Moikka kaikki pullukat! Mä oon 26-vuotias nainen. Painoin vuosi sitten 108 kg, nyt 80 kg. Olen 168 cm pitkä. Tiedän, että painoindeksini mukaan minulla on vieläkin (paljon) ylimääräistä, mutta peilistä minua ihan oikeasti katselee sopusuhtainen nainen. Mitä nyt peppua vähän on, mutta saa ollakin. Vatsastani jopa erottuu sixbäggi.... Luulenko vain... valehteleeko peilini, vai ei. Siis olenko läski, koska painoni sitä puoltaisi, mutta peilini ei? Pliis, kertokaa.
läskin tuntomerkit?
mau
183674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Se on sinusta itsestäsi kiinni oletko tyytyväinen itseesi vai et. Jos peili näyttää sinulle itsellesi miellyttävän kuvan, niin mitä sitten miettimään onko läski vai ei? eikö tärkein ole oma mielipiteesi.
itseäsi, olet edelleen muodoton möhkäle. Tosin pienempi kuin ennen.
Ja olipa taas todella asiallinen vastaus >:O! Häivy!
kysymykseen rehellinen vastaus, olet
oletidioottioletidioottioletidiootti....
28 kilon pudottaminen on hyvä suoritus ja parantaa elämänlaatuasi ja terveydentilaasi, vaikket laihduttaisikaan enempää. Olet silti edelleen ylipainoinen. - Olettaen ettet omaa kehonrakentajamaista lihasmassaa.
Sixpackisi ei taatusti näy noilla mitoilla. Jotta nainen saisi sixpacin näkyviin, pitäisi hänen laihduttaa jopa epäterveellisiin mittoihin. Useimmilla malleillakaan se ei erotu. Veikkaisin "packin" koostuvan lähinnä rasvasta.
Et ole lihava, ylipainoinen vain jonkin verran. Älä kuitenkaan lopeta laihduttamista ettei käy köpelösti...siis ettet liho takasin.
Muistan yhden hauskan jutun siitä mistä tietää onko lihava vai ei. Vastaus, olet jos korvelehtesi eivät erotu takaapäin xD
älä usko ääliöitä.
25 kg pois ja paikat kiinteiksi liikunnalla niin olet ihan hyvännäköinen vartaloltasi.
mutta liikaa on vielä kiloja.
Hengähdä hetki, kun olet suorittanut aika savotan ja ottanut tuollaisen määrän kiloja pois.
Onnittelut siitä!
Hengähdystauon jälkeen kannattaa ottaa vielä sellainen ehkäpä 12-15 kg:n spurtti. Sitten olet varmasti aika mukavan kevyessä olotilassa.
Itse olen ottanut pois vajaassa 3 kk:ssa 10 kg. Otan vielä pois 3-4 kg. Painoindeksini on nyt n. 25. Tämän 3-4 kg:n jälkeen aion elää painon suhteen sellaisella 5 kg:n toleranssilla eli en päästä painoa nousemaan kuin max. 5 kg ja sitten vähän työtä ja kiloja alas se 5 kg. Tämän jälkeen taas "normaalia" elämää.
Itse en voisi kuvitella sellaista elämää, että tarkkaan pitää syynätä joka pala, jonka suuhunsa laittaa. Nou hyvä! Samoin minun ruumiinrakenteelle ei sovi Painonvartijoiden "pisteiden syöminen".
Kun aloitin painon pudotuksen, niin sain yhdeltä kaveriltani kopion Painonvartijoiden n. 30 sivun monisteesta. Lukaisin sen läpi, koska sieltä sai tiettyä infoa.
Tsemppiä!
moikka meikäpoika. Olen lukenut kirjoituksiasi tällä palstalla, ja tiedän, että harrastat liikuntaa. Niin minäkin. olen entinen aktiiviurheilija, ja lihomiseni myötä lihakseni katosivat läskien uumeniin. Mutta ihme kyllä, eivät sieltä minnekään havinneet. Pikku hiljaa painonpudotuksen myötä ne ovat alkaneet tulla esiin.
Reiteni ovat lihaksikkaat (vähän niinku miehillä...isot), samoin hauikseni. Rintani ovat rupsahtaneet imetyksen myötä, mutta sehän on vaan elämää. Lapseni syntyi sektiolla, joten haavakivuista johtuen en heti päässyt treenaamaan, ja alavatsani on "löysällä". Pakarat ovat isot ja muodokkaat, ei suinkaan roikkuvat. Pelkään, että vielä lisälaihdutus poistaisi läskin lisäksi lihakseni, joista niin pidän.
