Muistin tässä vähän aika sitten pari sattumusta vuosien takaa.
Omistimme kerran vanhan kesämökin.
Talossa oli iso tupa, jonka nurkassa oli parisänky ja huoneen toisessa päässä astiakaapit ja pöytä ikkunan ääressä.
Yleensä nukuin äitini ja pikkusiskoni kanssa parisängyssä, isäni ja veljeni viereisessä kamarissa. Yhtenä valoisana kesäyönä muistan heränneeni ja nähneeni keittiönpöydän ääressä vanhan miehen, joka piteli kahvikuppia ja katsoi ulos ikkunasta. Muistan sanoneeni äidilleni "Äiti, tuolla pöydän luona istuu joku mies."
Äitini oli kyljellään nukkumassa, selkä pöytään päin. Muistan, että se mies piteli sellaista korkeaa kahvallista kahvimukia (vai mitä ne nyt ovatkaan). Äiti vain unenpöpperössä sanoi: "Ei siellä ketään ole, ala nyt nukkua". Jonkin aikaa tuijotin miestä, joka vain tuijotti ulos ikkunasta. Aikani tuijotettuani aloin nukkua. Muistan, että seuraavana aamuna sitten katsoin astiakaapin astioita, mutta sitä miehen pitelemää kahvimukia ei näkynyt. Meillä ei siellä mökillä ollut sellaisia kuppeja.
Toinen kerta jolloin näin tämän miehen, tapahtui myös illalla. Silloin kaikki perheenjäseneni olivat tuvassa. Veljeni heittelivät palloa toisilleen ja he olivat noin 2 metrin päässä toisistaan. Minä, siskoni ja äitini istuimme parisängyllä, jonka lähellä oli ovi, josta pääsi pieneen eteiseen, missä sijaitsi ulko-ovi ja portaat yläkertaan. Yhtäkkiä se mies ilmestyy ja kävelee sen pöydän luota hitaasti sinne oven suuntaan. Aivan isäni vierestä, hän ei miestä huomioinut ja sitten veljieni välistä. Mies oli veljieni pituinen, vanha, paljon ryppyjä naamassa. Muistan toisen veljeni sanoneen jotain, että yhtäkkiä siihen tuli sellainen kylmä ilmavirta. Kun se mies siis käveli siitä. Sanoin siihen, että se mies käveli siitä juuri, etkö näe? Perheenjäseneni katsoivat toisiaan kulmiaan kohotellen. Seurasin katseellani kun mies meni eteiseen ja ovi taisi narista. Silloin äitini havahtui jostakin lehdestä, mitä hän luki ja nosti katseensa eteisen oveen. Hän sanoi isälleni, että mene katsomaan onko siellä joku, kun minä puhuin jostakin miehestä. Isä meni, mutta hän vain sanoi "Ei täällä ketään ole. Ovi on lukossa". Kesämökkimme ovessa oli useampia lukkoja.
Kysyin tästä vanhemmiltani vähän aika sitten, että muistavatko he mitään. Äiti sanoi heti, ettei muista mitään, mutta isä sanoi muistavansa hämärästi, että jotain tuollaista olisi sattunut.
Mökissä oli myös yläkerta. Portaat sinne olivat jyrkät, ja niiden päässä oli aika kapea, lyhyt käytävä, jonka varrella oli kaksi ovea. Toisen oven takana oli huone, jota ei käytetty (se oli kuulema keskeneräinen, ei siis rakennettu loppuun, siksi sitä ei kuulema käytetty. Minä kylläkin aina luulin ettei sitä käytetty koska siellä oli lattia täynnä hiirenpaskaa. :D). Sitä ovea vastapäätä oli joku siivouskomero. Muistan, että siinä välillä ollessa tuli aina jotenkin ahdistava olo, siinä ei koskaan halunnut olla pitkään. Piti aina portaista juosta käytävän päässä olevaan huoneeseen, mikä oli käytössä tai sieltä sitten nopeasti portaisiin. Muistan että isoveljeni joskus pelottelivat, että jos siihen käytävään jää pitkäksi aikaa oleskelemaan niin siivouskomerosta tulee joku mies. (?) Olen tätä kysynyt veljiltäni, mutta he sanoivat, että he vain pelottelivat, ei sieltä ketään heidän mukaansa koskaan oikeasti tullut.
