Nyt pitkästä aikaa tulin taas lukemaan näitä suoli24 sivuja, joita jossain vaiheessa elämääni luin aika paljonkin. Mieleeni tulee ensimmäisenä, että mitä minä siinä näin silloin niin hienona ja mukavana. Polttelussa siis.
Homma meni pahasti pieleen siinä suhteessa, että polttelin lähes aina yksin. Ja aika moni tietää, mitä siitä seuraa: Uskomatonta passiivisuutta. Käsittämättömältä tuntuu näin jälkikäteen ajateltuna, että silloin aikoinaan jäin mieluummin kotiin pössyttelemään ja jumittamaan tv:n ääreen (mistä en kuitenkaan käytännössä tajunnut mitään, kun muisti pelasi korkeintaan 10 sekunnin päähän), kuin sitten olisin lähtenyt kavereiden kanssa viettämään iltaa jonnekin.
Kaikki mistä pidin aiemmin, jäi nyt pilvenpolton taakse. Urheilu, kiinnostus maailman asioihin, tyttöystävä... kaikki. Yleinen päivärytmi oli, että heti töistä päästyä iltapäivällä, ajoin kaupan kautta kotiin ja ennen kuin edes sain laitettua ruuat jääkaappiin, piti vetää tötsyt. Ja tötsyttelyä ja yleistä jumitusta jatkui sitten aina pikkutunneille asti. Yöunet jäi korkeintaan neljään tuntiin, kun piti aina olla pilvessä ja hereillä, koska pilvessä ei huvita mennä nukkumaan. Jälkikäteen ajateltuna on käsittämätöntä miten en silloin tajunnut, kuinka sekaisin päästäni olinkaan. Elämä vain lipui ohitse päivä päivältä, kun itse jumitin kotona pilvessä. Ja lähes jokaisen tötsyn polttamisen jälkeen tuli aina se tyhjä tunne, että miksi minä tämänkin poltin?
Olo ei muuttunut paremmaksi, ei ollenkaan. Tulin aina tilaan jossa en enää tuntenut itseäni ja aloin tarkastelemaan elämääni ulkopuolisena, ja silloin elämäni vasta säälittävältä tuntuikin. No kun pilvi sitten pian laantui, oli pakko polttaa taas uudet tötsyt, koska jostain vain olin saanut päähäni että pilvessä on kivaa. Siis aina selvin päin tuntui siltä, mutta aina tötsyjen polttamisen jälkeen ihmettelin miksi oikein jatkan tätä.
Anyway, tätä jatkui about pari vuotta, jonka jälkeen vihdoin sain jostain uutta pontta elämälleni: Muutin uuteen asuntoon jossa ei onneksi pysty kasvattamaan, ja ruohon vihdoin sitten loputtua, oli aika aloittaa taas eläminen.
Ja kuinka hyvältä tämä taas tuntuukaan. Pilvi teki minusta uskomattoman epäsosiaalisen ja ahdistuneen ihmisen. Nyt noin pari kuukautta viimeisistä tötsyistä en enää edes tunne sitä ihmistä joka olin silloin: Kotona pilvessä jumittava erakko, joka viettää kaiken vapaa-aikansa netissä tai tv:n ääressä jumittamalla. Selvin päin ei edes juurikaan puhu muiden ihmisten kanssa, koska pilvi teki minusta älyttömän sisäänpäinkääntyneen selvinpäinkin ollessa.
Hitto, nyt täytyy mennä, mutta pointti kuitenkin oli se, että jos olisin ennakolta tiennyt mitä puskien kasvattaminen tuo tullessaan, en olisi ikinä aloittanutkaan.
Homma meni pahasti pieleen siinä suhteessa, että polttelin lähes aina yksin. Ja aika moni tietää, mitä siitä seuraa: Uskomatonta passiivisuutta. Käsittämättömältä tuntuu näin jälkikäteen ajateltuna, että silloin aikoinaan jäin mieluummin kotiin pössyttelemään ja jumittamaan tv:n ääreen (mistä en kuitenkaan käytännössä tajunnut mitään, kun muisti pelasi korkeintaan 10 sekunnin päähän), kuin sitten olisin lähtenyt kavereiden kanssa viettämään iltaa jonnekin.
Kaikki mistä pidin aiemmin, jäi nyt pilvenpolton taakse. Urheilu, kiinnostus maailman asioihin, tyttöystävä... kaikki. Yleinen päivärytmi oli, että heti töistä päästyä iltapäivällä, ajoin kaupan kautta kotiin ja ennen kuin edes sain laitettua ruuat jääkaappiin, piti vetää tötsyt. Ja tötsyttelyä ja yleistä jumitusta jatkui sitten aina pikkutunneille asti. Yöunet jäi korkeintaan neljään tuntiin, kun piti aina olla pilvessä ja hereillä, koska pilvessä ei huvita mennä nukkumaan. Jälkikäteen ajateltuna on käsittämätöntä miten en silloin tajunnut, kuinka sekaisin päästäni olinkaan. Elämä vain lipui ohitse päivä päivältä, kun itse jumitin kotona pilvessä. Ja lähes jokaisen tötsyn polttamisen jälkeen tuli aina se tyhjä tunne, että miksi minä tämänkin poltin?
