Tuli juuri mieleeni noista taivasasioista.
Kyseisen viestinnän perusmuotoja on lukuisia.
Eräs mielestäni konkreettisin on käytännön toiminta.
Kuten nuo siivoukseni ennen vaimon paluuta tyttöjen matkoilta.
Emme ole koskaan tämän tyyppisistä asoista puhuneet vaan käytäntö on sanomattakin muotoutunut tällaiseksi.
Aivan vastaavasti, ollessani viikot puutteentorjunnassa muualla, oli perjantai-iltaisin pihaan kurvatessani aina talvisin lumityöt tehty.
Viimeisen penskamme lähdettyä ei pihan kolaaminen kevyelle naishmiselle mitään herkkua ollut.
Hankki jopa mitoilleen sopivan kolan.
Joskus oli joutunut pyytämään naapurista virka-apua jäisen auravallin poistamiseen.
Jos palatessani piha olisi ollut tukossa ilman käytännön syytä, olisi yksi tulkintamahdollisuus ollut ymmärtää se viestiksi: Et ole oikein tervetullut!
Kotiin tulo on iloinen tapahtuma.
Kyseisen viestinnän perusmuotoja on lukuisia.
Eräs mielestäni konkreettisin on käytännön toiminta.
Kuten nuo siivoukseni ennen vaimon paluuta tyttöjen matkoilta.
Emme ole koskaan tämän tyyppisistä asoista puhuneet vaan käytäntö on sanomattakin muotoutunut tällaiseksi.
Aivan vastaavasti, ollessani viikot puutteentorjunnassa muualla, oli perjantai-iltaisin pihaan kurvatessani aina talvisin lumityöt tehty.
Viimeisen penskamme lähdettyä ei pihan kolaaminen kevyelle naishmiselle mitään herkkua ollut.
Hankki jopa mitoilleen sopivan kolan.
Joskus oli joutunut pyytämään naapurista virka-apua jäisen auravallin poistamiseen.
Jos palatessani piha olisi ollut tukossa ilman käytännön syytä, olisi yksi tulkintamahdollisuus ollut ymmärtää se viestiksi: Et ole oikein tervetullut!
Kotiin tulo on iloinen tapahtuma.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulekkin on tuttua tuo "viestintä" siivouksen ja ruuanlaiton suhteen. Tosin ruokaa joudun laittamaan nytkin, mutta siivouksessa lipsuu ja pahasti. Hyvin olen osannut hylätä lapsuuskotini tavat, joita pitkään noudatin työelämän ja avioliiton aikoihin.
Silloin lapsena meillä aina siivottiin lauantaisin, mitä nyt tietenkin harjalakaisu oli jokapäiväistä. Aamupäivänä paistettiin pullat, piirakat ja kakut. Leipä yleensä viikolla, koska uunin lämpö ei riittänyt kaikkeen. Illalla oli sanua ja puhtaat vaatteet. Sunnuntai oli lepopäivä ja karjalanpaisti piirakoineen. Metsäradio ja maamiehentietolaari tuli radiosta, mutta harvemmin, tai oliko edes, jumalanpalvelus.
Kaupunkioloissa ja lasten olessa pieniä kaikki muuttui paljonkin. Harvoin paistoin mutta usein pyykkäsin. Olihan maalla suurpyykki vain kesäisin.
Nyt, kun asun yksin pienessä yksiössä, minusta on "kätevää" pitää kaikki tavarat ja vaatteet kädenulottuvilla, joten arvata saattaa, että polku sängystä jääkaapille, jonka vieressä on hella, on auki.
Lapsenlapsenikaan ei voi tulla järjestelemään tavaroitaan, sillä viimeksi poika levitteli omansa keskelle lattiaa minun tavaroiden lisäksi.
Tyttäreni kyllä naureskelee, että ilmoita, kun olet pois, niin hän käy luonani siivoamassa. Harmi, no ei todellakaan, että annoin hänelle avaimeni.
Mutta nuo jotku vanhat tottumukset ovat tiukassa. Koskaan en vie mattoja ulos sunnuntaina, puhumattakaan liputuspäivinä! Pesutupaan menen mielelläni vaikka yöllä, koska silloin on vapaata suuressa kävijämäärässä.
Onneksi luonani ei käy ketään, no....nuo lapsukaiset, mutta hehän nauttivat tästä epäjärjestyksestä, koska se muistuttaa heidän omaa huonettaan kotona ja mummi on ostanut heille ihan omia "juttuja" tänne.
asiasta viidenteen...lueskelin kirjoituksia kolesteroli lääkkeiden tarpeellisuudesta ja jäi mieleeni, että ihminen kuolee helpoimmin stressiin. Nyt minusta tuntuu, että kuolema koittaa, jos en itseäni saa tuonne mustikkametsään. Tiedän, että siellä on karpalonkokoisia mustikoita ja paljon kanttarellejä. Ei paljon auta, että lohdutan itseäni;"minulla ei ole pakastinta ja en pidä noista sienistä". Ja nyt sinä muistutat tuosta siivouksen ihanuudesta, kun saa nauttia puhtaasta kodista.
Kun tavoitettavissasi ovat mustikat ja kanttikset.
Ei meilläkään ole kuin jenkkikaapin rajallinen pakastetila mutta kyllä minä muutaman mustikkalitran ja nesteet ulos tohautettuja kanttiksia saisin sinne mahtumaan.
Jos löytäisin kanttiksia reilummin niin tarvittavan määrän kuivattaisin.
Ei minusta siivouksessa mitään "ihanuutta" ole!
Ihanuus on kotiin palattuaan hyväntuulinen iltaruskoni lämpö.
Siis siivoan täysin itsekkäistä syistä.
Tuota "kaikki kätevästi käsillä" periaatetta voin toteuttaa tässä tietsikkahuoneessa jossa on muukin tarvittava.
Vaikka annoinkin hyvin laiskan naisen kuvan itsestäni, niin sotajan muistot elävät yhä. Koska minulla ei ole pakastinta, mutta jääkaappi, niin olen keksinyt aivan ihanan kuivurin sen yläpuolelta.
Siispä olen kuivattanut siellä näitä syksyn vihanneksia, etenkin keittojuureksia, jotka talvella ovat hinnakkaita. Uskomattoman nopeasti ne siellä kuivuu, kun uunissa ne vain nahistuvat.
Lapseni luona on taas verraton heidän sähkösauna, jossa on aina se peruslämpö. Omppuja heillä on mielettömästi, joten olen kuivatellut siellä sienet, kuten omputkin.
Pieni talouteni on taas toiminut tillin, basilikan ja ruohosipulin osalta koko kesän, koska istutin ne isoon vatiin. Uskomaton on myös tuo sitruunamelissa, persilja ja rucola, jotka huimista pakkasista huolimatta kasvavat kuivassa mullassa ikkunani alla aina vain uudestaan.
Se tässä nyt stressaakin, koska voisin poimia mustikoita ja vadelmia pikkuhiljaa ja kuivattaa. Kuitenkin kirjojen lukeminen vie kaiken aikani. Siivotakin pitäisi ja tietenkin nuo hikiset lakanat pyykkiin. Onneksi on vielä vaihto textiilejä, niin päällepantavissa kuin vuodevaatteissa.
Syksymmällä onkin kova pyykkäys, kun pesen tyynyt ja peitot. Onneksi pesutuvassamme on kuivausrumpu. Kesänaikaan sain kuitenkin matot pestyä, jotka odottavat tuolilla paikkaansa. Siinäpähän odottavat ja rukoilevat ilmeisesti Joulupukkia, että pääsisivät asiaankuuluville paikoilleen.