Kaikki puhuu täällä yksinäisyydestä.
No, pakko kertoa oma homma tänne.
Elikkäs kumpi on teistä parempi, se että
on täysin yksin vai se, että aina menettää
kaikki suhteet, kun on ensin tutustunut?
Mä olen niin hajalla henkisesti näistä pilalle
menneistä suhteista, että harkitsen
vakavasti itsemurhaa. Niitä on paljon, en mä
marise mistään yhdestä tai kahdesta vaan useista
kymmenistä suhteista. Kaikki kaatuu aina ensimmäiseen
riitaan ja mun luottamus aina rikotaan. Enkä nyt puhu
mistään seurusteu suhteista vaan ihan kaveri suhteista jne.
Ehkä on paras olla yksin loppuelämä, mutta se ei tunnu
kovin hyvältä ajatukselta, kyllä mä harrastan ja teen asioita
mutten enää hirveesti halua ees tutustua uusiin ihmisiin,
koska menetän kuitenkin. no joku fiksu sanoo taas, että
missä on se asenne, tähän sanon, että en olisi näin negatiivinen
jos niitä ei tosissaan olisi useita kymmeniä, joku fiksu sanoo varmaan,
että kavereita ja tulee ja menee ja ne ei ollu sun arvoisia joo joo
kuka sitten on mun arvoinen? ei kukaan!
Mulla on itsemurha suunnitelma valmiina.
En viiti sitä tähän ylelle laittaa, koska tää sitten poistetaan, kun
se on sellanen suunnitelma, joka aina poistetaan täältä.
No, pakko kertoa oma homma tänne.
Elikkäs kumpi on teistä parempi, se että
on täysin yksin vai se, että aina menettää
kaikki suhteet, kun on ensin tutustunut?
Mä olen niin hajalla henkisesti näistä pilalle
menneistä suhteista, että harkitsen
vakavasti itsemurhaa. Niitä on paljon, en mä
marise mistään yhdestä tai kahdesta vaan useista
kymmenistä suhteista. Kaikki kaatuu aina ensimmäiseen
riitaan ja mun luottamus aina rikotaan. Enkä nyt puhu
mistään seurusteu suhteista vaan ihan kaveri suhteista jne.
Ehkä on paras olla yksin loppuelämä, mutta se ei tunnu
kovin hyvältä ajatukselta, kyllä mä harrastan ja teen asioita
mutten enää hirveesti halua ees tutustua uusiin ihmisiin,
koska menetän kuitenkin. no joku fiksu sanoo taas, että
missä on se asenne, tähän sanon, että en olisi näin negatiivinen
jos niitä ei tosissaan olisi useita kymmeniä, joku fiksu sanoo varmaan,
että kavereita ja tulee ja menee ja ne ei ollu sun arvoisia joo joo
kuka sitten on mun arvoinen? ei kukaan!
Mulla on itsemurha suunnitelma valmiina.
En viiti sitä tähän ylelle laittaa, koska tää sitten poistetaan, kun
se on sellanen suunnitelma, joka aina poistetaan täältä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Täällä pitäisi olla erikseen keskusteluryhmä itsemurhaa miettiville. Tosin tarkalla sensuurilla...
Itse menetin rakkaani hiljan, ja kaipuu on niin kova, että toivon pääseväni hänen luokseen pian. Lapset pitävät minut täällä.
En tiedä, kumpi on parempi: olla yksin vai menettää ystäviä. Yksinäisyys on varma olotila: tietää mitä se on. Kaverit ja ystävät tuovat paljon iloa, mutta suhteen päättyessä paljon surua.
Vain elämätöntä elämää kannattaa surra?
Ehkä olisi paras olla täysin yksin mutta silloin ei pitäisi olla mitään kokemusta ihmissuhteista, itsellä tuntuu nimenomaan se pahalta kun tietää miltä tuntuu kun on joskus herännyt sellaisen ihmisen vierestä jota rakastaa. Aina ne suhteet vaan ovat hyvin nopeasti epäonnistuneet, itsemurhaa ainakin omalla kohdallani pidän parhaimpana vaihtoehtona, jos vain uskallus riittäisi. Siihen asti on kuin olisi vankina tässä elämässä.
Tuolla masennus-saitilla on myös keskustelua itsemurhasta.
On surullista kun ei muuta vaihtoehtoa löydä kuin itsemurhan
Minäkin ajattelin vakavasti itsemurhaa ja tekotapakin oli jo mietitty.
Jouduin kuitenkin mielisairaalaan pakkohoitoon ja yhtenä syynä oli
se itsetuhoisuus eli olin vaaralllinen itselleni.