Olo ei muuttunut paremmaksi, ei ollenkaan. Tulin aina tilaan jossa en enää tuntenut itseäni ja aloin tarkastelemaan elämääni ulkopuolisena, ja silloin elämäni vasta säälittävältä tuntuikin. No kun pilvi sitten pian laantui, oli pakko polttaa taas uudet tötsyt, koska jostain vain olin saanut päähäni että pilvessä on kivaa. Siis aina selvin päin tuntui siltä, mutta aina tötsyjen polttamisen jälkeen ihmettelin miksi oikein jatkan tätä.
Anyway, tätä jatkui about pari vuotta, jonka jälkeen vihdoin sain jostain uutta pontta elämälleni: Muutin uuteen asuntoon jossa ei onneksi pysty kasvattamaan, ja ruohon vihdoin sitten loputtua, oli aika aloittaa taas eläminen.
Ja kuinka hyvältä tämä taas tuntuukaan. Pilvi teki minusta uskomattoman epäsosiaalisen ja ahdistuneen ihmisen. Nyt noin pari kuukautta viimeisistä tötsyistä en enää edes tunne sitä ihmistä joka olin silloin: Kotona pilvessä jumittava erakko, joka viettää kaiken vapaa-aikansa netissä tai tv:n ääressä jumittamalla. Selvin päin ei edes juurikaan puhu muiden ihmisten kanssa, koska pilvi teki minusta älyttömän sisäänpäinkääntyneen selvinpäinkin ollessa.
Hitto, nyt täytyy mennä, mutta pointti kuitenkin oli se, että jos olisin ennakolta tiennyt mitä puskien kasvattaminen tuo tullessaan, en olisi ikinä aloittanutkaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tästä olen puhunut: Pallarin huumevastaisuuslaboratorion Ihry:n harjoittamasta kierosta aivopesusta ja manipuloinnista. Tänne tullaan selitteleämään aivan asiatonta paskaa ja valehtelua oman kannabisuskontonsa kiihoittamana. Kyllä merkit on selvät.
tuohan oli Mikke ihan asiallinen viesti.miksi sinä aina rupeat vaahtoamaan? mikset voi uskoa, että maailmassa on olemassa myös erilaisia ihmisiä,joiden kokemukset voi olla todellisempia kuin ne joita kuvittelet mielessäsi?
Joo kuulosti pahalle, oot varmaan juuri sellainen ihminen jolle ei sovi
pilvi ehkä päihteet muutenkaan. Tai ainakin elämäntilanteeseesi se ei sopinut.
Sinä tiedät sen paremmin :))
ai täällä on enemmänkin Pajatso palaa nimimerkkejä, ehkäpä jopa
Mikkekin on kloonattu "huumevalistuslaboratoriossa :))" Ehkäpä jopa
tämä koko topikki :))
HHHAAAAAHHHHAAAHHAHAHAHHAAAAAAAAAHHAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Oi, sun järkesi on pelottavan nero koneisto.... hui :))
Nykyään minun ei tarvitse enää mitään kirjoittaa, kun sinä kuvittelet minun kirjoittavan kaiken. Siksi ei enää tarvitse, kun olet vainoharhainen ja annat minulle krediitit muidenkin teksteistä.
Ja tuonkin vielä vastasin väärälle kirjoittajalle, mutta eiköhän se siitä.
Pajatso palaa esiintyy tahallaan Mikkenä nykyään.
Eiköhän nyt jokainen tavaamistasolla oleva ymmärrä, että
kirjoittelet millä nimimerkillä sattuu.
Varmasti jokainen erottaa, mikä on minun pajatso palaa kirjoitus
ja mikä sinun tekemä pajatso palaa kirjoitus.
Eron voin havainnoida tässä:
Huumeet laillisiksi: minun kirjoittama
Kannabipaskalla iho kuntoon: Joukon kirjoittama samalla nimimerkillä
Siinä kerrot jostakin ulostefetissistäsi, en jaksanut lukea kokonaan,
parissa kirjoituksessa ainakin kerrot noista sairaista taipumuksistasi.
Hekumoit levittää vaimosi päälle ulostetta jne.
Mikkeä ja minua varmaan yhdistää se, että ollaan kummatkin saatu sinut
hermostumaan asiatekstillä kannabiksesta ja päihdelainsäädännöstä.
En nyt oikeastaan tiedä kenelle tässä puhun, mutta tuohon viimeiseen kommenttiisi voin todeta, että Mikkeä ja sinua yhdistää se, että olette sama henkilö. Minua ei ainakaan hermostuta, kun trollaat ja pelleilet.
hista sitten vaikka omaa lannalle tuoksuvaa perseensilmääsi; sieltä kurkistaa kannabisyhdistyksen päätön torso. Syytön minä siihen olen.
varmaan tulee tässäkin topikissa selväksi...
