Eva Biaudet /r: Lastenkotien valvonnan parantamisesta
Eduskunnan Puhemiehelle
Viime vuosina on tasaisin väliajoin esiintynyt Suomen lastenkodeissa sovellettuihin kasvatusmenetelmiin kohdistuvia väittämiä ja arvostelua. Syytökset koskevat nyt ensisijaisesti Kuttulan ja Metsäpirtin lastenkoteja.
Aikaisemmat valitukset ovat pääasiassa tulleet huostaanotettujen lasten vanhemmilta, ja ne ovat koskeneet mm. lapsen ja vanhemman välisen yhteydenpidon johdonmukaista katkaisemista. Myös ulkopuoliset asiantuntijat, esim. lääkärit, ovat ihmetelleet lastenkotien kasvatusmenetelmiä. Toiminta on kuitenkin saanut jatkua huolimatta toistuvasta huolesta, että kaikki ei ole kohdallaan.
Onko niin, että huostaanotettujen lasten vanhempien ja entisten lastenkotilasten kertomuksia ei pidetä riittävän luotettavina puolueettoman selvityksen tekemiseksi, jonka lähtökohtana olisi lapsen etu? Erityisesti Kuttulan tapauksessa, jossa lastenkodin johtaja on vanha nimismies, on syytä epäillä, että hänen kertomuksensa ovat saaneet erityistä painoarvoa muihin osapuoliin nähden. Vaikka Kuttulan lastenkoti onkin pystynyt osoittamaan myös hyviä tuloksia, tämä ei voi oikeuttaa lasten ja heidän vanhempiensa välisen yhteydenpidon katkaisemiseen, ja kaikkein vähiten lasten identiteetin murtamisyrityksiin.
Viimeistään sen dokumentin, jossa kotivideolla esitetään lasten nähden eläinten teurastusta ja eläinrääkkäystä, tulisi johtaa toimenpiteisiin. Filmi paljasti paljon lastenkodin suhtautumisesta elämään ja kipuun. Lapsille aiheutettu henkinen väkivalta oli kuitenkin ilmeistä, ja sen tulisi olla riittävä peruste välittömiin toimenpiteisiin.
Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten on mahdollista, että Suomessa saa ylläpitää lastenkotia, jonka kasvatusmenetelmät ovat epäilyttävät, ja
millä tavoin tällaisten laitosten valvontaa tullaan parantamaan?
Helsingissä 1 päivänä kesäkuuta 1998
http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=KK 657/1998&base=erkys&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WP
Eduskunnan Puhemiehelle
Viime vuosina on tasaisin väliajoin esiintynyt Suomen lastenkodeissa sovellettuihin kasvatusmenetelmiin kohdistuvia väittämiä ja arvostelua. Syytökset koskevat nyt ensisijaisesti Kuttulan ja Metsäpirtin lastenkoteja.
Aikaisemmat valitukset ovat pääasiassa tulleet huostaanotettujen lasten vanhemmilta, ja ne ovat koskeneet mm. lapsen ja vanhemman välisen yhteydenpidon johdonmukaista katkaisemista. Myös ulkopuoliset asiantuntijat, esim. lääkärit, ovat ihmetelleet lastenkotien kasvatusmenetelmiä. Toiminta on kuitenkin saanut jatkua huolimatta toistuvasta huolesta, että kaikki ei ole kohdallaan.
Onko niin, että huostaanotettujen lasten vanhempien ja entisten lastenkotilasten kertomuksia ei pidetä riittävän luotettavina puolueettoman selvityksen tekemiseksi, jonka lähtökohtana olisi lapsen etu? Erityisesti Kuttulan tapauksessa, jossa lastenkodin johtaja on vanha nimismies, on syytä epäillä, että hänen kertomuksensa ovat saaneet erityistä painoarvoa muihin osapuoliin nähden. Vaikka Kuttulan lastenkoti onkin pystynyt osoittamaan myös hyviä tuloksia, tämä ei voi oikeuttaa lasten ja heidän vanhempiensa välisen yhteydenpidon katkaisemiseen, ja kaikkein vähiten lasten identiteetin murtamisyrityksiin.
Viimeistään sen dokumentin, jossa kotivideolla esitetään lasten nähden eläinten teurastusta ja eläinrääkkäystä, tulisi johtaa toimenpiteisiin. Filmi paljasti paljon lastenkodin suhtautumisesta elämään ja kipuun. Lapsille aiheutettu henkinen väkivalta oli kuitenkin ilmeistä, ja sen tulisi olla riittävä peruste välittömiin toimenpiteisiin.
Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten on mahdollista, että Suomessa saa ylläpitää lastenkotia, jonka kasvatusmenetelmät ovat epäilyttävät, ja
millä tavoin tällaisten laitosten valvontaa tullaan parantamaan?
