Sosiaali- ja terveysministeriön virkamies selittää asiaa toimittajille ja kertoo, että Suomessa on kansainvälisesti korkeatasoinen lainsäädäntö ja että Suomessa noudatetaan kansainvälisiä sopimuksia.
YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt maamme päättäjien huomion siihen, ettei maassamme tilastoida huostaanottojen syitä. Se on kiinnittänyt huomion myös siihen, miksi niin suuri määrä lapsia joutuu elämään kodin ulkopuolella.
Tämä tarkoittaa, että Suomi ei ole täyttänyt kansainvälisiä velvoitteita.
Käsitykseni mukaan ministeriön virkamiehen olisi tullut kertoa toimittajille tämä asia, eikä kiistää asiaa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle valtaisan määrän tuomioita, myös lasten huostaanottoa koskevissa asioissa.
Tuomiot löytyvät netistä osoitteesta:
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/suomi.php
K ja T v. Suomi vuodelta 2000 kertoo, kuinka vastasyntyneeltä vauvalta evättiin oikeus äidinmaitoon, kun hänet vietiin suoraan synnytyspöydältä pois vanhemmiltaan.
R v. Suomi vuodelta 2006 ; EIT totesi, että sosiaaliviranomainen oli päättänyt olla ottamatta huomioon valittajan ja lapsen jälleenyhdistämistä yhtenä olennaisena vaihtoehtona ja sen sijaan edennyt siltä pohjalta, että lapsi oli pitkäaikaisen sijaishuollon tarpeessa. Tapaamisoikeuden jyrkkä rajoittaminen osoitti, että sosiaaliviranomainen oli tarkoittanut vahventaa pojan ja sijaishuoltajien suhdetta.
Lastensuojelun työtapoihin kuuluu tuomioista huolimatta edelleenkin;
-lasten yhteydenpidon ankara rajoittaminen lapsen ja vanhemman /suvun välillä
-lastenpsykiatristen tilauslausuntojen käyttäminen huostaanotoissa ja tapaamisten rajoittamisessa
-perheen jälleen yhdistämisvelvoitteen sivuuttaminen
-lapsen sukulaisten sivuuttaminen sijaishuoltopaikkaa haettaessa
-saman perheen lasten sijoittaminen eri tahoille
-lapsen äidinkielen, uskonnon tai kulttuuritaustan huomioimatta jättäminen sijaishuoltopaikkaa valittaessa
-lapsen toiveiden huomioimatta jättäminen
Työkäytäntöihin kuuluvat myös väitteet ja vihjaukset seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä, vrt K.A. v. Suomi vuodelta 2003, H.K v. Suomi vuodelta 2006, T ja muut v. Suomi vuodelta 2005.
Virkamiehen olisi tullut siis kertoa toimittajille, että Suomi on tuomittu ihmisoikeusrikkomuksista. Hän olisi voinut selventää asiaa ja kertoa, että maamme hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus ovat hyväksyneet lastensuojelun toimintatavat ja sen tähden ihmisoikeustuomioistuin on antanut tuomionsa.
Olisi ollut hyvä myös kuulla, että ministeriö on ryhtymässä toimiin selvittääkseen oikeudenkäyntimenettelyn ongelmat.
Sosiaali- ja terveysministeriön virkamies toteaa toimittajille, että venäläiset pitävät yllä keskustelua, kun he eivät ymmärrä suomalaisten toimintatapoja.
Ministeriön virkamiehen olisi tullut kertoa toimintatavoista myös toimittajille, kun varhaisen puuttumisen toimintatavat ovat aikaansaaneet huostaanotto-suman maassamme. Asia koskettaa kaikkia lapsia ja huostaanotto voi sattumanvaraisesti koskettaa ketä tahansa, kohdistuen kaikkeen erilaisuuteen.
Olisi ollut uskottavampaa, mikäli ministeriön virkamies olisi kiistämisen sijaan
todennut ministeriön alkaneen perusteellisesti selvittää varhaisen puuttumisen ongelmia, uuden lastensuojelulain oikeusturvaongelmia, lastensuojelun työtapoja ja asenteita.
Virkamies olisi voinut avata yleisen keskustelun suhtautumisesta lapseen ja perheeseen ja todeta ministeriön ryhtyneen selvittämään sijaishuollossa asuvien lasten kaltoinkohtelua samalla tavoin kuin Ruotsissa tehdään.
http://www.knuutilaki.net/node/32
YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt maamme päättäjien huomion siihen, ettei maassamme tilastoida huostaanottojen syitä. Se on kiinnittänyt huomion myös siihen, miksi niin suuri määrä lapsia joutuu elämään kodin ulkopuolella.
Tämä tarkoittaa, että Suomi ei ole täyttänyt kansainvälisiä velvoitteita.
