Mikään ei ole niin kuin ennen...vuodet on vaan kuluneet lapset kasvaneet ja minusta tuntuu etten ole saanut mitään muuta kaunista aikaiseksi kuin lapset..!
Avioliitonkin olen tuhonnut ..tai siis tuhoamassa kun olen alkanut vaatimaan itselleni elämää...jota puoliso ei hyväksy!
Chattäilen paljon töistä ja välillä jopa kotoonta..mieheni on erittäin mustasukkanen ja väittää että jätän hänet kokonaan vaille huomiota..tai että chättiystävät ovat tärkeämpiä kuin hän. Ei pidä paikkansa .
18 vuotta olen yrittänyt elää lapsille ja miehelleni, onko väärin vaatia aikaa itselleen?
Joku tässä liitossa mättää kun minulla on huono ole , vaikka mieheni mielestä meillä on kaikki hyvin!
On vaan niin tyhjä olo...olenkohan valmista lataamokamaa???
Avioliitonkin olen tuhonnut ..tai siis tuhoamassa kun olen alkanut vaatimaan itselleni elämää...jota puoliso ei hyväksy!
Chattäilen paljon töistä ja välillä jopa kotoonta..mieheni on erittäin mustasukkanen ja väittää että jätän hänet kokonaan vaille huomiota..tai että chättiystävät ovat tärkeämpiä kuin hän. Ei pidä paikkansa .
18 vuotta olen yrittänyt elää lapsille ja miehelleni, onko väärin vaatia aikaa itselleen?
Joku tässä liitossa mättää kun minulla on huono ole , vaikka mieheni mielestä meillä on kaikki hyvin!
On vaan niin tyhjä olo...olenkohan valmista lataamokamaa???
Vastaukset 16
Vanhimmat
jos se yhtään helpottaa. Ihmisen elämä jakautuu määrättyihin jaksoihin ja kaikissa jaksoissa piilee jonkin asteinen kriisi. Lapsuus, murrosikä, aikuistuminen, (omat lapset, jolloin lapsien ollessa pieniä, vanhemmat elävät niin lapsiensa rinnalla ja elävät elämänsä vastuullisinta aikaa ja antavat kaikkensa ja kun lapset kasvavat ja seisovat jotenkin omilla jaloillaan, muuttavat pois kotoa, saattaa tulla (sinun kriisisi) tyhjiö elämään. Myöhemmin tulee aika hyväksyä itsensä "vanhana", eläkeikäisenä.
Se tuttu puoliso on siinä, mutta elmänkaaressa tapahtuneet muutokset herättävät naisessa/miehessä sisäisiä, henksisä prosesseja. Mitä nyt? Elämää on eletty ja olen vielä kuitenkin suht nuori? Tuntuu että tarvitsee jotakin paikkaamaan tyhjiötä, jonka esim. lapset hoivaamisen ja elämän täydentäjänä ovat jälkeen jättäneet. Tarvitset omaa aikaa itselles ja tunnet haluavasi vielä elää. Et ole valmis luopumaan menneestä ajasta. Sisäinen kello kulkee kulkuaan, mutta et ole valmis. Kriisi on siinä. Tämän ikävaiheen hyväksyminen ja siihen kuuluvat elämän kuviot pitää vain yhdessä hyväksyä. (Suurin virhe yleensä on kun lähdetään hakemaan elämän muutokseen apua uusista suhteista tai radikaalista elämän suunnan muuttamisesta. Tämä viimeinen vaihtoehto on parempi, kuin ensimmäinen. Harrastukset ja itsensä hoitaminen on yksi keino saada tasapaino tämänkin iän kriisin ylittämiseen. Meidän ei tarvitse itse asiassa luopua mistään mitä olemme saaneet. Asiat vain muuttuvat luonteeltaan. Puoliso, lapset, ystävät, harrastukset... kaikkea hyvää yrityksillesi.
"..Suurin virhe yleensä on kun lähdetään hakemaan elämän muutokseen apua uusista suhteista tai radikaalista elämän suunnan muuttamisesta. Tämä viimeinen vaihtoehto on parempi, kuin ensimmäinen.."
