nämä palstat

tuli yksi ällä liikaa :D

:D kirjoitti:

tuli yksi ällä liikaa :D

Minulta puuttuu sitten -kijain. Nauattaa minuakin nyt kun olen hieman lueskellut. Näitä ei tavitse ottaa niin vakavasti.

Pitää itkeä silloin kun itkettää ja nauraa silloin kun naurattaa. Maailma on vaan niin kova paikka, että itkulla ei pitkälle pötkitä, se on vaan purtava hampaita yhteen ja mentävä suomalaisella sisulla eteenpäin ja yritettävä miettiä vaihtoehtoja, miten siitä elämästä saisi edes vähän iloisemman :) Pienin askelin parempaa kohti, se on itsestä kiinni hyvin pitkälti. Omaa onneansa ei voi rakentaa toisen ihmisen varaan. Rakkaan ihmisen lähelläolo on "lisämauste" elämässä.

my comment kirjoitti:

Pitää itkeä silloin kun itkettää ja nauraa silloin kun naurattaa. Maailma on vaan niin kova paikka, että itkulla ei pitkälle pötkitä, se on vaan purtava hampaita yhteen ja mentävä suomalaisella sisulla eteenpäin ja yritettävä miettiä vaihtoehtoja, miten siitä elämästä saisi edes vähän iloisemman :) Pienin askelin parempaa kohti, se on itsestä kiinni hyvin pitkälti. Omaa onneansa ei voi rakentaa toisen ihmisen varaan. Rakkaan ihmisen lähelläolo on "lisämauste" elämässä.

Eilen juhlissa nauroin pitkästä aikaa niin että mahalihakset tuli kipeäksi..virkisti vähäksi aikaa. leikittiin siellä:DDDDD - olin selvin päin ja hauskaa oli silti:D - kiitokset rakkaalle työkaverille...sanon vielä hällekin, en vain tänne!

Lisää näitä... nyt taas kotona hymy ties missä, vakavana jatketaan... kuulin tämän kun lauloivat karaokea;

jotenkin niin koskettavaa;

http://www.youtube.com/watch?v=Brja-lsTjws

my comment kirjoitti:

Pitää itkeä silloin kun itkettää ja nauraa silloin kun naurattaa. Maailma on vaan niin kova paikka, että itkulla ei pitkälle pötkitä, se on vaan purtava hampaita yhteen ja mentävä suomalaisella sisulla eteenpäin ja yritettävä miettiä vaihtoehtoja, miten siitä elämästä saisi edes vähän iloisemman :) Pienin askelin parempaa kohti, se on itsestä kiinni hyvin pitkälti. Omaa onneansa ei voi rakentaa toisen ihmisen varaan. Rakkaan ihmisen lähelläolo on "lisämauste" elämässä.

Olen sisäistänyt jo pienenä. Ihminen on oman onnensa seppä. Hyvää jatkoa! Rakkautta ja Rauhaa.

s.... kirjoitti:

Eilen juhlissa nauroin pitkästä aikaa niin että mahalihakset tuli kipeäksi..virkisti vähäksi aikaa. leikittiin siellä:DDDDD - olin selvin päin ja hauskaa oli silti:D - kiitokset rakkaalle työkaverille...sanon vielä hällekin, en vain tänne!

Lisää näitä... nyt taas kotona hymy ties missä, vakavana jatketaan... kuulin tämän kun lauloivat karaokea;

jotenkin niin koskettavaa;

http://www.youtube.com/watch?v=Brja-lsTjws

mukavatkin bileet siinä koneesi ääressä.

my comment kirjoitti:

Pitää itkeä silloin kun itkettää ja nauraa silloin kun naurattaa. Maailma on vaan niin kova paikka, että itkulla ei pitkälle pötkitä, se on vaan purtava hampaita yhteen ja mentävä suomalaisella sisulla eteenpäin ja yritettävä miettiä vaihtoehtoja, miten siitä elämästä saisi edes vähän iloisemman :) Pienin askelin parempaa kohti, se on itsestä kiinni hyvin pitkälti. Omaa onneansa ei voi rakentaa toisen ihmisen varaan. Rakkaan ihmisen lähelläolo on "lisämauste" elämässä.

