Kiusaamis- ym. "simputus"-tapauksissa syy nähdään kiusatussa: tämä on kummallinen ja kukaties mitä. Kusipäiden propagandistiset sepitykset silmätikuksi otetusta omaksutaan ilman mitään kritiikkiä.
Jos huitaisen jotakuta puukolla, niin tuleeko se oikeutetuksi sillä että siitä tulee jonkinlainen haava? Koittaapa hankkiutua haavoittumattomaksi!
Onko oikeasti ylivoimaista pyrkiä ottamaan toiset ihmiset tunteineen jotenkin huomioon?
Ryyppäämälläkö ihmiset saavat aivonsa sellaiseen kuntoon että pää kumisee tyhjyyttään?
Jos huitaisen jotakuta puukolla, niin tuleeko se oikeutetuksi sillä että siitä tulee jonkinlainen haava? Koittaapa hankkiutua haavoittumattomaksi!
Onko oikeasti ylivoimaista pyrkiä ottamaan toiset ihmiset tunteineen jotenkin huomioon?
Ryyppäämälläkö ihmiset saavat aivonsa sellaiseen kuntoon että pää kumisee tyhjyyttään?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Niin, kuka joutuu kiusatuksi ja simputetuksi? Millainen ihminen on kiusattu tapaus? Onko kiusattu aina pelkkä kiusaajien kohteeksi joutunut syytön, vai voiko hänessä koskaan itsessään olla mitään vikaa? Voiko kiusattu olla ensin kiusaaja, josta sitten tuleekin kiusattu?
"Niin, kuka joutuu kiusatuksi ja simputetuksi?"
Haluatko sinäkin suojella kusipäitä kääntämällä puheen siihen että millainen ihminen joutuu kiusatuksi ja simputetuksi?
Luulen, että narsistista perheenjäsentä tai ystävää halutaan suojella sen vuoksi, että ne osaavat niin sydäntäsärkevästi tarvittaessa huutaa "tuskaansa" siitä, miten ovat ilman omaa syytään ja itse mitään pahaa tekemättä joutuneet maailman murjomiksi, petetyiksi (vaikka ovat ensin itse pettäneet), yhteiskunnan ja eri yhteisöjen väärin kohtelemaksi (vaikka itse kohtelevat väärin) jne.
On varmaan erilaisia tapauksia olemassa. Onhan niitä, jotka oikeasti ovat joutuneet kiusaajien kiusaamaksi, mutta sitten niitä, jotka taitavasti osaavat esittää kiusattuna olevaa säälittävää ja väärinymmärrettyä poloista (narsistit). Kuka on kusipää? Eikö meistä jokainen aika ajoin muutu kusipääksi, kun sopiva hiillostaja astuu kuvioihin ja rupeaa provoomaan? Kusipäisyys ei välttämättä ole pysyvä olotila, kuten narsismi on.
Onko kiusaaja todellakin vahvempi?
Narsistmille tyypillistä selittelyä kiusaamisen oikeutus muka, että onko uhri syytön?
Ei yksi puu uunissa pala ja törmäyskursseja sattuu itsekunkin elämässä. Mutta nyt pitäis taas erottaa se milloin kiusaaminen on sen luokan kiusaamista, että toinen on uhri.
Tuo sitkeästi istunut ajatus syylisten ja syyttömien etsimisessä antaa mielenterveyshäiriöiselle narsistille oikuetuksen kiusata toista.
Ei voi kiusattu olla kiusaaja! Nyt sä lottamari pistät narsisteille ominaisen oikeutuksen kiusaamiseen syyllistämällä uhria!!
Omasta kokemuksestani voin sanoa , että tuollainen uhrin syyllistäminen on ikäänkuin niin tuttua.
Narsismille ei mitään armoa!! Narsisti on mieleltään häiriintynyt ilkimys ja sellaisen kiusaamiset pitäis lopettaa heti alkuunsa armotta.
Tietyllä tavalla hän on vahvempi. Yleensä kiusaaja on röyhkeä, säälimätön ja tunteeton. Tunteeton ihminen on vahva, koska hän ei kykene tuntemaan empatiaa, ja empatia taas vaatii herkkyyttä, joka katsotaan heikkoudeksi. Kiustatut ovat usein kovin herkkiä luonteeltaan ja he olemuksellaan ärsyttävät narsistia, koska narsisti ei voi sietää heikkoa ihmistä.
En ole samaa mieltä.
