Minulla on aika paha lapsuuden trauma, joka vaikuttaa aikuisuudessa niin pahasti, että saan terapiaa. Lapsuuden traumaan liittyy seksuaalista hyväksikäyttöä ja vanhempien ymmärtämättömyyttä.
Nyt kysynkin miten olette selvinneet trauman aiheuttaman pahojen olojen yli ja vaikeina aikoina? Jotain vinkkejä olisi hyvä saada, koska tällä hetkellä lapsuuden trauma aiheuttaa minulle pahoja oloja ja minulla on vaikea aika menossa.
Sen tiedän omasta kokemuksesta, että totuus satuttaa valtavasti ja minä kärsin. Lapsuuden trauma on vaikuttanut minun mielenterveyteen aika pahasti.
Mutta jos saisi vinkkejä selviytymiseen niin hyvä olisi!!!
Nyt kysynkin miten olette selvinneet trauman aiheuttaman pahojen olojen yli ja vaikeina aikoina? Jotain vinkkejä olisi hyvä saada, koska tällä hetkellä lapsuuden trauma aiheuttaa minulle pahoja oloja ja minulla on vaikea aika menossa.
Sen tiedän omasta kokemuksesta, että totuus satuttaa valtavasti ja minä kärsin. Lapsuuden trauma on vaikuttanut minun mielenterveyteen aika pahasti.
Mutta jos saisi vinkkejä selviytymiseen niin hyvä olisi!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Usein psykoterapiassa tulee ensin huono olo (ensimmäisenä vuotena) ja sitten alkaa helpottaa.
Mutta aina psykoterapia ei auta mm. jos henkilökemia ei terapeutin kanssa toimi. Siloin kannattaa vaihtaa terapeuttia.
Tapaako vanhempiasi ? Ehkä voisi olla parempi olla tapaamatta ainakin jonkin aikaa.
Onko sisaruuksia.
Ei ole oikein muuta neuvoa kuin aika, toimiva terapia, hyvät harrastukset ystävät jne. eli yritä tehdä jotain kivaa. Siitä saa mielihyvää ja pysyy ajatukset muualla kuin siinä traumassa.
Käsittääkseni myös TUkinaisen kautta voit saada tukea:
http://www.tukinainen.fi/
Mulla myös paljon lapsuuden traumoja lähinnä tunteiden puhumattomuudesta ja äidin puolelta minun väheksymisestä - minusta ei ole mininkään. Hyväksikäyttöä ei ole. Niin kuin ed. sanoi, että terapia tekee ensin vaikeaa..voi sitä vihaa äitiäni kohtaan, vaikka tiesin, että hän omalla tavallaan on minua rakastanut. Toisena vuotena asiat alkoi helpottaa ja "loksahdella"paikalleen. Ensimmäinen vuosi oli kauheeta terapiassa, kun kilttinä ihmisenä luulin kaiken johtuvan minusta.
En osaa muuta sanoa, kuin koeta kestää, kyllä se siitä helpottaa. Vaikeaa on alkuun. Minäkin voin nyt äidille antaa anteeksi tai elää sen tunteen kanssa. En laita tähän kliseistä "aika parantaa", vaan jostain luin mikä pitää paremmin paikkansa "paraneminen vie aikaa". Olen uskaltanut ja sallinut itselleni ne vihan tunteet ym. itkut ja raivot ja käynyt ne läpi. Kauheeta on ollut, mutta niin ne ajatukset vaan muuttuu. En tiedä uskonko tähänkään, mutta minun kohdalla ehkä pitää paikkansa - kukaan muu ei voi muuttaa sinua ja sinun ajatuksiasi kuin sinä itse. Minulla hyvä terapeutti kannustaa hyväksymään kaikista v-mäisetkin tunteet. Sillon on paha olla ja huono omatunto, mutta usko pois, on helpottanut. Näin ninulla, en tiedä muista. Mullakin vielä paljon opittavaa ja tämä on viimeinen vuosi minkä kela korvaa, teparia sais olla pidempi. Toivottavasti saat asiat päässäsi järjestykseen.
Minun ahdistuksen lieventymisessä on ollut aivan avainasemassa mielialalääkitys nimeltä Sertralin. Lääkityksen avulla olen pystynyt ajattelemaan hyötyä, mikä hyväksikäyttötapauksesta on seurannut. Harvoin näistä pystyy kylläkään mitään positiivista löytämään. Kaikki elämän tapahtumat liittyvät kuitenkin toisiinsa.
Kannattaa harkita lääkitystä, jos sulla ei ole vielä käytössä. Sen avulla pystyy paljon selkeämmin ajattelemaan asioita, eikä ajatukset pyöri kokoajan samaa kehää. Minä en tulisi toimeen ilman lääkitystä.
Minkä ikäinen olet Onko sinulla puolisoa? Jos on, niin hänelle varmaan kannattaa puhua. Hän voi pystyä auttamaan sinua.
Voimia!
En toitota kovaan ääneen, mutta uskon Jeesukseen ja että hän voi korjata mitä joku on hajottanut