Tällä viikolla tuli ensimmäistä kertaa 10 vuoteen tunne että oli vihdoin pakko puhua jollekkin huolista. Niinpä pyysin erästä tyttöä (tunsin vain nimeltä) josko hän voisi jutella hetken. Ja yllättäen suostui. Juteltiin 2 tuntia molempien huolista meren rannalla ja hän sanoi lopuksi että me ollaan nyt ystäviä ja voidaan tehdä asioita yhdessä (vaikka en edes pyytänyt). Nyt kun soitin niin sain käsityksen ettei hän halua enää tavata.
Nyt vain tuntuu niin pahalta.. luulin tottuneeni jo yksinäisyyteen mutta ei siihen vaan ikinä totu, ei ikinä. Ainakaan sen tunteen jälkeen kun viimein on luullut löytäneensä oikean ystävän.. Olen 24 mutta tämä vei viimeistään kaikki mehut elämästä. Nyt ei vaan enää jaksa jatkaa.
Nyt vain tuntuu niin pahalta.. luulin tottuneeni jo yksinäisyyteen mutta ei siihen vaan ikinä totu, ei ikinä. Ainakaan sen tunteen jälkeen kun viimein on luullut löytäneensä oikean ystävän.. Olen 24 mutta tämä vei viimeistään kaikki mehut elämästä. Nyt ei vaan enää jaksa jatkaa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Näihin ei nyt vaan oo mitään lohdutuksen sanoja. Ihmiset on perseestä. Joku tietysti saattaa sanoa, että "kyllä se siitä" tai jotain muuta paskaa. Sen verran kuitenkin, kun olen tätä maailmaa kolunnut, niin olen sen ymmärtänyt, että ihmisen sydämessä petos ja hyväksikäyttö ovat enemmänkin luonnonvoimia kuin luonteenpiirteitä.
älä odota keneltäkään yhtään mitään ja älä arvosta kenenkään eleitä ja tekoja. näin et pety etkä sure. halveksunnasta ja vihasta ihmistä kohtaan olen itse voimani löytänyt.
”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää”
Kuka helvettiä tarvitsee, on toiset ihmiset
"Nyt kun soitin niin sain käsityksen ettei hän halua enää tavata."
Miksi tällaiseen käsitykseen oikein päädyit? Sanoiko hän suoraan, ettei halua tavata vai mitä?
"Nyt kun soitin niin sain käsityksen ettei hän halua enää tavata."
"Miksi tällaiseen käsitykseen oikein päädyit? Sanoiko hän suoraan, ettei halua tavata vai mitä? "
Niin, ainahan on väärinkäsityksen mahdollisuus. Ehkä odotat tulevasi torjutuksi ja hyljätyksi, niin että ylitulkitset hänen puheensa sellaisiksi, vaikka hän ei sitä tarkoittaisikaan.
Ei asioista pidä tehdä omia johtopäätöksiä vaan niistä pitää kysyä suoraan.
Kun soitin parin päivän päästä ja kysyin miten hänellä menee hän vastasi hyvin, jonka jälkeen puhelu katkesi, koska minulta loppui akku. Kun sitten tunnin päästä soittelin uudestaan niin ei vastausta. Sitten yritin seuraavana päivänä taas uudestaan eikä vastausta, eikä kolmantena.. Sitten lähetin tekstiviestin, jossa kysyin miksei hän vastaa ja eikö hän haluakkaan olla ystäviä ja siihenkaan ei sitten vastausta koskaan tullut.. että näin. En kyllä ymmärrä, koska kaikki vaikutti menevän niin hyvin, olisi nyt vaan sanonut sitten ettei haluakkaan olla ystäviä sen sijaan että alkaa vain välttelemään.. Puhelin kyllä on ollut varattuna mutta sen jälkeen ei taas vastausta.
Jos hän pahoitti mielensä, kun puhelu katkesi. Kerroitko, että sinulta loppui akku? Sain sen käsityksen, että et kertonut syytä puhelun katkeamiseen.
Teit voitavasi ja oikeastaan liikaakin (tuonsävyinen tekstiviesti meni minusta vähän yli). Oli toisen oma häpeä jos hänellä ei ollut selkärankaa vastata puheluihin. Ei siinä sitten varmaan muuta voi kuin unohtaa kyseinen tyyppi ja haistella uusia tuulia.
Ei tytöt tykkää tuommoisesta lahkeessa roikkumisesta. Itsekkin kyllästyisin henkilöön jos se joka päivä soittelisi.
Ei varmaan kukaan tykkää takertujista.. Yritin vain kysyä onko kaikki hyvin kun sain kuulla, että hän lopetti työt siinä paikassa missä olen hänet aina nähnyt. Puhelu kun katkesi minun takia saman tien. Mutta taisinpa olla turhan innokas tosiaan. Olisi kuitenkin ollut paljpn mukavampi, että hän olisi edes ilmoittanut ettei halua olla kanssani enää tekemisissä, oli syy mikä tahansa. Nyt se on tosin selvää.. mutta vain sen takia ,että en ole kuullut hänestä enää mitään.