No kuitenkin, niistä portaista. Yleensä aina ensin, kun tulimme mökille, me lapset menimme yläkertaan. Yhtenä kertana, veljeni meni edellä, minä perässä. Jossakin vaiheessa kuitenkin kaaduin taaksepäin, ihan kuin joku olisi pienesti painanut olkapäitten kohdalta taaksepäin. Pyörin siis portaat alas, mutta mitään ei kuitenkaan sattunut. Muistan, että ihmettelin sitä kaatumista itsekin, koska en ollut mitenkään huonosti edes astunut portaalle (esim. jalka vain puoliksi askelmalla). Ja menin muutenkin aina portaat ylös varovasti ja hitaasti, koska meitä oli varoitettu niiden jyrkkyydestä. Tämä kaatumisen vanhempani muistavat. Serkkunikin oli kerran kaatunut portaat alas, mutta hänen veljensä oli tönäissyt häntä vahingossa.
Omistimme kerran vanhan kesämökin.
Talossa oli iso tupa, jonka nurkassa oli parisänky ja huoneen toisessa päässä astiakaapit ja pöytä ikkunan ääressä.
Yleensä nukuin äitini ja pikkusiskoni kanssa parisängyssä, isäni ja veljeni viereisessä kamarissa. Yhtenä valoisana kesäyönä muistan heränneeni ja nähneeni keittiönpöydän ääressä vanhan miehen, joka piteli kahvikuppia ja katsoi ulos ikkunasta. Muistan sanoneeni äidilleni "Äiti, tuolla pöydän luona istuu joku mies."
Äitini oli kyljellään nukkumassa, selkä pöytään päin. Muistan, että se mies piteli sellaista korkeaa kahvallista kahvimukia (vai mitä ne nyt ovatkaan). Äiti vain unenpöpperössä sanoi: "Ei siellä ketään ole, ala nyt nukkua". Jonkin aikaa tuijotin miestä, joka vain tuijotti ulos ikkunasta. Aikani tuijotettuani aloin nukkua. Muistan, että seuraavana aamuna sitten katsoin astiakaapin astioita, mutta sitä miehen pitelemää kahvimukia ei näkynyt. Meillä ei siellä mökillä ollut sellaisia kuppeja.
Toinen kerta jolloin näin tämän miehen, tapahtui myös illalla. Silloin kaikki perheenjäseneni olivat tuvassa. Veljeni heittelivät palloa toisilleen ja he olivat noin 2 metrin päässä toisistaan. Minä, siskoni ja äitini istuimme parisängyllä, jonka lähellä oli ovi, josta pääsi pieneen eteiseen, missä sijaitsi ulko-ovi ja portaat yläkertaan. Yhtäkkiä se mies ilmestyy ja kävelee sen pöydän luota hitaasti sinne oven suuntaan. Aivan isäni vierestä, hän ei miestä huomioinut ja sitten veljieni välistä. Mies oli veljieni pituinen, vanha, paljon ryppyjä naamassa. Muistan toisen veljeni sanoneen jotain, että yhtäkkiä siihen tuli sellainen kylmä ilmavirta. Kun se mies siis käveli siitä. Sanoin siihen, että se mies käveli siitä juuri, etkö näe? Perheenjäseneni katsoivat toisiaan kulmiaan kohotellen. Seurasin katseellani kun mies meni eteiseen ja ovi taisi narista. Silloin äitini havahtui jostakin lehdestä, mitä hän luki ja nosti katseensa eteisen oveen. Hän sanoi isälleni, että mene katsomaan onko siellä joku, kun minä puhuin jostakin miehestä. Isä meni, mutta hän vain sanoi "Ei täällä ketään ole. Ovi on lukossa". Kesämökkimme ovessa oli useampia lukkoja.
