Minusta tuntuu niin äärettömän pahalta ainainen dissaaminen..
Olisin niin tykännyt.
Mutta sinulla ei koskaan aikaa.
Sanotaan, että mies järjestäää aikaa, jos niin tahtoo.
Totta.
Niin tekee jopa exänikin.
"Olen siellä puolen tunnin kuluttua, minulla on puoli tuntia aikaa, laita kahvi porisemaan."
Niin se menee. Jos haluaa.
Jos ei, niin eihän aikaa löydy, tai järjesty.
Aina on jotain muuta.
Tekosyitä.
Kaikenlaisia lohduttajia on maailma pullollaan.
Loukkasi, kaiken dissaamisen lisäksi, että kun ensimmäisen kerran kun todella tarvitsisin apua.. mitä sain.. En mitään.
Mitään.
Koiriakin kohdellaan paremmin.
Ihmisen voi jättää yksin pimeään.
Ja sanoa päälle marttyyriksi.
Olisin tykännyt niin paljon..
Tehnyt ja nayttänyt kaiken, mikä on hyvää ja kaunista.
Rakastanut.
Ystäväni ovat minua asian vuoksi jo kohta vuoden ruoskineet.
Että vain satutan itseäni.
Totta.
Mutta meni nekin välit, kun en halunnut uskoa.
Kun luen omaa tekstiäni, on vaikea uskoa, kuinka typerä olen ollut.
Idiootti.
Miksi antaa kaikkensa, repiä itsensä rikki, sulkea itsensä kaikelta muulta
hyvältäkin,
..jos toinen ei anna mitään.
Kerta toisensa jälkeen.
Uudelleen.
Ja uudelleen.
Aina.
Ja taas.
Vain olettamuksia.
Hämäriä lupauksia.
Jotka eivät toteudu.
Miten voin olla niin typerä?
Koska tämä on ainoani.
Ei ensimmäinen rakkauteni, ei toinenkaan.
Mutta elämäni.
Joskus lupasin itselleni, etten jätä enää yhtään suhdetta puolitiehen,
kaikki katson loppuun asti. Muutoin en antaisi itselleni anteeksi.
Ja tiedän etten antaisi.
Sinulle näillä asioilla ei tunnu olevan minkäänlaista merkitystä.
Ei senkään vertaa, että oikeassa hädässä auttaisit.
Et ole siis _edes_ ystäväni.
Miksi jatkaisin itseni repimistä.
Jatkuvaa "ranteet auki" tunnelmaa.
Alan siis irtautumaan, miten kipeää se tekeekin.
Parempi sekin, kuin roikkua löyhässä hirressä.
Olen nämä sanonut irl.
En tosin näin moninaisesti.
Yrityksen puutteesta minua ei voi syyttää.
Nykyään olen jo naurettava.
Siihen en enää lähde.
You know my name
Olisin niin tykännyt.
Mutta sinulla ei koskaan aikaa.
Sanotaan, että mies järjestäää aikaa, jos niin tahtoo.
Totta.
Niin tekee jopa exänikin.
"Olen siellä puolen tunnin kuluttua, minulla on puoli tuntia aikaa, laita kahvi porisemaan."
Niin se menee. Jos haluaa.
Jos ei, niin eihän aikaa löydy, tai järjesty.
Aina on jotain muuta.
Tekosyitä.
Kaikenlaisia lohduttajia on maailma pullollaan.
Loukkasi, kaiken dissaamisen lisäksi, että kun ensimmäisen kerran kun todella tarvitsisin apua.. mitä sain.. En mitään.
Mitään.
Koiriakin kohdellaan paremmin.
Ihmisen voi jättää yksin pimeään.
Ja sanoa päälle marttyyriksi.
Olisin tykännyt niin paljon..
Tehnyt ja nayttänyt kaiken, mikä on hyvää ja kaunista.
Rakastanut.
Ystäväni ovat minua asian vuoksi jo kohta vuoden ruoskineet.
Että vain satutan itseäni.
Totta.
Mutta meni nekin välit, kun en halunnut uskoa.
Kun luen omaa tekstiäni, on vaikea uskoa, kuinka typerä olen ollut.
Idiootti.
Miksi antaa kaikkensa, repiä itsensä rikki, sulkea itsensä kaikelta muulta
hyvältäkin,
..jos toinen ei anna mitään.
