Hei! Ajattelin kysyä onko teillä hyviä neuvoja/kokemuksia. Asialliset viestit sitten kiitos!
Eli: meillä on tässä kuussa 2-vuotta täyttävä uros saku, ongelmia ei juuri ole ollut. Pentuna oli mitä mainioin, ei tuhonnut asuntoa, oppi melkein kaiken minun kehonkieltä katsomalla, erittäin viisas. Rajat pennulla oli ja on edelleen, ja näitä totteli. Lapsiin tottunut (omia ei ole) ja niitä rakastaa yli kaiken. Talleilla osasi olla hevosten kanssa, on minun mukanani oikeastaan jokapaikassa, aina ollut. Tiesinhän minä että uhmaa tulee kun lähestytään kahta vuotta.. Koirassa ei siis edelleenkään mitään ongelmaa, mutta tietyt asiat mitä EN hyväksy!
Kun olemme esim. metsässä, se ei lähde, ei jätä minua näköpiiristä. Tietää tonttimme rajat, ei mene toisten puolelle vaikka siellä toinen koira olisikin, sama mieheni vanhemmilla. Erittäin ihmisystävällinen, tuntuu välillä että liiankin kanssa. Ei juurikaan vahtiviettiä, tätä en ole kyllä ikinä voimistanutkaan, pentuna yritti "ottaa ohjat omiin käsiin" vaan huomasi, että ketkä täällä määrää, ja siihen tyytynyt. Mutta kun olemme välillä puistossa, saattaa ukolla korvat jäädä samantien kotiin. On tullut pientä ärhäntelyä muiden urosten kanssa, ei tappelua kuitenkaan. Voin siellä laittaa sen maahan paikalleen ja useimmiten muut koirat voi juosta koirani ympärillä ja luvan kanssa tulee sitten, mutta näitä "en kuuntele sinua" on muutamaan kertaan ollut. Toki siellä on narttujen hajuja ja muuta mielenkiintoista, mutta sama tilanne ilman aitoja, ja koira kuuntelee taas mainiosti. Sama tokossa (siellä ei keretty hirveän kauaa olla) oli makkarat, herkut, pallot, lelut.. jotain totteli, mutta muuten pöljäili ja sikaili minkä kerkesi. Ainoa harjoitus taas mikä oli ja onnistui oli, kun koirat päästettiin vuorotellen irti ja niiden piti tulla omistajiensa luokse, no monihan siellä sinkoili muita koiria tapaileen, omani juoksi täysiä luokseni!!! Osaa siis olla hihnassa, ei vedä, mutta vierellä kävelee ilman hihnaa paremmin :)
Nyt olimme uittamassa pojua, ihmisiä oli vähän kauempana. Meni hyvin, toinen uros tuli ja ei mitään ongelmaa.. kunnes kuuli kaverini auton äänen ja juoksi hirveää kyytiä sitä kohti, nuoli ikkunasta kaverini ja tuli takaisin meidän luokse. Sitten tuli myöhemmin toinen auto ja lähti EKA kertaa täysiä vaan laukkomaan sen luokse, ei päästänyt autoa ajamaan eteenpäin, kierteli sitä vain, minun käskyt kaikui vain puille ja kun vihdoin sain koirani, se oli ku jossain stranssissa.. uu aaah, ihanaa pöljäilyä!
Eli ongelma on nämä ihmisiin törmäily, haluaa kaikkien kanssa hengailla ja olla kaveria. Sitten kun ollaan taas lenkillä, se tietää että toisia koiria ei jäädä nuuhkimaan eikä ihmisiä jututtamaan.
Olen miettinyt pääni puhki kokeileeko koirani edelleen välillä minua, olenko edelleen se johtaja.. vai miksi 95% ajasta on kuin enkeli ja muuten saa näitä "en tottele, olen pöljä, en osaa" kohtauksia. Juurikin tokokentillä. Mutta samat asiat jos käsken tehdä pellolla, ne sujuu moitteetta..
