"Sijoitetun lapsen elämää siirrellään paikasta toiseen
Maanantai 17.5.2010 klo 20.05
Suomessa sijoitetaan lapsia sijaisperheisiin tai laitoksiin kansainvälisesti vertaillen paljon. Syynä tähän voi olla se, että perheet jäävät ilman tarvitsemaansa tukea.
Usein apua hakevaa perhettä ohjataan jonottamaan useille luukuille, mutta pahimmassa tapauksessa apua ei saa mistään, sanoo perhekuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen.
Puustinen-Korhonen on yhdessä professori Tarja Pösön kanssa selvittänyt, miten sijoitettujen lasten oikeus pysyviin kasvuoloihin toteutuu nykypäivän Suomessa. Heidän mukaansa ei ole harvinaista, että perhe hakee apua lapsen käytösongelmiin, mutta lopputuloksena onkin yllättäen lapsen huostaanotto.
Joskus vasta sijaishuollon aikana todetaan, että lapsella onkin jokin neurologinen sairaus tai kehitysvammaisuus, jonka hoitona huostaanotto on täysin väärä. Huostaanotto voidaan lakkauttaa, mutta perheiden turvallisuuden tunne on jo romahtanut.
Sattuma ei saisi ohjata sijoitusta
Lapsia sijoitetaan herkästi, mutta kunnat eivät pysty turvaamaan kaikille sijoitetuille lapsille pysyviä ja turvallisia kasvuoloja. Katkoksia kasvuoloihin aiheuttaa muun muassa lastensuojelutyöntekijöiden vaihtuvuus ja kiire.
Lapsen sijoituspaikka valikoituu Pöson mukaan liian usein sattumanvaraisesti ja puutteellisen tiedon varassa. Meillä ollaan yksimielisiä siitä, että pienet lapset pitäisi sijoittaa perhehoitoon, mutta Suomi kuuluu niihin eurooppalaisiin maihin, jotka sijoittavat myös paljon alle 3-vuotiaita lapsia laitoksiin.
Huostassapito voi kestää vuosikausia, mutta sijoituspaikat saattavat vaihtua usein. Jos lapsen elämää siirrellään paikasta toiseen kahden vuoden välein, samalla vaihtuvat kaverit, päiväkodit ja koulut. Sekin on mahdollista, että lapelle ei kehity uusia pysyviä ihmissuhteita, mutta yhteydet vanhoihin katkeavat, toteaa Puustinen-Korhonen. Hänen mielestään pysyvän huostaanoton ja adoption mahdollisuutta olisi myös selvitettävä.
Puustinen-Korhonen muistuttaa, että sijaishuoltopaikkakin voi olla riskiympäristö, riippuen siitä, millaisia ongelmia paikan muilla lapsilla on. Monilla lapsilla on vakavia käytöshäiriöitä, väkivaltaisuutta ja itsetuhoisuutta.
Myös sijaishuollossa olevat psyykkisesti sairaat lapset ovat joutuneet jonottamaan hoitoa yli lain salliman rajan."
Maanantai 17.5.2010 klo 20.05
Suomessa sijoitetaan lapsia sijaisperheisiin tai laitoksiin kansainvälisesti vertaillen paljon. Syynä tähän voi olla se, että perheet jäävät ilman tarvitsemaansa tukea.
Usein apua hakevaa perhettä ohjataan jonottamaan useille luukuille, mutta pahimmassa tapauksessa apua ei saa mistään, sanoo perhekuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen.
Puustinen-Korhonen on yhdessä professori Tarja Pösön kanssa selvittänyt, miten sijoitettujen lasten oikeus pysyviin kasvuoloihin toteutuu nykypäivän Suomessa. Heidän mukaansa ei ole harvinaista, että perhe hakee apua lapsen käytösongelmiin, mutta lopputuloksena onkin yllättäen lapsen huostaanotto.
Joskus vasta sijaishuollon aikana todetaan, että lapsella onkin jokin neurologinen sairaus tai kehitysvammaisuus, jonka hoitona huostaanotto on täysin väärä. Huostaanotto voidaan lakkauttaa, mutta perheiden turvallisuuden tunne on jo romahtanut.
Sattuma ei saisi ohjata sijoitusta
Lapsia sijoitetaan herkästi, mutta kunnat eivät pysty turvaamaan kaikille sijoitetuille lapsille pysyviä ja turvallisia kasvuoloja. Katkoksia kasvuoloihin aiheuttaa muun muassa lastensuojelutyöntekijöiden vaihtuvuus ja kiire.