Ei tuommoisissa tilanteissa kannata soitella "tuhatta kertaa". Toisekseen kannattaa aina soittaa heti jos vahingossa puhelu katkaisi (omalta tai toisen taholta). Lähettää txt-viesti kysely tai toinenkin ja jos ei tule vastausta niin todeta ettei olla väleissä.
Ehkä sinä käsitit väärin? Yritä vielä ottaa häneen yhteyttä! Älä luovuta!
En usko, että olen käsittänyt mitään väärin. Hän ei vain jostain syystä halunnut enää tavata. Jäi täydeksi mysteeriksi ja se eniten harmittaakin. Mutta tiesin jo silloin kun juteltiin, että tämän täytyy olla liian hyvää ollakseen totta. Vielä se että hän ehdotti, että oltaisiin kavereita ja tavattaisiin pian uudelleen. Mutta hän ei vastannut kolmeen soittooni tai kahteen tekstiviestiin millään tavalla viikon sisään. Eli ihan tarpeeksi yritin tavoittaa..Ehkä hän jälkikäteen alkoi ajattelemaan, että minun täytyy olla outo kun minulla ei ole kavereita tai tjsp. Tottahan se on.. Mutta sen tunteen jälkeen kun viimein luulee löytäneensä kaverin niin yksinäisyyttä ei vaan jaksa enää. Ja menee seuraavat 10v ennen kun on taas tarpeeks rohkeutta yrittää uudestaan.
>> lähetin tekstiviestin, jossa kysyin miksei hän vastaa ja eikö hän haluakkaan olla ystäviä ja siihenkaan ei sitten vastausta koskaan tullut.. >>
>> Olisi kuitenkin ollut paljpn mukavampi, että hän olisi edes ilmoittanut ettei halua olla kanssani enää tekemisissä, oli syy mikä tahansa. >>
Kaikki ihmiset eivät pidä selittelyistä - varsinkaan jos sitä oikein vaaditaan tyyliin "mikset vastaa?". Kai hänellä on omat syynsä. Minuakin rasittaa, jos 'heikkona hetkenä' olen tullut luvanneeksi liikaa ja sitä aletaan velkomaan.
Oletko muuten ihan varma, että mieluummin olisit kuullut aidon (ehkä sinulle epämiellyttävän) syyn, miksi tyttö ei halunnutkaan tavata enää? Eikö tuommoinen vastaamatta jättäminen ole paljon armeliaampi tapa lopettaa yhteydenpito? Yleensä ihmiset eivät nimittäin rehellisesti sano toiselle päin naamaa (puhelimessakaan) miten asiat todella ovat, vaan antavat verukkeeksi "kiireen" tms. syyn. Valkoiset valheet päästävät pälkähästä ja hylätty osapuolikin voi uskotella itselleen, ettei syy ollut hänestä johtuva. Huooh.
Sosiaaliset suhteet ovat 90%:sti naurettavaa teatteria. Minä olen ryhtynyt erakoksi. Olen huomattavasti tyytyväisempi ja vähemmän ahdistunut kuin sillooin, kun vielä yritin olla mukana porukoissa, tavata ihmisiä yms. shittiä.
No jos ihan tarkkoja ollaan niin tekstiviesti oli muotoa "Lähetä vain txt jos et haluakkaan enää tavata, se on ok. Ymmärrän kyllä".
Tuskin tuo oli liika vaadittu ja mitään syytä en tivannut. Näin ainakin olisin pystynyt sulkemaan kaikki muut mahdolliset syyt pois. Jäi tosiaan kaivelemaan, että mitä jos sittekin meni joku muu pieleen kuin se ettei hän olisi halunnu tavata. Mutta sitähän en saa tietää kun kerran välttely on yleisesti hyväksyttävä tapa lopettaa ystävyys.
Vaikka monet sanovatkin että "ole rehellinen" niin he harvoin tarkoittavat sitä (varsinkaan ensimmäisellä tapaamiskerralla). Yleensä luottamusta pitää saada useammalta tapaasmiskerralta ennen kuin kannattaa liikaa avautua. Ihmiset vain ovat varsin julmia ja jos huomaavat että olet "heikompi tyyppi" niin helposti eivät halua olla tekemisissä.
TUokin että sanot ettei ole kavereita voidaan tulkita sillä lailla, että jos vaikka tämä henkilö olisikin kaverisi niin sinä tarrautuisit häneen parhaasi mukaan. Tai vaihtoehtoisesti voidaan pitää vain muuten liian outona tyyppinä jos ei ole ketään muita kavereita (sen myöntäminen heti voi olla huono asia, vaikka myöhemmin sen kertomisessa ei olisikaan mitään pahaa).