Onhan se aika hulvatonta kaipailla täällä ihastustaan. Mutta kuten joku viisas on sanonut rakkaus on alistava tila, niin näyttää olevan ihastuminenkin. Itse yleensä yritän kamppailla kaikin keinoin vastaan, koska olen kontrollifriikki ihminen. Mutta kävi näin. Paska juttu. :)

my comment kirjoitti:

Pitää itkeä silloin kun itkettää ja nauraa silloin kun naurattaa. Maailma on vaan niin kova paikka, että itkulla ei pitkälle pötkitä, se on vaan purtava hampaita yhteen ja mentävä suomalaisella sisulla eteenpäin ja yritettävä miettiä vaihtoehtoja, miten siitä elämästä saisi edes vähän iloisemman :) Pienin askelin parempaa kohti, se on itsestä kiinni hyvin pitkälti. Omaa onneansa ei voi rakentaa toisen ihmisen varaan. Rakkaan ihmisen lähelläolo on "lisämauste" elämässä.

näin , näin nimenomaan näin mutta kun kovin itkettää tai naurattaa haluaisin avata sähköpostiini ja kirjoittaa kirjeenkaverille, mistä sellaista löytää, joka ymmärtäisi että minua ilman syitä itkettää, että minulla on ikävä

ihan himmeetä kirjoitti:

Onhan se aika hulvatonta kaipailla täällä ihastustaan. Mutta kuten joku viisas on sanonut rakkaus on alistava tila, niin näyttää olevan ihastuminenkin. Itse yleensä yritän kamppailla kaikin keinoin vastaan, koska olen kontrollifriikki ihminen. Mutta kävi näin. Paska juttu. :)

Itteesi sä olet ihastunut T

my comment kirjoitti:

Pitää itkeä silloin kun itkettää ja nauraa silloin kun naurattaa. Maailma on vaan niin kova paikka, että itkulla ei pitkälle pötkitä, se on vaan purtava hampaita yhteen ja mentävä suomalaisella sisulla eteenpäin ja yritettävä miettiä vaihtoehtoja, miten siitä elämästä saisi edes vähän iloisemman :) Pienin askelin parempaa kohti, se on itsestä kiinni hyvin pitkälti. Omaa onneansa ei voi rakentaa toisen ihmisen varaan. Rakkaan ihmisen lähelläolo on "lisämauste" elämässä.

No tuo olisi voinut olla minun kirjoittamani. Näinhän se menee mutta tunnustan, että välistä ei jaksa niitä hampaita purra yhteen vaan iskee pohjaton voimattomuus ja väsymys. Silloin levätään laakereilla ja levähdyksen jälkeen jatketataan taas matkaa. Lisämaustetta kaipaisin kyllä elämään.

my comment kirjoitti:

Pitää itkeä silloin kun itkettää ja nauraa silloin kun naurattaa. Maailma on vaan niin kova paikka, että itkulla ei pitkälle pötkitä, se on vaan purtava hampaita yhteen ja mentävä suomalaisella sisulla eteenpäin ja yritettävä miettiä vaihtoehtoja, miten siitä elämästä saisi edes vähän iloisemman :) Pienin askelin parempaa kohti, se on itsestä kiinni hyvin pitkälti. Omaa onneansa ei voi rakentaa toisen ihmisen varaan. Rakkaan ihmisen lähelläolo on "lisämauste" elämässä.

Eipä varmaan.. Johan minulla on vaihtoehto mielessä; muutto. Se on aika ratkaiseva askel ainakin silloin kun on kyseessä ihan uusi kaupunki ja suht kaukana. Tietty on toinenkin asia jonka aion myös toteuttaa..
En minä ole rakentanut toisen varaan mitään.. On kyse vain ihastuksesta joka tosin oli muuttumassa jo rakastumiseksi.. Ainakin luulisin niin. Aika itsenäinen ihminen olen.. Mut kai ehdin toivoa ja haaveilla, ehkä liikaakin. Ja sit tajusin kuinka vähän tärkeä olenkaan hänelle. Se sattuu..

cghdfr kirjoitti:

Itteesi sä olet ihastunut T

Kiitos vaan todella paljon. :(