Kun katson peiliin, näytän muodokkaan pehmeältä, mutta osin myös lihaksikkaalta. Vatsassa läskiä ei ole, vaan se on sijoittunut lähinnä tonne peräpäähän. Olisin kait sitten päärynälihava.
Äijäni vaatii mua laihduttamaan, koska ei pidä ulkomuodostani. Itse olen itseeni tyytyväinen, kun katson peiliin. Selluliitti ärsyttää, mutta vain vähän. Lue vastaukseni isukille, saat enemmän tietoa. Olisi kiva kuulla, kuinka onnistuit 3 kk:ssa laihduttamaan tuon 10 kiloa.
Näin se lähti
Kirjoittanut: Meikäpoika, 24.4.2004 klo 18.46
Tärkeintä oli syömisen kontrollointi.
Koskaan en syönyt kuurin aikana itseäni kylläiseksi. Täyden olon tunne tulee n. 20 min. viiveellä, joten ihminen syö yleensä aina liikaa. Jätin siis sellaisen tunteen, että "hyvin vielä mahtuisi". Mutta lopetin syönnin siihen, koska söin ihan tarpeeksi.
Samoin "sallin" joskus iltaisin itselleni pienen näläntunteen ilman, että söin jotakin. Eli pientä "tuskaa". Vastapainona sallin silloin tällöin itselleni karkkipäivän sekä jätskiä, jotta homma ei olisi mennyt pelkäksi puurtamiseksi.
Erilaista liikkumista. Kotona kuntopyörällä ajoa. Yleensä pari lenkkiä/pv, 2 x 400-500 kcal. Viime aikoina myöskin tavallista pyöräilyä ulkona. Kävelylenkkejä 2-3/vk. Lenkin pituus n. 8 km. Joskus viimeinen kilometri juoksua. Uintia 2-3 krt/vk.
Ei siis joka päivä jokaista vaan vaihdellen. Joskus väliin myöskin päivä ilman mitään liikuntaa. Keho saa tavallaan levähtää.
Kun saat projektin kunnolla käyntiin ja huomaat, että alkaa myöskin näkyä tuloksia, niin se antaa koko ajan lisää potkua jatkaa hommaa. Mä kävin joka aamu puntarissa ja laitoin joka maanantaina painon ylös kalenteriin. Sieltä helppo seurata kehitystä.
Tässä lyhyesti minun resepti.
Tsemppiä, jos aloitat homman!
Uskoisin ettet ole mikään läski, koska et itse niin koe.
Nykyaikana on vallallaan sellainen hassu käsitys että hoikka on normaalipainoinen. Mielestäni asteikko menee kuitenkin jotenkuten näin:
alipainoinen - hoikka - normaalipainoinen - tukeva - ylipainoinen.
Eli sellaiseen normaaliin asteikkoon kuuluisivat hoikat, normaalipainoiset ja tukevat ja nuo ääripäät ovat sitten erikseen.
Itse koen olevani tukeva... olen 182cm pitkä ja painan 88kg. Pulleimmillani painoin 105kg, mutta laihdutin viime vuonna itseni 85kg:hen... ihan terveydellisistä seikoista johtuen.
Haluan todellakin lisätä, että viisi vuotta sitten painoin vielä 65 kg, millä "sijoituin" painoindeksini sisäpuolelle. Tuolloin ystäväni sanoivat minun olevan liian hoikka!
Aloin seurustelemaan miehen kanssa, joka omistaa ravintolan. No, kilojahan pamahti kohta 10, kun olin sitä ennen urheillut paljon ja elänyt opiskelijan tuloilla.
Sitten tulin raskaaksi, ´josta lihoin (suorastaan lihoin)miltei 30 kg. Nyt olen saanut nuo kilot melkein kaikki pois, paitsi ne armottomat 15, johon olisi tavoite. Rakenteeltani olen lihaksikas, hauiksenikin on saman kokoinen kuin miehelläni (riisikeppi mieheksi).
Aiemmin sanoin, että sikspäggini näkyy, mutta tarkastellessani vartaloani tarkemmin, se onkin se keskiviiva, joka erottuu.
Ongelmanani on, että meidän isukki, siis mieheni on alkanut valittamaan, että olen liian lihava. Hän kun rakastui siihen hoikkaan nuoreen naiseen... Saatanan pinnallinen ukko, totesin, mutta nyt päätin aloittaa todellisen rääkkiaihdutuksen, jotta pääsen "omiin" mittoihini. Ristiriita todellakin on, että näen itseni sopusuhtaisena, vaatteet mahtuvat puristamatta päälleni (koko 40), mutta mieheni sanat satuttavat. Eikä auta, jos joku sanoo, et lemppaa se ukko. En lemppaa. Mutta pitäisikö muka läskien takia elää ns. perhehelvettiä. Tiedän, että kelpaisin monellekin muulle miehelle, mutten halua sitä. En enää tiedä, olenko minä, vai mieheni sairas päästään.