Turha analysointi pois ja en näe mitään syytä, että pitäis oppia jotakin narsistilta.
RAnkemmanpuoleisessa henkisessä väkivallassa on lopetettava uhrien syyllistäminen!
Mitään excuseja ei pidä koskaan ja missään tilanteessa antaa narsiteille!!
Niin narsistihan on manipuloinnin mestari ja osaa ohjailla toisia ajattelemaa, että kiusattu ikäänkuin kaivoi verta nenästä.
Nyt kun olen päässyt irti henkisestä rusennuksesta niin minä en tunne minkäänlaista myötätuntoa narsiteja kohtaan ja anna minkäänlaista oikeutusta ilkimyksille.
Juu, mutta mikä lasketaan kiusaamiseksi ja missä uhrina olemisen raja kulkee? Kiusattu voi yhtä hyvin olla provooja ja näin ollen aloittanut kiusaamisen. Mielestäni ketä vaan voidaan kiusata, narsistiakin?
Onko syyllistäminen ainoastaan naristin ominaisuus, eikö uhri syyllisty siihen ollenkaan?
Ei se aina näin olekaan. Tämä oli vain yksi esimerkki kiusattuna olemisen problematiikassa.
"Kuka on kusipää? Eikö meistä jokainen aika ajoin muutu kusipääksi, kun sopiva hiillostaja astuu kuvioihin ja rupeaa provoomaan?"
Ainoa oikea vastaus on, että kiusaaja on kusipää.
Mitä kusipääksi muuttumista se on, että reagoi kiusaamiseen?
Pohjimmiltasi Lottamari vaikutat narsistien ja kiusaajien puolustajalta vaikka välillä oletkin kirjoittavinasi empaattisesti.
Kysehän on käytöksestä (usein kiusaaminen tosin lymyää ainakin osittain esim. sanavalinnoissa ja äänensävyissä, selän takana juoruamisessa, sosiaalisessa eristämisessä, joista on "käytöksenä" aika vaikeaa ellei mahdotonta saada otetta).
Jos tuo esille että on loukkaantunut siitä miten toinen käyttäytyy ja pystyy määrittelemään mikä käytöksessä on loukkaavaa, niin mikä tässä on syyllistävää?
Edelleen kysyn onko ylivoimaista pyrkiä ottamaan toiset ihmiset tunteineen huomioon?
En ole pohjimmiltani narsistien puolustaja, mutta syyllistäminen on sellainen juttu, että aika helposti sitä itsekullakin tulee tehtyä ja ehkä vähän provottuakin joskus, ja mikä pahinta, sitä on välillä täysin sokea omalle itselleen ja toimannalleen.
Tuossa kun pohdin, missä kulkee uhrina olemisen raja, niin olisi kiva kuulla kommentteja siitä. Joillekin se raja saattaa nimittäin tulla vastaan vähän eri kohdissa, eikö? Entä tuo provoaminen, huomaako sen aina itse, että on lähtenyt mukaan narsistin leikkiin ja siinä kun olisi pitänyt luovuttaa, niin jatkaakin vaan ja niin syyttelystä ei tulekaan loppua vaan se jatkuu loputtomiin?
"Edelleen kysyn, onko ylivoimaista pyrkiä ottamaan toiset ihmiset tunteineen huomioon"? Tuo on muuten kinkkinen juttu, ja hyvin yksilöllisesti kukin suhtautuu siihen, miten heidän tunteensa otetaan huomioon. Ihmisten herkkyys tulee tässä kohtaa esille. Tunteiden huomioiminen ei narsistilta tai luonnhäiriöiseltä oikein tahdo onnistua ja he loukkaavatkin ihmisiä aina mennen tullen. Sekin on hyvin yksilöllistä ja ihmisen empaattisuudesta riippuvaa, miten hän toisen ihmisen tunteet huomioi. Mitä empaattisempi ihminen, sen varmemmin hän ymmärtää myöskin miltä toisesta ihmisestä tuntuu.
Syyllistäminen ei ole väärin, jos sen pystyy määrittelemään juuri tuolla, että tuo loukkaantumisensa esille ja kertoo, että toisen sanat tai teko loukkasi.
Kiusaaja on heikompi. Hänellä on puute. Hän ei pysty pidättymään moraalisesti arveluttavalta teoltaan.
Taas mukamas narsisti eli kiusaaja on heikompi ja ei pysty pidättäytymään kiusaamisesta?
Provosoi tai provosoitui niin m issään tilanteessa en näe mitään puolusteltavaa mielettömätlä kiusaamiseslta.
