Olen nainen, 19-vuotias, mutta käyttäydyn suurilta osin kuin mies. Haluan olla mies ja toisaalta taas en. Naisena oleminen ahdistaa. Pyydän jotakin neuvoja, tulkintaa tästä, vinkkejä keskustelupalstoista tai kirjoista, mitä vain...
Olen kuullut joka puolelta pienestä pitäen, että olen henkisesti vahva, rohkea, riskinottaja, aggressiivinen jne - kaikenlaista, mitä miehisyyteen stereotyyppisesti kuuluu. Tunnenkin olevani sitä kaikkea aivan luonnostani. Seksuaalisesti olen ja kiinnostunut sekä miehistä että naisista.
Minun on helppo toimia miesten ja poikien seurassa, koska koen kuuluvani siihen porukkaan. Ei tule sellaista hetkeä, että olisin hukassa silloin.
Välillä en oikein tiedä, mitä ja miten muut naiset ajattelevat; mitä niiden päässä pyörii. Neuvoton olo, koska MINÄ olen nainen.
(Tietenkään sen paremmin naiset kuin miehetkään eivät omista jotakin tiettyä ajatusmaailmaa tai ajatuksia, ja naisia on monenlaisia. Kysymys ei varsinaisesti ole siitä... On klassista puhua miehen- ja naisenmalleista. Miellän kuitenkin niin, että mulla ei ole pääni sisällä erityisemmin mallia naisesta. Joku median ja muiden ihmisten kautta saatu aavistus, siinä kaikki.)
Ulkonäöstä huolehtiminen ei pahemmin innosta, mutta joskus kokeilen vaikka pukeutua hyvin ja naisellisesti. Silloin yleensä ahdistun lopulta siitä, että ”tämä ei tunnu hyvältä, en ole tämä tyyppi näissä vaatteissa”.
Toisinaan itken itsekseni ahdistusta siitä, miksen ole syntynyt mieheksi. Vaikka tuollaisesta itkeminen onkin naurettavaa. Enkä kuitenkaan haluaisi olla mies, vaan oma itseni! Tahdon oppia olemaan nainen itselleni hyvältä tuntuvalla tavalla. Minne menisin, mitä tekisin?
Käyttäydyn kuin mies, vaikka olen nainen
59
4415
Vastaukset
- rekka lesbo
harrasta seksiä naisen kanssa, löydä feminiininen puolesi!
- deserton
Seksi naisen kanssa on kokeiltu. Homma siten hanskassa, hanskat hukassa.
- Mhmm
Valitettavasti en osaa auttaa sinua, mutta tunnen parikin naispuolista ihmistä (aikalailla samaa ikäluokkaa), jotka tuntevat olevansa ennemminkin miehiä. Myös he kamppailevat samojen ongelmien parissa, eli et ole yksin, jos se yhtään lohduttaa...
- ..tulipahan tehtyä
Ymmärrän hyvin,että et osaa olla nainen. Niin en myöskään minä. Koen,että naisena olo on asettautumista jatkuvalle arvostelulle.
Sinun tulee olla kaunis, meikattu, hoikka, hienokäytöksinen ja viehkeä. Sinun tulee pyrkiä kilpailemaan kaikkien muiden paikalla olevien naisten kanssa miehen/miesten huomiosta. Täytyy osata keimailla, hihittää kimeästi, hymyillä niin,että hampaat näkyvät, heilautella hiuskiehkuroitasi ja heilutella lanteitasi. Täytyy osata esittää hieman tyhmempää kuin on,että näyttäisi olevan helposti saatavilla.
Minä en ole koskaan osannut mitään noista "tyttö-taidoista". Olen ollut lihava ja kömpelö. Nauruni on rumaa, enkä osaa miestä miellyttää. Laittaudun jotenkuten siedettävän näköiseksi ,jotta voisin käydä töissä. Muuten voin vapaa-ajallani olla vanhoissa rääsyissä ja tukka takkuisena. Ulkonäköni ei merkitse minulle yhtään mitään.
Siksipä olenkin yksin. En voi rohkeimmissa päiväunissanikaan kuvitella, että voisin "voittaa miehen huomion" ja joku kiinnostuisi minusta. En oikeastaan edes tunne itseäni naispuoliseksi. En tunne itseäni miksikään sukupuoleksi.- deserton
”Koen,että naisena olo on asettautumista jatkuvalle arvostelulle.”
On! Olen itse asiassa osin tarkoituksellakin täysin muuta kuin nainen, koska kun siten on, ei ole velvollisuuksia tai siten arvostelun kohde (onko hyvin meikattu, kaunis jne.). Se, etten ole nainen naisena, on myös henkilökohtainen mielenosoitukseni. Vaikka toisaalta itsesääliin on helppo taipua ja sisälläni haluaisin irti tästä.
Helpottava huomata, että on muitakin, jotka miettivät samaa. Naiset, jotka eivät ole ulkonäköönsä alkuunkaan tyytyväisiä, saattavat varmaan useinkin tuntea, etteivät ole edes naisia. Kun ulkonäkö ei riitä, ei yritä opetella ”naisten taitoja”, ja sitten, no, tuntee olevansa vielä kauempana naisesta... En ole aiemmin edes ajatellut asiaa, ja sitä, kuinka moni noin mahtaa kokea!
Kirja nimeltä Koolla on väliä heittää kaaressa roskikseen ajatukset siitä, että lihavuus olisi rumaa ja epäterveellistä tms. Kirja käsittelee lihavien (naisten) osaa: miksi lihavia saa yhä haukkua, millainen lihavan odotetaan olevan, myös seksuaalisesti. Teoksen lukeminen nosti ainakin mun itsetuntoani... Tutustu ja lue!
Ja täytyy sanoa, että ainakin mä ihastun mennen tullen myös lihaviin. Miksen. - aisaop
deserton kirjoitti:
”Koen,että naisena olo on asettautumista jatkuvalle arvostelulle.”
On! Olen itse asiassa osin tarkoituksellakin täysin muuta kuin nainen, koska kun siten on, ei ole velvollisuuksia tai siten arvostelun kohde (onko hyvin meikattu, kaunis jne.). Se, etten ole nainen naisena, on myös henkilökohtainen mielenosoitukseni. Vaikka toisaalta itsesääliin on helppo taipua ja sisälläni haluaisin irti tästä.
Helpottava huomata, että on muitakin, jotka miettivät samaa. Naiset, jotka eivät ole ulkonäköönsä alkuunkaan tyytyväisiä, saattavat varmaan useinkin tuntea, etteivät ole edes naisia. Kun ulkonäkö ei riitä, ei yritä opetella ”naisten taitoja”, ja sitten, no, tuntee olevansa vielä kauempana naisesta... En ole aiemmin edes ajatellut asiaa, ja sitä, kuinka moni noin mahtaa kokea!
Kirja nimeltä Koolla on väliä heittää kaaressa roskikseen ajatukset siitä, että lihavuus olisi rumaa ja epäterveellistä tms. Kirja käsittelee lihavien (naisten) osaa: miksi lihavia saa yhä haukkua, millainen lihavan odotetaan olevan, myös seksuaalisesti. Teoksen lukeminen nosti ainakin mun itsetuntoani... Tutustu ja lue!
Ja täytyy sanoa, että ainakin mä ihastun mennen tullen myös lihaviin. Miksen.''Kun ulkonäkö ei riitä, ei yritä opetella ”naisten taitoja”, ja sitten, no, tuntee olevansa vielä kauempana naisesta... ''
- Olen eri mieltä, vaikka olisikin ihan suht nättikin niin voi ajatella ihan täysin samaa mitä tekin.
Ja halu kapinoida. - deserton
(Ensinnäkin täytyy sanoa, että vastauksia on tullut hyvin paljon. Kiitän niistä.)
”tunnen parikin naispuolista ihmistä (aikalailla samaa ikäluokkaa), jotka tuntevat olevansa ennemminkin miehiä”
En ole tiennyt tämän probleeman olevan ikäisteni parissa noinkin tuttu juttu, että joku voisi tietää _useampia_. Kyllä se ajatus lohduttaa vähän =)
Täällä on noussut esiin naisia, jotka tuntevat olevansa miehiä /sukupuolettomia tms. Herää kysymys, missä ovat samalla tavalla itsestään ajattelevat miehet (kokemukset siitä, ettei ole mies)? Onko samoin kokevia miehiä vähemmän kuin naisia? Katseeni kääntyy kulttuuriin; jälleen palataan siihen, mitä yhteiskunnassa arvostetaan.
Tämän ketjun myöhemmässä viestissä (http://keskustelu.suomi24.fi/node/9261700/flat_thread#comment-45735591) kirjoittaja pohtii samaa kuin minä nyt:
”-- naisiin kohdistuva stereotypia pohjautuu lähinnä kulttuurisiin seikkoihin kuin biologisiin. Eli voimme olla luonnostamme aggressiivisia, voimakkaita, kunnianhimoisia ja määrätietoisia - mitä kaikkea nyt mieheyteen on liitetty - olematta kuitenkaan miehiä.