äh, älysiköhän tätä kukaan.. toivottavasti joku ja jotain hyviä neuvoja jos vielä keksisi :)
Eli: meillä on tässä kuussa 2-vuotta täyttävä uros saku, ongelmia ei juuri ole ollut. Pentuna oli mitä mainioin, ei tuhonnut asuntoa, oppi melkein kaiken minun kehonkieltä katsomalla, erittäin viisas. Rajat pennulla oli ja on edelleen, ja näitä totteli. Lapsiin tottunut (omia ei ole) ja niitä rakastaa yli kaiken. Talleilla osasi olla hevosten kanssa, on minun mukanani oikeastaan jokapaikassa, aina ollut. Tiesinhän minä että uhmaa tulee kun lähestytään kahta vuotta.. Koirassa ei siis edelleenkään mitään ongelmaa, mutta tietyt asiat mitä EN hyväksy!
Kun olemme esim. metsässä, se ei lähde, ei jätä minua näköpiiristä. Tietää tonttimme rajat, ei mene toisten puolelle vaikka siellä toinen koira olisikin, sama mieheni vanhemmilla. Erittäin ihmisystävällinen, tuntuu välillä että liiankin kanssa. Ei juurikaan vahtiviettiä, tätä en ole kyllä ikinä voimistanutkaan, pentuna yritti "ottaa ohjat omiin käsiin" vaan huomasi, että ketkä täällä määrää, ja siihen tyytynyt. Mutta kun olemme välillä puistossa, saattaa ukolla korvat jäädä samantien kotiin. On tullut pientä ärhäntelyä muiden urosten kanssa, ei tappelua kuitenkaan. Voin siellä laittaa sen maahan paikalleen ja useimmiten muut koirat voi juosta koirani ympärillä ja luvan kanssa tulee sitten, mutta näitä "en kuuntele sinua" on muutamaan kertaan ollut. Toki siellä on narttujen hajuja ja muuta mielenkiintoista, mutta sama tilanne ilman aitoja, ja koira kuuntelee taas mainiosti. Sama tokossa (siellä ei keretty hirveän kauaa olla) oli makkarat, herkut, pallot, lelut.. jotain totteli, mutta muuten pöljäili ja sikaili minkä kerkesi. Ainoa harjoitus taas mikä oli ja onnistui oli, kun koirat päästettiin vuorotellen irti ja niiden piti tulla omistajiensa luokse, no monihan siellä sinkoili muita koiria tapaileen, omani juoksi täysiä luokseni!!! Osaa siis olla hihnassa, ei vedä, mutta vierellä kävelee ilman hihnaa paremmin :)
Nyt olimme uittamassa pojua, ihmisiä oli vähän kauempana. Meni hyvin, toinen uros tuli ja ei mitään ongelmaa.. kunnes kuuli kaverini auton äänen ja juoksi hirveää kyytiä sitä kohti, nuoli ikkunasta kaverini ja tuli takaisin meidän luokse. Sitten tuli myöhemmin toinen auto ja lähti EKA kertaa täysiä vaan laukkomaan sen luokse, ei päästänyt autoa ajamaan eteenpäin, kierteli sitä vain, minun käskyt kaikui vain puille ja kun vihdoin sain koirani, se oli ku jossain stranssissa.. uu aaah, ihanaa pöljäilyä!
Eli ongelma on nämä ihmisiin törmäily, haluaa kaikkien kanssa hengailla ja olla kaveria. Sitten kun ollaan taas lenkillä, se tietää että toisia koiria ei jäädä nuuhkimaan eikä ihmisiä jututtamaan.
Olen miettinyt pääni puhki kokeileeko koirani edelleen välillä minua, olenko edelleen se johtaja.. vai miksi 95% ajasta on kuin enkeli ja muuten saa näitä "en tottele, olen pöljä, en osaa" kohtauksia. Juurikin tokokentillä. Mutta samat asiat jos käsken tehdä pellolla, ne sujuu moitteetta..
äh, älysiköhän tätä kukaan.. toivottavasti joku ja jotain hyviä neuvoja jos vielä keksisi :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.