Olin tosi masentunutkin silloin. Lääkityksellä masennus saatiin kuriin
ja itsetuhoiset ajatuksetkin haihtuivat pikkuhiljaa.
Siitä on aikaa vuosikausia ja monia mukaviakin asioita on tapahtunut sen jälkeen
En ole sen jälkeen itsaria ajatellut tekeväni.
Voimia kaikille asian kanssa piehtaroiville.
Miksi sinulla tulee riitaa kaikkien kanssa? Itse en riitele ystävieni kanssa käytännössä koskaan. Minusta ystävuussuhteista kuuluu saada rakentavia hyvänolon kokemuksia eikä yhteenottoja.
On olemassa tietty ihmistyyppi, joka joutuu konflikteihin jatkuvasti ja kaikkien kanssa. Toiset ihmiset selvästi nauttivat konfliktien aiheuttamasta draamasta ja tietoisesti oikein haastavat riitaa.
Toiset taas ovat sitä mieltä, että ystävyyssuhteissa kuuluu myös riidellä. He vaativat läheisiltään kykyä ottaa vastaan heidän tummat tunteensa ja he haluavat purkaa turhautumansa ja pahan olonsa riitelemällä läheistensä kanssa ja pitävät sitä oikeutenaan. Heidän mielestään kunnon ystävyyssuhteen kuuluu kestää myös riidat. Kuulutko sinä ehkä näistä jompaankumpaan ryhmään?
Jos ystävyys ei ole riidan tullessa vielä kovin vahvalla pohjalla, se nopeasti päättyy. Toisinsanoen, jos et ole tuntenut jotain henkilöä kovin kauaa, sinulla EI ole varaa alkaa ryppyilemään. Ylität riitelyllä valtuutesi ja rajan, mitä sinulta siedetään ja ollaan valmiita ottamaan vastaan. Annat itsestäsi raivohullun vaikutelman.
Suurin osa ihmisistä pyrkii kuitenkin rauhalliseen rinnakkaiseloon ja mukavaan kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa. Riitoja pyritään välttämään ja riitaisista henkilöistä halutaan hankkiutua eroon. Riidanhaastajat saavat huomata jäävänsä yksin. Oletko syyllistynyt siihen, että ihmissuhteen löydettyäsi purat yksinäisyyden aiheuttamat turhautumasi riitelynä uuden kaverin niskaan? Siinä tapauksessa sinun on opeteltava itsehillintää. Kysymys on myös käytöstavoista ja toisen kunnioittamisesta.
Itselle on tullut vastaan pari tällaista toraisaa henkilöä. Kumpikin kertoi useista tapauksista, jolloin heillä oli ollut riitaa jonkun kanssa. Itseasiassa kävi ilmi, että heillä oli jatkuvasti riitaa kaikkien kanssa. Vika oli selkeästi heissä itsessään. Heistä oli oikeutettua käyttäytyä huonosti ja loukkaavasti muita kohtaan, jos he itse sattuivat olemaan pahalla tuulella. He suuttuivat mitättömistä asioista, eivätkä halunneetkaan hillitä itseään vaan alkoivat räyhäämään ja raivoamaan ja menivät todella ilkeällä tavalla henkilökohtaisuuksiin. Yrittivät alkaa haastamaan riitaa myös minun kanssani. Nykyään, jos minulle tulee vastaan tuollainen riidankylväjä, tutustuminen päätty nopeasti juuri siihen paikkaan. En halua lähipiiriini henkilöitä, jotka yrittävät riidellä kanssani.
Myös voit miettiä, miten riitelet. Pyritkö piikittelemään, iskemään arkaan paikkaan, loukkaamaan mahdollisimman pahasti? Kritisoitko kovin sanoin henkilöiden luonnetta, käytöstä, elämää, persoonaa eli kaikkea sitä mitä he ovat? (Älä koskaan tee tällaista, vaikka olisit mielestäsi oikeassa ja se olisi mielestäsi oikeutettua!) Käytätkö kaikkea heidän sinulle kertomaansa aseina heitä vastaan? Oletko ivallinen tai huudatko naama punaisena täyttä kurkkua antamatta toiselle suunvuoroa? Pyritkö lyttäämään, jyräämään ja tyrmäämään toisen täysin, osoittamaan että SINÄ olet oikeassa ja hän väärässä?