Meidän on muutettava naiskuvaa saadaksemme olla keitä olemme ja kapinoidaksemme yleistä naiskuvaa vastaan.” deserton kirjoitti:
”Koen,että naisena olo on asettautumista jatkuvalle arvostelulle.”
On! Olen itse asiassa osin tarkoituksellakin täysin muuta kuin nainen, koska kun siten on, ei ole velvollisuuksia tai siten arvostelun kohde (onko hyvin meikattu, kaunis jne.). Se, etten ole nainen naisena, on myös henkilökohtainen mielenosoitukseni. Vaikka toisaalta itsesääliin on helppo taipua ja sisälläni haluaisin irti tästä.
Helpottava huomata, että on muitakin, jotka miettivät samaa. Naiset, jotka eivät ole ulkonäköönsä alkuunkaan tyytyväisiä, saattavat varmaan useinkin tuntea, etteivät ole edes naisia. Kun ulkonäkö ei riitä, ei yritä opetella ”naisten taitoja”, ja sitten, no, tuntee olevansa vielä kauempana naisesta... En ole aiemmin edes ajatellut asiaa, ja sitä, kuinka moni noin mahtaa kokea!
Kirja nimeltä Koolla on väliä heittää kaaressa roskikseen ajatukset siitä, että lihavuus olisi rumaa ja epäterveellistä tms. Kirja käsittelee lihavien (naisten) osaa: miksi lihavia saa yhä haukkua, millainen lihavan odotetaan olevan, myös seksuaalisesti. Teoksen lukeminen nosti ainakin mun itsetuntoani... Tutustu ja lue!
Ja täytyy sanoa, että ainakin mä ihastun mennen tullen myös lihaviin. Miksen.varsinkin lihavista naisista , itsekin pullea muija, eikä tosiaan ole mitenkään naisellinen olo (lakannut yrittämästä)
Ne vaatteet vain ei istu oikeen hyvin ,ja koruja en osaa käyttää kun koen ettei nekään näytä minulla oikein miltään...haluiaisn kyllä pukeutua naisellisesti...mutta ....
Pitäsisikin lukaista tuo kirja , todella tarvitsisin itsekin itsetuntoon sitä BOOSTia :D- 17
hunajainen79 kirjoitti:
varsinkin lihavista naisista , itsekin pullea muija, eikä tosiaan ole mitenkään naisellinen olo (lakannut yrittämästä)
Ne vaatteet vain ei istu oikeen hyvin ,ja koruja en osaa käyttää kun koen ettei nekään näytä minulla oikein miltään...haluiaisn kyllä pukeutua naisellisesti...mutta ....
Pitäsisikin lukaista tuo kirja , todella tarvitsisin itsekin itsetuntoon sitä BOOSTia :DEnää ei pehmeys ole naisellista, ei ainakaan ulkonäköön liitettynä, pitää olla timmi poikamainen vartalo, paitsi tietysti tissit. No, nehän saa leikkaamalla.
- lollerodo
17 kirjoitti:
Enää ei pehmeys ole naisellista, ei ainakaan ulkonäköön liitettynä, pitää olla timmi poikamainen vartalo, paitsi tietysti tissit. No, nehän saa leikkaamalla.
suurin osa miehistä pitää muodokkaista naisista. harvat tykkää halata luurankoa vaikka MEDIA antaakin naisille sellaisen kuvan. Jotkut naiset luulevat että kaikki ovat sellaisia mitä elokuvissa on, väärin. Samalla he valittavat että miehet luulevat naisten olevan samanlaisia kuin mediassa.
Tutustukaa todelliseen ihmismieleen älkääkä borattiin
- Baden Badeniin
onko sulla ollut naisen malli vai oletko" joutunut ottamaan " elämääsi mallin miehestä. Jo ennen syntymäänsä ihminen rekisteröi aivoihinsa asioita, (ääniä, tuntemuksia ym.) joita ympärillä tapahtuu. Lapsi oppii puheen, kävelemisen, syömisen ja juomisen ja kaiken tekemisen matkimalla. Lapsi vaistoaa asioita ja omii vanhempiensa käytöstapoja ja suhtautumisia toisiin ihmisiin. Millainen arvomaailma kotonasi oli tai on, arvostaako isäsi sinun äitisi naisellisuutta, kumman arvoja sinulla on, vai onko sinulla vain veljiä joita äitisi paapoo ja pitää läheisempinä, yritätkö olla kuin veljesi, että kelpaisit. Mieti mistä "miehisyys" juontaa ja keskustele asiasta kotona jos se on mahdollista. Älä yritä olla mitään muuta kuin mitä olet ja jos jokin asia häiritsee niin ota selvää mistä se johtuu, kaikkeen löytyy ratkaisu, mutta ei puhumatta. Kumpa osaisin auttaa, elämä on todella kovaa ja toisaalta on niitä todella hienoja hetkiä.
- deserton
Kun katson viritteleviä kysymyksiäsi, huomaan, että taidan olla melkoinen koulukirjaesimerkki.
Kyllä minulla äiti on, joten naisen malli on sinänsä aina ollut tarjolla tuossa noin. Äiti on kohdellut mua hyvin ja isä toisinaan kurjasti (”joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa”). Silti olen samaistunut vahvasti juuri isääni pikkulapsesta asti.
Isä ei kyllä arvosta äitiäni naisena, ja olen kuin suoraan kopioinut isältä asenteen äitiäni kohtaan. Äiti ei silti jää täysin vaille arvostusta, sillä veli arvostaa äitiäni (äiti kyllä paapoo häntä mennen tullen). En yhtään hyväksyisi samanlaista kohtelua itseäni kohtaan, joten kovin kateellinen en ole, mutta jonkinlainen kaipuu silti on, kaipaus saada hyväksyntää. Veljen ja äidin suhde on oikeastaan kyllä ihailtava jne.
Olen alkanut miettiä näitä vasta viime aikoina, enkä ole tullut ennen ajatelleeksikaan, että isäni suhtautuminen äitiin ja naisiin yleensä vaikuttaa siihen, että olen monilta osin kuin mies.
Tuskin kykenen keskustelemaan tästä kotona - ei meillä keskustella - mutta en takuulla jätä keskustelematta muualla.
Autoit sinä paljon viestilläsi, kiitoksia. Ei ole psykologian tuntemuksesi mennyt hukkaan :) Ei ahdista ollenkaan niin paljon kuin miten ahdistus oli jatkuvasti läsnä ennen tämän keskustelun tekemistä. - bbcxxv
deserton kirjoitti:
Kun katson viritteleviä kysymyksiäsi, huomaan, että taidan olla melkoinen koulukirjaesimerkki.
Kyllä minulla äiti on, joten naisen malli on sinänsä aina ollut tarjolla tuossa noin. Äiti on kohdellut mua hyvin ja isä toisinaan kurjasti (”joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa”). Silti olen samaistunut vahvasti juuri isääni pikkulapsesta asti.
Isä ei kyllä arvosta äitiäni naisena, ja olen kuin suoraan kopioinut isältä asenteen äitiäni kohtaan. Äiti ei silti jää täysin vaille arvostusta, sillä veli arvostaa äitiäni (äiti kyllä paapoo häntä mennen tullen). En yhtään hyväksyisi samanlaista kohtelua itseäni kohtaan, joten kovin kateellinen en ole, mutta jonkinlainen kaipuu silti on, kaipaus saada hyväksyntää. Veljen ja äidin suhde on oikeastaan kyllä ihailtava jne.
Olen alkanut miettiä näitä vasta viime aikoina, enkä ole tullut ennen ajatelleeksikaan, että isäni suhtautuminen äitiin ja naisiin yleensä vaikuttaa siihen, että olen monilta osin kuin mies.
Tuskin kykenen keskustelemaan tästä kotona - ei meillä keskustella - mutta en takuulla jätä keskustelematta muualla.
Autoit sinä paljon viestilläsi, kiitoksia. Ei ole psykologian tuntemuksesi mennyt hukkaan :) Ei ahdista ollenkaan niin paljon kuin miten ahdistus oli jatkuvasti läsnä ennen tämän keskustelun tekemistä."Olen alkanut miettiä näitä vasta viime aikoina, enkä ole tullut ennen ajatelleeksikaan, että isäni suhtautuminen äitiin ja naisiin yleensä vaikuttaa siihen, että olen monilta osin kuin mies."
Totta. Jos tytär ei saa isältään mitään arvostusta naiseudelleen niin luultavasti hyväksynnän saamiseksi tytär alkaa käyttäytymään miehen tavoin. Itsekin pohtinut näitä asioita aikoinani :) On hyvä että tiedostat tämän. - alfanaaras...
Mitä on naisellisuus mitä äidin pitäisi opettaa?
Prinsessasadut?
Keimailu?
Seksiasut?
Meikkaus?
Miesten mielistely?
Tyhmän esittäminen?
Takapuolen keikutus?
ym...Tämäkö on naisellisuutta ja sitäkö mies arvostaa?
Sitäkö oppia siirretään sukupolvelta toiselle?
En ole prinsessa, en käytä seksiasuja, olen virttyneissä villapaidoissa tukka sekaisin enkä esitä tyhmää.
Olen vahva ja agressiivinen nainen enkä mielistele miehiä.
On hyvä työpaikka ja vastaan itse asioistani.
