Huolehtija

Kuten tuttu kardiologi itsellenikin totesi: 98% rytmihäiriöistä on vaarattomia, joiden kanssa ihmiset tulevat oireiden perusteella lääkäriin. Se n. 2% on vaarallisia, kun puhutaan ihan pelkistä rytmihäiriöistä ilman sen enempää vikaa taustalla. Muljahduksia, ns. välilyöntejä (Sydän tuntuu jättävän tai jättääkin, lyönnin väliin), tykytystä eli lisälyöntejä ym. on jokaisella joskus, toinen ne tuntee ja toinen ei lainkaan. Yleensä kun niitä alkaa olla, niin niitä alkaa myös "kuunnella". Voi olla, että jollain ollut niitä vähän aina, mutta kun ensimmäisen kerran alkaa kiinnittää huomiota niin tuntuu niiden olevan jokin ihan uusi juttu.

Tietysti jos asiaa ei olla koskaan tutkittu sen enempää tai sydäntä kuunneltu, otettu ihan perusfilmiäkään pitkiin aikoihin saati ikinä, niin ainahan voi olla hyvä käydä vastaanotolla juttelemassa. Ihan jo kun kerran on huomannut asian ja se alkaa häiritä. Tosin se iänikuinen klassinen juttu, että useinhan ne tulevat tietyissä tilanteissa eli rasituksessa ns. harmittomina, nukkumaan käydessä pitkällään ym. eli tulevat ja menevät eikä tietenkään juuri silloin ole kun lääkäri kuuntelee tai filmiä otetaan muutama sekunti. Useinhan nuo "saadaan kiinni" Holter-mittauksilla eli kannat mukana laitetta vuorokauden joka rekisteröi tilannetta koko ajan, taikka sitten pidät muutaman vuorokauden laitetta jossa itse painat aina nappia kun tuntuu häiriöitä olevan.

Vaarattomat rytmihäiriöt muuttuvat vaarallisiksi ensimmäisen kerran lähinnä silloin, kun niitä tulee joko todella paljon päivän aikana (määrät ovat huomattavasti suurempia, kuin muutama muljahdus silloin tällöin) tai niihin alkaa liittyä tajunnan hämärtymistä, puutumista tms. Itse asiassa kun kahvia juonut tänään vähän liikaa, huonosti nukuttu yö takana ja iltapäivän puolelle asti kannoin naapurin avuksi tavaroita, niin itsellä kun rytmihäiriöherkkyys on aina ollut "ominaisuutena", niin tätä kirjoittaessakin pari kertaa puskenut inhottavan tuntuista ns. välilyöntiä eli sydän tuntuu pitävän tauon ja sitten seuraava lyönti sen jälkeen tuntuu inhottavan kovalta. Kyllä parilla ensimmäisellä kertaa säikähdin itsekin ja aloin miettiä missä vika, mutta paljon katsottiin varmuuden vuoksi kun suvussa on sydänsairautta. Hyvälaatuisiksi todettiin, eikä niihin kiinnitä sen enempää huomiota. "Kyllä sen sitten huomaat, jos ne muuttuvat hankalammiksi" -on tilanne itsellä. Ei noihin kiinnitä huomiota, kun tutkittu.