Marjalle ja teille muille;Minulla on toinen, tuolla sydämessä, nähään harrastuksissa taas,pitkään =3v oltiin vain ope ja oppilas, sitten soitin, liittyen kurssiin, juttu sitten rönsyili muihinkin, myös henkilök.tasolle. Soitin toise kerran, sama juttu,tuli tekstiviesti...ei julkaistava.Puheluita pitemmälle ei olla menty,on välillä yritetty pitää välimatkaa,ei olla nähty puoleen vuoteen, puhelin on käytössä, mutta....miten toisen saa mielestä?Nyt kurssit alkaa taas, mennäkö vai ei mennä, jos menen, miten olla kuin muut, olla katsomatta silmiin.jos en mene... en tiedä...olis vain ihana nähdä,ehkä ohikulkiessa koskettaa,ajatuskin kipristää mahanpohjassa.Olen ollu liitossa kohta 25 v. 2 kohta aikuista lasta, tuntuu että olen vain keittiöpiika, panopuu kun huvittaa, tunteilu tai muu hempeily on "mamimista",sillon jää "tärkeet"työt tekemättä, lahjonta=kukat t muut huomionosoitukset lepsuilua.mies sano, hän ei lahjo ketään.Tuntuu vai että elämä vois olla muutakin. kertokaa kuinka jaksatte jatkaa "väsähtänyttä" liittoa.ja kirjotelkaa muutenkin
tunteet
epävarma ....
0232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.