Miehet eivät kestä vahvoja naisia. - kladjklsdjls
bbcxxv kirjoitti:
"Olen alkanut miettiä näitä vasta viime aikoina, enkä ole tullut ennen ajatelleeksikaan, että isäni suhtautuminen äitiin ja naisiin yleensä vaikuttaa siihen, että olen monilta osin kuin mies."
Totta. Jos tytär ei saa isältään mitään arvostusta naiseudelleen niin luultavasti hyväksynnän saamiseksi tytär alkaa käyttäytymään miehen tavoin. Itsekin pohtinut näitä asioita aikoinani :) On hyvä että tiedostat tämän.Näin on, meilläkään ei kotona erityisemmin naiseutta arvostettu, vaan jotenkin rivien välistä tuli tunne, että naiset ovat tyhmempiä ja huonompia. Perinteinen poikatyttö en ole kyllä ollut, ja tyttöjen kanssa leikin. Leikin nukeilla & barbeilla, mutta hyvin paljon myös kaikenlaisia neutraaleja leikkejä. Vaikka ulkoisesti olin ja olen ihan feminiininen, esim. mitään prinsessaleikkejä en koskaan ymmärtänyt. Siinä missä monet tytöt fantasioivat prinssistä, joka pelastaa heidät pulasta, minä pikemminkin haaveilin itse pelastavani sen "prinssin" pulasta :D
Mikähän oli pointtini tässä.... niin, kai vaan se, että tuolla kotitaustalla on kyllä merkitystä. Usein esimerkiksi bileissä olen huomannut viihtyväni miesporukassa paremmin, koska jutut ovat (usein, ei aina) kiinnostavampia ja huumoriakin on enemmän. Toisaalta kaameimpia ovat sellaiset klassiset ja stereotyyppiset pariskuntaillat, joissa miehet juttelevat keskenään autoista ja urheilusta, ja naiset juoruilevat meikeistä, sisustuksesta. Noissa tilanteissa en koe kuuluvani mihinkään. Parhaimmissa bileissä taas miehet ja naiset viettävät iltaa ihan"sekaporukoissa".
Vähän nuorempana minulla oli tarve korostaa omaa äijäluonnettani esim. juomalla miehet pöydän alle :D Jotain tarvetta sellaiseen itsetehostukseen taisi olla, hyvin todennäköisesti siksi, että arvostin mieheyttä enemmän kuin naiseutta. Saattaa olla, että arvostan edelleenkin, sillä syvälle iskostuneet uskomukset eivät muutu hetkessä.
Nainen voi mielestäni olla naisellinen ja vahva samaan aikaan, itse asiassa minun mielestäni seksikkäimpiä ja naisellisimpia naisia ovatkin juuri ne, jotka eivät yritä olla äijiä, mutta eivät myöskään uraudu sellaiseen stereotyyppiseen söpöilyavuttomuusnaiseuteen. - kladjklsdjls
kladjklsdjls kirjoitti:
Näin on, meilläkään ei kotona erityisemmin naiseutta arvostettu, vaan jotenkin rivien välistä tuli tunne, että naiset ovat tyhmempiä ja huonompia. Perinteinen poikatyttö en ole kyllä ollut, ja tyttöjen kanssa leikin. Leikin nukeilla & barbeilla, mutta hyvin paljon myös kaikenlaisia neutraaleja leikkejä. Vaikka ulkoisesti olin ja olen ihan feminiininen, esim. mitään prinsessaleikkejä en koskaan ymmärtänyt. Siinä missä monet tytöt fantasioivat prinssistä, joka pelastaa heidät pulasta, minä pikemminkin haaveilin itse pelastavani sen "prinssin" pulasta :D
Mikähän oli pointtini tässä.... niin, kai vaan se, että tuolla kotitaustalla on kyllä merkitystä. Usein esimerkiksi bileissä olen huomannut viihtyväni miesporukassa paremmin, koska jutut ovat (usein, ei aina) kiinnostavampia ja huumoriakin on enemmän. Toisaalta kaameimpia ovat sellaiset klassiset ja stereotyyppiset pariskuntaillat, joissa miehet juttelevat keskenään autoista ja urheilusta, ja naiset juoruilevat meikeistä, sisustuksesta. Noissa tilanteissa en koe kuuluvani mihinkään. Parhaimmissa bileissä taas miehet ja naiset viettävät iltaa ihan"sekaporukoissa".
Vähän nuorempana minulla oli tarve korostaa omaa äijäluonnettani esim. juomalla miehet pöydän alle :D Jotain tarvetta sellaiseen itsetehostukseen taisi olla, hyvin todennäköisesti siksi, että arvostin mieheyttä enemmän kuin naiseutta. Saattaa olla, että arvostan edelleenkin, sillä syvälle iskostuneet uskomukset eivät muutu hetkessä.
Nainen voi mielestäni olla naisellinen ja vahva samaan aikaan, itse asiassa minun mielestäni seksikkäimpiä ja naisellisimpia naisia ovatkin juuri ne, jotka eivät yritä olla äijiä, mutta eivät myöskään uraudu sellaiseen stereotyyppiseen söpöilyavuttomuusnaiseuteen.Tein ihan huvikseni tuon bbc:n sex-id -testin, ja se näytti keskimääräisesti hyvin tyypillistä naista. Testi oli ihan mielenkiintoinen.
- ei se
ole sen kummoisempaa kuin että kaikki riippuu aivoista. Naisilla yleensä on naiselliset aivot ja miehillä miehekkäät vaikkakin loppujelopuksi tarpeet, toiveet ja kyvyt on melkoisen identtiset. Silti naisten aivoihin on ikään kuin evoluutio iskostanut miesten miellyttämisen tarpeen, joka tekee naisesta helposti höynäytettävän eli hivenen tyhmemmän. Toisaalta miesten aivoihin on edelleen jäänyt jäänne tapella/sotia joka on nykypäivänä täysin turhanpäiväistä. Tässä kohtaa voi huomata kuinka ihminen on vielä irtautumassa irti eläimestä. Ihminen ei ole vielä täysin ihminen. Negatiiviset tunteet ei ole turhaan kehittyneet ihmiselle, se kielii siitä että joku asia on pielessä eli väärin ja se pitää ratkaista. Pettymyksistä ja raakuudesta tulee paska olo. No menipä taas analysoinniksi =)
Takaisin aivoihin... Minä en myöskään koe olevani aivoiltani nainen vaan sekamuoto. Inhoan suorastaan naisten hömpänpömppää turhanpäiväisistä asioista ja kuppikuntia joissa juorutaan pelkkää paskaa ja lässytetään vauvoista. Olen hyvin looginen ja ymmärrän esineitä yhtä hyvin kuin ihmisiä. En ole kuitenkaan kiinnostunut äijien jutuista, kuten autoista, remppaamisesta ja rahan tienaamisesta ym.sta tylsästä. Joskus tykkään tälläytyä ja rakastan koruja, mutta vain lopputuloksen luovuuden kannalta enkä sen, että miellyttäisin miehiä. En voi sietää korkokenkiä, sillä on tyhmää kärsiä kipuja miesten tähden... arkisin kuljen ilman meikkiä ja mukavan tuntuisissa vaatteissa, ulkonäöstä viis. Olen ihan hetero vaikka toisaalta en poissulje mahdollisuutta ihastua todella älykkääseen ja miehiseen naiseen. Todella koen olevani puoliksi molempia, vaikka uskon että kaikissa on molempia jonkun verran. Turhat roolimallit saisi heittää jo roskakoriin tällä vuosituhannella.- 19
Miesten miellyttämistarve..
Se on miesten keksintö.
Sellaista ei ole biologisesti olemassakaan.
Katsoppa vaan muuta eläinkuntaa.
Kumpi sukupuoli on se koreampi ja yrittää miellyttää naaraita.
Nainen on melko vaatimattoman näköinen ilman meikkiä ja nykymaailman rimpuloita joita vaatteiksikin sanotaan..Vrt. luolanaiseen. - deserton
19 kirjoitti:
Miesten miellyttämistarve..
Se on miesten keksintö.
Sellaista ei ole biologisesti olemassakaan.
Katsoppa vaan muuta eläinkuntaa.
Kumpi sukupuoli on se koreampi ja yrittää miellyttää naaraita.
Nainen on melko vaatimattoman näköinen ilman meikkiä ja nykymaailman rimpuloita joita vaatteiksikin sanotaan..Vrt. luolanaiseen."Katsoppa vaan muuta eläinkuntaa.
Kumpi sukupuoli on se koreampi ja yrittää miellyttää naaraita."
Eläinkunnassa se on useimmiten kyllä uros, joka yrittää vikitellä naarasta ja taistelee naaraista. Mutta hyvin voi olla toisin päin, että naaras on koreampi. Kuten ihmisillä. Ja miksi ihmisillä sitten näin päin, en tiedä. Mutta en ihmettele, että osa naisista - kuten minä - ahdistuu hyvin paljon tästä.