Ei pidä paikkaansa. Jokaisella on myös oikeus olla onnellinen. mieti kuinka katkeraksi tulisit jos nyt et kuuntelisi sydämesi ääntä vaan jäisit muiden tarpeiden vuoksi liittoon joka oireilee. harkitse rauhassa, miksi kenenkään pitäisi olla samassa ahdistavassa tilassa vuosisia?Kukaan toinen ei voi määritellä mikä on toiselle ihmiselle tämän elämänsä virhe ja kuinka jokaisen tulisi elämäänsä viettää.
Kuuntele itseäsi ja mieti mitä SINÄ haluat loppuelämältäsi. maailmassa on liikaa katkeroituneita ihmisiä jotka eivät ole uskaltaneet tehdä minkäänlaista ratkaisua, ja todentotta, siitäpä kärsii koko perhe, jo aikuistuneet lapset ja vieraantunut puoliso. Onnea ja voimia sinulle!
Niinhän se on, miten tulkitset tilanteesi. Elämä on valintoja täynnä. MINUN mielipiteeni on varmasti tuo vaihtoehto 2, koska tiedän että kriisissä oleva ihminen tekee helposti juuri niin kuin sillä hetkellä tuntuu ja se ei välttämättä ole paras ratkaisu. Ainahan se perhe ja siihen kuuluvat asiat ovat tärkeitä asioita ja monesti kun ne on jättänyt taakseen tulee ajatelleeksi tarkemmin. Olen nähnyt niin monta selllaista tarinaa ja kohtaloa, joissa on tehty hätäisiä päätöksiä kriisissä. Jos elämä tuntuu todella siltä, ettei ole enää mitään, niin toki jokainen on oman itsensä herra ja tekee omat päätöksensä.
Parempana vaihtoehtona "radikaalista elämän suunnan muuttamisesta" pidän siksi, koska jos muutat elämääsi esim. ulkopuolisin keinoin ja positiivesti työstäen ilman, että sinun tarvii hylätä kumppaniasi ja elettyä elämääsi. Saatat löytää aivan uuden tavan hyväksyä menneet, oman itsesi, kumppanisi ja meneillään olevat asiat.. Tämähän on vain yksi vaihtoehto. Voit toki olla molemmissa vaihtoehdoissa onnellinen. Kokemus vahvistaa mielipidettä. Kovia juttuja, kun se kohdalle osuuu...
Ehdottomasti jää vain toimimattomaan liittoosi etsimään itseäsi vaikka koko loppuelämäksesi.Mieti sitten mummona mitä kaikkea oisit voinut tehdä oman itsesi eteen,puhumattakaan perheestäsi.
Loppujenlopuksi sinunhan on vain sopeuduttava elämääsi, kun kerran olet mennyt naimisiin, olet siinä lopun ikäsi, hieman eri tavalla ilmaistuna.Tosiasiahan on että ihmiset muuttuvat elämänsä myötä ja tämä ns. erilleen kasvaminen on täysin mahdollista!Perinteinen naisen roolihan on se kaikkien muiden puolesta uhrautuva, varsinkin kun on jo niin tehnyt viimeiset 20 vuotta.
Mietihän kuitenkin vielä millaisessa tunneilmapiirissä muu perheesi elää, missä itse elät kun äiti etsii itseään?Joskus jopa koko loppuavioliiton eli vielä noin 20 vuotta. Ihan omasta kokemuksestani voin sanoa että ei voisi olla pahempaa vaihtoehtoa.Kuka silloin onkaan se yksinäinen avioliitossa?Paljon voimia ja siunausta sinulle alkuperäinen!
Itse taas tunnen monia pariskuntia joilla välit ovat säilyneet todella lämpinä niin lapsiin kuin edelliseen puolisoon kun on erottu. Kyllä kriisiin ajaudutaan usein monien asioiden summassa,monesti jo vuosia on ollut aikaa miettiä omaa tyytymättömyyttään.
No, monille tämä tulee juuri siksi yllätyksenä, kuinka helppoa onkaan pitää toista itsestäänselvyytenä.