Käsitykseni mukaan ministeriön virkamiehen olisi tullut kertoa toimittajille tämä asia, eikä kiistää asiaa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle valtaisan määrän tuomioita, myös lasten huostaanottoa koskevissa asioissa.
Tuomiot löytyvät netistä osoitteesta:
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/suomi.php
K ja T v. Suomi vuodelta 2000 kertoo, kuinka vastasyntyneeltä vauvalta evättiin oikeus äidinmaitoon, kun hänet vietiin suoraan synnytyspöydältä pois vanhemmiltaan.
R v. Suomi vuodelta 2006 ; EIT totesi, että sosiaaliviranomainen oli päättänyt olla ottamatta huomioon valittajan ja lapsen jälleenyhdistämistä yhtenä olennaisena vaihtoehtona ja sen sijaan edennyt siltä pohjalta, että lapsi oli pitkäaikaisen sijaishuollon tarpeessa. Tapaamisoikeuden jyrkkä rajoittaminen osoitti, että sosiaaliviranomainen oli tarkoittanut vahventaa pojan ja sijaishuoltajien suhdetta.
Lastensuojelun työtapoihin kuuluu tuomioista huolimatta edelleenkin;
-lasten yhteydenpidon ankara rajoittaminen lapsen ja vanhemman /suvun välillä
-lastenpsykiatristen tilauslausuntojen käyttäminen huostaanotoissa ja tapaamisten rajoittamisessa
-perheen jälleen yhdistämisvelvoitteen sivuuttaminen
-lapsen sukulaisten sivuuttaminen sijaishuoltopaikkaa haettaessa
-saman perheen lasten sijoittaminen eri tahoille
-lapsen äidinkielen, uskonnon tai kulttuuritaustan huomioimatta jättäminen sijaishuoltopaikkaa valittaessa
-lapsen toiveiden huomioimatta jättäminen
Työkäytäntöihin kuuluvat myös väitteet ja vihjaukset seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä, vrt K.A. v. Suomi vuodelta 2003, H.K v. Suomi vuodelta 2006, T ja muut v. Suomi vuodelta 2005.
Virkamiehen olisi tullut siis kertoa toimittajille, että Suomi on tuomittu ihmisoikeusrikkomuksista. Hän olisi voinut selventää asiaa ja kertoa, että maamme hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus ovat hyväksyneet lastensuojelun toimintatavat ja sen tähden ihmisoikeustuomioistuin on antanut tuomionsa.
Olisi ollut hyvä myös kuulla, että ministeriö on ryhtymässä toimiin selvittääkseen oikeudenkäyntimenettelyn ongelmat.
Sosiaali- ja terveysministeriön virkamies toteaa toimittajille, että venäläiset pitävät yllä keskustelua, kun he eivät ymmärrä suomalaisten toimintatapoja.
Ministeriön virkamiehen olisi tullut kertoa toimintatavoista myös toimittajille, kun varhaisen puuttumisen toimintatavat ovat aikaansaaneet huostaanotto-suman maassamme. Asia koskettaa kaikkia lapsia ja huostaanotto voi sattumanvaraisesti koskettaa ketä tahansa, kohdistuen kaikkeen erilaisuuteen.
Olisi ollut uskottavampaa, mikäli ministeriön virkamies olisi kiistämisen sijaan
todennut ministeriön alkaneen perusteellisesti selvittää varhaisen puuttumisen ongelmia, uuden lastensuojelulain oikeusturvaongelmia, lastensuojelun työtapoja ja asenteita.
Virkamies olisi voinut avata yleisen keskustelun suhtautumisesta lapseen ja perheeseen ja todeta ministeriön ryhtyneen selvittämään sijaishuollossa asuvien lasten kaltoinkohtelua samalla tavoin kuin Ruotsissa tehdään.
http://www.knuutilaki.net/node/32
Vastaukset 16
Vanhimmat
EOK. Eurooppalaisen oikeusturvan keskusliitto.
Oikeusmurhat perheoikeudessa.
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien hakemusten käsiitelyssä on vakavia puutteita ympäri Suomea sanoo EOK:n liittohallituksen jäsen, varatuomari Petri Kankaansivu.
Ongelmat ovat ruohonjuuritasolla yleisesti tunnettuja, mutta niillä ei kukaan katso olevan sellaista painoarvoam että menettelytapoja ryhdyttäisiin kehittämään paremmaksi, Kankaansivu jatkaa.
Nykyinen käsittelytapa lapsen asoita tuomioistuimissa ratkaistaessa on riippuvainen keskeisesti siitä, miten sosiaalityöntekijät asian valmistelevat tuomioistuimen pyytämää selvitystä tehdessään.