Toisaalta naisruumiin ihanteet ovat vaihdelleet kautta aikojen. Nyt 1990-l. lopulla ja 2000-l. ihanne on ollut tiukempi kuin koskaan (vartalo tiukka, meikkiä, kunnolla huoliteltu), joten ehkä tuuli kääntyy ja naisilta aletaan vaatia vähemmän. Ja media kenties kääntää tuulta yhä enemmän niin, että miesvartaloihanne, joka on tiukentunut silmin nähden, tiukkenee. - 19.
deserton kirjoitti:
"Katsoppa vaan muuta eläinkuntaa.
Kumpi sukupuoli on se koreampi ja yrittää miellyttää naaraita."
Eläinkunnassa se on useimmiten kyllä uros, joka yrittää vikitellä naarasta ja taistelee naaraista. Mutta hyvin voi olla toisin päin, että naaras on koreampi. Kuten ihmisillä. Ja miksi ihmisillä sitten näin päin, en tiedä. Mutta en ihmettele, että osa naisista - kuten minä - ahdistuu hyvin paljon tästä.
Toisaalta naisruumiin ihanteet ovat vaihdelleet kautta aikojen. Nyt 1990-l. lopulla ja 2000-l. ihanne on ollut tiukempi kuin koskaan (vartalo tiukka, meikkiä, kunnolla huoliteltu), joten ehkä tuuli kääntyy ja naisilta aletaan vaatia vähemmän. Ja media kenties kääntää tuulta yhä enemmän niin, että miesvartaloihanne, joka on tiukentunut silmin nähden, tiukkenee.lihaksineen ja partoineen.
Kuin leijona uros..
Meikkiteollisuus ja seksivaate rimpulat yrittävät kääntää asioita nurin niskoin.
Miehet ovat naisten perään vaikka nämä kulkisivat säkeissä ja päinvastoin.
- jotain siltä väliltä
En mäkään oikeen osaa olla nainen. Naiseks synnyin enkä mä oo mitään sukupuolta ajatellu vaihtaa. Lesbo en ole, miehet mua kiinnostaa ja haaveilen vielä joskus meneväni naimisiin sellasen kanssa. Tosin se jää haaveeks. Ensinnäkään mä en näytä niin naiselliselta. Pienet rinnat ja vahva, tumma karvotus. Rumakin olen. Tiedetään, meikki ja karvojen ajelu saa ihmeitä aikaseks, mutta kun on meikit naamassa tai jotain niin en tunne itteäni ittekseni enää. Tunnen että mä vaan yritän esittää jotain. Sama homma vaatteissa. Ei mua miestenvaatteissa sentäs nää, mutta en mä mitään minihametta tai tiukkaa toppiakaan käytä. Farkut ja huppari, kesällä caprit ja t-paita. Vihaan juhlia joissa pitää olla mekko. Ajatusmaailmakaan ei ole naisellinen. En ajattele meikkejä, vaatteita ja baari-iltoja miehiä vikittelemässä. Ei, mä ajattelen pelejä, autoja ja musiikkia. Ja aattelen myös sitä millai mä haluaisin oikeesti olla. Harrastuksia mulla oli ennen. Ne oli just jotain nyrkkeilyä ja jalkapalloa, ei mitään balettia tai semmosia. Esim. just nyrkkeily ja hapkido jäi sen takia että oisin ollu ainoo tyttö siellä.
Joo, tosiaan, en mä kuitenkaan mikään lesbo ole. Enkä edes bi. Ikinä en oo ajatellu olevani naisen kanssa ja tosiaan, haaveilen että joskus löytyis se unelmien mies ja sen kanssa perustaisin perheen. Mutta se ei poista sitä faktaa että mä en tunne olevani nainen. En mä tunne olevani mieskään. Mä oon jotain siltä väliltä.- 32
Tämä ilmiö johtuu siitä, että kun naiset eivät enää ole miehistä taloudellisesti riippuvaisia, niin sitä vähemmän on tarvetta tietyssä naisroolissa pysymiseen. Miesten miellyttämiseen tähtäävästä ulkonäkökeskeisyydestä ja passiivisesta alistumisesta tai keimailusta ei ole enää näkyvää hyötyä, paitsi julkisuudessa. Sitten kun kuitenkin maskuulinisuutta arvostetaan enemmän kuin feminiinisyyttä, niin ei ole ihme että moni tyttö/nainen valitsee mielummin ensin mainitun. On siis hienompaa olla "äijä" kuin "neiti".
Olisdin itse voinut tuon kirjoittaa sanasta sanaan !
Oma tilanne just samanlainen karvoine kaikkineen, mutta yritetään vaan hyväksyä itsenne sellaisina kuin luoja loi, ehkä muut tekee joskus sen saman ^^- 27
hunajainen79 kirjoitti:
Olisdin itse voinut tuon kirjoittaa sanasta sanaan !
Oma tilanne just samanlainen karvoine kaikkineen, mutta yritetään vaan hyväksyä itsenne sellaisina kuin luoja loi, ehkä muut tekee joskus sen saman ^^Muutaman kirjaimen korjaus: Ei luoja, vaan luonto.
- Tullilukko
Moi! Minulla on täysin sama ongelma, usein kun lähden ajattelemaan jotain tiettyjä asioitakin, joudun oikein muistuttamaan itseäni että minä olen NAINEN. En pukeudu kovin naisellisesti itsekkään, erittäin urheilullisesti kylläkin. Ihmiset sanovat minun ruumiinkuvaani erittäin miehekkääksi, myös lihaksikkaaksi ja leveäharteiseksi. Ajoittain myös kävelen kuin mies. Tämä kaikki ahdistaa, koska en tunne omaa naisellisuuttani, seurustelusta ei ole tullut ikinä mitään vaikka sitä on moneen otteeseen kokeiltu eri miesten kanssa, koska en tunne omaa rooliani tyttöystävänä tai edes suhteessa. Monet mielenkiinnon-kohteeni ovat useimmiten miesmäisiä, tietokonepelit, kuntosali, jne. Monet sanovat minua kauniiksi, mikä on auttanut hitusen sisäistämään omaa naisellisuutta. Mutta kuitenkin; ä-r-s-y-t-t-ä-v-ä-ä! Ja jos joku ajattelee sanoa että pukeudu naisellisemmin, ei siitä mitään tule, tunnen itseni idiootiksi ja alkaa ahdistaa, huah.
- 8
Jos meikkaan, niin tuntuu kuin vetäisin pellenaamarin päähän
Hameessa tunnen itseni idiootiksi.
Peitän kaikki naiselliset muodot väljiin vaatteisiin koska en välitä miesten kuolaamisesta.
Kuolatkoot pornonsa parissa ja mainonnan luoman naiskuvan kanssa.
- fityfity
Koetan vastata mahdollisimman hyvin. Tunnen ongelman, koska olen mies jolla on esim: bbc:n mukaan (hae googlella "bbc sex identity test"). Siinä testissä selviää kuinka paljon aivoissa on femiinejä ja maskullisia piirteitä. Sinun pitää selvittää itsellesi kuka tai mikä olet. Tarkoitan, että mietit rauhassa ja selvität itsellesi omat tunteesi.
Mitään salamaratkaisua tilanteeseen ei ole. Tiedän sen itse koska ulkoisesti miehisenä miehenä en ole juurikaan koskaan kiinnostunut "äijä" jutuista, joista sinä vastaavasti kiinnostut.
Yhteiskunta on avartunut mutta saat varautua kysymyksiin jos teet jotain radikaalia.
No toivottavasti tästä oli jotain apua. - pervopervertti
... tytöt. Niitä on joka helvetin ikäryhmässä, ilmiselvästi suurin osa porukasta.
Sikäli jännä että kovin moni äijä ei muista leikkineensä tyttöjen kanssa. Mitä se taas kertoo teistä naisista :)- Että näin!
Ja itsetunto vielä huonompi myöntämään kyseisen asian. Sitäpaitsi, vähemistönä siellä poikaporukassa pyörinyttä tyttöä on varmaan vaikeampi muistaakaan. Enimäkseen olet poikia nähnytkin.
Terveisin tyttö, joka on ainoana naisena työpaikallaan 20 äijän seassa. - 38...
Mitä se kertoo miehistä..
Mitä se kertoo koko yhteiskunnan arvoista.. - 26
Mutta sehän on ihan homoa, jos sanoo leikkineensä tyttön kanssa. Ei tuo siis sano mitään naisista, vaan teistä ÄIJISTÄ .
Naisten kanssa seurustelu se vasta ihan homojen hommaa onkin.
- The_Evil_Of_Silence
Kyllä jotkut naiset osaavat olla poikamaisia, eikä se tarkoita että he olisivat lesboja tai bi. Heteronaiset voivat esim. tykätä nyrkkeilyistä, jalkapalloilut yms.
Kuulostaa kuin puhuisit minun suullani. Aika huvittava lukea tekstiä joka voisi olla minun elämästäni.
"Olen kuullut joka puolelta pienestä pitäen, että olen henkisesti vahva, rohkea, riskinottaja, aggressiivinen jne - kaikenlaista, mitä miehisyyteen stereotyyppisesti kuuluu. Tunnenkin olevani sitä kaikkea aivan luonnostani. Seksuaalisesti olen ja kiinnostunut sekä miehistä että naisista."