Lapsen sijoituspaikka valikoituu Pöson mukaan liian usein sattumanvaraisesti ja puutteellisen tiedon varassa. Meillä ollaan yksimielisiä siitä, että pienet lapset pitäisi sijoittaa perhehoitoon, mutta Suomi kuuluu niihin eurooppalaisiin maihin, jotka sijoittavat myös paljon alle 3-vuotiaita lapsia laitoksiin.
Huostassapito voi kestää vuosikausia, mutta sijoituspaikat saattavat vaihtua usein. Jos lapsen elämää siirrellään paikasta toiseen kahden vuoden välein, samalla vaihtuvat kaverit, päiväkodit ja koulut. Sekin on mahdollista, että lapelle ei kehity uusia pysyviä ihmissuhteita, mutta yhteydet vanhoihin katkeavat, toteaa Puustinen-Korhonen. Hänen mielestään pysyvän huostaanoton ja adoption mahdollisuutta olisi myös selvitettävä.
Puustinen-Korhonen muistuttaa, että sijaishuoltopaikkakin voi olla riskiympäristö, riippuen siitä, millaisia ongelmia paikan muilla lapsilla on. Monilla lapsilla on vakavia käytöshäiriöitä, väkivaltaisuutta ja itsetuhoisuutta.
Myös sijaishuollossa olevat psyykkisesti sairaat lapset ovat joutuneet jonottamaan hoitoa yli lain salliman rajan."
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Usein apua hakevaa perhettä ohjataan jonottamaan useille luukuille, mutta pahimmassa tapauksessa apua ei saa mistään, sanoo perhekuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen."
Meillä luukkulista on näin pitkä, mutta sitkeästi silti yritin saada apua lapselle eri paikoista:
-neuvola, ei mitään apua
-ta, ei mitään apua
-ta-psykologi, ei mitään apua
-uudelleen neuvola, ei mitään apua
-perheneuvola, ei mitään apua
-psykiatrian avoyksikkö, ei mitään apua
-psykiatrian tutkimusosasto, ei mitään apua, diagnoosit päin honkia, lääkitys samoin, terveydenhoitolakia rikottiin, koska jatkohoitoa ei suunniteltu yhdessä kanssani, vaan tuloksena oli
-laiton huostaanotto
piirtein sama määrä eri luukkuja eli paikkoja, joista yrittää hakea apua. Meillä oli vielä lisäksi 2 v analyyttista ryhmäpsykoterapiaa ensimmäisessä sairaalassa, ilman mitään hyötyä ja lopulta keskussairaalasta tehtiin huostaanotto tutkimusosastolta. Vaikka psykiatrit eivät löydä vikoja vanhempien kasvatustyylissä, niin silti lähetteitä kirjoitetaan ls-laitoksiin.
On anteeksi antamatonta, että psykiatreille on annettu tuollainen valta! Eräs yksityinen psykiatri sanoikin, että "Kuka lääkäri uskaltaisi nousta yliopillista keskussairaalaa vastaan."
Mutta eivät kaikki psykiatritkaan vähättele autisminkirjon oireyhtymiä. Kun toisesta sh-piiristä tehdään laittomia huostaanottoja liukuhihnalta, niin toisen sh-piirin johtava lastenpsykiatri pitää lapsen vanhempiin yhteyttä sähköpostein ja neuvoa heitä, miten yrittää pelastautua laittomasta kohtelusta. Eräs ylilääkäri totesikin e-mailissaan, että "Jos ette itseänne pysty auttamaan, niin toimikaa näin ja näin, niin ehkä myöhemmin muut lapset hyötyvät siitä.
"Joskus vasta sijaishuollon aikana todetaan, että lapsella onkin jokin neurologinen sairaus tai kehitysvammaisuus, jonka hoitona huostaanotto on täysin väärä. Huostaanotto voidaan lakkauttaa, mutta perheiden turvallisuuden tunne on jo romahtanut."
Hoitoonohjaus käytäntö on yksinkertaisesti väärä! Koska joka ikisellä Suomen kansalaisella on oikeus julkiseen terveydenhoitoon - myös lapsilla - pitäisi vanhempien pyynnöstä päästä tutkimuksiin suoraan neurologian puolelle. Psykiatrien valtaa pitäisi kaventaa, heillä ei pitäisi olla pienintäkään mahdollisuutta pakkohoitaa lasta psykiatrisena potilaana silloin, kun hän ei sitä ole!
Minkä helvetin takia eduskunnassakin vain todettiin, että "niin, psykiatriseen hoitoon joskus liitetään myös huostaanottoja". Niin varmaan, jos tutkimuksissa käy jotenkin ilmi, että kotiolot ovat sairastuttaneet lapsen. Silloinhan kyseessä olisi täysin laillinen huostaanotto, mutta en missään tapauksessa tarkoita nyt niitä tapauksia.
