Meille tuli josksus vuosia sitten eläintensuojeluyhdistyksestä kaksi aikuista kisua. Niitä ei oltu hylätty, vaan hyvässä hoidossa olleita, mutta omistaja muutti Tampreelle pieneen yksiöön ja sinne 2 kissa olisi ollut hänelle liikaa, joten antoi eläinsuojeluyhdistykselle.
Minä tykästyin toiseen hyvin persoonallisen väriseen kisuun. Muuten se oli ihan maatiaiskissa, mutta osa risteytysä oli siamilaista, ja väritys aivan siamilainen ja luonne maatiaisen ja siamilaisen välimuotoa. Leppoisa, mut utelis.
http://www.kissaliitto.fi/sia.php väritys tämä, mutta muuten ruumiin rakenne on tyypillinen maatiainen, ja vieläpä paksu punkero Väritys on paljon kauniinpi kuin tuon linkin.
Alkuun se nuohosi kaikki hyllyjne päälliset, nyt vaan punkeruuttaan ei pysty enää hyppimään ja kiipeämään. Se kissa vei mun syäden ja se jotenkin sen aisti. Kun istuin tässä, se tuli tuohon polvien eteen laatikon päälle, ja siitä käpäläällään aina nappas polville, että etkös huomaa, olen tässä. Ikkunalle pitää mennä näppäimistön päältä vaikka helpompikin reitti on. Kun menee kylpyammeeseen, tulee uteliaisuuttaan ammeen reunalle, ja käpälällään kraanasta valuvan veden kanssa leikki.
Mut nyt en ole enää vuosiin sitä rapsutellut enkä paijannut. Syy siihen on sairaus, pitää olla mielettömän varovainen ja koittaa elää niin ettei minkäänlaista naarmua tule, ja kissa on mitä oivallisin saada viruksia yms. jotan kissaa pitää välttää kuin kissa kuumaa puuroa.
Pikemminkin olen aina nyt jo muutaman vuoden tyrkkinyt kisua kauemmas, ettei tassut jää tuolin pyörän alle, mut kun minä tulen toimistoon, se uskollisesti ilmestyy tuohon ikkunalle. Kun menen keittiöön, se oitis on siellä.
Tänään lähdin marjoja keräämään puskista, ja komensin sitä ulos, vaan ei se lähtenyt. Nakkasin ovaen kiinni ja ajattelin, et olkoot sisällä Kun pääsin marjapuskiin, siinä se kisu jalan juuressa taas on.
Miehestäni se ei välitä tuon taivaallista. Sen sijaan sen kisun sisko taas on mieheni kisu. Sylissä nahjuaa ja on sen perässä.
Olen ajatellut, että miten se kisu mun perässä enää pyörii, kun minä en sitä oo vuosiin edes rapsuttanutkaan, kuin vaan tyrkkinyt kauemmas. Mies ruokkiikin kisut.
Tänään pohdin sitä, että millainen muisti sillä kissalla mahtaakaan olla, kun se noin on minuun kiintynyt vaikka minä en ole vuosiin osoittanut sitä kohtaan mitään hellyttäviä tunteita?
Minä tykästyin toiseen hyvin persoonallisen väriseen kisuun. Muuten se oli ihan maatiaiskissa, mutta osa risteytysä oli siamilaista, ja väritys aivan siamilainen ja luonne maatiaisen ja siamilaisen välimuotoa. Leppoisa, mut utelis.
http://www.kissaliitto.fi/sia.php väritys tämä, mutta muuten ruumiin rakenne on tyypillinen maatiainen, ja vieläpä paksu punkero Väritys on paljon kauniinpi kuin tuon linkin.
Alkuun se nuohosi kaikki hyllyjne päälliset, nyt vaan punkeruuttaan ei pysty enää hyppimään ja kiipeämään. Se kissa vei mun syäden ja se jotenkin sen aisti. Kun istuin tässä, se tuli tuohon polvien eteen laatikon päälle, ja siitä käpäläällään aina nappas polville, että etkös huomaa, olen tässä. Ikkunalle pitää mennä näppäimistön päältä vaikka helpompikin reitti on. Kun menee kylpyammeeseen, tulee uteliaisuuttaan ammeen reunalle, ja käpälällään kraanasta valuvan veden kanssa leikki.
Mut nyt en ole enää vuosiin sitä rapsutellut enkä paijannut. Syy siihen on sairaus, pitää olla mielettömän varovainen ja koittaa elää niin ettei minkäänlaista naarmua tule, ja kissa on mitä oivallisin saada viruksia yms. jotan kissaa pitää välttää kuin kissa kuumaa puuroa.
Pikemminkin olen aina nyt jo muutaman vuoden tyrkkinyt kisua kauemmas, ettei tassut jää tuolin pyörän alle, mut kun minä tulen toimistoon, se uskollisesti ilmestyy tuohon ikkunalle. Kun menen keittiöön, se oitis on siellä.
Tänään lähdin marjoja keräämään puskista, ja komensin sitä ulos, vaan ei se lähtenyt. Nakkasin ovaen kiinni ja ajattelin, et olkoot sisällä Kun pääsin marjapuskiin, siinä se kisu jalan juuressa taas on.
Miehestäni se ei välitä tuon taivaallista. Sen sijaan sen kisun sisko taas on mieheni kisu. Sylissä nahjuaa ja on sen perässä.
Olen ajatellut, että miten se kisu mun perässä enää pyörii, kun minä en sitä oo vuosiin edes rapsuttanutkaan, kuin vaan tyrkkinyt kauemmas. Mies ruokkiikin kisut.
Tänään pohdin sitä, että millainen muisti sillä kissalla mahtaakaan olla, kun se noin on minuun kiintynyt vaikka minä en ole vuosiin osoittanut sitä kohtaan mitään hellyttäviä tunteita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kissa valitsee isäntänsä.
Kissani muisti on ollut niin hyvä, että on tullut tuolta kissojen taivaasta minua lohduttamaan kun elämäni oli umpikujassa. 16v me olimme kuin vanha aviopari. Riitelimme, halailimme, olimme hyviä toisillemme ja koetettiin kuka oikein on pomo.