Sama täällä, kuten tuossa kerroit. Olen kaikkea tuota. Mutta tein uravalintani aivan totaalisen väärin. Olen ollut hoitoalalla, ja kärsinyt hiljaa koko ajan naisvaltaisessa työpaikassa. En yksinkertaisesti sovellu työpaikkaan, jossa on paljon naisia työkaverina.
"Ulkonäöstä huolehtiminen ei pahemmin innosta, mutta joskus kokeilen vaikka pukeutua hyvin ja naisellisesti. Silloin yleensä ahdistun lopulta siitä, että ”tämä ei tunnu hyvältä, en ole tämä tyyppi näissä vaatteissa”."
Minulle juhla tilaisuudet ovat aivan kauheita. En pidä mekkoihin tai hameisiin pukeutumisesta. ja tunnen oloni hölmöksi ja kömpelöksi koko juhlien ajan. Pukeudun mieluiten rennosti farkkuihin ja huppariin.
Olisi kiva tutustua noin samanhenkiseen ihmiseen. Pistätkö viestiä jos kiinnostaa tutustua deserton...- xxym
Tällaisiakin faaseja muistan kahlailleeni nuoruuden rämeiköissä. Naisellistuin perinpohjin vasta saatuani lapsia, monta. Lopulta olen tullut siihen lopputulemaan, että saatan olla lievä As-henkilö (Aspergerin syndrooma).
Ei se kanailu ja keimailu ole ikinä ottanut onnistuakseen, mutta kun luopuu yrittämästä mahdottomia ja löytää edes ne kourallisen ihmisiä, jotka ymmärtävät, ja hyväksyvät, elämä voi lopulta olla hyvinkin kivaa ja nautittavaa.
Antaa kaikkien kukkien kasvaa, ja kukoistaa, myös työelämässä löytyy tehtäviä, joissa asiallinen neutrius on valttia naisellisuuteen verrattuna. - on nyt.
xxym kirjoitti:
Tällaisiakin faaseja muistan kahlailleeni nuoruuden rämeiköissä. Naisellistuin perinpohjin vasta saatuani lapsia, monta. Lopulta olen tullut siihen lopputulemaan, että saatan olla lievä As-henkilö (Aspergerin syndrooma).
Ei se kanailu ja keimailu ole ikinä ottanut onnistuakseen, mutta kun luopuu yrittämästä mahdottomia ja löytää edes ne kourallisen ihmisiä, jotka ymmärtävät, ja hyväksyvät, elämä voi lopulta olla hyvinkin kivaa ja nautittavaa.
Antaa kaikkien kukkien kasvaa, ja kukoistaa, myös työelämässä löytyy tehtäviä, joissa asiallinen neutrius on valttia naisellisuuteen verrattuna.Selkeä tapaus kypsymättömyydestä. Et ole enään lapsi,mutta et vielä henkisesti aikuinenkaan. Se ei tee sinusta vielä"miestä"jos et huolehdi ulkonäöstäsi,koska eninosa aikuisista miehistä huolehtii enemmän tai vähemmän ulkonäöstään,poikkeuksena mielenterveyshäiriöistä kärsivät. Ja hyvin monet naiset pukeutuvat farkkuihin tai pitkiin housuihin. Ja mikä sinua estäisi olemasta miesmäinen nainen,tosin silloin erittäin harva mies sinusta viitsisi kiinnostua.
- käkaäg
kokenut.
Olen kokenut jokseenkin samaa ja olen tullut siihen tulokseen, että naisiin kohdistuva stereotypia pohjautuu lähinnä kulttuurisiin seikkoihin kuin biologisiin.
Eli voimme olla luonnostamme aggressiivisia, voimakkaita, kunnianhimoisia ja määrätietoisia - mitä kaikkea nyt mieheyteen on liitetty - olematta kuitenkaan miehiä.
Meidän on muutettava naiskuvaa saadaksemme olla keitä olemme ja kapinoidaksemme yleistä naiskuvaa vastaan.- BeSexy
Mitä vikaa on naisellisuudessa? Sehän on samanlainen sukupuolen ominaisuus kuin miehisyys miehellä. Eiköhän tässä ole pohjimmainen syy pariutuminen ja jälkeläiset kuten muillakin fyysisillä eliöillä. Keskimäärin sinunlaisesi naiset eivät lisäänny yhtä tehokkaasti kuin naiset jotka käyttäytyvät kuin naiset naisellisuutta myöten. Turhaan sinä lähdet feministiaktivistiksi vaan keskittyisit siihen mitä olet ja annat muiden olla niin kuin muut tahtovat. Jos oikeasti haluat olla androgyyni otus niin miksi se sinulta on pois jos muut naiset näyttävät naisilta? Ihme logiikkaa. Semmoista kulttuuria ei olekaan jossa naiseus niinkuin se on pohjautuisi ain kulttuuriin. Taustalla on aina biologiset tekijät! Eihän se muuten ole edes mahdollista, sillä kuvitteleppas kulttuuri jossa naiset eivät paneta miehiä? Sehän on paradoksi. Jospa vaan hyväksyisit että olet nainen ja ole ylpeä siitä. Pistä kireät seksikkää pöksyt tai hame päälle ja sotamaalia naamaa ja ole hieman "avuton", flirttaileva ja avoimempi. Hyväksy biologinen roolisi sillä se ei muutu koskaan niin kauan kuin miehiä ja naisia on olemassa. Yhteiskunta jossa voidaan keskimäärin yltäkylläisesti, vinoutumat kuten feminismi ja sukupuolettomuus ovat mahdollisia, mutteivat lopullisia. Mikään valta ei kestä lopullisesti kuten historia osoittaa. Ainoa mikä jää, on mies ja nainen niin kauan kuin ihmisuku on olemassa. Period.
- genderblender..
"Transgender
Olen kumpaakin
Tai sitten en kumpaakaan
Olen jotain siltä väliltä
Tai sitten sillä ei ole niin väliä
Transgender elää mieheyden ja naiseuden rajalla, välillä tai ulkopuolella.
Hän saattaa samastua enemmän toiseen kuin biologiseen syntymäsukupuoleensa. Hän saattaa kokea olevansa ihmisenä sukupuoleton, sukupuoleltaan määrittelemätön tai omanlaisensa yhdistelmä miehisenä ja naisellisena pidettyä ruumiillisuutta, tyyliä ja persoonan piirteitä. Transgenderin subjektiviteettiin kuuluu toisinaan myös kokemus sukupuolen liikkuvuudesta elämänkulun aikana."
Sivulta http://www.transtukipiste.fi/
sieltä voit lukea myös aiheesta lisää - sellastasellasta
kysymys kuuluu, miksi et ole vain oma itsesi? miksi et ota ajatuksistasi pois noita tyypillisiä stereotyyppisiä "on oltava mies tai nainen. mies on tällänen ja nainen tälläinen."
et ole kovinkaan epänormaali ajatuksiesi kanssa. Ole oma itsesi, niinkuin kaikki muutkin ovat. Älä aseta itseäsi mihinkään muottiin, että koska olet nainen, sinun pitää olla tietynlainen.
Minä pukeudun välillä mekkoon, välillä taas laitan jakkupuvun päälle ja puristelen muiden naisten peppuja röyhkeästi ja käyttäydyn kuulemma muutenkin kuin 'äijä'. Mutta mä en välitä, menen oman mielihalujeni mukaan enkä välitä siitä, mitä muut haluavat tai olettavat minun olevan, vaikka olenkin ehkä syntynyt naiseksi.
En tosin koe olevani mikään transu. Jos voisin tuosta vain syntyä mieheksi, niin tekisin, mutta en haluaisi ruveta muuttamaan sukupuoltani, puhumatta että yrittäisin jotenkin muuten näyttää mieheltä.
monesti media saa vain naiset kuvittelemaan että naisen kuuluu olla mekkoja käyttävä, vähän tyhmä, ylidramaattinen materialisti, mutta ei asia ole niin. Avaa silmäsi ja unohda se miksi media sut yrittää määritellä. - Laskeutuneetkivekset
Olet hermafrodiitti.
- 3 lasta ja äiti
Riittää kun poimit parhaat rusinat molemmista pullista. Niin minä tein. Miehinen ammattiura. Lapset, vaan ei miestä. Omaisuus kohdillaan näin keski-iässä. Naiselta tämä käy. Seksiä on saatavissa, koko lehmää ei tarvitse ostaa=miestä. Itse saa määrätä oman elämän polut, ikä tarvitse työnsä hedelmiä jakaa avioeroissa. Suosittelen lämpimästi.
- Kiitos tästä
Kiitos tästä.
Itselläni samanlaisia tuntemuksia sillä erotuksella ettei naiset kiinnosta.
Koen ahdistusta mainoksissa ja mediassa annetusta naiskuvasta sillä en itse koe kuuluvani siihen muottiin.
En myöskään meikkaa enkä pukeudu naisellisesti samasta syystä..
Kerran mieheni mieliksi pukeuduin seksivaatteisiin ja mihin lie niin lopputuloksena tunsin pahaa oloa ja oksensin. Kaiken kukkuraksi tuli halpa olo.
Muilta osin kirjoituksesi on kuin olisin sen itse kirjoittanut. Sinä vaan osasit sen paremmin ilmaista.
