Merellä kun on aikaa ajatella, tuli mietiskeltyä aihetta, josta täälläkin on aina joskus väitelty. Tein siitä innostuneena vähän lähdehaeskeluakin muistikuviani vahvistaakseni. Ja oikein muistin. Meinaan sen, että alusten välisen tervehtimisen historia on aika monisyinen juttu.
Täällä on sanottu, että tavan pohjana on ilmoittaa toiselle alukselle "täällä kaikki kunnossa, en tarvitse apua". Muitakin selityksiä on, vieläpä uskottavampia. Tässä pari:
-sama selitys kuin tervehtimisessä yleensäkin ja erityisesti tavassa tervehtiä avokämmentä nostamalla ja/tai kättelemällä: näytetään vastaantulijalle, ettei ole pahoja aikeita, "asetta kädessä". Eli tervehtimisen avulla laivatkin osoittavat toisilleen, etteivät ole hyökkäysaikeissa. Tämä on muuten aivan suoraan laivaston kunnialaukausperinteen takana: vieraan valtion satamaa lähestyvä sota-alus ampui tykkinsä tyhjiksi.
-vielä hieman äskeistä raadollisempi, mutta samalla tuota ihan ensin mainittua perustetta lähelläoleva: meripelastus on aina ollut kannattavaa bisnestä ja hylätyn/toimintakyvyttömän aluksen löytäminen mereltä mahdollisesti hyvinkin arvokkaan lastin kanssa suorastaan kultasuoni. Joten jokaisen aluksen on kannattanut ilmoittaa muille kohtaamilleen aluksille, etteivät tarvitse "pelastamista" (ja tarvittaessa pystyvät sellaisen aktiivisesti torjumaan).
Mikään näistä syistä ei tietenkään ole huvialusten kesken, etenkään Itämeren kaltaisella vilkkaalla vesialueella, millään tavoin ajankohtainen.
Täällä on sanottu, että tavan pohjana on ilmoittaa toiselle alukselle "täällä kaikki kunnossa, en tarvitse apua". Muitakin selityksiä on, vieläpä uskottavampia. Tässä pari:
-sama selitys kuin tervehtimisessä yleensäkin ja erityisesti tavassa tervehtiä avokämmentä nostamalla ja/tai kättelemällä: näytetään vastaantulijalle, ettei ole pahoja aikeita, "asetta kädessä". Eli tervehtimisen avulla laivatkin osoittavat toisilleen, etteivät ole hyökkäysaikeissa. Tämä on muuten aivan suoraan laivaston kunnialaukausperinteen takana: vieraan valtion satamaa lähestyvä sota-alus ampui tykkinsä tyhjiksi.
-vielä hieman äskeistä raadollisempi, mutta samalla tuota ihan ensin mainittua perustetta lähelläoleva: meripelastus on aina ollut kannattavaa bisnestä ja hylätyn/toimintakyvyttömän aluksen löytäminen mereltä mahdollisesti hyvinkin arvokkaan lastin kanssa suorastaan kultasuoni. Joten jokaisen aluksen on kannattanut ilmoittaa muille kohtaamilleen aluksille, etteivät tarvitse "pelastamista" (ja tarvittaessa pystyvät sellaisen aktiivisesti torjumaan).
Mikään näistä syistä ei tietenkään ole huvialusten kesken, etenkään Itämeren kaltaisella vilkkaalla vesialueella, millään tavoin ajankohtainen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Enkä paljon mieti siinä.. ainakin täällä Turn lähivesillä on niin paljon menijöitä, että lapanen viuhuu
koko ajan. Mielestäni se on ihan kohteliasta, venemallista riippumatta !
Mulla oli joskus Alffa (75), siihen aikaan kaikki Alfa-kuskit morjesti toisiaan. Nykyään moottoripyöräilen
ja sama juttu.ei moikata. MUTTA merellä tosiaan on tämä aspekti : näytetään ettei ole mitään hätää !
Lopuksi Harrikka-vitsi : Miksei Harrikka-kuskit ikinä moikkaa ? - No koita ajaa kottikärryä yhdellä
kädellä...........
Kylähullut ja huonolla itsetunnolla varustetut yhteenkuuluvuuden tunnetta hakevat rassukat tervehtivät.
Ainahan joka kylässä on ne muutamat, jotka tervehtii kaikkia ohiajavia, vesillä heitä on myös.
Sulla väärä palsta. Mene kotiisi eläkä avaa nettia
Ja sitten on myös niitä kiukkuisia hapannaamoja, jotka ei ikinä moikkaile. Hihhii! Niitä on kiva katsella vesillä kun menevät suupielet alaspäin...
Eli keskustella saa, jos on samallainen kylähullu kuin sinä?
Mutta jos ei kiinnosta heilutellä kouraa kuin Forrest Gump konsanaan niin ei saa osallistua keskusteluun.