Tämän ratkaisumallin perusteluna on de, että sosiaalityöntekijöillä on koulutuksensa puolesta paremmat edellytykset tarkastella perheen tilannetta kuin tuomioistuimen jäsenillä olisi.
Vallitseva käsittelytapa on kuitenkin monilta osiltaan epäonnistunut niiden asoiden selvittämiseen, mitä sillä halutaan saada selvitettyä Petri Kankaansivu toteaa.
Linkissä aiheina mm.
Lailla säätelemätön selvitystyö.
Seulottu lopputulos.
Tuomari ennakkokäsitystensä uhrina.
Erään uusperheen tragedia
Tuomarin ammattitaidottomuus tragedian syynä.
Ovatko oikeusmurhat estettävissä?
http://sanomat24.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=13075&Itemid=115
---
Lailla sääntelemätön selvitystyö
Ensimmäinen vakava puute perheoikeudellisten asioiden käsittelytavassa on löydettävissä sosiaalitoimen selvityksen laadintavaiheesta. Tätä selvitystyötä eivät ohjaa käytännössä juuri mitkään säännökset. Kun menettelytapoja ei säännellä yksityiskohtaisesti, seuraa siitä varsin vaihteleva tapahtumasarja, jonka lopputuloksena sitten syntyy sosiaalitoimen selvitys tuomioistuimelle.
Tapahtumasarja alkaa sillä, että vanhemmat pyydetään aluksi erikseen ja myöhemmin yhdessä sosiaalityöntekijöiden kuultaviksi. Tässä vaiheessa riidan osapuolten käsitykset tapahtumista ovat yleensä kaukana toisistaan. Kun heidän kertomansa kirjataan sosiaalityöntekijöiden toimesta asiakirjoihin, vanhemmat kokevat usein heidän sanansa kaikuneen kuuroille korville. Tämä kokemus voi olla riidan molemmilla osapuolilla tai usein ainoastaan toisella heistä, jolloin viimeksi mainitussa tilanteessa herää kysymys, onko sosiaalitoimen selvitystyö ollut puolueellista.
Käsitystä sosiaalitoimen selvityksen laatimisen mahdollisesta puolueellisuudesta ei voida sivuuttaa pelkästään sillä, että asianomaisen kannalta ikävien tosiasioiden esiin tuleminen aiheuttaisi aina vastareaktion. Tällainen selitystapa on liian yksinkertaistava, vaikka tällä näkökohdalla voi asian luonteen vuoksi olla osittaista selitysvoimaa. Mielivaltaisuuden kokeminen selvityksen laadinnassa syntyy kuitenkin ilmeisesti siitä, että selvityksen laatimisen menettely on sääntelemätöntä.
Seulottu lopputulos
Lakimiehen näkökulmasta ongelma on siinä, että selvityksen laatimisen sääntelemättömyys johtaa menettelytapoihin, jotka eivät voi saada aikaan kokemusta puolueettomasta toiminnasta. Asianosaisilta ei oteta esimerkiksi kirjallista aineistoa yleensä vastaan lainkaan. Jos sellaista poikkeuksellisesti sallitaan esittää, aineistoa ei liitetä sosiaalitoimen selvitykseen, joka annetaan tuomioistuimelle. Vanhempien kannanotot ikään kuin välitetään sosiaalityöntekijöiden seulan lävitse.
Lopputulos ei yleensä vastaa lapsen vanhemman käsitystä perheen tilanteesta ja niistä ongelmista, jotka perheessä ovat johtaneet siihen riitaan, johon oikeusturvaa tuomioistuinprosessista on lähdetty hakemaan. Asianosaisilta tulleen kritiikin mukaan useimmat vakavat oikeusturvan loukkaukset perheoikeudellisissa asioissa perustuvat nimenomaan siihen, että sosiaalitoimen selvitys ei ole tasapuolinen eikä riittävän kattava.
Tuomari ennakkokäsitystensä uhrina
Tuomioistuimen menettelytapa on ainakin muodollisesti säännelty. Laissa ja oikeuskäytännössä on muodostunut tietyt säännöt, joiden mukaan oikeusprosessi etenee. Perheoikeudellisissa asioissa ongelmakohdaksi voidaan osoittaa tuomarin ennakkokäsitys asiasta. Jokaisella meistä on jokin yleistävä käsitys perhe-elämästä ja siitä, miten perheen asiat tulisi hoitaa ns. normaalissa perheessä.
Kun asiaa käsittelevä tuomari perehtyy tämän oman käsityksensä heijastamana vireillä olevan jutun asiakirja-aineistoon hän luo siitä yleiskuvan, jonka perusteella tulkitsee, mikä siinä on olennaista ja mikä vähemmän merkityksellistä. Näin tapahtuu tietenkin muissakin asioissa kuin lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa oikeudenkäynneissä. Ongelmaksi asian tekee se, että perheoikeudellisissa asioissa ratkaisun perustavat seikat tulevat lähes kokonaan käytännön elämänkokemuksen piiristä.