Helsingissä 1 päivänä kesäkuuta 1998
http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=KK 657/1998&base=erkys&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WP
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eduskunnan Puhemiehelle
Valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva Puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Eva Biaudet'n näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen n:o 657:
Miten on mahdollista, että Suomessa saa ylläpitää lastenkotia, jonka kasvatusmenetelmät ovat epäilyttävät, ja
millä tavoin tällaisten laitosten valvontaa tullaan parantamaan?
Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:
Yksityisten sosiaalipalvelujen valvontaa koskeva laki (603/1996), jäljempänä valvontalaki, tuli voimaan vuoden 1997 alusta. Uuden lainsäädännön tavoitteena oli viranomaisvalvonnan tehostaminen asiakkaan aseman turvaamiseksi ja palvelujen laadun varmistamiseksi yksityisissä sosiaalipalveluissa. Olen 12.6.1998 kirjalliseen kysymykseen n:o 614 antamassani vastauksessa selvittänyt tarkemmin lain sisältöä ja lastensuojelulaitosten valvontaa.
Lastensuojelulaitosten osalta yksityisen toiminnan harjoittaminen on ollut lääninhallituksen luvan varaista toimintaa lastensuojelulain (683/1983) 33 §:n nojalla. Valvontalaki edellytttää toimiluvan kaikilta ympärivuorokautista hoitoa antavilta toimintayksiköiltä. Luvan myöntämisedellytyksenä on, että toimintayksikkö on terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan siellä annettavalle hoidolle, kasvatukselle ja muulle huolenpidolle sopiva. Henkilöstön lukumäärän tulee olla riittävä palvelujen tarpeeseen ja hoidettavien lukumäärään nähden. Henkilöstön on myös täytettävä kunnan sosiaalihuollon ammatilliselta henkilöstöltä vaadittavat kelpoisuusehdot. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää valvontalaissa määriteltyjen toimintayksiköiden toimintaedellytysten yhtenäisen kriteeristön tarve sekä antaa työn edistyessä tarvittaessa asiaryhmittäin ehdotukset suosituksiksi lääneille näistä kriteereistä.
Ennen luvan myöntämistä lääninhallituksen tulee suorittaa toimintayksikön tarkastus. Valvontalain tullessa voimaan toiminnassa olevien yksityisten palveluntuottajien tuli hakea lain edellyttämä lupa ympärivuorokautiseen toimintaan kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.
Palvelujen valvonta kuuluu asianomaiselle lääninhallitukselle ja sille kunnalle, jossa palveluja annetaan. Kunnassa valvontaviranomaisena toimii sosiaalihuollosta vastaava toimielin tai sen määräämä viranhaltija. Toimintayksiköiden valvonta on jatkuvaa toimintaa, jota valvontaviranomaisten on tehtävä yhteistyössä yksityisen sosiaalipalvelujen tuottajan kanssa järjestämälla palvelujen tuottamisessa tarpeellista ohjausta, neuvontaa ja seurantaa. Luvan saaneen yksityisen palvelujen tuottajan on vuosittain annettava toiminnastaan kertomus lääninhallitukselle. Toimintakertomuksessa on ilmoitettava henkilöstössä, toimitiloissa ja toiminnassa tapahtuneet muutokset.
Valvontaviranomainen on oikeutettu saamaan maksutta tehtävänsä suorittamista varten tarpeelliset tiedot ja selvitykset sosiaalipalvelujen tuottajalta, jollei vaitiolovelvollisuudesta muuta johdu. Valvontaviranomaisella on oikeus päästä palvelutoiminnan järjestämisessä käytettävään toimintayksikköön ja suorittaa siinä tarkastuksia.
Kuttulan perheyhteisön osalta Itä-Suomen lääninhallitus on ryhtynyt toimiin julkisuudessakin olleiden epäkohtien selvittämiseksi. Kuttulan henkilökunnasta tehtyjä rikosilmoituksia tutkii poliisi.
Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 1998
Ministeri Terttu Huttu-Juntunen
yleensä julkisuudessa vastaukset tuollaisiin kysymyksiin ovat ulkoa opeteltuja fraaseja ja jorinaa sarjassamme Yhtä tyhjän kanssa.
Vai pitää laitoksen esittää toimintakertomuksensa lääninhallitukselle, kun nimenomaan viime mainitut ovat arvostelleet, että ei se ole mitään valvontaa, mutta muuhun heilläkään ei ole resursseja kuin kertomusten lukemiseen.
Suomalaisessa politiikassa on tähtihetki, että edes tuollainen kysymys esitetään, mutta jotain ihan merkillistä pitäisi tapahtua, että poliitikot ryhtyisivät tositoimiin lasten aseman parantamisessa. Tarkoitan siis joka suhteessa, mutta myös sijaishuollon osalta.