Kirjoituksestani sai varmaan kuvan , että ikää olisi jo kertynyt reilustu, mutta todellisuudessa meninmme naimisiin todella nuorena olin vasta 18 vuotias . Nuorinmainen 4 lapsestakin on vasta 10 vuotias vanhin tosin jo lähes aikuisiässä.Nyt on yhteis tuumin jätetty avioeropaperit käräjänoikeuteen ja harkinta-aika on astunut voimaan.Rakastan silti häntä , joten syy eroon ei ainakaan ole kukaan kolmas osapuoli ainakaan minun puoleltani. Nyt kyllä hiukan tuntuu siltä , että olen itsekäs . Toisaalta haluan takaisin iloisuuteni ja myönteisen elämänkatsomuksen. Toivon olevani parempi äiti lapsilleni tulevaisuudessa(iloisempi enkä vaan se joka kotona hoitaa kaiken)
ps. Maasta se pienikin ponnistaa ;)
Voimia sinulle elämässäsi, kyllä se syyllisyys lopulta helpottaa!
Rohkeutta ja Onnea sinulle!
hienosta erosta jonka taas voi laittaa tilastoihin; Mieheni oli sika !! Taas on laitettu miehen mustasukkaisuuden piikkiin koko juttu ?! Pitikö se "sika" sinua lieassa kotona kun olit, teit ruokaa ja siivosit ja kävit sitten töissäkin vielä. Ja sielläkin näköjään vain sättäilemässä?! Kohta kerrot että ukkosi makasi sohvalla, joi kaljaa, katteli telkkaria eikä antanu sinun ikinä liikkua missään kun oli niin mustasukkainen jotta turpaankin välillä veti jos tulit töistä kotiin liian myöhässä, mutta onneksi on sätti olemassa sinunlaisille naisille jotka haluavat kohentaa egoaan lipertevillä sättimiehillä !!!Olet vain narahtanut sellaiseen mieheen eikä sinulla ole rohkeutta tunnustaa sitä että sättimies ystäväsi on vienyt sinulta maton alta !!Kyllähän tuon jo lukee rivien välistä mitä teerenpeliä oikein pelaat, täältä vain yrität hakea myötätuntoa itsellesi että toimintasi tuntuisi oikeutetulta vaan kun et kerro koko totuutta niin ryve ongelmissas hamaan loppuusi asti sätissäsi !
Siinäpä sulle miettimistä kun ajattelet miten muutat viiden muun ihmisen elämää radikaalisti samalla kun tyydytät omia halujasi ja intressejäsi ! Se jos mikä on itsekästä! Olisi vaikea uskoa että nainen ja äiti tekee tuollaista mutta näköjään kaikki on mahdollista
En missään vaiheessa ole syyttänyt tai haukkunut puolisoani, enkä sitä tule jatkossakaan tekemään...syy kaikkeen tähän on meissä molemmissa , mutta peiliin katsominen ja puhuminen ei vaan enään auttanut.
Sanon vielä sen että myötätuntoa en hae vaan haluasin kertoa asian ja herättää keskustelun.
Tosi hyvät ystävät ovat kyllä löytyneet muualta kuin sätistä!
Et syytä etkä hauku puolisoasi mutta syy kaikkeen on teissä molemmissa ? Sinussa olisi poliitikon ainesta. Tiedät mitä haluat mutta et kuitenkaan tiedä miten sen haluat ?? Et oikein tiedä edes mitä tänne kirjoitat joten kannattaisi harkita jotain hoitoa/vahvempaa lääkitystä taikka sitten liittyä johonkin puolueeseen puhumaan sitä mitä toiset päästää toisesta päästään yleensä pönttöön !!
Olen käsittänyt että parisuhteessa molemmat joustavat omista asioistaan toistensa hyväksi(näin meillä ja homma toimii vieläkin) ja luulempa ettei teillä ole oikeasti katsottu siihen peiliin puolin ja toisin, etenkään sinä kun et ole luopunut chattailusta vaikka tiedät tekeväsi sillä miehesi vain enemmän mustasukkaiseksi.(oletkos kenties masokisti?) Taikka sitten yritit siten herättää joitain muita tunteita miehelläsi kun chattailit ? Ja kun miehesi ei vastannut huutoosi oikealla tavalla niin tuloksena sitten ero ?!
