Verhottu kesä riisuu naamiotaan
juopua helteisestä kasvoistaan
- ilon että tuskan -
näihin syksyn väreihin
vehmaus riipii pukuaan
värikirjoon
Alastomuus kukittaa
maaäitiään tuulillaan
heittää huntujaan
lähempänä viilentyviä
tantereita huokaa
aamun ja illankajot
Korkealla salossamme
kesän harmaa viitta
syys verannalla
häviää hiljalleen
tummuneisiin
kesähuoneisiimme
muistolaattaan
ajastaikaan saattamaan.
juopua helteisestä kasvoistaan
- ilon että tuskan -
näihin syksyn väreihin
vehmaus riipii pukuaan
värikirjoon
Alastomuus kukittaa
maaäitiään tuulillaan
heittää huntujaan
lähempänä viilentyviä
tantereita huokaa
aamun ja illankajot
Korkealla salossamme
kesän harmaa viitta
syys verannalla
häviää hiljalleen
tummuneisiin
kesähuoneisiimme
muistolaattaan
ajastaikaan saattamaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤
Mielenhuoneet meille jääneet
ne täyttyy
hetki hetkeltä
päivä päivältä
Siihen tyytyä täytyy
Mitään kahlita ei voi
Uudet päivät tulevat
väreillään seinät maalavat
pihat koristelelee
kukkasin tuhansin
tai lehdin keltaisin
Aika menee menojaan
katsotaan kuunnellaan maistetaan
ja mielenhuoneet täyteen ahdetaan
¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤
Tällaista tuntemuksia tuli mielenlaitumilta tässä lauantai aamupäivässä :)
Kiitos runostasi - oli hienoa lukea sinua pitkästä aikaa! :)
http://www.vastavalo.fi/albums/userpics/12844/normal_kukka_12_small.jpg
Eloako - vaiko Tuonelan viljaa
peltopalstojen kuivunutta tähkää
raekuurojen että myrskyjen repimää
luonnontilaa
että kaukaa
ja vielä kauempaa
mereen uponnutta
laivan mastoaan
Kapteeniaan kaipaa
ääretön meri
veren hyytynyttä virtaa
elonkujilla
itkee vastarannan
hautajaisväki saatossaan
kiirehtien kuuluu
laulujen lunnaat
kantaa nämä vedet ääniään
runot nuo vierittää
sivujenlaineitaan
syvät kaipuut povessaan
kastuu tää runojentanner
kyyneliin
... hän jo mennä saa...
toivontähti jossain pilkahtaa.
Kiitos Sinulle - myös Vastavalostasi
että mielenlaitumilla syksy jo sarastaa.
ps.hellettä,ukkosta,myrskyjä tämän
kesän aapiskirja marjastaa.