Erään uusperheen tragedia
Jos oletetaan keskimääräisen suomalaisen tuomarin kasvaneen keskiluokkaisessa perheessä ja menestyneen koulunkäynnissä keskimääräistä paremmin eli viettäneen lapsuutensa ns. "hyvässä perheessä", voidaan syystä epäillä, että monen tuomarin elämänkokemus väistämättä rajoittaa hänen kykyään käsittää useimpien perheoikeudellisten tragedioiden syntytapaa ja kehittymistä. Jotta väitteeni ei olisi pelkkä olettama, otan esimerkin varsin kyseenalaisesta päätöksestä. Asiasta on raportoitu Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitolle joulukuussa 2009.
Pääkaupunkiseudulla asuva tuleva uusperhe oli muuttamassa yhteiseen kotiin. Perheen tarkoitus oli ostaa isompi asunto toiselta paikkakunnalta Helsingin lähikunnasta. Perheeseen kuului mies ja hänen lapsensa sekä tuleva puoliso, jolla myös oli oma lapsi.
Miehen entinen vaimo ja siis lapsen biologinen äiti kuitenkin raivostui kuultuaan, että hänen lapsensa joutuisi vieraan naisen kasvatettavaksi. Tällä "vieraalla naisella" hän tarkoitti entisen miehensä uutta puolisoa. Tämä lapsen toisen vanhemman reagointitapa tunnetaan yleisenä ongelmana monissa uusperheitä koskevissa ristiriitatilanteissa.
Asianosaiset kääntyivät perheasioiden sovittelijan puoleen. Hän ei nähnyt mitään syytä yhtyä lapsen biologisen äidin huoleen tilanteessa. Ammattitaitoisena ja kokeneena sovittelijana hän tunnisti heti lapsen biologisen äidin huolen taustalla olevan tämän oman vanhemmuuden rakentumisen heikkouden (so. mustasukkaisuuden lapsesta).
Lapsen biologinen äiti oli kuitenkin vakuuttunut oman käsityksensä oikeutuksesta ja vei asian Helsingin käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Helsingin käräjäoikeus antoikin ennen sosiaalitoimen selvitystä asiassa heti väliaikaismääräyksen, jolla lapsi siirrettiin isänsä luota biologisen äitinsä luokse asumaan.
Väliaikaismääräystä koskevasta päätöksestä ei voi valittaa. Se myös usein ratkaisee jutun lopullisen kohtalon oikeuskäsittelyssä, sillä uutta päätöstä lapsen palauttamisesta alkuperäiseen asuinpaikkaansa ei kovin helposti enää tehdä. Tällä turvataan lapsen vakiintuneita olosuhteita.
Näin kävi tällekin uusperheelle. Lapsi määrättiin sosiaalitoimen selvityksen jälkeenkin asumaan biologisen äitinsä luokse ja suunnitelmat uusperheen yhteisen elämän alkamisesta uudessa kodissa kariutuivat täysin.
Tuomarin ammattitaidottomuus tragedian syynä
Helsingin käräjäoikeuden tekemän virheellisen ratkaisun perimmäinen syy oli tuomarin ammattitaidottomuus. Hän ei kyennyt käytettävissä olevasta oikeudenkäyntiaineistosta selvittämään itselleen, mikä asiassa oli olennaista ja mikä merkityksetöntä "tyhjää puhetta".
Niinpä käräjätuomari päätyi kokonaistilanteeseen nähden täysin väärään ratkaisuun, jonka lopputuloksena uusperheen yhteiselämä päättyi. Oikeudellisen tragedian sosiaalisena seurauksena oli nimittäin myös uuden suhteen kariutuminen, kun puolisot eivät kestäneet kärjistyneen perhetilanteensa paineita.
Ovatko oikeusmurhat estettävissä?
Asiantuntemuksen lisäämiseksi käräjäoikeuksissa olisi välttämätöntä ryhtyä uudistamaan käräjäoikeuksien organisaatiota. Tehokkain vaihtoehto olisi täysin uuden tuomioistuinorganisaation luominen eli perhetuomioistuimien perustaminen Suomeen. Tämä edellyttäisi kuitenkin sekä huomattavia taloudellisia resursseja että ammattitaitoista henkilöstöä.
Vähin, mitä olisi tehtävä, olisi vahvistaa sosiaalitoimen menettelytapoja säätämällä niistä laissa. Toiseksi olisi vihdoin käynnistettävä tuomioistuinlaitoksessa uudistukset tuomarien jatkokoulutuksen järjestämiseksi.
