Hei,
lukisin erittäin mielelläni mielenterveyshoitajien kokemuksia koulutuksestaan ja työstään. Olivatko opinnot vaativia, joten pärjäisikö hieman alhaisemmallakin älykkyysosamäärällä varustettu opiskelija? Tarkoitan siis toisen asteen opintoja eli linjaa "Lähihoitaja, mielenterveys- ja päihdetyö". Olen omasta mielestäni älykkyydeltäni selvästi alle keskitason. Mielenterveyshoitajan työ kiinnostaisi kovasti, mutta en tiedä pärjäisinkö edes alan koulutuksessa saatika sitten työelämässä...
Kiitos asiallisista ja totuudenmukaisista vastauksista!
lukisin erittäin mielelläni mielenterveyshoitajien kokemuksia koulutuksestaan ja työstään. Olivatko opinnot vaativia, joten pärjäisikö hieman alhaisemmallakin älykkyysosamäärällä varustettu opiskelija? Tarkoitan siis toisen asteen opintoja eli linjaa "Lähihoitaja, mielenterveys- ja päihdetyö". Olen omasta mielestäni älykkyydeltäni selvästi alle keskitason. Mielenterveyshoitajan työ kiinnostaisi kovasti, mutta en tiedä pärjäisinkö edes alan koulutuksessa saatika sitten työelämässä...
Kiitos asiallisista ja totuudenmukaisista vastauksista!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikös kaikkien hoitajien ÄÖ ole alle keskitason!
Meikäläisen älykkyysosamäärä on ainakin yli keskitason, ja olen silti hoitaja. Älykkyystesteissä käynyt sellainen. Mutta kyllä ne on ihan muut piirteet ihmisessä mitkä kertovat pärjäätkö tällä alalla vai ei. Ala on todella rankka, ja useimmilla on aivan epärealistiset käsitykset mielenterveystyöstä.
Hyvin se menee, kun ottaa rennosti. Mielenterveys- ja päihdetyö ovat yksi leppoisimmista suuntautumisvaihtoehdoista lähihoitajaopintojen suhteen. Itse olen kys. puolen käynyt ja mitä on törmännyt muihin vastaavan puolen käyneitä ihmisiä niin mikäli osaa ottaa asiat pingottamatta, niin opinnot sujuu ilman suurempaa panostusta. Ja vaikka opinnot sujui suht. helposti niin en siltikään päässyt edes ekalla hakukerralla opiskelemaan. Et ei sit saa lannistua, vaikkei heti onnistuisikaan.
Ja paperiahan sieltä lähetään hakemaan. Sitä mitä Mt -puolen työ on ei koulussa voi oppia, vaan se tulee sitten kokemuksen kautta.
Mut joo. On kova ala henkisesti ja silloin tällöin fyysisestikin. Et oman pään pitäs olla suht. kunnossa, suhteellisuudentaju kohdallaan ja asenne elämään - siihen liittyviin asioihin todella avoin. Niin ja sitä palveluhenkisyyttä, sitä tarvitaan..
Itseä harmittaa, ettei mielenterveyshoitajaksi pysty enää lukemaan. Sillä paperilla sais paremmin työtä erikoissairaanhoidosta, pääsis helpommalla kuin lukemalla psykiatriseksi sairaanhoitajaksi, jossa pääosa opiskelusta on ihan sitä sairaanhoitoa (joka ei voisi vähempää meikäläistä kiinnostaa) ja joku ½ vuotta sitä psyk.alaa. Ja amk:t eivät mitään kustomoituja koulutusratkaisuja tarjoa.