Voiko olla mitään kauheampaa kuin ihastua yhä uudestaan ja uudestaan naiseen jota ei voi saada?
Ihastuin erääseen työkaveriin (tämä nainen ei tiedä tunteistani) heti kun aloitin työt uudessa paikassa, siitä on kulunut nyt puoli vuotta. Kun sain selville, että hänellä on jo poikaystävä niin sydämeni murtui.
Olin jo unohtamassa tunteeni häntä kohtaan, mutta sitten eilen päätin huvin vuoksi käydä baarissa ja siellähän tämä kyseinen nainen sattui olemaan. Hän oli siellä kavereiden kanssa. No siinä sitten tervehdin kun toistemme ohi kuljettiin. Tätä tervehdystä seurasi muutaman tunnin juttelu. Outoa oli, että hän vain jätti kaverinsa ja piti minulle seuraa. Hän halusi tarjota minulle juomia ja muutenkin oli mukavan oloinen niin kuin aina. Sitten loppuillasta hän raahasi minut väkisin tanssilattialle. Olen aika arka ja discotanssi ei oikein kuulu minun tanssivalikoimaan. Se oli kuitenkin mukavaa sillä nainen piti kokoajan käsistäni kiinni.
Ilta oli todella mukava. Tiedän, että hän on varattu ja ehkä tuon kaiken voi tehdä kaverimielessä. Meinasin kertoa hänelle tunteistani, mutta pelkäsin, että se voisi pilata kaverisuhteemme vaikka en tiedä voiko sitä pilata kun emme toisiamme kovin hyvin tunnekaan.
Nyt kun tunteeni palasivat niin pelkään, että pystyn unohtamaan hänet vasta puolen vuoden jälkeen niin kuin edellisellä kerralla. Tai jos pystyn unohtamaan häntä ollenkaan.
Ihastuksen unohtamiseen ei taida oikein olla mitään keinoja vai onko?
Ihastuin erääseen työkaveriin (tämä nainen ei tiedä tunteistani) heti kun aloitin työt uudessa paikassa, siitä on kulunut nyt puoli vuotta. Kun sain selville, että hänellä on jo poikaystävä niin sydämeni murtui.
Olin jo unohtamassa tunteeni häntä kohtaan, mutta sitten eilen päätin huvin vuoksi käydä baarissa ja siellähän tämä kyseinen nainen sattui olemaan. Hän oli siellä kavereiden kanssa. No siinä sitten tervehdin kun toistemme ohi kuljettiin. Tätä tervehdystä seurasi muutaman tunnin juttelu. Outoa oli, että hän vain jätti kaverinsa ja piti minulle seuraa. Hän halusi tarjota minulle juomia ja muutenkin oli mukavan oloinen niin kuin aina. Sitten loppuillasta hän raahasi minut väkisin tanssilattialle. Olen aika arka ja discotanssi ei oikein kuulu minun tanssivalikoimaan. Se oli kuitenkin mukavaa sillä nainen piti kokoajan käsistäni kiinni.
Ilta oli todella mukava. Tiedän, että hän on varattu ja ehkä tuon kaiken voi tehdä kaverimielessä. Meinasin kertoa hänelle tunteistani, mutta pelkäsin, että se voisi pilata kaverisuhteemme vaikka en tiedä voiko sitä pilata kun emme toisiamme kovin hyvin tunnekaan.
Nyt kun tunteeni palasivat niin pelkään, että pystyn unohtamaan hänet vasta puolen vuoden jälkeen niin kuin edellisellä kerralla. Tai jos pystyn unohtamaan häntä ollenkaan.
Ihastuksen unohtamiseen ei taida oikein olla mitään keinoja vai onko?
Vastaukset 16
Vanhimmat
noin herkästi hyppää mukaasi. Olisi ollut sinulla hyvä tilaisuus pienessä sievässä tunnustaa pitäväsi, siitä olisit nähnyt miten hän olisi reagoinut. Saattaa olla, että etsiikin uutta suhdetta.