Petri Kankaansivu
varatuomari
EOK:n liittohallituksen jäsen
tuomari tarkkasilmäisenä on ennakoinut oikein, uusperheellä ei ollut onnistumisen edellytyksiä olemassa. Jotain vikaa äitipuoliehdokkaassa on tarvinnut olla, ei käräjäoikeus muutoin olisi hetimiten väliaikaispäätöksellä siirtänyt lasta äidilleen.
Joko Sosiaali- ja terveysministeriön virkamies ja Kuntaliiton projektipäällikkö Sirkka Rousu eivät todellisuudessakaan ole perillä mitä suomessa tapahtuu tai sitten tietävät erittäin hyvin vaan jostain kumman syystä yrittävät sivuuttaa asian näille tavanomaisilla selityksillä.
"Sosiaali- ja terveysministeriön virkamies selittää asiaa toimittajille ja kertoo, että Suomessa on kansainvälisesti korkeatasoinen lainsäädäntö ja että Suomessa noudatetaan kansainvälisiä sopimuksia."
"Käsitykseni mukaan ministeriön virkamiehen olisi tullut kertoa toimittajille tämä asia, eikä kiistää asiaa."
Kuntaliiton projektipäällikkö Sirkka Rousu
"- Toisessa näissä tilanteista lapsen kokonaistilanteen täytyy olla sellainen, että se edellyttää huostaanottoa siitäkin huolimatta että kyse on alun perin ollut terapiasta.
- Toisessa tapauksessa kyse ei voi olla pelkästään lapsen kehitysvammaisuudesta, vaan kokonaisarviosta siitä, millä tavoin vanhemmat pystyvät huolehtimaan lapsen tarpeista. Mutta kun hallinto-oikeus ei ole purkanut huostaanottoa, niin siellä täytyy olla jotakin sellaista, joka perustelee huostaanottoa."
Kuiten tässä olisi rousunkin pitänyt mainita asia näin:
"Virkamiehen olisi tullut siis kertoa toimittajille, että Suomi on tuomittu ihmisoikeusrikkomuksista. Hän olisi voinut selventää asiaa ja kertoa, että maamme hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus ovat hyväksyneet lastensuojelun toimintatavat ja sen tähden ihmisoikeustuomioistuin on antanut tuomionsa."
Mot ohjelmaa Lääkärit tuomareina vastaan nostettiin oikeusjuttu, joka juontaa juurensa keväällä 2004 esitettyyn jaksoon Lääkärit tuomareina. Kuten YLE uutiset kertoi hovin tuomio oli MOT:n kannalta täysin vapauttava.
Sinisellä olevia sanoja klikkaamaal pitäisi päästä lukemaan yksittiskohtia. Joku linkki ei auennut, vaatisi ilmeisesti etsiä uusittu linkki.
Jos ei avaudu Googlaa > lääkärit tuomareina epäilys ja rangaistus < , > turvakodit tuomarina < , > ei valitusoikeutta < , > sinun lapsesi eivät ole sinun < löytyy lisää tietoja pedofifiili ja insestihysteriasta, josta tuli muoti-ilmiö 70- luvulla. Tämä "hysteria" levisi jenkeistä Belgiaan, myöhemmin Suomeen ja Ruotsiin. Isejä alettiin jahtaamaan kouluissa ja neuvoloissa. Olihan sitä varten julkaistu opas.
Linkki aiheeseen, johonka on 16 kommenttia.
http://blogit.yle.fi/mot/yle-syyttaja-6-0#new
---
Linkki MOT ohjelmaan, haastatteluihin ja keskusteluihin
Lääkärit tuomareina 19.4.2004.
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ohjeita on muutettu.
Minkälaisiin ongelmiin vanhojen tutkimusmenetelmien käyttö voi johtaa?
Klikkaa. Ohjelman käsikirjoitus luettavissa tästä.
Lue lähdeaineistoa.
Lue haastateltavat.
Linkit muu info.
Jorvin sairaalassa käytetty traumaterapeuttisia menetelmiä lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksissa.
Luettelo Traumaterapiakeskuksen kouluttamista terapeuteista.
Lääkäriseura Duodecim
Taskinen Sirpa.
ym haastateltavat.
http://194.252.88.3/motweb.nsf/sivut/ohjelma?opendocument&pageid=Content608DD
---
Jatkoa edelliseen
Tämäkö kaynnistii pedofilihysteria, josta muodostuikin insestihysteria, jonka seuraamuksena alkoi varsinaiset noitavainot Suomessa ja Ruotsissa?
LainausTV5. Jan Guillonin ohjelmasta Noitien aika.