En ole koskaan leikkinyt nukeilla, tai no, ainoastaan leikannut niiltä hiukset ja katsonut mitä niiden sisällä on ja siitähän äitini riemastui. Leikit oli poikamaisia, kiipeilin puissa, kaahailin pyörällä ja illalla olin yltä päältä kurassa.
Mietin juuri tässä eräänä iltana tuota "naiskuvaa"..Siis onko naiset todellakin sellaisia mitä media ja mainonta antaa ymmärtää vai onko se vaan miesten luoma kuva?
Tehdään sitä mitä mies haluaa nähdä.
En siis minäkään tiedä millainen nainen todellisuudessa on ja olisi kiva tietää.
Tehdäänkö naisista seksiobjekteja ja sellainenko minunkin pitäisi olla?
No, taas oksettaa..- SexyBitchisGoodBitch
Mutta kun se on biologiaa..Ei ihmiset lisäänny jos naiset eivät ole houkuttelevia miesten mielestä. Sinä olet se poikkeus josta miehet eivät juurikaan kiinnostu niin kauan kun on naisia jotka ovat houkuttelevampia kuin sinä..olettain että olet joku androgyyni sukupuoleton otus. Keskimäärin kuitenkin sukupuolen erot ovat juuri se asia mikä saa ihmiskunnan kasvamaan. Ihan puhdasta biologiaa. Ainahan näitä on jotka ovat vähän erilaisia, niin miehissä, kuin naisissakin. Sinunkin kannattaisi mennä vaikka terapiaan ja miettiä miksi haluat "poistaa" sukupuolen omalla kohdallasi. Uskalla olla nainen kyllä se siitä lähtee. Median tuomalla naiskuvalla ei ole tekemistä luonnollisuuden kanssa, mutta ajatus on kuitenkin taustalla sama. Houkuttelevuus..sitä ihannoidaan mihin vietit ohjaavat. Feminismi on sairas aate..he eivät vain voi hyväksyä että on sukupuolia. Keskimäärin kuitenkin miehet haluavat olla miehiä ja haluavat naisia ja toistepäin. Jä tämä on luonnollisin mahdollinen nisäkkään funktio. Aina on poikkeuksia ja tulee olemaan, mutta näiden poikkeusten ei pidä tuputtaa omaa ääriarvo-olemustaan muille vaan olisivat tyytyväisiä itseensä ja osaansa sekä siihen mitä ovat.
- ....................
SexyBitchisGoodBitch kirjoitti:
Mutta kun se on biologiaa..Ei ihmiset lisäänny jos naiset eivät ole houkuttelevia miesten mielestä. Sinä olet se poikkeus josta miehet eivät juurikaan kiinnostu niin kauan kun on naisia jotka ovat houkuttelevampia kuin sinä..olettain että olet joku androgyyni sukupuoleton otus. Keskimäärin kuitenkin sukupuolen erot ovat juuri se asia mikä saa ihmiskunnan kasvamaan. Ihan puhdasta biologiaa. Ainahan näitä on jotka ovat vähän erilaisia, niin miehissä, kuin naisissakin. Sinunkin kannattaisi mennä vaikka terapiaan ja miettiä miksi haluat "poistaa" sukupuolen omalla kohdallasi. Uskalla olla nainen kyllä se siitä lähtee. Median tuomalla naiskuvalla ei ole tekemistä luonnollisuuden kanssa, mutta ajatus on kuitenkin taustalla sama. Houkuttelevuus..sitä ihannoidaan mihin vietit ohjaavat. Feminismi on sairas aate..he eivät vain voi hyväksyä että on sukupuolia. Keskimäärin kuitenkin miehet haluavat olla miehiä ja haluavat naisia ja toistepäin. Jä tämä on luonnollisin mahdollinen nisäkkään funktio. Aina on poikkeuksia ja tulee olemaan, mutta näiden poikkeusten ei pidä tuputtaa omaa ääriarvo-olemustaan muille vaan olisivat tyytyväisiä itseensä ja osaansa sekä siihen mitä ovat.
Musta naisellisuutta on sellainen hoivaavuus ja suojelevuus. Sehän on sitä paitsi ihmisyyttä puhtaimmillaan, joten sellaisia piirteitä ei kannata juosta karkuun. En mäkään keimaile naama läikikkäänä korsettiasussa, hyi!
- 12
SexyBitchisGoodBitch kirjoitti:
Mutta kun se on biologiaa..Ei ihmiset lisäänny jos naiset eivät ole houkuttelevia miesten mielestä. Sinä olet se poikkeus josta miehet eivät juurikaan kiinnostu niin kauan kun on naisia jotka ovat houkuttelevampia kuin sinä..olettain että olet joku androgyyni sukupuoleton otus. Keskimäärin kuitenkin sukupuolen erot ovat juuri se asia mikä saa ihmiskunnan kasvamaan. Ihan puhdasta biologiaa. Ainahan näitä on jotka ovat vähän erilaisia, niin miehissä, kuin naisissakin. Sinunkin kannattaisi mennä vaikka terapiaan ja miettiä miksi haluat "poistaa" sukupuolen omalla kohdallasi. Uskalla olla nainen kyllä se siitä lähtee. Median tuomalla naiskuvalla ei ole tekemistä luonnollisuuden kanssa, mutta ajatus on kuitenkin taustalla sama. Houkuttelevuus..sitä ihannoidaan mihin vietit ohjaavat. Feminismi on sairas aate..he eivät vain voi hyväksyä että on sukupuolia. Keskimäärin kuitenkin miehet haluavat olla miehiä ja haluavat naisia ja toistepäin. Jä tämä on luonnollisin mahdollinen nisäkkään funktio. Aina on poikkeuksia ja tulee olemaan, mutta näiden poikkeusten ei pidä tuputtaa omaa ääriarvo-olemustaan muille vaan olisivat tyytyväisiä itseensä ja osaansa sekä siihen mitä ovat.
Kyllä ne eläinmaailmassakin urokset parittelevat naaraiden kanssa, vaikka naaraat eivät tällääkään itseään ja vedä roolia. Itseasiassa ne ovat urokset, jotka keimailevat naaraille ja koreilevat ulkonäöllään. Ihmiskunta on tuosta luonnoton poikkeus.
- 6
.................... kirjoitti:
Musta naisellisuutta on sellainen hoivaavuus ja suojelevuus. Sehän on sitä paitsi ihmisyyttä puhtaimmillaan, joten sellaisia piirteitä ei kannata juosta karkuun. En mäkään keimaile naama läikikkäänä korsettiasussa, hyi!
Empatia, hoiva, suojelu, rakkaus, rauha..harvemmin noita ominaisuuksia tuodaan esille mediassa, sen sijaan hiuspidennykset, tekokynnet, tekorusketus, tekotissit, värjätty tukka, värjätty naama, karvojen poistaminen.. tuo on naisellista, mukamas ja miehet vielä juoksuu tuollaisten tekonaisten perässä, kun pitäähän naisten olla niin erilaisia kuin miesten.
Hyvä katsaus siihen mitä naisille ja miehille tuputetaan sukupuoleen kuuluvana löytyy, kun katsoo mitä tarjontaa naiskanava Liv ja mitä mieskanava Jim tarjoaa. Naisille lapsia, ulkonäköä, kotia ja suhteita. Miehille, rikoksia, matkailua ja historiaa. - yksyhteen
12 kirjoitti:
Kyllä ne eläinmaailmassakin urokset parittelevat naaraiden kanssa, vaikka naaraat eivät tällääkään itseään ja vedä roolia. Itseasiassa ne ovat urokset, jotka keimailevat naaraille ja koreilevat ulkonäöllään. Ihmiskunta on tuosta luonnoton poikkeus.
Kaikissa lajeissa on omat ominaisuutensa...tuolla perusteella kaikki ovat jollain tavalla luonnottomia. Mutta se pätee suurimman osan lajeista kohdalla että urokset kilpailevat siitä kuka pääsee pukille sen parhaimman naaraan kanssa joko tappelemalla tai pröystäilyllä. Esim. linnuilla se parhaus ei ilmene naaraiden koreiluna..mutta jotenkin muuten. Nisäkkäät ovat taas eri asia. Siellä pääsääntöisesti tapellaan suosiosta. Se nyt vaan kuuluu ihmislajin ominaisuuksiin että naaras näyttää hyvältä ja mitä paremmalta, sitä enemmän uroksia kilpailee siitä.
- 28
yksyhteen kirjoitti:
Kaikissa lajeissa on omat ominaisuutensa...tuolla perusteella kaikki ovat jollain tavalla luonnottomia. Mutta se pätee suurimman osan lajeista kohdalla että urokset kilpailevat siitä kuka pääsee pukille sen parhaimman naaraan kanssa joko tappelemalla tai pröystäilyllä. Esim. linnuilla se parhaus ei ilmene naaraiden koreiluna..mutta jotenkin muuten. Nisäkkäät ovat taas eri asia. Siellä pääsääntöisesti tapellaan suosiosta. Se nyt vaan kuuluu ihmislajin ominaisuuksiin että naaras näyttää hyvältä ja mitä paremmalta, sitä enemmän uroksia kilpailee siitä.
