Jä'in juuri äitiyslomalle ja elämän pitäisi olla kaikin puolin ihanaa?
Olen kuitnekin jatkuvasti kotona yksin, kavereita tapailen aina silloin kun heille sopii.
Yleensä päiväni koostuu lähinnä kotitöistä. Odotan innolla, että mies pääsee töistä. Kuitenkin yhtienen aikamme kuluu siihen, kun olen kärttyinen ja katkera tilanteestani ja valitan vain miehelleni.
On alkanut masentaa. Mikään ei oikein huvita. Lapsen tulo on alkanut pelottaa. Jaksanko hoitaa lasta täysipainoisesti?
Mitään muuta elämässäni ei tällä hetkellä ole kuin tuleva synnytyksne odottaminen ja valmistautuminen äitiyteen. Välillä se tuntuu todella ahdistavalta. En tunne itseäni hyväksi tulevakis äidiksi.
Olen kuitnekin jatkuvasti kotona yksin, kavereita tapailen aina silloin kun heille sopii.
Yleensä päiväni koostuu lähinnä kotitöistä. Odotan innolla, että mies pääsee töistä. Kuitenkin yhtienen aikamme kuluu siihen, kun olen kärttyinen ja katkera tilanteestani ja valitan vain miehelleni.
On alkanut masentaa. Mikään ei oikein huvita. Lapsen tulo on alkanut pelottaa. Jaksanko hoitaa lasta täysipainoisesti?
Mitään muuta elämässäni ei tällä hetkellä ole kuin tuleva synnytyksne odottaminen ja valmistautuminen äitiyteen. Välillä se tuntuu todella ahdistavalta. En tunne itseäni hyväksi tulevakis äidiksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Selkeästi sinulla saattaa olla raskauden aiheuttama masennus.
Jos sinusta tuntuu välillä, ettei kiinnostaisi lähteä kavereille, kutsu heidät teidän luokse ja kokatkaa yhdessä.
Nauttikaa ja pelatkaa vaikka jotain. Ajatus saattaa kuulostaa, että "Ei tuommoinen kiinnosta, enkä jaksa" mutta yritä!
Voimia sinulle!!
Miksi olet siellä kotona odottamassa? Etkö ole töissä tai opiskele?
Kotityöt ehditte kyllä tehdä illalla yhdessä. Vietä aikaa kavereiden kanssa. Lenkille, kahville, harrastuksiin, leffaan... Kutsu kavereita myös luoksesi. Ei luulisi sitten enää olevan yksinäistä.
Kuulostaa juuri siltä, mitä minä tunsin odotusaikanani ja suhde päättyi sitten lopulta eroon 1,5 vuotta vauavn syntymän jälkee. Asiat vain paheni ja paheni...minun olisi pitänyt avata suuni neuvolassa aikoja sitten, mutta kuvittelin, että kaikki korjaantuu itsestään. Nyt tajuan, että minulla oli jonkun asteen masennus ja olisin tarvinnut apua.
Puhu neuvolassa ja puhu miehellesi. Hae apua, vaikka miehesi vähättelisi. Mitään en maailmassa niin kadu, kuin sitä, etten toiminut ja nyt on liian myöhäistä...Toivon kaikkea hyvää sinulle ja että asiat menee hyvin.