Ei tarvitse korjailla.
Tämä kesä opetti minulle aika paljon elämästä. Ensimmäisen kerran olin oikeastaan koko kesän melkein joka päivä paukuissa ja koko elämä pyöri ainostaan sen ympärillä. Huomasin, että aamulla kun heräsin ainut asia mikä mielessäni pyöri oli SAVUT. Nyt kun kesä meni ohi ja koulu alkoi jäi vähän toi kesä päälle ja oli vaikea irrottautua siitä joka päiväisestä polttamisesta. Vähän harmittaa se, että ennen kannabiksen poltto oli minulle ainoastaan viikonloppuista nautintoa jolla rentouduin ja sain muuta ajateltavaa.
Huomasin sen, että kun minä poltin päivittäin siitä ei enää tullutkaan niin hyvä ja mukava olo mihin olin tottunut vaan se olo mikä siitä tuli oli "normaali". En sietänyt ollenkaan olla kotona ja halusin vaan äkkiä päästä jonnekkin paukuille jotta saisin taas tämän "normaalin" olon päälle.
Nyt kun syksy tuli ja koulu alkoi pääsin vähän miettimään asioita selvinpäin. Harmittaa helvetisti se, että minulta jäi koko kesäksi urheilu pois elämästäni jota harrastin ennen kesään päivittäin monen vuoden ajan ja vasta nyt alan saamaan pikku hiljaa otteen siitä taas. Olen tullut siihen tulokseen, että mielummin poltan viikonloppuna parit hyvät paukut, kun hiisaan koko viikon iha mitä vaan käsiin saa.
Kyllä se on totta pilven polttoon voi kehittyä riippuvuus ja vakavakin olen siitä hyvä esimerkki.
Olen nyt ainakin ylpeä siitä, että olen pystynyt kieltäytymään parit kerrat, kun joku on paukkua tarjonnut. Ja olen pystynyt ihan omasta tahdostani vähentämään kannabiksen käyttöä. Harmittaa asiassa vaan se, että lähes kaikki kaverini polttavat tai ryyppäävät joten aika ulkopuoliseksi tässä joutuu jäämään, mutta ei se sinäällään harmita, kun urheilusta saa niin paljon täytettä elämään. Mutta jokainen tavallaan.
Hehe, jätkillä tuntuu vieläkin olevan täällä se asenne, että jatkuva pajauttelu on ihan normaalia, kuuluu kulttuuriin, chilliä, coolia, mitävaan. Ja sitten kun jollekin tulee siitä ongelmia niin vika on tietysti jossain ihan muualla. "Hei, ehkä jäbän ei vaan kandeis olla niin passiivinen. Mut siis en hamppua kyl syyttäis tossa tilanteessa."
Itselleni lopettaminen teki aikoinaan aivan vitun hyvää. Nyt olen ollut jo puolitoista vuotta savutta. Jos joku valittava ääliö pystyy siihen, niin kyllä pystyvät muutkin. Onnittelen mahdollisesti elämäsi viisaimman päätöksen johdosta.
Hih :))
Hauskoja juttuja, tajuatko, että sulla menee merkittävä määrä kaloreita noihin satuihin. Hirveellä raivolla ukko puskee tuota tekstiä. Tuossakin ihan tajuttomasti.
Niin vai ootkohan sittenkin aito tapaus :)) Tottakai normaali (järkevä) ihminen laittaa sen vuodatuksen tänne paskimpaan topikkiin ikinä :))
Seura tekee kaltaisekseen. Vaihda parempaan. Viikonloppusavut on parempi juttu kuin jokapäiväinen vetely, joka sopii paremmin lääkekäyttäjille.
Olen exmanin kanssa samoilla linjoilla. Kyllä sitä hamppua voi surutta syyttää. Itsellenikään ei olis mikään huonompi homma lopettaa tuota sihauttelua. Viime aikoina mielenterveys kärsinyt hieman radikaalisti, enkä tiedä mitä syyttää, joten lopetus tuskin on mitenkään pahasta.
Jotenkin vaan tuntuu että näillä viimeaikaisilla ahdistuksilla ja paniikkikohtauksilla on jokin yhteys lisääntyneeseen sihautteluun.
Lisäksi kun mietin itseäni ennen pössyttelyn aloittamista niin tuntuu myös kuin mielikuvitukseni olisi joissakin määrin typistynyt. Kaikki tekeminen tuntuu tylsältä ilman pilveä ja pilvessä ei jaksa liikauttaa etusormeakaan minkään asian eteen saatika että sitten pahemmin edes kiinnostaisi. Yksi elämänvaihe on siis toivottavasti päättymässä ja uusi alkamassa. :)