Kerta toisensa jälkeen.
Uudelleen.
Ja uudelleen.
Aina.
Ja taas.
Vain olettamuksia.
Hämäriä lupauksia.
Jotka eivät toteudu.
Miten voin olla niin typerä?
Koska tämä on ainoani.
Ei ensimmäinen rakkauteni, ei toinenkaan.
Mutta elämäni.
Joskus lupasin itselleni, etten jätä enää yhtään suhdetta puolitiehen,
kaikki katson loppuun asti. Muutoin en antaisi itselleni anteeksi.
Ja tiedän etten antaisi.
Sinulle näillä asioilla ei tunnu olevan minkäänlaista merkitystä.
Ei senkään vertaa, että oikeassa hädässä auttaisit.
Et ole siis _edes_ ystäväni.
Miksi jatkaisin itseni repimistä.
Jatkuvaa "ranteet auki" tunnelmaa.
Alan siis irtautumaan, miten kipeää se tekeekin.
Parempi sekin, kuin roikkua löyhässä hirressä.
Olen nämä sanonut irl.
En tosin näin moninaisesti.
Yrityksen puutteesta minua ei voi syyttää.
Nykyään olen jo naurettava.
Siihen en enää lähde.
You know my name
Vastaukset 30
Vanhimmat
jos olen oikea J.........mutta olenko?? Mistäpäin olen??
Sieltä mistä ennenkin.
Sen jälkeen kun muutit.
Kivimiesten kaupungista.
T,hän se taas yksin vastailee itselleen.
me takas nukkuun
väsytä, kun on tullut hyvin nukuttua oman J,miehen kainalosa.
siellä sit, mitäs täällä teet?
Niin?
sun yksityispalsta vai?
mutta miksi tulla retostelemaan,
potkimaan jo valmiiksi lyötyä?
mistä se kertoo?
Omapahan on surkea elämäsi. Nauti nyt siitä.
sun jiii olla iskemässä muita naisia kun sulla on aikaa kirjoitella täällä.
ollut minulta vaikka nätti-liikuttava kirjoitus olikin
mies vai nais Jii kyseessä.?
Arvaa olenko odottanut edes sellasta pientä viestiä,joka varmistais tämän odottamisen,vai roikunko "olemattomassa"niinkuin joskus taisit kirjoittaa!Tämä on vaan yhtä helvettiä,kun ei tiedä varmaks mistään mitään?Kuulen vaan muualta,että sä menet eteenpäin ja laittelet kaikenlaista,ei vaan jotenkin natsaa nämä jutut.Paha olla:(
saatana jos on niin paha olla Tuuli
OKSENNA ITSE !!!!!!!!!
MUITA KUIN SINÄ IDIOOTTI.
yheltä tallustelijalta nököttimeltä.. mutta olen huolissani eräästä toisesta tallustelijasta ja nököttimestä, oliko tämä sulta? ethän tee mitään typerää ethän???
tee mitään typerää ? soita mulle mieluummin, kerron sulle hassun vitsin. :)
HAAAAAAAAAAAAA. SIINÄ SULLE VITSI. SILLÄ SINÄ ITSE OLET PELKKÄ VITSAUS TÄÄLLÄ.
aihe niinkuin sellaiset ihmiset jotka jaksavat haukkua muita... ne saavat ihmiset surulliseksi...
naurua kuin itkua..
Laitan nyt varmuuden vuoksi, ettei tämä ole mun tekstiä, vaikka tuskin kukaan niin luulikaan...
Jos Hän sanoisi
"Olen siellä puolen tunnin kuluttua, minulla on puoli tuntia aikaa, laita kahvi porisemaan."
Olisin maailman onnellisin :)
:)
on nyt dislattu niin kun kahvin porot. eikä siihen dislaamiseen mene J-miehen kanssa kuin 5min.
Onnelliset eivät kelloa katso :)
Ajasta ei ole merkitystä
:)
En vihaa. En ole katkera.
Miten voisin.
Ikävöin.
Mutta näin en voi jatkaa.
Kielsit, että kyse olisi välttelystä.
En ymmärrä, mitä muutakaan se olisi.
Aamulla poistin kaikki vanhat viestisi,
joita on vuoden sisällä kertynyt.