Oletkos chatti ystäviltäsi saanut sitten parempaa vastakaikua kuin puolisoltasi, todennäköisesti vastauksena on kyllä koska ne ystävät chatista ovat luultavasti enimmäkseen miehiä kun nainen (ja äiti) olet ?
En voi muuta sanoa kuin että olet tunteittesi sekamelskassa kera chattiystävien, siinä sivussa sitten lapsesi vielä ihmettelemässä aikaansaannoksiasi unohtamatta sitä mustasukkaista miestäsi!
Oleppa siinä sitten esimerkkinä lapsillesi miten elämää eletään ja miten siitä otetaan kaikki irti, hinnalla millä hyvänsä !
Ja on siinäkin tosiystäviä jos kannustavat sinua eroon ! Mutta mutta, entäs jos ne tosiystäväsikin sattuvat olemaan miehiä...
Hei, eihän ollut tarkoitus että pujahdat sinne toisen ihmisen elämän keskellä ja alat analysoimaan ja tuomitsemaan. Hyvät kannanotot ja kannustavat mielipiteet antavat voimia, vaikka ne olisivat erilaisia.
Jokaisen ihmisen parisuhde/ihmissuhteet ovat niin erilaisia ja sen kuviot on niin monista tekijöitä ja valinnoista kiinni, että olis ollut melkein helpompi kommentoida vain ja juuri sitä mitä kysyjäkin pohtii. Tarkoituksesihan ei ollut vinoilla ?? Vai kuinka?
Ensinnäkin muutama poiminta kirjoituksestasi;
-Avioliitonkin olen tuhonnut ..tai siis tuhoamassa kun olen alkanut vaatimaan itselleni elämää...jota puoliso ei hyväksy!
-Chattäilen paljon töistä ja välillä jopa kotoonta..
-mieheni on erittäin mustasukkanen ja väittää että jätän hänet kokonaan vaille huomiota..tai että chättiystävät ovat tärkeämpiä kuin hän. Ei pidä paikkansa .
-onko väärin vaatia aikaa itselleen?
Onkos sinun itsellesi vaatima aika ja elämä siellä chatissa ?
Entäs ne syyt miksi miehesi on mustasukkainen chattiystävillesi ?
Kannattaa miettiä ja puntaroida suhdettasi mieheesi chattiystäviisi ja katsoa kumpaan suuntaan vaakakuppi kallistuu.
Päätöksen voit tehdä vain sinä itse !
Ei ole väärin vaatia aikaa itselleen mutta olisi hyvä kertoa sille miehellesikin miten sen aikasi haluaisit viettää niin ettei hänen tarvitsi olla mustasukkainen, puhumalla saa yleensä asioihin avoimuutta puolin ja toisin.
Asioillahan on aina kaksi puolta ja tämä on sinun näkemäsi puoli.
Enpä tuosta työ sättäilystäs pahemmin oo kitissyt koska sehän on hyvää ajanvietettä töissä hiljaisina hetkinä mutta siitä että se meni liian henkilö kohtaiselle tasolle(tark henk koht meilios jne) ja jopa messengeriin asti kotona niin se mielestäni osoittaa jo jonkinlaista riippuvuutta siitä toisesta henkilöstä ruudulla ?! Ja sitä kun minä en enää voinut sulattaa, anteexi vaan mutta kun mustis olen sinusta !!Ja tulen aina olemaan jollakin lailla vaikkakin olen minäkin muuttunut alkuajoista jonkun verran, kait tässäkin asiassa ?!Rakkauttasi vannoit ja tunteittesi jylhää voimaa mutta et silti voinut luopua kotonakaan sätti yms zydeemeistäsi pyynnöistäni huolimatta joten sekin kait jo kertoo jotain suhteemme oikeasta tilasta ?!!!!!!
