Exsän tapaaminen

kyllä muuttua ystävyydeksi, riippuu teistä molemmista yksilöinäkin

Tottakai voi, mutta se riippuu tietysti monista seikoista. Jos kummallakaan osapuolella ei ole mitään emotionaalisia vaatimuksia tai kaunaa toista kohtaan, mistä toinen voisi ahdistua, niin se onnistuu. Tottakai silloin kannattaa olla ystävä varsinkin jos rakkautta on vielä molemminpuolin olemassa. Usein se vaatii aikaa jonkin verran, että voi olla ystävä suhteen jälkeen.

Yksinkertaisesti vain on niin, että yleensä jompi kumpi haluaisi muutakin kuin ystävyyttä, joten turhaa elätellä mitään toiveita. Jotenkin vain ei ole ollut tarvetta pitää sitä toista mukana elämässään millään muotoa ts. on oltu niin erilaisia, että elämät eivät kohtaan myöhemmin millään tavoin.

Ystävyys exä kanssa voi toimia, riippuen tietysti, millainen suhde oli ja miten se päättyi. Mä en ole ystävä exieni kanssa; yhden kanssa vaihdetaan välillä pari riviä facebookissa, mutta muiden kanssa en ole tekemisissä. Minun kohdallani ainakin jompikumpi osapuolista on aina saanut siipeensä erosta, joten ystävyys olisi liian kiusallista ja väkinäistä.

Kyllä mä olen monen exän kanssa tosi hyviä kavereita/ystäviä. Aikaahan se vie että molempien tunteet on vaan kaveri-pohjalla, mutta en mä halua menettää ihmistä joka mut jo tuntee.

Rakastan entistäni edelleen hyvin paljon, tosin erilailla kuin ennen. Täysin intohimottomasti ja varmasti paljon pyyteettömämmin kuin ennen. Ja ystäviä me alkuaan olimmekin (Ja sellaisina meidän olisi pitänyt aina pysyäkin, mutta kun olimme niin nuoria ja hölmöjä) Ymmärsimme toisiamme niin hyvin. En siis voi ymmärtää, miksei hän halua enää jutella kanssa. Keskustelumme kuitenkin olivat parasta, mitä meillä koskaan oli.

Tämä on niin surullista. Mielestäni syvää yhteyttä jonkun kanssa ei pitäisi haaskata kokonaan.

ei ole terveellistä, eikä ollenkaan hyvä maaperä pitää exää koko ajan lähellä, jos kerran on päätetty erota.
Tunteet eivät milloinkaan vapaudu, eikä ajatukset selkiydy aloittamaan uutta suhdetta puhtaalta pöydältä, jos kerran on päätetty erota.
Ja sitten soudetaan ja huovataan hamaan loppuun asti, palataan yhteen takaisin ja alkaa ns. uusi kuherruskuukausi, ja kaikki on ihanaa taas .... mutta, sit tuleekin paluu arkeen , ja huomataan, että molemmat onkin ihan niitä samoja ihmisiä, joiden kanssa ei vaan tulla toimeen, samat virheet toistuu, ja sama alkaa taas alusta, erotaan, palataan yhteen ... ja ehkä joskus salaa ajatellaan et elämä on muuttunut kummaksi taistelukentäksi, mut silti vaan jatketaan vanhaa rataa ...
ookoo, tehköön kukin niin kuin haluaa, mut tähän kuvioon kuitenkin sotketaan ulkopuolisia, aina kun ollaan muka erottu, niin tutustutaan uusiin ihmisiin joilla ei ole hajua tästä sairaasta kuviosta, kun ollaan muka sinkkuja ..... ennen kuin taas palataan yhteen tappelemaan.
Olen seurannut tällaista pariskuntaa jo muutaman vuoden, ja alan itsekin olla väsynyt heidän touhuihinsa.
Kuitenkin muka rakastetaan, ja rakkautta riittää, mutta eihän se ole rakkautta, se on riippuvuutta, ja uskaltamattomuutta ottaa elämä omiin käsiin.

mää aina silloin tällöin. Tai siis oon hyvä kaveri yhden yli parin vuoden takaisen eksän kanssa. Kun oli eron jälkeen tunteet kuolleet mutta väleissä oltiin silti vielä. Niin jos kerran tulee toimeen, miksi ei voisi olla kavereita sitten. Erään kanssa tyyliin satunnaisia fb/moikkaus tuttuja. Ja uusimman eksän kanssa toivoisin että voitaisiin olla kavereita viimein. Itsekin hän sitä toivoi,mutta kovin kummasti on sen jälkeen käyttäytynyt... Että ei ota noista naisista kyllä aina selvää, että ollako kavereita vai ollaanko lapsellisesti kuin ei edes tunnettaisi vaikka samassa paikassa vietettäisiin iltaa. Yleensä kuitenkin haluaisin vaan olla väleissä kaikkien ihmisten kanssa.