Yllästys tynnustukset ovat parhaita.
En nyt kyllä osaa sanoa, milloin joku on toisen kaveri. Ehkä tämä nainen on vain tuttu tai työkaveri. Olemme jutelleet vain töissä. Viikonloppuna oli ensimmäinen kerta kun näimme töiden ulkopuolella.
Naisena vastaan että se nainen pitää susta. Ihastuminenkin voi olla kyseessä koska jätti kaverinsa sun takia. Ehkä hän odottikin sulta jotain aloitetta... tai sitten nainen ei vain itsekään ole vielä tietoinen tunteistaan sua kohtaan, sä vaan tunnut kivalta ja pitää susta mutta oikeasti taustalla voi olla jotain vetovoimaa.
Tai sitten nainen on huomannut sun ihastumisen ja oli vaan avoin ja ystävällinen. Baarielämässä kun näkee vanhoja tuttuja sitä tosi helposti vaan siirtyy niiden pöytään pitämään seuraa. Sen kummemmin ajattelematta tai tuntematta.
Kaiken tuon voi varmaan laittaa alkoholin syyksi. Eikös ihmiset silloin tee kaikenlaista mitä selvinpäin eivät tekisi? Ei hän kyllä kauhean humalassa ollut. Ainakin uskon niin, koska olen nähnyt ihmisiä todella humalassa ja tämä nainen jopa muisti kaiken kun juttelimme parin päivän päästä.
Uskon kyllä, että kyseinen nainen ei ole pettäjätyyppiä ja ei hän kyllä vaarantaisi suhdettaan hänen ja poikakaverinsa nykyisen elämäntilanteen vuoksi.
Jos vain pystyisin unohtamaan hänet jotenkin niin kaikki olisi hyvin, mutta kun se ei onnistu. Ehkä jos paljastaisin tunteeni niin se helpottaisi. Ongelma siinä tosiaan on, että en tiedä onko se kovin järkevää. Työni loppuu tämän vuoden lopussa. Ehkäpä silloin voisin sanoa, että olen ollut ihastunut häneen koko sen ajan kun olin töissä siellä. Silloin ei tulisi mitään kiusallisia tilanteita kun en häntä enää näe.
Luettuani tekstisi , omalla elämänkokemuksellani ja omasta näkökulmasta katsottuna voisin ajatella , että hän sattaisi hyvinkin olla ihastunut sinuun. Tiedätkö kuinka kauan hän on ollut suhteessa nykyisen poikaystävän kanssa ja kuinka vakavalla pohjalla heisän suhteensa loppujen lopuksi on?
Jotkut ihmiset seurustelevat lähes aina ja he kuulvat "pakko olla joku" tyyppeihin. Voihan olla, että tyttö etsiikin uutta suhdetta kuten joku edellä mainitsi tai olisi ainakin valmis lähtemään vanhasta suhteesta, jos joku todella kolahtaisi ja ihastuminen olisi molemminpuolista. Eikä siinä ainakaan minun mielestäni mitään väärää ole.Seurustelu on ns. kokeiluaikaa ja silloin voi vielä tehdä niinkuin sydän sanoo, mutta kun lapset, asunto jne.. ovat tulleet kuvioihin , täytyy jo vähän enemmän kuunnella sitä järjen ääntäkin . Sinuna ottaisin jollakin tapaa selville, onko hänellä sinua kohtaan minkäänlaisia tunteita. Voisithan vaikaa keskustellessanne ohimennen yrittää tehdä häntä mustasukkaiseksi? Heitä vaikka puoli leikillään, että pitäisköhähän se lähteä baarista pokaamaan joku kiva muija ja katso, miten hän reagoi siihen. Ehkä tuo nyt ei tosin ollut paras mahdollinen idea, mutta itse olen ainakin huomannut, että jos ei viitsi toiselle päin naamaa tunnustaa ihastustaan, kannaatta yrittää tehdä hänet vaikka mustasukkaiseksi
"Tiedätkö kuinka kauan hän on ollut suhteessa nykyisen poikaystävän kanssa ja kuinka vakavalla pohjalla heisän suhteensa loppujen lopuksi on?"