Jos löydät itsesi näistä kohdista, lopeta heti tällainen! Tämä on tuhoisa ja väärä tapa riidellä. Jos alat laukomaan ilkeämielisiä "totuuksia" kaveristasi, moni pitää sinua vain ilkeänä kusipäänä. Kukaan ei halua olla sellaisen henkilön kaveri, jonka tietää ajattelevan itsestä melkoisen rumasti. Tällaiset "totuudet" voivat kertoa enemmän sitäpaitsi sinusta itsestäsi kuin kaveristasi, asenteestasi häntä kohtaan, tavastasi katsella maailmaa, millaisiin asioihin toisissa kiinnität huomiosi.
Vaikka kaverisi olisi mielestäsi minkälainen ja siis vääränlainen, et voi tietää niitä syitä, jotka ovat hänestä sellaisen tehneet. Vaikka joku mielestäsi on ylimielinen, kylmä, töykeä ja etäinen, hän saattaa tosiasiassa olla syvästi haavoitettu, surullinen, traumatisoitunut, ujo tai pelokas ja sinun näkemäsi kylmyys vain suojamuuri tai trauman muodostama selvitymiskäytösmalli, jolle toinen ei voi mitään, vaikka haluaisikin.
Jos alat ampua totuuden nuolia, kasta ne ensin hunajaan. Eli kaikki ikävänkuuloinen kritiikki toisen luonteesta ja persoonasta täytyy sanoa hyvin ystävällisesti ja varovaisin sanavalinnoin, jottei loukkaa toista ja aiheuta näin välirikkoa. Sanoilla voi haavoittaa ja loukata todella pahasti. Vaikket sitä siinä tilanteessa huomaa, saatat haavoittaa ja järkyttää toista pahastikin, niin että hän ei toivu siitä koskaan!
Kukaan ei halua kuulla ikäviä asioita itsestään, ja sellaisia kuultuaan miettii varmasti, haluaako edes enää olla sellaisen henkilön kaveri, jonka tietää ajattelevan itsestään niin rumasti ja niin paljon pahaa.
Kannattaa myös miettiä, kumpi on tärkeämpää: toisen näpäyttäminen ja oikeassaoleminen, viimeisen sanan sanominen ja toisen pakottaminen myöntämään olevansa väärässä, vai sopusoinnun, rauhan, yhteisymmärryksen ja ystävällismielisten välien säilyttäminen? Joskus on parempi vaieta rakkauden nimissä. Kaikkea ei aina tarvitse sanoa. Ei, vaikka olisi omasta mielestään oikeassa. Vaikka kuvittelet olevasi oikeassa, saatat silti olla väärässä.
Toiset myös suuttuvat mitättömistä asioista. Tämä toimii myös toisin päin: pienikin ilkeys uudelta tuttavalta saattaa riittää syyksi suhteen lopettamiseen. Mieti aina, onko kiukuttava asia sellainen, että siitä kannattaa ruveta riitelemään? Esimerkiksi mielipide-erot tai toisen henkilön henkilökohtaiset asiat ovat naurettavimpia syitä, mistä itseni kohtaamat torailijat ovat ruvenneet riitaa haastamaan. Itsehillintä kunniaan, vältä riitaa hinnalla millä hyvänsä!
Kehotat kastamaan totuuden nuolet hunajaan. Mutta muistitko tehdä sitä itse? Aloittaja vaikutti tilanteensa nujertamalta ja ilmoitti olevansa valmis itsemurhaan. Mitä sinä teet? Luettelet pitkän pätkän pelkkiä negatiivisia asioita, jotka aloittajan pitäisi itsestään löytää ikään kuin peiliin katsomalla.
Käännä tämä, minkä halusit aloittajan näkevän niissä ihmisissä, jotka aloittaja on olettamuksesi mukaan käytöksellään luotaan ajanut, aloittajaan itseensä. Lainaan siis sinua: "Vaikka IHMINEN (muutin tämän sanan) olisi mielestäsi minkälainen ja siis vääränlainen, et voi tietää niitä syitä, jotka ovat hänestä sellaisen tehneet. Vaikka joku mielestäsi on ylimielinen, kylmä, töykeä ja etäinen, hän saattaa tosiasiassa olla syvästi haavoitettu, surullinen, traumatisoitunut, ujo tai pelokas ja sinun näkemäsi kylmyys vain suojamuuri tai trauman muodostama selvitymiskäytösmalli, jolle toinen ei voi mitään, vaikka haluaisikin. "
Tämän minä näen aloittajassa. En näe ilkeämielistä ammattitorailijaa. Näen syvästi haavoitetun ihmisen, jonka haavoissa muut mielellään puukkoaan kiertävät. Harva on nimittäin niin vahva, että sietäisi omat puutteensa muissa.