Eivät psykiatrit meidänkään tapauksessa löytäneet puutteita kasvatustyylissäni ja vielä vähemmän sossut, jotka sanoivatkin, että huostaanottoperusteita ei ole kotioloissa. Mutta ilmoittivat tekevänsä hoidollisen huostaanoton psykiatrien kirjoittaman jatkohoitolähetteen takia, joka sairaalapaikkojen puutteen takia oli lastenkodin psykiatrinen osasto. Törkeää!
Varmasti lapsen turvallisuudentunne romahti, se nyt on sanomattakin selvää! Poliitikot siitä vastuuseen pitäisi saada, vaikka kovin mielellään ovat kaikkea huostaanottojen uutisointia ohjanneet valhetiedottamiseen.
"Lapsia sijoitetaan herkästi, mutta kunnat eivät pysty turvaamaan kaikille sijoitetuille lapsille pysyviä ja turvallisia kasvuoloja. Katkoksia kasvuoloihin aiheuttaa muun muassa lastensuojelutyöntekijöiden vaihtuvuus ja kiire.
Lapsen sijoituspaikka valikoituu Pöson mukaan liian usein sattumanvaraisesti ja puutteellisen tiedon varassa.
Huostassapito voi kestää vuosikausia, mutta sijoituspaikat saattavat vaihtua usein."
Eivät meilläkään sossun tienneet, miten kamalaan paikkaan lapsen sijoittivat. Monien vaiheiden jälkeen lapsi saikin jäädä suoraan kotiin, kun en palauttanut häntä enää kotilomalta laitokseen.
Kun psykiatriset osastot lastenkotiin perustettiin, oli joku laitoksen edustaja kiertänyt eri sossutoimistoja ja psykiatrisia yksiköitä, jolloin heidän "uutta, loistavia tuloksia antavaa hoitoaan" oli markkinoitu, kehuttu valheellisesti maasta taivaisiin ja ainakin sossuihin mainonta upposi tehokkaasti. Siksi olikin kurjaa kurjemmassa tilanteessa tavallaan onni onnettomuudessa, että sossut itse näkivät, miten huonoon kuntoon lapsi nopeasti meni sijaishuollossa. Muun muassa tästä johtuen hän sai jäädä kotiin. Eli todella puutteellisen tiedon varassa he minullekin kehuivat ko. paikkaa huostaanoton valmisteluvaiheessa.
Kyllä tämän palstan vanhemmat tietävät varsin hyvin, että lapsen pompotus eli loputon siirto sijaispaikasta toiseen ei suinkaan tapahdu vanhempien takia. On täysi valhe, että päihdevanhempien raittiis ja retkahdussyklit aikaansaisivat lapsen kierrätyksen. Ei todellakaan!
Ensinnäkään huostaanottoa ei pureta pelkästään vanhempien vaatimuksesta ja jos kyse on todella päihteiden käytöstä, tarvitaan pitkä näyttö, että purku olisi mahdollista. Hyvä, että sekin valhe tulee tässä oikaistuksi.
Uskomaton määrä sijoituspaikan vaihdoksista johtuu sijaisperheestä! Tuntuu uskomattomalle lukea esim. Lamminen&Rantasen tutkimuksesta, miten kevyeltä tuntuvin perustein sijarit luopuvat sijaislapsesta. Syitä on esim. se, että sijainen alkaa opiskella, muutetaan eri paikkakunnalle, aletaan rakentamaan taloa, ristiriidat omien ja sijaislasten välillä.
Yhtenä syynä voi olla myös, että ns. hoidollisista syistä huostaanotettuja lapsia sijoitetaan perheisiin. Huostaanottosyyksi on todennäköisesti merkitty lapsen käytöshäiriö, vaikka todellisuudessa on usein kyse ilman oikeaa hoitoa ja kuntoutusta jääneestä autisminkirjon lapsesta. Ja psykiatriset hoitopaikat ovat kiven alla, mikä johtaa huostaanottoihin sekin, kuten edellä jo todettiin.
". Syynä tähän voi olla se, että perheet jäävät ilman tarvitsemaansa tukea."
"Usein apua hakevaa perhettä ohjataan jonottamaan useille luukuille, mutta pahimmassa tapauksessa apua ei saa mistään, sanoo perhekuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen."
" Heidän mukaansa ei ole harvinaista, että perhe hakee apua lapsen käytösongelmiin, mutta lopputuloksena onkin yllättäen lapsen huostaanotto."