Kysyin tästä vanhemmiltani vähän aika sitten, että muistavatko he mitään. Äiti sanoi heti, ettei muista mitään, mutta isä sanoi muistavansa hämärästi, että jotain tuollaista olisi sattunut.
Mökissä oli myös yläkerta. Portaat sinne olivat jyrkät, ja niiden päässä oli aika kapea, lyhyt käytävä, jonka varrella oli kaksi ovea. Toisen oven takana oli huone, jota ei käytetty (se oli kuulema keskeneräinen, ei siis rakennettu loppuun, siksi sitä ei kuulema käytetty. Minä kylläkin aina luulin ettei sitä käytetty koska siellä oli lattia täynnä hiirenpaskaa. :D). Sitä ovea vastapäätä oli joku siivouskomero. Muistan, että siinä välillä ollessa tuli aina jotenkin ahdistava olo, siinä ei koskaan halunnut olla pitkään. Piti aina portaista juosta käytävän päässä olevaan huoneeseen, mikä oli käytössä tai sieltä sitten nopeasti portaisiin. Muistan että isoveljeni joskus pelottelivat, että jos siihen käytävään jää pitkäksi aikaa oleskelemaan niin siivouskomerosta tulee joku mies. (?) Olen tätä kysynyt veljiltäni, mutta he sanoivat, että he vain pelottelivat, ei sieltä ketään heidän mukaansa koskaan oikeasti tullut.
No kuitenkin, niistä portaista. Yleensä aina ensin, kun tulimme mökille, me lapset menimme yläkertaan. Yhtenä kertana, veljeni meni edellä, minä perässä. Jossakin vaiheessa kuitenkin kaaduin taaksepäin, ihan kuin joku olisi pienesti painanut olkapäitten kohdalta taaksepäin. Pyörin siis portaat alas, mutta mitään ei kuitenkaan sattunut. Muistan, että ihmettelin sitä kaatumista itsekin, koska en ollut mitenkään huonosti edes astunut portaalle (esim. jalka vain puoliksi askelmalla). Ja menin muutenkin aina portaat ylös varovasti ja hitaasti, koska meitä oli varoitettu niiden jyrkkyydestä. Tämä kaatumisen vanhempani muistavat. Serkkunikin oli kerran kaatunut portaat alas, mutta hänen veljensä oli tönäissyt häntä vahingossa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On vielä eräs kerta. Mökillä oli silloin isäni ja hänen sisaruksensa perheineen. Muistan, että menin pikkusiskoni kanssa kerran illalla saunasta sisälle mökkiin ja tupaan. Muut olivat vielä ulkona. Mies taas istui pöydän ääressä. Muistan, että menin hänen luokseen ja sanoin jotain, että et saa juoda meidän kahvia. ( xD ) Muistan, että minua ärsytti, koska se mies ei edes katsonut minua. Sitten tätimme tuli tupaan, ja kysyi, että mitä tytöt täällä supattelee. Muistan kääntyneeni tätiini päin, ja sanoneeni jotain, että kiellän miestä juomasta meidän kahvia. Muistan, että täti katsoi minua ja vähän yli vuoden vanhaa siskoani aika ihmettelvästi. Kuitenkin, kun käännyin taas pöytään päin, mies oli kadonnut. Muistan juosseeni viereiseen kamariin ja sanoneeni samalla, että se mies meni varmaan tuonne. Minne muualle se olisi päässyt? Eipä ollut.
Vähän aika sitten sain tietää serkultani, että mökki oli vanha rintamamiestalo. Talo oli ollut monta vuotta tyhjillään, ennen kuin isovanhempani olivat ostaneet sen. Siinä oli aikoinaan asunut joka venäläisperäinen mies. Isäni ja hänen sisaruksensa olivat kuulema löytäneet jostakin seinästä jonkun piilotetun pistimen, jollaisia oli kuulema käytetty sodissa.