Melkein 18 vuotta olet ollut upea tyttöystävä, vaimo(ja olet edelleenkin sitä) ja ihanteellinen (ja paras!!!!!) äiti lapsillemme, onhan meillä ollut toki huonojakin päiviä mutta niistä huolimatta en vaihtaisi päivääkään pois mistään hinnasta !!!! Ollaan ennenkin koettu kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja yhdessä niistä olemme päässeet ylös ja ehkäpä tällä kertaa erossa asuen nousemme jälleen tästäkin suonsilmästä....
Ja vaikka erotus zydeemi alkoikin niin toivon että löydät itsesi ja kadonneen elämänilosi mahdollisimman pian jotta me muutkin sinua lähellä olevat ihmiset voisimme elää, ei välttämättä niinkuin ennen mutta iloisina ja onnellisina siitä että sinullakin on jo parempi olo....;)
PS: Mitään et ole vielä tuhonnut joten siitä ei kannata huolehtia
Kokemukseni vakavan parisuhteen netti/chatti-tuttu ongelmiin on hiukan lyhytaikaisempaa (7.v suhde ja ongelmat alkoi 6.vuodella), otan silti kantaa vähän molempiin nnäkemyksiin.
Kun avomieheni kanssa elettiin oli kummallakin aika vähän kavereita arjessa. Suurin osa tutuista kun asui toisella paikkakunnalla jne. Netti olisi voinut parhaimmillaan olla hyvä tapa kummankin ylläpitää olemassaoleveia ihmissuhteita, tutustua uusiin ihmisiin ja ihan vaan ylläpitää sosiaalista keskustelua.
Vähän toisin kävi. Alkuun homma meni niin että se oli meiheni joka istui netissä. Arki toisti samaa rataa- juteltiin kahden lähinnä kun käytiin päiväkävelyllä. Herattyään hän meni koneelle lukemaan mitä ihmiset (useimmiten naispuoliset) oli kirjoittaneet ja siinä missä minulle löytyi aika vähän sanoja, ruudulle tekstiä tuntui tulevan. Tiesin ettei hän koskaan tavannut näitä nettityttöjä silti tilanne toisinaan loukkasi, kun tuntui että oma olemassaoloni oli hänelle yhdentekevää.
No en tahtonut olla tyranni, puhuin tunteistani ja pyysin rajoittamaan. Kun ei toiminut yritin sitten itse ymmärtää mikä keskusteluissa viehättää. Kävin chateissa koulun koneilta ja mailailin muutamien ihmisten (molempaa sukupuolta kanssa). Sinällään hauskaa, löytää erilaisia ihmisiä joiden kanssa jutella aiheesta kuin aiheesta. Kotona ei tietysti koneelle ollut menemistä kun toinen siinä istui.
Suhteessamme oli monia ongelmia joita jkoitimme korjata. Kun ei mikään tuntunut toimivan nousi ero puheisiin. Silloin yllättäen sitten kuulin että olen tietysti löytänyt jonkun muun. Niistä chateista tai mailitutuista... Äkkiä he olivat uhka. Hän loukkaantui kun luin aamulla mailini heti kun heräsin (hän nukkui aina pidempään eli se oli ainoa aika kun pääsin koneelle rauhassa). Varsinkin kun muutaman tyypin jutut saivat hymyilemään. Puhuessamme ei myöntänyt että asia vaivaa- kummasti vaan riitaa kehkytyi kun koneella olin.
Eromme jälkeen kävin kylässä muutamien nettituttujen luona, suhdetta heihin ei ollut, mutta epäilyksiä senkin edestä. Homma kärjistyi kun lopulta oltuemme jo pitempään erossa, ex-mieheni kävi lukemassa mailejani (salasana oli jäänyt kotikoneelle) ja tuhosi kaikki miespuolisten lähettäjien mailit. Tämän jälkeen puhuimme asioista ja juttu on sovittu.
Hänellä itsellään on ollut eromme jälkeen nettisuhteita joten osa epäilyksistä saa alkuaan sielä. Minullakin oli jotain alkuja, mutta sitä kautta ei löydä niin vakavaa kuin elämääni etsin.