"Joskus vasta sijaishuollon aikana todetaan, että lapsella onkin jokin neurologinen sairaus tai kehitysvammaisuus, jonka hoitona huostaanotto on täysin väärä"
" Katkoksia kasvuoloihin aiheuttaa muun muassa lastensuojelutyöntekijöiden vaihtuvuus ja kiire."
"Lapsen sijoituspaikka valikoituu Pöson mukaan liian usein sattumanvaraisesti ja puutteellisen tiedon varassa"
"Huostassapito voi kestää vuosikausia, mutta sijoituspaikat saattavat vaihtua usein"
"Jos lapsen elämää siirrellään paikasta toiseen kahden vuoden välein, samalla vaihtuvat kaverit, päiväkodit ja koulut. Sekin on mahdollista, että lapelle ei kehity uusia pysyviä ihmissuhteita, mutta yhteydet vanhoihin katkeavat"
" sijaishuoltopaikkakin voi olla riskiympäristö"
"Myös sijaishuollossa olevat psyykkisesti sairaat lapset ovat joutuneet jonottamaan hoitoa yli lain salliman rajan."
kokonaisuudessaan M.K.Aulan sivuilla.
http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?p_l_id=52437&folderId=101063&name=DLFE-11510.pdf
Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin?
Puheenvuoro lastensuojelun vaikuttavuudesta
Sisällysluettelo
Saatesanat lukijalle ...................................................................... 3
Tiivistelmä .................................................................................. 5
Kaikilla lapsilla on oikeus hyvään lapsuuteen ...................................... 6
Turvallinen lapsuus myös sijoitetuille lapsille .................................... 8
Sattuma ja markkinat haastamassa pysyvyyden periaatetta ........................ 10
Tarvitaan pysyvä ja turvallinen sijoituspaikka .................................... 12
Pysyvät sosiaaliset suhteet ja sijaishuolto .......................................... 15
Luottamuksellinen ja pysyvä suhde
sijoitetun lapsen ja työntekijöiden välillä ............................................. 17
Lapsen kehitystä tukevien toimenpiteiden
pysyvyys sijaishuollossa ................................................................ 20
Muutoksia tarvitaan ... ................................................................ 22
Lapsiperheiden ja lasten hyvinvointia tuettava
koko yhteiskunnassa ............................................................ 24
Kuormittavissa tilanteissa elävien lasten ja perheiden
saatava tarvitsemiaan palveluja ............................................... 26
Lasten asioita asianajavan lastensuojelun
vahvistaminen luo pysyvyyttä ................................................... 28
Sijaishuollon ehkäisevä ulottuvuus näkyviin .......................... 30
Kohti uudenlaista humanismia lastensuojelussa ........................... 31
Lastensuojelun tiedontuotantoa lisättävä ........................... 32
Lastensuojelun rakenteita kehitettävä ........................................ 33
Välittömästi ja pitkällä aikavälillä tarvitaan
lasten kasvuolosuhteiden pysyvyyden ja turvallisuuden
vahvistamiseksi lastensuojelussa ... ................................................. 34
Kirjoittajatiedot ....................................................................... 35
Tiivistelmä
ja kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin
vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla
käyttäytymisellään (40§). Yhteiskunnallisesta
vaikuttavuudesta kertoo myös se, kun lastensuojelussa
onnistutaan katkaisemaan ylisukupolvinen asiakkuus ja
sijoitettuna olleen lapsen parempi lapsuus kantaa häntä
hyvään aikuisuuteen ja omaan vanhemmuuteen.
Keskeinen kysymys on, millaiseen tietopohjaan perustuen
kunnassa seurataan lastensuojelun yhteiskunnallisen
tehtävän vaikuttavuutta? Vastaavasti on kysyttävä, mitä
tietoa kunnan lastensuojelu tuottaa lapsi- ja perhekohtaisesta
työstä ja miten lastensuojelun asiakasvaikuttavuutta
kunnassa arvioidaan? Miten onnistumisesta yleisessä ja
erityisessä tehtävässä raportoidaan johdolle, päättäjille,
yhteistyökumppaneille, asiakkaille ja kuntalaisille?
Asiakasvaikuttavuustietoa syntyy päivittäisessä asiakastyössä.
Tämä tieto jää nykyisin pääosin kokoamatta ja
hyödyntämättä. Ilman osaamista ja asiakastietojärjestelpyrkii
nostamaan esiin lastensuojelun ja sijaishuollon ehkäisevää
luonnetta ja vahvistamaan lapsen asioita edistävää
ja lapsen arvon tunnistavaa lastensuojelua. Samoin
lastensuojelun tiedontuotantoa esitetään vahvistettavaksi
ja lastensuojelun rakenteita kehitettäväksi.
