Minulla on ollut kortti jo reippaasti yli vuoden ja taas se eilen todistettiin, että äiti pelkää istua mun kyydissä. Ei tarvinnut kuin hiukan parkkipaikalta poistuessa kiihdyttää niin jo oli mahdoton huuto..kuvitelkaa vielä sitä huutoa, kun saavuimme liikenteenjakajaan. Jarrutustilanteet ne vasta koomisia olivatkin, äippä piti kaksin käsin penkistä ja kahvasta kiinni, kun rupesin vauhtia hidastamaan. Että osaa olla rasittava ihminen, vaikka äiti tässä liikenteelle on vaara.
Äiti pelkää olla kyydissä
abi -04
8552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
nyt äitiäsi tuosta hauku. Kyllä mullakin ottaa välillä hermoon, kun vanhemmat meinaa olla "paniikissa" minun kyydissä, eivät usko, että mä kyllä esim.jarrutan hyvissä ajoin ennen risteystä, en aja ylinopeutta yms...
Muta vanhemmat ovat vain sellaisia "hermoilijoita" joskus, eikä pidä ottaa niin vakavasti... Oletko muuten tyttö vai poika?!
Voihan se noinkin ajatella. Useesti sanonkin, että, "Kumpi tätä autoa oikein ajaa?"
Ihan naispuolinenkuski olen..siitä se varmaan sekin johtuu, kun isä ja velikin hiukan kammoksuvat mun kyydissä oloa.
kyllä minäkin kammoksuisin. ;D
t. sovinistisika *ehätinpä eka*
"kun saavuimme liikenteenjakajaan"
No kyllä siinä sietääkin jo vähän huutaa jos tosiaan liikenteenjakajaan saavuitte, eli osuitte. Liikenteenjakaja on nimittäin merkki, ihan niinkuin stop tai kolmio. :) Milläköhän tiedoilla se olet sinäkin autokoulusi läpäissyt... ehkä kyydissäsi onkin syytä hieman pelätä.
Joku on vähän pikkutarkka?
Mun äiti ei oikeastaan ikään oo pelänny mun kyydissä. (Mulla on kortti ollu reilun vuoden.)
Kerrankin risteyksessä se sano että "mee nyt, ehit ennen tuota autoa". Meikäläinen lähti, mutta yritin tietty hienovaraisesti ja kävi niin että auto meinasi sammua. Kun se kuitenkin pysyi käynnissä tein uuden lähdön. Tällä kertaa ampaistiin renkaat ulvoen niin äkäisesti kuin nyt 150 heppasella perheautolla vain pääsee. Eikä äippä ees yhtään kiljunu (niinku kavereiden äideillä kuulemma on tapana), vaan sanoi rauhallisesti että "olisit sä voinu sen päästää ensin..."
Mutta jos sun äitis on sitä pelkäävää lajia, niin älä ihmeessä tahallasi pelottele! Jos pelkääminen sua häiritsee, keskustele asiasta. Kysy esim. onko se ollu joskus jossain kolarissa, vai mistä tuollanen hysteria? :)
Meidän muori on kyllä ollut aika rauhassa minun kyydissä mutta tuo isäntä on kyllä pahinta sorttia. Hän itse ajaa punasia päin eikä paljoa vilkuttele mutta kehtaa sitten minua neuvoa ja kritisoida. Ehkä se on vaan semmoinen vanhempien juttu, hyväähän ne vaan tahtoo. ;)
Äiti pelkää mun kyydissä, siks mä en sitä enää kyyditäkään. Huomaa kun se apparin paikalla istuu, niin se painelee "jarrua" ja ähkii, jos tulee mukamas tiukka paikka. En mä sitä pelottele, enkä pahemmin kaahaile, enkä kyllä köröttelekään. Tuolla Helsingin ruuhkissa vaan oppii tietyn itsekkyyden liikenteessä. Äiti kun on sellanen, ettei se täällä päin mieluusti ajele.
Mua ennemmin pelottaa äidin kyydissä "hupsis, en mä tota autoa huomannutkaan", "kyllä tässä 40 alueella saa 80 ajaa.." Enkä mä kyllä ukkoanikaan mielellään kyyditse, se on aina varottelemassa sivulta tulevista autoista yms., siks mä annan sen ajaa ja ite neuvon! ;))