En usko että liittomme kaatui nettiin, tuttuihin tms. vaan siihen ettemme saaneet sovitettua yhteen tiettyjä toiveitamme ja erojamme. Se mitä nettitutut tekivät oli tavallaan antoivat aikaa ja perspektiiviä. Mikäli emme olisi sitä kautta tutustuneet ihmisiin olisi kummankin yksinäisyys ollut ehkä vähän sietämätömämpää ja ero olisi tullut aikaisemmin. Näiden ihmisten kautta opimme myös tuntemaan toisiamme paremmin ja arvostamaan sitä mitä oli. (Olemme edelleen ystäviä erosotkujenkin jälkeen.)
Kannattaa miettiä mikä oikeasti mättää- nettitutut on vaan hyvä keino vierittää ongelmat maton alle.
Eri elämänvaiheissa eri ihmiset ovat tärkeitä eri lailla. Ei se että on läheinen ystävä( netissä tai muuten) ole välttämättä parisuhteelta pois.
Jos välität todella vaimostasi ja pidät hänä hyvänä ihmisenä mietipä miksi et voi luottaa häneen ja sulattaa sitä että muitakin tärkeitä ihmisiä hänen elämässään on? Miksi sinun pitäisi olla ainoa... Uhkaako jotenkin liittoanne se että hän toisinaan hymyilee jonkun muunkin sanoille.
Jossuhde jostain kärsii niin se on elämänhalunpuute. Ihmiset löytää sitä eriasioista. Kunnon rakkauden pitäisi kestää senkin prosessin läpi..
Eix parisuhteessa onnellisesti elävät ihmiset yleensä luovu joistain jutuista jos toinen niin sitä haluaa ? Eikös se ole sitä oikeaa rakkautta vai onkos se sitten sitä oikeaa rakkautta että mä teen niinku haluan ja jos sua ei kiinnosta ni painu vaikka huitsin nevadaan !!!!!!!!!!!!!!!!!
"Jossuhde jostain kärsii niin se on elämänhalunpuute. Ihmiset löytää sitä eriasioista. Kunnon rakkauden pitäisi kestää senkin prosessin läpi.. " sanoit kirjotuksessas mutta kestääkö ihmiset käydä läpi kaikkia prosesseja tasaisin väliajoin yhä uudestaan ja uudestaan....?
Huomenna haulikko kauppaan ku on näköjään sille töitä.......
etenee kun se messengerissä kuolaaminen jatkuu aina vaan sen saman vanhan ukon kanssa, esim sillon ku olen duunissa taikka treeneissä ?! Selitit joskus että "Ei meillä mitään vakavampaa ole, kuhan jutellaan ja sillee....?"
Kohta kait te soittelette toisillenne kun ette kestä olla erossa (=NIIN TÄRKEE ASIA ET PAKKO OTTAA YHTEYTTÄ!!!) ja sitte jo näette ja sitte.........meette ajelulle vaikka sen hienolla moottoripyörällä meren rannalle saaristoon.....
Noh tällä viikolla toivottavasti saan sen asunnon jotta pääsen jaloistasi pois ja saat alkaa hoitelemaan itseäsi ja suhteitasi kuntoon, puoleen jos toiseen ! Meidän välinen suhde Sua enää tuskin muuten kiinnostaa kuin pinnallisesti ja ehkä pakon sanelemanakin kun olen hengaillut nurkissas....Suuri kiitos siitä Sinulle !
Eli se on siis niiiiiiiiiiin kiva mees ettet voinut olla pitämättä yhteyttä siihen kotoa ja vielä mun koneelta ?! Kerran olen jo antanut sulle anteex seikkailus mutta nyt tää juttu tuntuu menevän hiukka liian lujaa yli ja ehkä liian matalalta.....kun se alkaa sattua oikeesti päähän, päivä päivältä enemmän..............................................................................................................................................................................................................................................B U U U U U U U U U U U U U U U M M M M M M ! !
No onnex se ei oo vielä räjähtäny muuta mistä koskaan tietää jotta millon ja missä......