"Herran vuonna 1992. 27.2 kuultiin Bjungrin kylässä Trondheimin lähellä tulinen noitatarina
Nyt pappina toimi entinen sosiaalityöntekijä nykyisin itseoppinut asiantuntija lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä (Laila Vielfraue).
Hän oli muutamaa vuotta aikaisemmin nähnyt amerikkalaisen elokuvan tästä kulkutaudista JA NÄHNYT VALON ja matkusteli nyt levittäen sanomaansa.
Nykytiedon mukaan lasten hyväksikäyttö on paljon yleisempää. On oltava varuillaan. On osattava tunnistaa.
Keskittymisvaikeudet koulussa, arvosanat laskevat, vuoteen kastelua, lapsellista kielenkäyttöä.
Jan Guillou. -Jos hyväksikäytön merkit ovat tälläisiä, jotka lähes jokainen vanhempi lapsessaan tunnistaa ei kestä kauaa ennenkuin ensimmäinen NOITA on ilmiannettu.
Se tapahtui täällä Portngårdin lastentarhassa, jossa oli kunnan ainoa miespuolinen hoitaja. Hän joutui pian noitavainon uhriksi, koska hän vastasi 18. lapsesta neljän naisen kanssa.
Vakoilu alkoi, kun eräs lapsi väitti nähneensä Ulfin pippelin. Naispuoliset kolleegat muodostivat tiedustelupalvelun ja pian voitiinkin ilmoittaa epäilystä. Kaikkihan tiesivät mitä merkkejä tarkkailla.
Ulf oli esimerkiksi tervehtinyt lasta, joka ei vastannut tervehdykseen. Eräs lapsi oli roikkunut Ulfin vyössä Ulf oli silittänyt lapsen päätä. Lisäksi eräs lapsista oli tuijottanut suurin pelokkain silmin. Sen lisäksi Ulf oli kuorinut appelsiinin seksuaalisella tavalla. -Rivo appelsiininkuori takavarikoitiin ja luovutettiin poliisille todistusaineeksi.
31.1.1994. Noin kahden vuoden noitavainon päätteeksi Trondheimin valamiehistö vapautti vihdoinkin Hammerin syyttömänä, mutta tapaus varjostaa häntä koko loppuelämän".
****
Todettakoon, että myös meillä Suomessa, kuten Ruotsissa ja Belgiassa oli " itseoppineita " asiantuntjoita".
Googlaa > lapsi aikuisten armoilla noitien aika
"Jan Guillou. Herran vuonna 1992 entinen sosiaalityöntekijä näki valon ja alkoi levittämään sanomaa".'
Ilmeisesti tuo valo saapui Suomeen 1996?
Filosofinen aikakusilehti 4/96. Lapsi aikuisten armoilla. Tarkkaile läheisiäsi.
Juha Varto. Kirja-arvostelu.
Googlaamalla kirjassa kritiikin kohteeksi joutuneen henkilön nimen ja lukemalla, mitä Wikipedian linkissä löytyy tietoa hänestä, yhteistyökumppaneista ja sponsoreista.
http://www.netn.fi/496/netn_496_kirja6.html
---
Kokonaisuuden ymmärtämiseksi on sukellettava lähihistoriaan ja pyrittävä löytämään selittäviä tekijöitä tämänpäivän onhelmiin.
Ranskan uutiset Belgian "pedofiiliskandaali". Le 23 mai 2004.
O
Olisiko aika päivittää myös suomalainen oikeusjärjestelmä?
Lainaus Ranskan uutisista, joka itseasiassa on poistettu julkisuudesta jostain syystä, kuten muutakin aineistoa on suljettu kassakaappiin. Ilmiötä voisi kutsua nimellä Salaiset Stasi asiakirjat.
Qutreaun murskatut elämät, les vies fracassées d'Outreau
Ranskan pedofiilioikeudenkäynti järkyttää
Ranskan oikeusjärjestelmän uusimista vaaditaan
Ranskalaisen yhteiskunnan perustuksia on vakavasti ravistellut Outreau-pedofiiliskandaali. Naapurimaan Belgian Marc Dutroux-oikeudenkäynnin traumatisoima Ranska meni raiteiltaan kuvittelemalla, että kotona uhkaa sama lapsia seksuaalisesti hyväksi käyttävä verkosto.
Syytteistä yllättävän tunnustuksen ansiosta vapautettujen kansalaisten elämä on kuitenkin täysin tuhoutunut ranskalaisen oikeuden rattaisiin. Monet syyttömistä ovat olleet ennakkovankeudessa kolme vuotta. Ranska pohtii oikeusjärjestelmänsä uudistamista.