"Se nyt vaan kuuluu ihmislajin ominaisuuksiin että naaras näyttää hyvältä ja mitä paremmalta, sitä enemmän uroksia kilpailee siitä.
Annat ymmärtää että kyse olisi jostain biologisesta ominaisuudesta, kulttuurisen sijaan. Mitä väliä sillä on kiunka ruma nainen on, kun miehen voi jakaa? Näinhän nisäkäsnaaraat useimmiten tekevät. Naisen kauneus on noussut miehille statussymboliksi; miehet haluavat kauniin naisen juuri tästä syystä, on asiaa tutkittu. Naisen kauneus on miehille siis vähän samanlainen asia kuin mitä urheiluauton omistaminen on.
Nythän tietyt miehet onkin helisemässä, kun naisilla on muitakin vaihtoehtoja kuin miehen palveleminen ja miehen lasten synnyttäminen ja hoivaaminen. Sen takiahan nuo vaihtoehdot, kuten työssä käyminen, mahdollisuus opiskeluun ja ylipäätään itsenäiseen elämään otettiin naisilta aikoinaan pois, että nainen olisi miehestä riippuvainen. - 21,
yksyhteen kirjoitti:
Kaikissa lajeissa on omat ominaisuutensa...tuolla perusteella kaikki ovat jollain tavalla luonnottomia. Mutta se pätee suurimman osan lajeista kohdalla että urokset kilpailevat siitä kuka pääsee pukille sen parhaimman naaraan kanssa joko tappelemalla tai pröystäilyllä. Esim. linnuilla se parhaus ei ilmene naaraiden koreiluna..mutta jotenkin muuten. Nisäkkäät ovat taas eri asia. Siellä pääsääntöisesti tapellaan suosiosta. Se nyt vaan kuuluu ihmislajin ominaisuuksiin että naaras näyttää hyvältä ja mitä paremmalta, sitä enemmän uroksia kilpailee siitä.
Nainen tarvitsee meikit ja seksirimpulat näyttääkseen korealta.
Mies on sitä luonnostaan.
- unohda ne
Sulla tuntuu olevan aika "oudot" käsitykset siitä millainen on nainen ja millainen on mies. Siis nainen ei ole henkisesti vahva ja rohkea? Mä koen kyllä olevani noita, ja olen silti ihan nainen. Olen aina tullut toimeen paremmin miesten kanssa enkä koe että se jotenkin vähentäisi mun naiseuttani. En minä tiedä koskaan mitä ja miten kukaan toinen ajattelee, eihän sellaista voikaan tietää! Ei se sukupuolesta johdu vaan siitä että kukaan ei ole ajatustenlukija. Ei naisellisuus tai naiseus tule pukeutumisesta tai seksuaalisuudesta, eikä mistään ulkopuolelta. Se tulee sun sisältä. Opettele se ja unohda noi ulkopuoliset asiat, ole juuri sellainen nainen kuin olet!
- YGHH<w
Itse olen jo keski-ikäinen. Olen aina kyllä meikannut, ollut kiinnostunut ulkonäöstäni jne. mutta lähinnä se on kai yleistä turhamaisuutta. Olen myös umpihetero. En ole edes itse tiedostanut aiemmin sitä miten "miesmäisesti" ajattelen, ennen kuin nyt. Muut ihmiset sen ovat kyllä huomanneet ja siitä on minulle usein sanottu. Jotenkin se oma ajattelutapa on vain itselle niin selvä, ja on ollut vaikea tajuta miksi tulen niin huonosti naisten kanssa toimeen ja miksi mieluummin hakeudun miesten seuraan. Toisaalta, koska en ole susiruma enkä kovin miesmäinen (en kyllä naisellinenkaan, mutta kroppaa annettiin ihan pyytämättä) niin miehetkin tuntuu vierovan. Että aika yksin tässä on pitänyt oppia pärjäämään. Parisuhteita on takana monta, mutta vituikshan nekin aina menee, koska tasa-arvoahan niissä ei ole. Jos et siihen naisen muottiin mene, sinne runnotaan väkisin, halusit tai et. Mulla menee kunnioitus mieheen joka kerta, halveksin miestä joka ei kykene parisuhteessa aitoon kaveruuteen ja tasa-arvoon. Petyn kun tajuan että mies ei itse asiassa ole halunnut minua, vaan ihan minkä vaan naisen. Ja luulen että miehet turhautuu siihen että en kertakaikkiaan vaan voi olla niinkuin naisten kuuluu. Mutta kun ei itseään voi loputtomasti muuttaa, siitä sairastuu.
Niin asiaan, tein joskus testin aivojen sukupuolesta, ja olen ihan tasan tarkkaan nollassa. Eli siis aivoni eivät ole kumpaakaan sukupuolta. Se selitti itselle paljon. Mutta sen sijaan että tajuaisin molempia sukupuolia, en tajua kumpaakaan. Mutta kyllä enemmän tunnen yhteenkuuluvuutta miesten kuin naisten kanssa. - ..,.
Ei tuo ole mikään ihme. Naisrooli kun on niin teennäinen ja ulkonäkökeskeinen. Nuorempana pyrin kyllä täyttämään ne odotukset, mutta vanhempana, kuten moni muukin nainen tekee, heittää pyyhkeen kehään ja antaa olla. Mitä järkeä on koko touhussa että pyritään tunkemaan miljoonittain ihmisiä samaan muottiin?
Se, että poikatyttöys on hyväksytympi vaihtoehto kuin pojan olla tyttöpoika johtuu siitä että sukupuolilla on erilainen status. Samasta syystä johtuu se, että on huvittavaa kun mies pistää hameen päällensä, mutta ei ole hassua jos nainen laittaa kravaatin kaulaansa. - Rinnalla
Ikävää, että olosi on ahdistunut. Tuli mieleen joitain asioita, jotka ehkä voisivat olla pohtimisen arvoisia. Tunnen itseni lisäkai monia naisia, jotka ovat seksuaalisen hyväksikäytön uhreja ja kokevat samoin kuin sinä.
Monesti jos isä on hallitseva, dominoiva tai pahimmassa tapauksessa käyttää tytärtään hyväksi, voi tytär omaksua pojan/miehen identiteetin ja haluaa osoittaa olevansa vahva. Passiiviset, puolustuskyvyttämät tai muuten äidit, jotka eivät kanna tyttärensä itsetunnon kehittymisestä vastuuta, tekevät hallaa tyttärensä naisellisen identiteetin muodostumiselle. Terapiaa suosittelisin, vaikka et olisikaan kokenut tällaista tai muistaisi että sinua oltaisiin kohdeltu kaltoin tavalla tai toisella. Voimia!!- 32
Siis jälleen ihmettelen... Onko se nyt sitten merkki seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jos ei pukeudu kuin hu*ra miehiä miellyttääkseen? Itse asiassa asian on todettu olevan täysin päinvastoin. Prostituoiduista hyvín suuri osa on hyväksikäytettyjä. Naiset, jotka epätoivoisesti etsivät seksin ja miellyttämisen kautta hyväksyntää miehiltä, ovat useammin olleet hyväksikäytettyjä kuin ne, jotka ovat kasvaneet vahvoiksi, omiksi persoonikseen, ilman että sen kummemmin näyttelevät mitään (naista) tai etsivät elämänsä ainoaa sisältöä vastakkaisen sukupuolen huomiosta. Sinäkin puhut naisellisesta identiteetistä. Mikä se on? Itse en koe olevani "naisellinen" tai mitenkään erityisesti nainen, vaan olen minä. Molemmat vanhempani olivat terveitä ja kasvattivat lapsensa kuten ihmisen pitää. No, ehkä juuri siksi en roiku epätoivoisesti jossain kuvitteellisissa rooleissa.
- *blackswan*
Luin koko pitkän kirjoitusketjun läpi ja välillä on kirjoitettu sellaista paskaa että huh huh!
Olen nainen, enkä ole kiinnostunut siitä mistä naiset "yleensä" (esim. shoppailu). Minua kiinnostavat niin joukkue- kuin videopelit, autot, remontointi, eli ns. "miehiset" asiat. Olen vuosien varrella kokenut jonkinlaista "syrjintää" nimenomaan naisilta. Miesten kanssa on helppoa ja välitöntä olla ja jutella. Toki on niitäkin jotka ovat hieman hämmentyneitä siitä miten minun näköiseen ihmiseen pitää suhtautua, ja niitä jotka ovat sillä "naiset ei tiedä mistään mitään"- asenteella. Kun avaan suuni ja puhun, toiset rentoutuvat ja toiset eivät tykkää minusta enää yhtään :) en masennu moisesta, en pyri miellyttämään ketään. Olen suoraselkäinen ja suorapuheinen ihminen ja olen todennut, että valehteluun taipuvaiset ihmiset eivät viihdy seurassani, mikä on vain helvetin hyvä asia.
Monesti olen miettinyt itseäni ja olemustani. Masennuksessa joskus miettinyt mikä minussa on vikana. Nyt, 29-vuotiaana, en moisia enää mieti :) Olen sinut itseni kanssa ja se joka ei ole sinut minun kanssa.. sehän ei ole minun ongelmani. Olen joskus miettinyt, että jos olisin mies, minulla olisi paljon helpompi elämä, enemmän kavereita jne. Sukupuolenvaihdosta en menisi tekemään, en halua olla mies, vaikka se ehkä helpompaa olisikin.