En yhtään tiedä kauanko ovat seurustelleet, mutta uskon, että suhde on vakavalla pohjalla, koska yksi mainitsemasi asia "mutta kun lapset, asunto jne.. ovat tulleet kuvioihin" on totta tässä tarinassa.
Se tästä tekeekin monimutkaisempaa. Joku joskus sanoi, että jos ihastus seurustelee niin toinen osapuoli ei ole este vaan hidaste. Heidän elmäntilanteensa huomioon ottaen hänän poikakaveri on suurikin este. Ehkä siksi en uskalla tunteistani mitään sanoa... Pelkään, että pilaan heidän jutun vaikka kovasti sisimmässäni toivon, että voisin seurustella tämän kyseisen naisen kanssa.
Facebookissa olen tämän naisen kanssa aina välillä keskustellut. Minä olen aina aloittanut keskustelun. Uskon, että jos kiinnostusta olisi myös tännepäin niin hän aloittaisi joskus keskustelun, mutta en sitten tiedä.
Tekstisi kuulostaa niin tutulta.. siis se, että on päättömästi ihastunut henkilöön, jota ei voi saada. Itse olen kuin tuo kuvailemasi nainen eli seurustelen, mutta silti ihastunut samalla toiseen mieheen. Aakk... :( Tuohon toiseen mieheen ihastuin heti ensi silmäyksellä (kuten myös poikaystävääni), mutta koska ollaan jo vuosia oltu parisuhteessa, niin arki on tullut kuvioihin. Kaiken lisäksi ihastuminen toi sitten sellaista jännitystä elämään, tiedäthän sen kutkuttavan tunteen, jännityksen, että näkisi edes vilahduksen ihastumisen kohteesta... En vieläkään ole saanut häntä täydellisesti pois ajatuksista, saatikka sydämestäni. Himo ja vetovoima vetivät niin kovasti, että (kauheaa tunnustaa!!!) päädyttiin samaan sänkyyn (näin minulle ei ole käynyt koskaan aikaisemmin, edes sinkkuna en harrastanut tämmöstä). Tämän jälkeen lähdettiin eri teillemme, enkä voi tietää saanko koskaan enää nähdä häntä. Ehkä parempi niin ettei nähdä, koska emme kuitenkaan voisi olla yhdessä.
Kaiken kokemani jälkeen, neuvon, että ei kannata olla yhteydessä tähän naiseen ja tulisi välttää kaikin tavoin tilanteita, joissa joudutte kaksin... kirjoituksestasi ymmärsin, että hänellä on jo lapsi, joten sen takia parasta unohtaa koko juttu, kuten itsekin toteat. Ja kuten sanotaan:poissa silmistä, poissa mielestä. Eli ajan kanssa ihastus haalenee,ja lopulta unohtuu. Jos taas pidät häneen yhteyttä, ruokit ihastumisen tunnetta ja samalla se on kuin kidutusta... Tuskin haluat tehdä samoja virheitä, mitä minä. Sain olla sen pienen hetken hänen kanssaan ja seurauksena on vieläkin vaikeampi häntä unohtaa, mutta pakko. Toisaalta kadun tekoani, toisaalta olen iloinen, että niin tapahtui. Miten ristiriitaista!
"kirjoituksestasi ymmärsin, että hänellä on jo lapsi, joten sen takia parasta unohtaa koko juttu, kuten itsekin toteat"
Ei, ihastuksellani ei ole lasta vaan hänellä ja miehellä on oma asunto ja en nyt tarkoita vuokra-asuntoa.
"ei kannata olla yhteydessä tähän naiseen ja tulisi välttää kaikin tavoin tilanteita, joissa joudutte kaksin"
Tämä nyt on todella vaikeaa sillä olemme töissä samassa paikassa...