Ranskalaisen Outreau-kylän tuhonnut oikeusskandaali (scandale judiciaire d'Outreau) alkoi kolme vuotta sitten. Ranskalaisessa lähiössä todettiin pedofiilitapaus. Vanhemmat hyväksikäyttivät omia neljää lastaan seksuaalisesti hyväksi, mutta väittivät tämän lisäksi lainanneensa tai myyneensä lapsiaan myös naapureilleen. Nuorin lapsi oli tuolloin kolmivuotias.
Kaikki oli valhetta, ainoastaan vanhemmat itse hyväksikäyttivät lapsiaan. Lapset taas halusivat suojella vanhempiaan.
Kuulusteluvaiheessa sekä vanhemmat että lapset kehittivät tarinan laajasta pedofiiliverkosta, johon kuuluivat mm. lähellä asuva ulosottomies, notaari ja taksikuski. Kaikki kunnon kansalaisia verrattuna lasten vanhempiin.
Epäillyt vietiin heti tutkintavankeuteen. Yksi heistä, François Mourmand, teki todennäköisesti itsemurhan 33-vuotiaana vuoden 2002 kesäkuussa.
Oikeudenkäynti sai radikaalin käänteen tämän vuoden toukokuun lopulla, kun pedofiiliperheen äiti yllättäen ratkesi tunnustamaan kesken oikeusistunnon : "Olen valehtelija, olen sairas, olen valehdellut alusta loppuun". Hän väitti valehdelleensa siksi, että halusi suojella omia raiskattuja lapsiaan. Nämä puolestaan olivat kertoneet poliisille, että naapurit ja perhetutut olivat myöskin käyttäneet näitä seksuaalisesti hyväksi.
Kaikki syytteistä vapautetut joutuivat kuitenkin jäämään vankilaan vielä yhden ylimääräisen viikonlopun yli. Ranskalainen oikeusjärjestelmä ei joustanut tarpeeksi vapauttakseen kolmatta vuotta kärsineet syyttömät edes helluntaiviikonlopuksi.
Mikä on lapsen tai aikuisen todistuslausunnon arvo ?
Nyt Ranskassa keskustellaan, kuinka suuri arvo pitää antaa lapsen, toisaalta aikuisen todistuslausunnolle.
Pääsyytettynä on nyt vuoden 2001 helmikuussa Boulogne-sur-Mer'iin nimitetty tutkintatuomari (juge d'instruction) Françis Burgaud.
Hänet nimitettiin tehtäväänsä pahimman Belgian Dutroux-hysterian aikaan. Hän oli tuolloin 30-vuotias, vastavalmistunut ja ilman käytännön kokemusta.
Ranskan oikeuskäytännön mukaan ainoastaan tutkintatuomari voi määrätä epäillyt oman arvionsa mukaan tutkintavankeuteen. Burgaudin mukaan "lapsi ei valehtele". Psykologien mukaan taas lapsi voi valehdella kuin aikuinen. Oli kysymys sitten halusta miellyttää aikuista, tai pelkästä mielikuvituksesta, haaveesta tai houreesta (fantasme).
Ranskalainen oikeuslaitos joutunee lähiaikoina remonttiin. Kysymyksessä on ennen kaikkea syyttömyysolettama (la présomption d'innocence) ja ennakoiva tutkintavankeus (la détention provisoire tai préventive).
Tutkintavankeuden tarkoituksena on suojella yhteiskuntaa vaarallisiksi arvioimiltaan yksilöiltä, kuten pedofiileilta tai murhaajilta. Mutta kun vankeudessa on pidetty kolme vuotta täysin viattomia omien sanojensa mukaan häiriintyneen yksilön lausunnon perusteella, tutkintatuomarin harkintavalta joutuu kyseenalaiseksi.
Tutkintatuomarin harkintavaltaa ryhdytään nyt tutkimaan. Ranskan nykyinen oikeusministeri Dominique Perben, garde des Sceaux, on antanut ymmärtää, että jotain on asialle tehtävä.
Kaikkien tähän asti vangittujen ja siis syyttömien henkilöiden elämä on täysin pilalla. Kaikki ovat menettäneet maineensa, työpaikkansa, perheensä, oikeuden tavata lapsiaan. Mikään rahallinen korvaus ei ikinä voi nostaa näitä ihmisiä enää jaloilleen, on todettu ranskalaislehdissä moneen kertaan.
Tuulikki Muller
Mutta Suomessa on virkamiehillä niin syvällä valehtelu- ja peittelykulttuuri, että ei siitä ihan noin vain luovuta:
"Olisi ollut uskottavampaa, mikäli ministeriön virkamies olisi kiistämisen sijaan
- todennut ministeriön alkaneen perusteellisesti selvittää varhaisen puuttumisen ongelmia,
- uuden lastensuojelulain oikeusturvaongelmia,
- lastensuojelun työtapoja ja asenteita.