Pukeutumiseni on kausiluontoista. Pukeudun rokisti, mutta tyyli voi vaihdella buutsit-farkut-nahkatakki-linjalta minihame-meikit-piikkikorot-linjalle. Minusta on mukavaa, että voin näyttää hyvältä missä tyylissä vain. Ja on mukava vaihtaa välillä tyyliä. Näkee itsensä eri lailla. Ainoat vaatteet, joissa oloni ei ole mukava on suorat housut ja jakku. Meikkaaminenkin on siinä määrin rajoittunutta, että teen sen 1-4 krt vuodessa ja aina silloin kun lähden baariin, en muuten.
Minulla on lapsi, ja olen kihloissa. Omistamme talon järven rannalla, minulla on mukava työ.. elämässäni on siis kaikki hyvin. Mieheni on oikea äijä :) hänen mielestään olen kaunis juuri tällaisena. Ja se onkin minulle koko elämäni ollut tärkeää. Että minulle rakkaat ihmiset hyväksyvät minut omana itsenäni eivätkä puske mihinkään muotteihin.
Jokunen vuosi taakse päin tein sukupuolitestin, jonka tuloksena sain määritelmän sille, mikä ajatusmaailmani on, olen androgyyni. Androgyyniyshän ei määrittele sukupuolista suuntautumista, kuten käsitys tuntuu ihmisillä olevan. Olen monesti kuullut kysymyksen "oletko lesbo". En ole, olen umpihetero. Minua on iskeneet baarissa niin miehet kuin naiset ja suhtaudun molempiin sukupuoliin samalla lailla. En tunne häpeää vaikka minua nainen iskeekin. Se, että sanon olevani hetero, siihen ei ihmiset usko :D Ei lesbot eikä heterot.
Joten ap. Olet vielä nuori ja pohdit vielä monet kerrat omaa itseäsi. Tärkeintä on, että löydät itsesi ja hyväksyt sen sellaisenaan. Taustoillasi ei ole mitään merkitystä, muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä. Sinussa ei ole mitään vikaa eikä radikaaleihin muutoksiin ole tarvetta. Olet nainen, eikä naiseutta määritä mikään muu kuin se, mitkä värkit olet saanut. Kaikki muu on kiinni sinusta itsestäsi. - j.o.k.u.
Äijäillään vain menemään...
Miksi välittää jostain stereotyyppisista muoteista, johon ihmiset yritetään puristaa.
Eiköhän nuo muotit ole menneet sitä paitsi vanhaksi jo kivikaudella, silti niitä yritetään yhä pitää hengissä mm.naistenlehti-propagandalla ( kuka sellaista paskaa jaksaa edes lukea? ) ja missikisoilla. Ajat muuttuu...Naiset saavat nykyään olla omia itsejään, eikä miehille tarkoitettuja "esineitä", ja sekös monia miehiä varsinkin potuttaa.
Mies on aina saanut olla oma itsensä, nainen ei...Nykyään on toisin. Se ei tarkoita, että naiset olisivat muuttuneet "miehisemmiksi", pikemminkin rikkoneet tuon ahtaan muotin, mihin heitä on aikojen alusta asti yritetty tunkea. - Pikku Prinsessa
Tapasin surra sitä että olin syntynyt naiseksi. Treenasin lihaksia, podin tissivihaa ja näännytin itseäni poikamaiseksi. Ensimmäisen ihastukseni nimi oli Maija (vaikka myöhemmin tajusin heterouteni). Kaikki samaistumisenkohteeni olivat joko action-sankareita tai naisellisia miehiä. Raskaus ajatuksenakin kuvotti. Samoin seksi, koska näin sen vain nöyrtymisenä ja itsensä alistamisena.
Itsellä alkaa kuitenkin machoiluvuodet jäädä taakse pitkän itsetutkiskelun päätteeksi. Tajusin että päähäni iskostunut miehinen ajattelu ja arvomaailma oli vain puolustusreaktio, 'voittajan' puolelle asettumista. Ylä- ja ala-asteella kaikki luokan pojat kiusasivat tyttöjä ja me tytöt hiivittiin sitten seinänreunoja pitkin. Itse olin vielä niitä pahimpia silmätikkuja, jonka kiusaamisesta kaikki tiesivät mutta kukaan ei auttanut. Samalla omassa perhe-elämässä oli ongelmia eli vanhemmat eivät osanneet tukea. Noina aikoina oli siis lähes välttämätöntä oppia ajattelemaan kuin pojat. (Tai siis kuin itsetunnottomat, laumasieluiset ja pelkurit mitä nuo luokkalaiset oikeasti olivat.) Tästä elämänkoulusta on jo kymmenen vuotta, mutta silti on välillä vaikea uskoa niitä aikoja sairaiksi ja nykyhetkeä turvalliseksi.
Luettuani näitä tekstejä täällä paistaa toisinaan läpi heikko itsetunto ja uskon puute omaan ja vastakkaiseen sukupuoleen. On aliarvostavaa ajatella miesten pitävän sinua jotenkin ala-arvoisena esineenä, jos tykkäät laittautua, kikatella ja flirttailla. Sinä ITSE taidat noin tuomita. Ja jos käyt jotain henk.koht. sotaa ruumiisi luonnollista kauneutta ja sielussasi kytevää naisellista lämpöä kohtaan niin anna palaa vaan. Ei niitä miehiä varmana haittaa, on sen verran avarakatseisia jannuja täällä Suomenmaassa. Vai luuletteko tosiaan miehenkaltaisen olemuksenne pelottavan tai ärsyttävän heitä? Haluatteko sen ärsyttävän? Ehkä ette sodi sukupuoltanne vastaan, vaan jotain menneisyytenne miestyranneja vastaan, vieläpä heidän säännöillään.
Naista tosiaan voi ajatella miehen silmissä seksiobjektina. Tai statussymbolina, nyrkkeilysäkkinä, kotiorjana, hyvänä vitsinä, silmänilona, 'jakajana' ja hyväksikäytettävänä. Jos taas ei satu olemaan sydämetön sosiopaatti niin nainen edustaa enemmän rauhaa, turvaa, rutiinia, elämän alkua ja ylläpitäjää. Ymmärtäjää ja hoivaajaa, terveyttä ja kauneutta. Jotain suojelemisen arvoista, jonakin joka antaa elämälle merkitystä. Ja ennen kaikkea nainen on kaikkine erilaisuuksineen samanlainen, samanarvoinen ja kunnioitettava, siinä missä mieskin omine piirteineen.
Nykyinen kilpailuyhteiskunta on tosiaan maskuliininen yhteiskunta. Kilpailu ja bisnesajattelu on enimmäkseen miehistä aluetta. Lisäksi 2000-luvun vaihteesta lähtien maailmamme on muuttunut uhkaavammaksi ja epävakaammaksi joten kovaksi, järkähtämättömäksi uranaiseksi ryhtyminen kuulostaa itsellekin turvallisimmalta vaihtoehdolta. Uskon kuitenkin siihen, että minullekin löytyy yhteiskunnasta mieluiseni paikka, ihan ilman että tarvitsee esittää tai hylätä omaa naiseutta.
Tämä on kaikki vain omasta kokemuksesta lähtöisin. Ja en todellakaan kiellä sitä, että luonto synnyttää kirjavanlaisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia biologisesti, ihan ilman traumoja ja huonoa vanhemmuutta. Kuin myöskään en halua tuomita tai väheksyä muuten vain poikatyttömäisiä luonteenpiirteitä omaavia, oman olemuksen tulisi olla ylpeydenaihe. Tiedän vain, että pikkulapsena olin vaaleanpunaista rakastava pikkuprinsessa, joka teini-iässä meni niinkin ääripäähän että harkitsi sukupuolenvaihdosta. Prinsessa alkaa palata mutta edelleen on päässä selvitettävää.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j422214- 241740
Katu täyttyy askelista...
Hyvää sunnuntaita ja hyvää jatkoa jos näin...Vettä sataa, mutta hyvä vaan, ainakin kasveille.271425- 1081247
Näin susta unta
Teit siinä temppuja ja kurkit huomaanko. Niinkuin sun tarttis sitä epäillä. Öitä tuimalle!151219- 181035
Tiedätkö nainen sen tunteen
Kun toinen tulee jossain vastaan. Naama leviää hymyyn kuin hangonkeksi. Mulla on susta semmonen,tunne.71944Kauniit ihmiset ei ole sinkkuja, se on karu fakta
Ihmisessä on lähes poikkeuksetta aina jotain vikaa jos hän pysyy sinkkuna pitkään. Sori kun sanon tän näin suoraan, mut107864Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta
Ei ole mitään sellaista, mitä pitää "pelastua". Lukuun ottamatta tietysti ”jumalan” (sen ei jumalan, joka väittää oleva333853Mikset päästä irti ja hae apua
Mt ongelmiisi. En vaan voi ikinä enää luottaa sinuun, pelkään sinua ja toivon löytäväni jonkun muun. Rahaa sulla on saad74846