Lapsiperheköyhyyden poistaminen esitetään yhteiskuntaa
sitovaksi tavoitteeksi. Vanhempien mahdollisuus
toimia vanhempana tulisi ottaa paremmin huomioon työelämässä.
Perheiden ja lasten kriisit ja konfliktit tulisi ottaa
aktiivisen tuen kohteiksi. Mielenterveysongelmien erityisvaatimukset
lapsiperheiden elämäntilanteissa on tiedostettava
nykyistä paremmin ja palvelutarpeeseen kehitettävä
työmalleja. On tunnistettava myös väkivallan, köyhyyden
ja muiden vastaavien perhettä ja lapsuutta kuormittavien
tekijöiden vaikutus ja kehitettävä muutostyön välineitä.
Toimivat työkäytännöt ja välineet tulee voida vakiinnuttaa
osaksi palveluita. Asioiden ratkaisemiseksi tarvitaan moniasiantuntijuutta.
Nuorille tulee kehittää omaa avohuoltoa
ja perhekuntoutuksen mahdollisuus tulee turvata kaikille
sitä tarvitseville. On varmistettava lastensuojelussa työskentelevien
riittävä koulutus ja ammatillinen tuki työssä.
Viime kädessä tarvitaan lastensuojelun erityisluonteen,
vaativuuden ja vakavuuden tunnistavaa ajattelutavan muutosta
ja laajaa vastuunottoa yhteiskunnassa lapsiperheiden
hyvinvoinnin tukemisessa.
lPuheenvuoron taustalla on havainto siitä, että lastensuojelu
ei pysty turvaamaan kaikille sijoitetuille lapsille
hyvään lapsuuteen kuuluvaa turvallisuutta ja pysyvyyttä.
Aihe on inhimillisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti
erittäin ajankohtainen.
Pysyvyyttä ja turvallisuutta tarkastellaan huostaan otetun
lapsen sijoituspaikan, lapsen sosiaalisten suhteiden,
tukitoimenpiteiden ja työntekijäsuhteiden pysyvyyden näkökulmasta.
Puheenvuoroa ohjaa näkemys, että tarvitaan
moniuloitteista ja asiakas(lapsi)lähtöistä lähestymistapaa
lastensuojelun ratkaisujen, toteuttamistapojen ja niiden
vaikutusten tarkasteluun ja herkistymistä sille, mikä lapsen
asema sijaishuollossa on.
Muutokset, joita tarvitaan osin kiireellisesti, osin pidemmällä
aikavälillä, sijoittuvat yhtäältä lasten ja lapsiperheiden
yleiseen tukemiseen ja palvelujärjestelmään, toisaalta
lapsi- ja perhekohtaiseen lastensuojeluun.
Puheenvuoro pyrkii
nostamaan esiin lastensuojelun ja sijaishuollon ehkäisevää luonnetta ja vahvistamaan lapsen asioita edistävää ja lapsen arvon tunnistavaa lastensuojelua. Samoin lastensuojelun tiedontuotantoa esitetään vahvistettavaksi ja lastensuojelun rakenteita kehitettäväksi. Lapsiperheköyhyyden poistaminen esitetään yhteiskuntaa sitovaksi tavoitteeksi. Vanhempien mahdollisuus toimia vanhempana tulisi ottaa paremmin huomioon työelämässä. Perheiden ja lasten kriisit ja konfliktit tulisi ottaa aktiivisen tuen kohteiksi. Mielenterveysongelmien erityisvaatimukset lapsiperheiden elämäntilanteissa on tiedostettava
nykyistä paremmin ja palvelutarpeeseen kehitettävä työmalleja. On tunnistettava myös väkivallan, köyhyyden ja muiden vastaavien perhettä ja lapsuutta kuormittavien tekijöiden vaikutus ja kehitettävä muutostyön välineitä. Toimivat työkäytännöt ja välineet tulee voida vakiinnuttaa
osaksi palveluita. Asioiden ratkaisemiseksi tarvitaan moniasiantuntijuutta. Nuorille tulee kehittää omaa avohuoltoa ja perhekuntoutuksen mahdollisuus tulee turvata kaikille sitä tarvitseville. On varmistettava lastensuojelussa työskentelevien riittävä koulutus ja ammatillinen tuki työssä. Viime kädessä tarvitaan lastensuojelun erityisluonteen, vaativuuden ja vakavuuden tunnistavaa ajattelutavan muutosta
ja laajaa vastuunottoa yhteiskunnassa lapsiperheiden hyvinvoinnin tukemisessa.