Virkamies olisi voinut avata yleisen keskustelun suhtautumisesta lapseen ja perheeseen ja todeta ministeriön ryhtyneen selvittämään sijaishuollossa asuvien lasten kaltoinkohtelua samalla tavoin kuin Ruotsissa tehdään. "
Tämä juuri on Suomessa kaikkein suurin ongelma, että vaikka lapseen suunnatut viranomaisrikokset tulevat julkisuuteen, niin asioille ei sittenkään tehdä mitään! Uskomatonta, mutta totta, kun sen on joutunut itse näkemään.
Tässä ketjussa ovat nousseet esiin Jan Guilloun Noitien aika TV ohjelma. Ranskan uutiset Tuulikki Muller. Sekä lapsi aikuisten armoilla kirja.
Jan Guillou totesi TV ohjelmassa Noitien aika. "Herran vuona 1992 entinen sosiaalityöntekijä, nyt itseoppinut pedofiliasiantuntija nähtyään muutamaa vuotta aikaisemmin ameikkalaisen elokuvan ja näki valon ja alkoi levittämään sanomaa".
Ilmeiseti valo levisi myös suomeen ja alkoi insestijahti, vaikka olisi pitänyt aloittaa pedofiilijahti.
Osalainaus Anne Jeanne Söderlundin pro gradusta Stoppa pedofilerna. Suomenkielinen versio Pysäyttäkää pedofiilit.
Jostain syystä aineisto on poistettu julkisuudesta, kuten myös Journallisti letien vuosikertija 2004-2007.
Kuka oli Journalistilehden päätoimittaja noina vuosina?
Lainaus.
Tekikö media pedofiliasta
uuden "hyvän vihollisen"?
Pedofiilit nousivat melkein täydestä tuntemattomuudesta lööppien suosikkiaiheiksi 1990-luvulla. Lähes kaikki tiedotusvälineet raportoivat ahkerasti pedofiilien tekemisistä - ilmiöstä, jonka nimeäkään ei kymmenen vuotta aiemmin juuri tunnettu.
Toimittaja Anna Jeanne Söderlund on tutkinut tiedotusvälineiden pedofiili-jahtia Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle laatimassaan pro gradu työssään "Pysäyttäkää pedofiilit - Kuinka hyvä vihollinen rakennetaan joukkotiedotuksessa". Tutkimus ilmestyy tänä keväänä Sexpo-säätiön ja Lyhytterapiainstituutin julkaisussa.
-Minua kiinnosti miksi asiasta yhtäkkiä pelästyttiin niin kovin. Ilmiöhän on ollut olemassa iät ja ajat. Siinä on jotain samaa kuin kesäisissä karhujutuissa: karhut ovat yhtäkkiä hirmuisen vaarallisia, vaikka tosiasiassa autot ovat paljon vaarallisempia, selittää Söderlund tutkimuskohteensa valintaa.
Tutkimustaan varten Söderlund kävi läpi YLE:n lehtileikearkiston vuosilta 1987-97, samoin TV-arkiston. Alkupäässä aineistoa oli vähän, esimerkiksi vuonna 1988 ei YLE:n arkistoon ollut löytynyt yhtään pedofilia-leikettä. Vuonna 1993 aineisto alkoi nopeasti kasvaa ja huipussaan se oli 1996, jolloin leikearkistoon oli kertynyt 166 uutista ja artikkelia, ja TV- arkistossakin oli 66 merkintää ilmiön käsittelystä. Seuraavana vuonna aineisto alkoi harveta.
-Vuonna 1996 oli Belgian pedofiliaskandaali kuumimmillaan ja samaan aikaan oli Tukholmassa ilmiötä käsittelevä laaja, kansainvälinen konferenssi - joka puolestaan sai Belgian tähden ylimääräistä julkisuutta. Samaan aikaan ilmestyi myös Observer- lehden artikkeli, jossa väitettiin suomalaisen internet-palvelimen välittävän pedofiilien aineistoa.
Kaikki toistavat
samoja väitteitä
Mediahäly pedofilian ympärillä on sikälikin outoa, että lapsien seksuaalinen hyväksikäyttö on tosiasiassa aika harvinainen rikos. Vuonna 1996 tuomittiin alaikäisiin kohdistuvista siveellisyysrikoksista 59 henkilöä, heistä 22 ehdottomaan vankeustuomioon. Törkeiksi rikoksista luokiteltiin vain kaksi. On huomattava, että lukuihin sisältyvät myös nuoriin, 14-16 vuotiaisiin kohdistuneet rikokset, jotka eivät yleensä ole pedofiilien tekosia. Samana vuonna Suomessa tehtiin noin 150 henkirikosta, joista ehkä vain 2-3 herätti yhtä paljon huomiota kuin vähäpätöisinkin pedofiili.