Vajaaälysten hommaa koko tervehtiminen.
Tervehditkö autoillessakin kaikkia vastaantulijoita?
Kaikenlaisia keijukaisia sitä vesillä liikkuu.
Ei saa ruokkia peikkoa
toivottavasti olet niitä meripellejä etkä tule pilaamaan ainakaan Saimaalle hyviä merimiestapoja ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.asennetta lapsoseni.
Muistellaanpa saaristossa aikaa jolloin ei ollut puhelimia, nettiä tai sanomalehtiä. Saarissa asuttiin melko eristyksissä ja kuulumisia vaihdettiin harvoin. Silloin kun lähdettiin liikkeelle, kauppareissulle, kalastamaan tai lääkäriin, morjestettiin mielellään jos jonkun nyt sattui matkalla näkemään. Toista se on nykyään kun voit lukea naamakirjasta toisen paskalla käymisetkin.
Jokainen morjestaa jos haluaa, ei siinä mitään.
Tuossa on iso ero: ne saaristolaiset pääosin tunsivat toisensa. Kyse ei siis ollut tuntemattomien vastaantulijoiden moikkaamisesta.
Itse nostan kättä aina sen merkiksi, että haluan tapella. Ovat pirut aina vaan ajaneet ohi. Vähän googeltin taustatietoakin tästä tavasta ja tapa on saanut alkunsa kun ihmisapinat vielä liikkuivat liaaneilla ja nostivat kätensä merkiksi, että tulee pataan jos nappaat mun liaanin.
Eiköhän hei se ole se hyvä fiilis kun saa tassun nousemaan iloiseen tervehdykseen, vähän kuin jakaakseen ja samalla kaksinkertaistaessaan sen hyvän tunteen jonka on vesillä saavuttanut.
Ilmiselvästi nyt vain on käynyt niin että monilla alkaa pikkuhiljaa unohtua se miksi sinne vesille oikeasti lähdetään. Oma nautinto veneilystä on ehkä kadonnut kauhean suorituspaineen keskellä, mutta pitäähän sitä silti pitää profiilia korkealla jo naapureiden ja muiden pursiseuran jäsenten silmissä, joten eikun vaan perhe veneeseen vaikka ei tahtoisikaan ja otsa rypyssä menoksi. Jos vastaan tulee joku iloisesti morjestava veneilijä, niin entistäkin enemmän jurppii kun joku osaa pienemmällä ja halvemmalla veneellä saada päälle hyvän fiiliksen.
Mielestäni tervehtiminen ja rantautumisessa auttaminen on niitä hyviä tapoja joita jokaisen kannattaisi harrastaa, niissä kun on se hyvä puoli että mitä enemmän annat, sitä enemmän saat! Morjens vaan kaikille vastaantulijoille!
Olen pannut merkille, että Ruotsalaiset ja Tanskalaiset tervehtivät myös mieluusti. Saksalaiset eivät ole aloitteellisia, mutta vastaavat kyllä aina. Pienillä liukuvilla Buster-tyyppisillä avoveneillä ajavat tervehtivät mieluusti ja pahoittavat laituriparlamentissä usein kuultuani mielensä ellei vastata. Ihmisellä pitäisi olla tapoja sen verran, että vastaa ystävälliseen tervehdykseen, jos häntä tervehditään. Itse ei mielestäni ole pakko olla aloitteellinen, jos asia ei kiinnosta. Kyllä aikoinaan kadullakin (osa vielä -70 -luvullakin) tervehdittiin sekä tuttuja että tuntemattomia. Jossain 16.00 ruuhkassa Mannerheimintiellä asia tuntuu nyt älyttömältä, mutta Bärösundin väylälläkin ihan järkevältä elokuun 17. päivä.
kun merellä tulee vastaan vain yksi vene päivässä. Siis näin Baltian rannikolla todella oli, vain harvoin ketään tervehdittävää. Kotivesillä yleensä tervehdimme, kun vastaantulijoita on harvakseltaan. Vaan sitten kun moottorivene ohittaa tai sivuuttaa purkkarimme liian läheltä ja liian kovaa, on meiltä turha odottaa vastausta tervehdykseen.
Tuo rantautumisen auttaminen on kokemuksemme mukaan Ruotsissa hvyin harvinaista. Muutama vuosi sitten luonnonsatamassa autoimme ruotsalaisia heidän veneensä kiinnittymisessä. Pariskunnan mielestä tekomme oli niin erikoinen, että he pyysivät meidät veneeseensä kiitoskahville.
