Olen 21 vuotias vielä kotona asuva neiti aloin 3 kuukautta sitten seurustelemaan poikaystäväni kanssa uudestaan (tosin tuntenut hänet 5 vuotta ainakin ja ekan kerran yhdessä 17 vuotiaana.) Heti suhteen alussa sain tietää etä hän muuttaa Helsinkiin opiskelemaan. Minä itse olen juuri vuosi sitten alottanu omat opiskelut täällä Tampereella oppisopimuksella isäni firmassa ja opiskeluja olisi vielä 1,5 vuotta jäljellä. Nyt onkin sitten hirveä sisäinen taistelu että mitä elämälläni oikein teen.
HELSINKI -/
- Jos muutan Helsinkiin menisin luultavasti opiskelemaan samaa alaa sinne kuin missä nyt olen, mutta joutuisin aloittamaan alusta opiskelut. Sen lisäksi joutuisin yksin etsimään itselleni kämpän (kun taas poika ystäväni muuttaisi kaverinsa kanssa) ja tunnetusti kämpät hesassa maksavat paljon ( alle 600e et saa hyvää). Totta kai joutuisin menemään opiskelujen ohella töihin, mutta kaupan kassa työskentely ei oikein miellyttäisi enään. -.- Ja pelkään jäädä yksin Hesaan tai asua siellä, jos poika kaverin kanssa menisikin sitten asia plörinäks.
Olisin lähellä poika ystävääni ja tietenkin myös todella hyviä ystäviäni jotka ovat muuttaneet Helsinkiin myös.
kämppä TAMPEREELTA -/
-Välimatka poikaystävään eli näkisimme viikonloppuisin tuntuu ahdistavalta. Kannattaako minun keskeyttää jo alkanut opiskelu? Isäni suostuisi maksamaan menoni Helsinkiin jos jäisin Treelle, sekä auttaisi kämpän maksussa jos jään. Olen opiskeluissa hieman kusessa tällä hetkellä tämän ajatus sekamelskan kanssa. Isä tarvitsee oikeasti apua yrityksensä kanssa ja tuntuu että minulla olisi vähintääkin pienoinen velvollisuus jäädä auttamaan häntä?
Saisin olla nykyisessä työpaikassani josta saan vielä ihan kohtuu hyvin palkkaa. Saisin halvemman kämpän Tampereelta. JA Opsiekelu paikkanikin on ihan mukava ja rentoa. Perhe olisi lähellä ja Tampere muutenkin tuntuu turvallisemmalta.
Totuus on se että haluaisin kovasti että kaikki olisi ennallaan ja ihmiset palaisivat takaisin Tampereelle, koska itse haluaisin kaikkein eniten jäädä tänne helpompaa ja tykkän tästä paikasta. Mutta kaikki ystäväni kaikkoavat täältä enkä pystyisi olemaan ilman poika ystävääni. Ja tää kaikki ahdistaa niin kamalasti. Isä ja Äite panostaa jäämään tänne (totta kai, mutta myös järkevyyden kannalta) kun taas kaverit tökkivät Hesaan päin vedoten siihen että minun tulisi aikuistua ja lopettaa isän kuuntelemisen...
Kiitos jos jaksoit lukea mutinaani... Kaipaan vain hieman apua puolueettomilta henkilöiltä.
HELSINKI -/
- Jos muutan Helsinkiin menisin luultavasti opiskelemaan samaa alaa sinne kuin missä nyt olen, mutta joutuisin aloittamaan alusta opiskelut. Sen lisäksi joutuisin yksin etsimään itselleni kämpän (kun taas poika ystäväni muuttaisi kaverinsa kanssa) ja tunnetusti kämpät hesassa maksavat paljon ( alle 600e et saa hyvää). Totta kai joutuisin menemään opiskelujen ohella töihin, mutta kaupan kassa työskentely ei oikein miellyttäisi enään. -.- Ja pelkään jäädä yksin Hesaan tai asua siellä, jos poika kaverin kanssa menisikin sitten asia plörinäks.
Olisin lähellä poika ystävääni ja tietenkin myös todella hyviä ystäviäni jotka ovat muuttaneet Helsinkiin myös.
kämppä TAMPEREELTA -/
-Välimatka poikaystävään eli näkisimme viikonloppuisin tuntuu ahdistavalta. Kannattaako minun keskeyttää jo alkanut opiskelu? Isäni suostuisi maksamaan menoni Helsinkiin jos jäisin Treelle, sekä auttaisi kämpän maksussa jos jään. Olen opiskeluissa hieman kusessa tällä hetkellä tämän ajatus sekamelskan kanssa. Isä tarvitsee oikeasti apua yrityksensä kanssa ja tuntuu että minulla olisi vähintääkin pienoinen velvollisuus jäädä auttamaan häntä?
Saisin olla nykyisessä työpaikassani josta saan vielä ihan kohtuu hyvin palkkaa. Saisin halvemman kämpän Tampereelta. JA Opsiekelu paikkanikin on ihan mukava ja rentoa. Perhe olisi lähellä ja Tampere muutenkin tuntuu turvallisemmalta.
Totuus on se että haluaisin kovasti että kaikki olisi ennallaan ja ihmiset palaisivat takaisin Tampereelle, koska itse haluaisin kaikkein eniten jäädä tänne helpompaa ja tykkän tästä paikasta. Mutta kaikki ystäväni kaikkoavat täältä enkä pystyisi olemaan ilman poika ystävääni. Ja tää kaikki ahdistaa niin kamalasti. Isä ja Äite panostaa jäämään tänne (totta kai, mutta myös järkevyyden kannalta) kun taas kaverit tökkivät Hesaan päin vedoten siihen että minun tulisi aikuistua ja lopettaa isän kuuntelemisen...
Kiitos jos jaksoit lukea mutinaani... Kaipaan vain hieman apua puolueettomilta henkilöiltä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Äkkiä tuntuisi viisaimmalta olla ennallaan isäsi firmassa. Seurustella voi hyvin eri paikkakunnilla asuen. Sen hyvä puoli on uskollisuuden testaaminen. Oikea suhde ei kaadu välimatkaan, suhde paranee vaan.
Jos taas suhde kaatuisi, sinulla olisi kaikki entinen turvanasi. Sydänsuru olisi ainoa, tosin melkoinen haitta.
Oikea kumppani tukee omaa päätöstäsi. Jos muuta kohtaat, ei kannata jäädä suremaan.
Maltti on valttia noissa asioissa.
Opiskelukin etenisi nopeammin. Enemmän jää plussalle T.reella olo.
Hyvää jatkoa sinulle!
Kiitos tästä :)