Asioita pitäisi aina kertoa pikku hiljaa eikä kerta rysäyksellä. Ihmisille luottamus ja rehellisyys on tärkeää, mutta vain siinä tapauksessa jos he kuulevat asioista pikku hiljaa. Heidän tunnesiteensä vahvistuu vasta hiljalleen ja jos liian nopeasti rupeaa kertomaan asioista niin tyydyttää vain vastapuolen uteliaisuuden janon.
En tiedä onko se ihmisestä riippuvaa vai onko naisille vaikeampaa myöntää totuutta. Usein saatetaan sanoa hyvälläkin lailla, mutta sen jälkeen ei haluta olla missään yhteydessä.
Sinun kohdallasi tilanne oli päällä niin lyhyen aikaa, että tuossa ajassa ei yleensä ehdi syntymään kovin vahvaa luottamusta. Se voi vaikuttaa siten että vastapuoli "pelästyi" jotakin asiaa minkä kerroit ja sen takia jälkikäteen ajattelikin että on parempi jos ei olla yhteyksissä...
Voisithan sinä vielä kerran laittaa viestiä että haluaisiko hän nähdä ja jutella asiasta (vaikka lienee aika toivotonta että hän vastaisi mitenkään) ja pyytäisit vaikka tulemaan sinne samaan paikkaan missä olit ensimmäiselläkin kerralla.
"Oletko muuten ihan varma, että mieluummin olisit kuullut aidon (ehkä sinulle epämiellyttävän) syyn, miksi tyttö ei halunnutkaan tavata enää? Eikö tuommoinen vastaamatta jättäminen ole paljon armeliaampi tapa lopettaa yhteydenpito?"
Se on selittelyä jos ajattelee tuommoisen tavan olevan "armeliaampi". Ainahan se on parempi kuulla totuus jolloin ei itsekkään jää miettimään samalla lailla asiaa.
"Yleensä ihmiset eivät nimittäin rehellisesti sano toiselle päin naamaa (puhelimessakaan) miten asiat todella ovat, vaan antavat verukkeeksi "kiireen" tms. syyn. Valkoiset valheet päästävät pälkähästä ja hylätty osapuolikin voi uskotella itselleen, ettei syy ollut hänestä johtuva. Huooh. "
Ihmiset ovat yleisesti ottaen hyvin huonoja valehtelemaan. Kiireellä keksityt valheet ovat niitä kaikista huonoimpia. Sen takia se antaa entistä huonomman kuvan kyseisestä ihmisestä.
Ahaaaa. Tuollainen tekstiviestihän on täysin erilainen kuin mitä ylempänä sanoit! Et ole kovin rehellinen vaikka olet anonyymi - onko siinä järkeä?
Eihän tuossa ole yhtään roikkumisfiilistä: ainoastaan yksi varmuutta janoava toivomus, mutta sen vertaa heikkoutta ei kai voi kutsua roikkumiseksi.
Jos joku on kerta kaikkiaan täysi pelkuri, niin minkäs sille sitten mahtaa? Vanhetkoon katkeraksi niin on sitten edes varoittava esimerkki muille.
Kaikki kunnia sinulle itsesi likoon laittamisesta, vaikka tulikin turpaan.
terv. mies jonka mielestä välttely on harvinaisen perseestä mutta johon siihenkin on kaikki oikeus vapaassa maassa
voi myös olla että kyseessä on jotakin mikä ei liity sinuun ollenkaan. me ihmiset vain olemme niin itsekeskeisiä että ajattelemme olevamme kaiken keskipisteitä toisenkin ihnisen ajatusmaailmassa. ehkä tytölle on sattunut jotain minkä vuoksi häneltä ei liikene aikaa millekään muulle. myöskin todella masentunnut ihminen saattaisi olla pitämättä kehenkään mitään yhteyttä. kertoo sinun omasta itsekeskeisyydestäsi että ajattelet kaiken vian olevan itsessäsi.
Minulla paukahtaa ajoittain päälle niin paha ahdistus-jumitus-masennus, etten pysty edes puhumaan puhelimessa. Itse en tietysti silloin saa soitettua kellekään.
Toisekseen: vaikka olen itsekin yksinäinen, en rupeaisi ystäväksi toiselle masentuneelle tai muuten psyykkisesti epävakaalle. Omassa elämässä on jo liikaa kestämistä, toisen ahdistusta ja oikkuja ei siihen päälle tarvita.
"voi myös olla että kyseessä on jotakin mikä ei liity sinuun ollenkaan. "
Tuo on sen verran harvinaista, että eipä kannattaisi tuommoisen varaan laskea. Kyllähän ihmiset pitävät yhteyttä jos siihen löytyy halua. Kyse on aina halun puutteesta jos toinen osapuoli ei viitsi vastata millään lailla.