"Eli ajan kanssa ihastus haalenee,ja lopulta unohtuu"
Toivotaan niin
Moi. Jos se haalenee niin voi sen lämmittää mikrassa uudelleen. Kokemusta on nimittäin.
Niin siinä taas kävi... Juuri kun olin jotenkin pääsemässä eroon päässäni pyörivistä ajatuksista niin kohdalle osui työpaikan pikkujoulut. Tämä ihastukseni tietenkin oli menossa mukana. Ilta alkoi yhteisellä syömisellä. Istanhdin ensimmäiseen vapaaseen paikkaa pöydässä. Pian eräs työkaveri toi lasin viereiseen paikkaa ja sanoi, "Tämä paikka on varattu." No siinä hetken odottelin ja ihmettelin, että kukahan siihen tulee istumaan. No ihastuksenihan se siihen tuli ja sanoi, "Tämä paikka taisi olla minulle varattu?"
Siinä sitten juttelmimme ruokailun ajan. Ruoan jälkeen tuli seuraavaan paikkaan (en tähän paikkaa viitsi sanoa.) Sanotaan vain, että artisteja eiintyi. Kolmisen tuntia olimme paikan päällä ja juttelin tämän naisen kanssa kokoajan. Oli myös tanssia, hassuttelua jne. Hän halasi minua aika usein ja muutenkin oli lähellä koko ajan. Tässä vaiheessa naisella alkoi jo hieman olla alkoholia veressä (itse olin selvinpäin, koska en juo.) Tässä tilanteessahan sitä taas olisi voinut lipsauttaa sopivalla kohdalla, että olen häneen ihastunut tai tehdä jotain muuta, jota olisin ehkä myöhemmin katunut. Mielessäni oli kuitenkin koko ajan, että hän on varattu ja tekemiseni eivät voi aiaa mitenkään muuttaa niimpä en asialle mitään tehnyt.
Seuraavaksi olikin sitten baariin lähtemisen aika ja yön viimeisten tuntien viettäminen. Nainen piteli minua kädestä kiinni koko matkan kun kävelimme baariin. Baarissa sitten ei tapahtunut mitään erikoista, tanssimista vain. Kotiinlähdön aika alkoi tulla ja nainen soitti miesystävään hakemaan häntä. Odottelin naisen kanssa niin kauan kunnes kyyti saapui. Samalla hetkellä kun nainen astui autoon ja kuulin kuinka hän tervehti miesystäväänsä niin tuntui kun elämä olisi pysähtynyt siihen paikkaan.
Minulla oli naisen lähtöhetkeen asti niin mukavaa. Olikohan naisen "kiltteys" vai mikä lie taas alkoholin syytä. En tiedä yhtään oliko naisella mukavaa. Onneksi työni samassa paikassa pian loppuu... Jos sitten pystyisin hänet unohtamaan...
Tähän ei taida tosiaankaan olla mitään hyvää ratkaisua...? En ole muutamaan yöhön nukkunut kunnolla ja ruokakaan ei aina maistu. Pitäisikö sitä vain ottaa itseään niskasta kiinni ja kertoa hänelle tunteistani? Voi olla, että se helpottaa oloa tai sitten vain pahentaa. Tai ehkä jos annan tekemäni runon (vai mikä ikinä onkaan) hänelle... Ei välttämättä tarvitsisi puhua mitään.
Mikä tekee siitä niin vaikeaa
kun toisen yrittää unohtaa?
Mitä enemmän yrittää,
sitä enemmän tekee kipeää.
Päivät, viikot ja kuukaudet on kulunut,
yhä enemmän oleen sinuun ihastunut.
En pysty sitä sinulle kertomaan...
en voi, sillä tiedän, että joudun pettymään.
Jokainen kanssasi vietetty hetki on ollut ihanaa aikaa.
Jokainen suustasi kuultu sana on kuin taikaa.
Pelkkä hymysi saa sydämeni hakkaamaan,
kosketus sun... se saa maailmani pysähtymään.
Minua kun kerran tulit halaamaan,
tuntui ettei maailmassa ole muuta yhtä ihanaa.