Kehotat riidan välttämiseen hinnalla, millä hyvänsä. Mielestäni tuo hinta voi olla kuitenkin turhan kova. Riitaa vältetään hinnalla millä hyvänsä vain, jos osapuolet eivät kykene kohtaamaan epätäydellisyyttä ja heikkoutta itsessään. Ihminen, mikäli hän ei saa osoittaa tunteitaan, kääntää hän ne kuitenkin lopulta itseensä, tuhoisin seurauksin. Rakkaudellisimmissa suhteissa on myös riitoja. Kun ihmisen perusta on vakaa ja rakkaudella täytetty (lapsuudessa, oman minän kasvussa, muissa ihmissuhteissa) hän kestää myös riitoja. Suurin rakkauden osoitus on opettaa lapsi sietämään myös vihaa, kateutta ja riitoja. Ihminen oppii, että rakkaus jatkuu myös riidan ja suuttumuksen jälkeen, sillä mitä enemmän suhteissa on panoksena rakkautta, sitä enemmän niihin liittyy myös pelkoja ja epätäydellisyyttä. Monelle hyvät sisarussuhteet toimivat tässä kasvattajana. Riidellään ja sovitaan - saadaan vahvistus rakkaudelle. Sitähän pieni lapsikin raivotessaan vanhemmistaan etsii - vahvistusta sille, että minua rakastetaan siltikin, vaikka olen vihainen, vaikka toimin väärin, vaikka olen epätäydellinen.
Lisäksi olen havainnut, että ihminen joka ei koskaan suutu (siten kuten se ulkoisena ilmentymänään käsitetään) saattaa kostaa suuttumuksensa muin keinoin. Itseäni on aikanaan suurimmin satuttanut ihminen, joka teki sen viilipyttymäisellä naamalla, ääntä korottamatta ja omaan hyvyyteensä uskoen. Syvimmin minua taas ovat elämässäni rakastaneet ihmiset, joiden kanssa olen myös verisimmin riidellyt - vanhempani, sisarukseni ja muutama ystävä.
Aloittajalle: Älä etsi peilistä virheitäsi. Etsi rakkautta. Muista kauniita sanoja, joita sinusta on sanottu. Kasvata ja kaihdi niitä. Anna niiden tuottaa hedelmää. Jos niitä hedelmiä ei kukaan muu poimi, poimit ne itse. Älä mieti arvoasi muiden kannalta. Sinä olet itsesi arvoinen. Kuulostaa kliseeltä, mutta ei se, että ihmisellä on kymmeniä kavereita tai ettei hän koskaan suutu, tee kenestäkään sen parempaa. Heilläkin on vain itsensä. Ei mitään muuta.
Lainaan hiukan edellisen kirjoittajan tekstiä tähän : Tämän minä näen aloittajassa. En näe ilkeämielistä ammattitorailijaa. Näen syvästi haavoitetun ihmisen, jonka haavoissa muut mielellään puukkoaan kiertävät. Harva on nimittäin niin vahva, että sietäisi omat puutteensa muissa.
Tuo pitää paikkansa. En ole mikään ammatti riitelijä... en todella, kaikki vaan aina menee päin vittua suomeks sanottuna ja oon erittäin väsynyt tähän tilanteeseen, ei jaksa enää oikein yrittää...
Piti esim viimeiset konfliktit selvittää tässä, mutta en jaksa enää, koska näen ne ihan hyödyttömänä, ei ne selvitykset mihinkään enää johda, enkä jaksa todellakaan enää selvittää mitään konfilkteja, oon niin väsynyt sellaiseen..
Joo, olen aika syvästi loukattu ihminen, mut minkäs teet, no alkaa mulla terapia ens viikolla, hyvä sillä suunnittelin tässä jo väkivaltaisia tekojakin...
En väittänyt, että aloittaja olisi riidanhaastaja. Otin vain asian esiin, koska hän kertoi suhteidensa kaatuvan aina ensimmäiseen riitaan. Mieleeni siksi tuli, että voisiko syy suhteiden kaatumiseen löytyä näistä riidoista. Siksi kehotin häntä miettimään, löytäisikö hän itsestään joitakin näistä esittämistäni väärällä tavalla riitelijöiden piirteistä. En sanonut, että varmasti näin olisi. Esitin vain kysymyksiä hänelle itsekseen pohdittavaksi, en syytöksiä. Mielestäni esitin asian ihan ystävällisellä tavalla.
Kaikenvaralta annoin kuitenkin hyväätarkoittavia neuvoja mikäli näin olisi asian laita. Ehkä niistä on jollekulle palstalaiselle hyötyä.