Sanon sen suoraan ilman selittelyä ja kikkalointia niin heti jos tunnisttaa, että kiusaaminen menee äärimmilleen niin ei mitään pohdintoja vaan kylmästi välit poikki kiusaajaan.
Tietysti voi uhrikin provosoida joillakin parisuhteissa on usein outoa peliä.
Mutta muunlaisissa ihmisssuhteissa narsku valitsee uhrinsa ja mielellään sellaisen joka ei pysty näkemään tilannetta saatikka provosoimaan.
Mikä puute kiusaajalla muka on? Mie olen vaan yksinkertainen muija ja kaikkia narsismin hienouksia en pyrikään ymmärtämään.
Vanhalla muijalla eläkeiän kynnyksellä on sen verran työsarkaa että minä en lähde järkeistämään narsismia enkä ollenkaan antamaan ymmärrystä kiusaamiselle.
Riittää jos itsellään on paha ja rusentunut olo myllytyksen jälkeen niin siinä on aivan turha väittää kenekään vastaan.
Ohjemottoni onkin! Pelasta edes itsesi ja poistu takavasempaan mars!
"Mikä puute kiusaajalla muka on?"
Koska me ihan kaikki pystymme ja osaamme kiusata, mielestäni osoittaa henkistä vahvuutta olla kiusaamatta. Siksi katson että kiusaajalla on tunne-elämän puutteita. En pidä kiusaajista, mutta he ovat 'vähempiosaisia'. Nöyryys on voimaa. Lempeys on voimaa. Hyvä tahto on voimaa. Rakkaus on voimaa. Negatiivisyys on heikkoutta.
"Riittää jos itsellään on paha ja rusentunut olo myllytyksen jälkeen"
Toivon että saat rakennettua itsesi ehjäksi jälleen. Ja uskon että saat. Aika auttaa moneen vaivaan..
kinkkistä siinä nyt sitten muka on?
Se että ruvetaan vääntämään kättä siitä että mistä "saa" loukkaantua ja mistä ei, on minusta tavallaan irtisanoutumista vastuusta oman käytöksensä suhteen. Se miten oma käytös vaikuttaa toiseen tuomitaan tai torjutaan kokonaan. En käsitä onko sellainen ylipäätään tarpeen, ellei ole tarkoitus toimia loukkaavasti.
Ihmisille ei jostain syystä vain saada laitettua vastuuta omasta käytöksestään vaan asioita puolustellaan ja selitellään. Eihän raiskauskaan tule oikeutetuksi sillä että raiskaajalla on ollut vaikea lapsuus... (Ei tule, vaikka kuinka yritettäisiin hakea jotain vapautusta vastuusta tällaisiin vetoamalla, harva on oikeasti syyntakeeton.)
Ihmiset elelevät asenteella, että voivat toimia ihan miten haluavat, eikä toisia tarvitse ottaa millään tavalla huomioon ellei jostain syystä itse halua ottaa. Tämä ei nyt vaan kelpaa! Kyllä sellaisten ihmisten pitäis oikeasti saada jotain apua.
....siitä, missä yhteydessä asiasta puhutaan.
"Onko oikeasti ylivoimaista pyrkiä ottamaan toiset ihmiset tunteineen jotenkin huomioon?"
Noin yleispätevästi voisin todeta, että itseään tuntemattoman ihmisen on helpompi valita pahuus kuin olla hyvä - ja ottaa muut ihmiset huomioon - tunteineen. Eikä siihen viinaa tarvita . . . toki sekin voi auttaa kumisemaan.....
Voi tekekeytyä heikoksi mutta sisin on kivestä ja elämän tarkoitus on olla paha ihmisille jotka ovat sinne kiveen kurkistaneet eli nähneet totuuden. Ne joita hän kiusaa ovat ohittaneet vaiheen jossa ihmettelevät tai edes välittävät mitä hän tekee. Sehän se on kuitenkin tärkeitä että itse tiedämme mikä on oikein ja mitä hän on yrittänyt saada aikaan, olemalla vastuussa omista teoistaan ja sanoistaan kasvaa ihmiseksi mutta jos ei pysty tunnustamaan edes itselleen tekemänsä pahuudet jää luuppiin itsensä kanssa ja näyttää että sinne mahtuu muitakin...
Hei mutta eikö ole ihana ja kaunis syksyinen ilma:) nauttikaamme ja ohittakaamme kaikki jotka edes yrittävät kiusata.