Koska koitin niistä aina löytää jotain lohtua,
jotain viittausta siihen, että tuntisit samoin.
Ja olin sellaista löytävinänikin.
Mutta se oli itsepetosta.
Käytäntö puhui toista.
Olen niin rikki.
Teen järjettömiä asioita.
Vaikeaa päästä eteenpäin, kun on vain hiljaisuus.
En nyt usko, että olen tarkoittamasi J, sillä eräälle naiselle oisin tuolla tapaa voinutkin kirjoittaa.
Aattelin silti sulle kirjoittaa, että ehkä se ikävääsi auttaa.
Jotkut ihmiset eivät vaan ole luotuja suhteeseen, vaan ensimmäisten ongelmien tultua ovat jo seuraavan perässä. Ennen pitkää tälläisten ihmisten on aina vaan vaikeampi sitoutua, kun aina pitää olla entistä parempi. Se on sitten eriasia ovatko tälläiset ihmiset koskaan onnellisia. Voivatko he koskaan oikeasti rakastaa, kun ovat sisältä niin onttoja?
Ikävöi vain sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti ovat sen arvoisia.
Älä heitä helmiä sijoille!
Kiitos sanoistasi.
Järjetön tilanne aiheuttaa järjettömiä tekoja.
Tietämättömyys ahdistusta.
Mutta en usko, että "minun" ihmiseni on sitoutumiskyvytön.
Paremminkin päinvastoin. Tasapainoinen ihminen.
Mitä taas minä en nykyään juurikaan ole.
Vaan itseltäni hukassa.
Olen kertonut, kuinka tilanne minua ahdistaa.
Mikään ei oikeastaan muuttunut.
En tiedä mikä on syynä tähän tilanteeseen.
Toivoisin hänen arvostavan minua edes sen verran, että jos ei välitä, kertoisi sen.
Voisin päästää irti.
En saa kunnon vastausta.
Jos painostan, saan vastaani hiljaisuutta.
En oikein keksi muutakaan, kuin sen, että häviän kuvioista kokonaan.
Ehkä sillä tavoin pystyn taas hiljalleen kokoamaan itseni,
saamaan takaisin mielenrauhani.
Onkos tällä henkilöllä aikaisempia pitkiä suhteita?
Tällä mun naisella ei ollut, vaan pelkkiä lyhyitä ja ikää jonkinverran. Samaa peliä se on harrastanut muiden kanssa, kuin minunkin vailla kummempia tunteita. Heti kun jonkun syyn on saanut, niin siirtynyt seuraavaan.
Mutta jollet saa vastausta, niin todennäköisesti vastaus on ei. Koska, jos se olisi kyllä, en usko että kukaan aikailisi sen kertomisessa yhtään pidempään.
Katoa kuvioista, jos se oloasi helpottaa.
Unohda, jotta rakastuisit uudelleen.
Käsittääkseni henkilöllä on ollut vain ja ainoastaan pidempiä suhteita.
Itse asiassa oli eroamassa, kun tutustuimme.
Siitä syystä koitin hiukan jarrutellakin.
Ehkä hänkin, näin ajattelin.
En halunnut sotkea heidän tilannettaan.
Jos koitan kysyä, pitäisikö minun hävitä kuvioista,
vastaus on ollut aina ei.
Mutta sen enempää en saa.
Vain epämääräisiä "tunnustuksia".
Vihjailuja....
No, nyt olen tainnut liiallisella tunteella,
sekä järjettömyydellä ajaa toisen kokonaan tiehensä.
Olisikin niin helppoa, jos voisi vain päättää, etten välitä enää.
Olen sitä jo muutaman kerran kokeillutkin.
Pitkänkin ajan jälkeen, kun tapaan uudelleen,
ja ajattelen, että olen jo "turvassa", niin..
Taas sulan.. Pelkästä näkemisestä.
Olen koittanut myös tapailla muita.
Ei onnistu.
Olen suljettu, ja minulla on paha olla.
Ehkä katoamista tarvitaan pidempään kuin kuukausi.
Jos voisin ajatella pelkkiä huonoja asioita, ja tilanteita.
Mutta kun niitä ei oikeastaan ole.
Ainoastaan oma kipuiluni.
Toinen on aina kohdellut nätisti.
Jopa enemmän, kuin olisin hetkittäin ansainnut.