Olin tapahtumahetkinä noin 4-5 - vuotias. En muista kuitenkaan pelänneeni ollenkaan. Oliskohan siksi, että perheeni oli koko ajan lähettyvillä...
Vanhemmillani on myös kesämökki, jossa me vietimme aikaa melko paljon lapsuudessani. Mökki on vanha ja se on rakennettu vielä vanhemman rakennuksen paikalle, joka oli tuhoutunut tulipalossa.
Meistä jokainen, eli minä, molemmat veljeni ja vanhempani, kuulimme siellä toisinaan ääniä. Ikään kuin puhetta tai kuiskauksia. Iltaisin ja öisin. Yleensä se kuului mökin kuistilta, harvemmin sisältä. Toisinaan isäni kysyi minulta ja veljiltäni että mitä ihmettä me kuiskuteltiin keskellä yötä.
Vanhempani ja toinen veljistäni eivät ole nähneet mitään. Minä ja toinen veljeni sen sijaan olemme nähneet yhdessä ja erikseen jotain. Kerran kun tulimme kahdestaan saunasta ja astuimme kuistille, näimme ikkunasta läpikuultavan vanhan miehen hahmon mökin tuvan pöydän äärellä istumassa. Pelästyimme niin perkeleesti ja juoksimme kirkuen takaisin saunalle. No yhdessä me kaikki sitten tulimme pois saunalta ja mökissä ei sitten enää ollutkaan mitään. Olin tuolloin 6-vuotias ja veljeni oli 8-vuotias.
Tuo hahmo on näyttäytynyt myöhemminkin. Kerran kun heräsin yöllä siihen outoon puheseen, katsoin ikkunasta ulos ja näin samaisen miehen istuvan kuistin rappusilla. Ja sitten äkkiä silmät kiinni ja peitto pään yli sänkyyn piiloon. Ikää oli tuolloin 10 vuoden paikkeilla. Kerran näin miehen hahmon kun kävin yöllä kusella. Se oli aitan kulmalla ja käveli siitä sitten kohti metsää. Tämä tapahtui seuraavana kesänä edellisestä kohtaamisesta.
Ehkä sinänsä mielenkiintoisin ja jopa pelottavin kokemus sattui muutama vuosi takaperin. Olin silloin reilu parikymppinen ja olin yksin mökillä tekemässä vähän puuhommia ja muutenkin lataamassa akkuja. Ja sitten eräänä yönä heräsin ja näin taas sen miehen hahmon istumassa pöydän ääressä. Sängystäni oli suora näköyhteys pöytään vaikka olikin eri tilassa. Siinä sitten tuijottelin hahmoa jonkin aikaa, joka tuntui ikuisuudelta siinä tilanteessa. En kyennyt/uskaltanut liikkumaat tai puhumaan. Sitten räpäytin silmiäni ja hahmo katosi. Samassa tunsin helpotusta ja pystyin jälleen liikkumaan. Jonkin ajan kuluttua nukahdin. Aamulla sitten muistin nähneeni unta, jossa juttelin miehen kanssa. Keskustelutapahtuman muista, tapahtui pöydän ääressä, mutta siitä mistä puhuttiin en muista.
Muutenkin kaikkea outoa narinaa, äkillisiä kylmän tuntemuksia, liekkien lepahtelua ja sen semmoista on koettu. Me ja myös vieraat.
Kun kaaduin ne portaat alas, muistaakseni tein samalla tavallaan takaperin kuperkeikkoja. Yhdessä vaiheessa muistan nopeasti nähneeni sen miehen siellä portaikossa ja se katsoi suoraan minuun kuin järkyttyneenä. :-/ Se ei siis ennen ollut katsonut minua päin.
lapsena monella on herkät vaistot, ja silloin saatta nähdä henkiä. se saattaa olla sen hengen(asunut ennen siinä tms.) rakastama paikka, jossa se vierailee.