Kovasti toivoin, että siihen jäädä saan.
Pian on aika kun lähden pois,
ehkä sitten mun helpompi olla vois.
Tiedän kuitenkin etten voi sua unohtaa.
Vaikka kuinka se sydäntäni satuttaa,
tulen aina sinut muistamaan.
Itse olen humalassa ystävällisempi ja kiltimpi kuin selvänä. Sain itselleni kammottavan maanvaivan eräästä opiskelijatoverista, joka tunkeutui baarissa samaan seurueeseen mukaan. Olin itse aika hiljaa pitkän aikaa siinä ja varmaan tylsistyneen näköinenkin, kun meinasi väsyttää.
Sitten hän alkoikin juttelemaan minulle, ajattelin että mikäs siinä, ehkä vähän piristyisin ja näyttäisin muiden silmissä siltä, etten yksin vain nyhvöttäisi. Oikeastaan yritin tehdä samalla erästä miestä mustasukkaiseksi!
´ Tämä opiskelijatoveri kai tulkitsi juttelun kiinnostukseksi ja hän yritti tarjota juomista sekä pyyteli baarin jälkeen kämpilleen. No en lähtenyt hänen matkaansa vonkumisesta huolimatta, ONNEKSI!
Minkähän takia teen unohtamisesta niin vaikeaa... Eilen aamulla oli tämän naisen kanssa juttua Facebookissa. Hän kertoi omista suunnitelmista ja kysyi mitä minä teen. Eihän minulla mitään suunnitelmia ollut kun olin kotona vapaita viettämässä. Nainen kertoi, että oli menossa yhteen tanssipaikkaan kavereiden kanssa ja vihjasi, että voisi olla tarvetta tanssittajalle. Sanoin, että viestiä tulemaan jos näin on niin ilmestyn paikalle. No odotin viestiä koko päivän ja vielä illankin.
Olin menossa nukkumaan klo 23 aikaan kun viesti saapui. Nainen pahoitteli kun näin myöhään laittoi viestiä ja sanoi, että kyllä tanssittajalle olisi käyttöä. Vastasin että tunnin päästä olen siellä (hän tiesi että olen kotona 60km päässä.) Nainen oli todella ihmeissään kun saavuin paikalla. Hän luuli että pelleilen. Muutaman tanssin ehdin hänen kanssaan tanssimaan. Sitten hän lähti kavereidensa kanssa toiseen paikkaan. Naisen kaverit eivät huomanneet minua ja jotenkin minusta tuntui, että hän ei edes halua että näkevät.
Eikö tähän asiaan saa loppua millän...?
Mikis sinä pompit sen naisen perässä kuin kumiukko? Hän selkeästikin leikii vain sinulla.
Tunteet vie ja sehän tässä onkin kamalaa... Niistä kun pääsisi jotenkin eroon.
Kyllä minä muita naisia katselen. Tein juuri vähän aikaa sitten baarissa niin. Katseluksi se vain jääkin sillä täm yksi on kokoajan mielessä
Täällä taas... Olen kertonut tällä kyseiselle naiselle, että olen ihastunut erääseen naiseen. Hän on monesti kysellyt minulta tästä asiasta. Olen asiat kertonut niin kuin ne on, mutta kuitenkin silla tavalla, ettei hän ole saanut selville kyseen olevan hänestä. Sanoin, että kerron kyllä tunteistani tälle naiselle ennen vuoden loppua.
No vuosi on nyt lähestymässä loppuaan. Muutama päivä sitten yritin piristää tämän naisen päivää kun se ei ollut ihan hyvin mennyt. Nainen sanoi, että "Tuollaisia kavereita pitäisi kaikilla olla."
Tämä lause pisti taas kerran miettimään kannattaako minun kertoa hänelle tunteistani vai ei. Kannattaako ottaa se riski, että hän suuttuu minulle eikä halua olla enää kaveri? Riskeeraanko kaiken vain sen takia, että minulle tulisi helpompi olo kun saisin asian kerrottua?