Kun olet tyytyväinen kuvaan, jonka peilistä näet, ovat asiat aika hyvällä mallilla! :o) Olet saanut hienosti painoa pois! Jos sulla on nyt hyvä olo, ja olet tyytyväinen nykyiseen peilikuvaan, on turha rääkätä itseään liikaa. Jos taas haluat pudottaa painoasi vielä muutaman kilon, on sekin hyvä ratkaisu.
Painoindeksi ei ole mittarina kaikkien paras, ehkä paremminkin suuntaa antava.
Esim. eräs ystäväni, joka näyttää todella hoikalta, on painoindeksin mukaan normaalipainon ylärajoilla. Painamme saman verran, vaikka kokoeroa on paljon (sekä pituus että leveyssuuntaan). Itse taidan olla kevytrakenteinen luustoltani tms.
mahtavasta itsekurista, 25kg laihdutus on todella hattuanostettava saavutus. Olet vielä ainakin painoindeksejä uskoen ylipainoinen (et lihava), mutta kaikkia painoindeksejä ei ole uskominen. Esim. joillakin saattaa paino olla jopa yläpainon puolella, mutta näyttävät kuitenkin jopa 5kg hoikemmilta. Tämä riippuu paljon ruumiinrakenteesta, joillakin on raskaammat luut, lihaksikkaampi ruumiinrakenne jne.
Onnea kuitenkin hienosta saavutuksestasi! tuon jälkeen sietääkin olla tyytyväinen :)
Hyvää kevään jatkoa!
- ja vaaka saattavat tehdä tepposet:
Painan 110-117 kg (pituus 171)
ja kun silloin tällöin tutuilta arvuuttelen
painoani, lähes kaikki sanovat empimättä
"85-90" ja samaa sanoi sairaanhoitaja, joka
luuli heidän vaa´an olevan rikki kun siitä
painoni näki.
Toisaalta se on hyvä juttu, mutta harmillisempaa
on se että ex-urheilijana yritän saada painoa
alenemaan mutta saattaa pamahtaa 5-7 kg
takaisin viikossa - kahdessa, kuten kävi juuri
äsken (menkat yms.). Alle 108 kg en meinaa päästä millään.
On tutkittu verikokeista kaikki mahdollinen,
en mässäile rasvaisilla ruuilla/karkeilla tms.
saati alkoholilla, jota käytän vain pari kertaa
kuussa - enkä aina sitäkään.
Nytkin on tullut pyöräiltyä päivittäin 10-20 km,
lisäksi kävelyä 2-3 x vko, jumppaa 1 x vko.
Atkins-tyyppinen ruokavalio auttaa parhaiten,
mutta kun sitkeys ei riitä toteuttamaan sitä
kuin n. 2-3 vkoa.
Antakaapa hyviä tsemppivinkkejä joko
hyväksi havaittuja tai muuten testattuja.
KIITOS!
& wauhdikasta wappua tai rauhallisempaa
menoa itse kullekin säädylle!
PS. Lapsena olin jopa alipainoinen,
joten lääkärikin huomautti että syönkö
tarpeeksi kun paino ei nouse. Söin kyllä.
Murrosiässä oli pientä lievää painonnousua
ilmassa, kun taas ikävuosina 19-29 olin
normaalipainoinen/hoikka (55-64 kg).
Viimeisen 6 vuoden aikana paino on
noussut 50 kg, ja pois siitä saan välillä
n. 10 kg mutta en enempää. Synnytyksiä ei ole.
Lääkäriin marssin eka kerran kun 10kg
oli tullut ilman että mikään elämäntavoissa
oli muuttunut.
onnea saavutuksesta!
olen sitä mieltä että kun itse on tyytyväinen itseensä niin sen todellakin pitäisi riittää.
surullista että miehesi haluaa sinun laihduttavan,seurusteleeko hän ulkonäkösi kanssa?
et kuitenkaan ole sairaalloisen lihava niin miehesi käytös on aika outoa.
ole onnellinen itsestäsi ja jos et miehellesi kelpaa sellaisena kun olet voi kyllä miettiä jo että rakastaako tuo ollenkaan vai oletko hänelle kiva koriste.
puhukaa..puhukaa ja puhukaa,eiköhän ne asiat sillä selvene.
onnea teille kaikille!