"Tuo rantautumisen auttaminen on kokemuksemme mukaan Ruotsissa hvyin harvinaista. Muutama vuosi sitten luonnonsatamassa autoimme ruotsalaisia heidän veneensä kiinnittymisessä. Pariskunnan mielestä tekomme oli niin erikoinen, että he pyysivät meidät veneeseensä kiitoskahville. "
Oletko tosissasi? Tai sitten ajat ovat muutamassa vuodessa muuttuneet... Me olimme Tukholman saaristossa tämän vuoden heinäkuussa, kävimme ainakin 10 eri paikassa, ja jos vain laiturilla tai laiturin lähistöllä tai luonnonsatamassa sopivasti rannan tuntumassa porukkaa oli, niin kyllä he auttamaan tulivat. Eikä me näytetä ikälopuilta eikä muuten rantautumisrajoitteisilta :-)
Meidän kokemuksemme mukaan Ruotsissa on tapana, että jos laiturilla on ahdasta, niin sellaistakin venettä voi hiukan siirtää, missä ei porukkaa ole paikalla. Kun se tehdään nätisti ja taitavasti niin ei luulisi kenelläkään olevan nokan koputtamista. Tosin tuli kyllä nähtyä sekin, että joku suomalaismies veti herneet nenään kun hänen hienoa köyttään oli siirretty renkaasta toiseen :-o
Olemme itse (moottorivene) tänä kesänä todenneet seuraavaa:
1) Ruotalaiset purkkarit eivät meitä tervehdi, joten emme enää edes yritä. Tervehdimme aina kaikkia muita ja melkein aina tulee lapasta takaisin. Emme ohita liian läheltä tai kovaa keppiveneitä.
2) Satamakulttuuri on valitettavasti mennyt huononpaan suuntaan. Tänä kesänä ensimmäisen kerran on meitä pistänyt silmään se, että rantautumisessa ei tulla enää auttamaan samalla tavalla kuin ennen??
Tullaan kyllä pällistelemään laiturille tyhjän paikan eteen tai kyylätään omasta veneestä vierestä???Eikö edes oman veneen kyljen suojaaminen kiinnosta??
3) Ajattelutapa minä,minä VAIN minä...Tänä kesänä merivartiosto hinasi rikkinäisen veneen merihädästä suojaan satamaan. Ohjauskelvoton vene VAHINGOSSA HUOM!!! ahtaassa välissä kolhaisi uutta hienoa purjevenettä. Keppiveneen kapteeni pinkaisi ulos ja enimmäinen lause huutaten oli "MITÄ VITTUA#¤%&/!!!!. Tämä kuvastaa asenteiden muuttumisen valitettavasti huononpaan suuntaan!!
Vetoomus meille jokaiselle: Otetaan rennommin ja kunnioitetaan kaikkia kanssaveneilijöitä.Autetaan toisiamma AINA kun se mahdollista ja myös silloin kun apua ei erikseen pyydetä. En ole koskaan kenenkään kuulut sanovan "MITÄ VITTUA SÄ MEITÄ TULET AUTTAMAAN!!!
Hyvää veneilykauden jatkoa kaikille!!
Minä en taas vastaa tervehdykseesi, kun sinä purkkarilla moottoriajossa jurraat aivan keskellä väylää, etkä tee elettäkään väistääksesi.
Jos edet tähystätkään muuta liikennettä.
Modori. Miten itse jurraat. Katso peiliin. Ottaako päähän, kun prjehtijat ottavat kantaa veneilytapoihisi eivätkä moikkaa, jos ajat läheltä ohi.
Kun joudut poikkeamaan GPS-viivalta taidat itse eksyä.
Saavuttava väistää. Etkö tiennyt.
Vastaantullessa on näppärämpää, kun nopeampi väistää.
Viiden solmun koneajossa on typerää lähteä hakemaan lisää matkaa ja tekemään tilaa "modorille"
milläpä olet ohittamatta läheltä, kun ohitettava jurraa keskellä ränniä? Itse liikun purkkarilla ja olen myös kiinnittänyt huomiota monien purjeveneiden omituiseen tapaan ajaa aivan keskellä. Kyllä se väylän luvattu nimellissyvyys on voimassa viitalle asti.
Tiedän aivan tarkkaan meriteiden säännöt. eikä niissä ole mainintaa, että se väistää kelle se on "näppärämpää". Eikä sinunkaan tarvitse edes väistää, kunhan pysyt väylän reunalla.
En milloinkaan halua ohittaa läheltä, en moottorivenettä enkä pujevenettä. Kaukaa ohittaminen on vain vaikeaa, jos ahtailla väylillä ei osata liikkua niin kuin kuuluu, eli oikeaa reunaa.
GPS-viivaa en seuraa, koska minulla ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan minkäänlaista elektronista navigointilaitetta.
Valitettavan moni purjehtija vain kuvittelee omaavansa pelkkiä oikeuksia, eikä lainkaan velvollisuuksia esimerkiksi väistämisen suhteen. Ja asenne on se, että moottoriveneilijässä on aina vika. Onneksi enemmistö ei sentään ole tällaisia.