattaa olla todella rajusti oireileva, kuten ihmislapsosillakin. Koira tulee usein aikuiseksi noin 2-vuotiaana, joten jos siihen asti kestät, vaikka hammasta purren, niin sen jälkeen, onnistuneen koulutuksen tuloksena sinulla on hyvin käyttäytyvä aikuinen koira.
Josta tuskin enää siinä vaiheessa luovut.
Joten nyt on miettimisen paikka: kestääkö kantti? Ellei, niin ehkä on parempi tunnustaa tappio ja luovuttaa koira osaaviin käsiin. Apulasta, osoitteessa http://www.lemmikkipalstat.net/apula/koirat.htm , voit löytää koirallesi uuden, vastuullisen kodin. Joko annetaan/myydään palstoilta tai sitten etsit sopivan henkilön "annetaan koti"-palstalta.
Harmillista että näin on nyt teille päässyt käymään mutta vastedes osannet sanoa lapsille EI niin että se ei kuullosta JYRKKÄ_EHKÄltä
Koiran ja kaikkien muittenkin eläinten hankinta pitäisi aina olla kaikkien yhteinen päätös. Eläimen ei tule antaa kärsiä siitä ettei joku perheestä ole sitä halunnut. Jos tuntuu ylivoimaiselta, parempi etsiä hyvä uusi koti. Olethan koirallesi kuitenkin kiltti? Eihän se ole sen syy ettet ole sitä halunnut...
Kiitoksia vastauksista.
Eli olen hoitanut koiraa todella hyvin, paremmin kuin koira-ihmiset. Eli otankin siitä enemmän stressiä, että tekisin kaikki mahdollisimman hyvin ettei kellään ole mitään sanomista. Kaikki kun tietää etten ole koirista pahemmin välittänyt... Eli koira on luultavasti meillä onnellinen ;) ja minä en.. Joka päivä vietän monta tuntia lenkkeillen ja kouluttaen. Ja koira on oppinut jo tosi paljon kaikkea :) Ja on kyllä jo helpottanut paljon.
Alussa ehdotin että luovutaan koirasta, mutta se ei kuulemma tule kysymykseen. (Mies ja lapset)
sopia yhteiset pelisäännöt. Vaikuttaa siltä että koko koiran hoito on jäänyt kontollesi ja sinun pitäisi saada muut osallistumaan siihen enemmän jolloin sinulle jäisi hieman omaakin aikaa. Oletteko sopineet että miehesi tai lapsesi veisi koiran vaikka ilta tai aamu lenkille aina ja ruokkisi sen tuolloin myös? Näin ollen sinun kaikki energiasi ei veisi koiran hoito ja voisit vähän rentoutua ja koirakin stressaisi vähemmän.
Kiitoksia asiallisesta vastauksesta, täytyy tosiaan alkaa jakaa vastuuta muille, niin eiköhän se siitä parane:)
Koiralle olisi parasta antaa se pois, koira nimittäin aistii kuka siitä tykkää ja kuka ei :(
Koirasta pitäminen riippuu paljon sinusta itsestäsi. Ensinnäkin nekatiisen asenteen käännät uteliaisuudeksi, opettelet tuntemaan koiran. Mahdollisimman paljon teette yhdessä koiran kanssa, käytte esim.koirankoulutuskentällä opettelemassa käsitelemään koiraa.
JOs et ole sitä halunnut älä lenkkeilytä ja kouluta. Anna miehesi ja lastesi hoitaa nämä asiat. Jospa rupeat siitä sitten tykkäämään kun et pakosta sitä joudu hoitamaan
Ei pakosta, vaan halusta oppia tuntemaan koira. Kuinka sitä voi oppia pitämään, jos koiran kanssa ei tee muuta kuin pakolliset asiat, Antaa ruuan ja käyttää p....lla. Koirasta ei ainakaan saa kunnollista (tottelevaista)kaveria. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos kuuluu. Ei muuta kuin positiivisellä mielelä tuohuamisia koiran kanssa. Tämä on koettu, siihen tullut vielä rinnalle toinen ja kolmaskin koira. Koko perheen harrastus.