Hei kaikki!Haluaisin neuvoja muilta.Minulla on pian 6vuotias poika ja välillä ihan mahdoton!
Ei usko ja laittaa vastaan.Karjumiseen olen kyllä sortunut ja muihin rangaistuksiin,väkivaltaisia rangaistuksia meillä ei hyväksytä vaikka joskus tuntuisi että tekisi mieli pyörittää pari kertaa.
Haluaisin teiltä vinkkejä mikä olisi aina siihen känkkäränkkähetkeen hyvä apu/lahjonta/rangaistus.Tuntuu turhalta kieltää esim.karkkipäivä jos huono päivä ollut jo alkuviikosta.Eli pitäisi saada se rangaistus siihen hetkeen!Olen lukenut noita psykologien neuvojakin mutta haluisin tietää kuinka te käytännössä toimitte.
Eli apuja apuja maalaisjärki-ihmisiltä kun omat neuvot meinaa loppua!
Ei usko ja laittaa vastaan.Karjumiseen olen kyllä sortunut ja muihin rangaistuksiin,väkivaltaisia rangaistuksia meillä ei hyväksytä vaikka joskus tuntuisi että tekisi mieli pyörittää pari kertaa.
Haluaisin teiltä vinkkejä mikä olisi aina siihen känkkäränkkähetkeen hyvä apu/lahjonta/rangaistus.Tuntuu turhalta kieltää esim.karkkipäivä jos huono päivä ollut jo alkuviikosta.Eli pitäisi saada se rangaistus siihen hetkeen!Olen lukenut noita psykologien neuvojakin mutta haluisin tietää kuinka te käytännössä toimitte.
Eli apuja apuja maalaisjärki-ihmisiltä kun omat neuvot meinaa loppua!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä käytetään "raksitaulukkoa". Jos lapsi käyttäytyy huonosti, merkitään raksi paperille. Jos taas hyvin, tai hän tekee vaikkapa jotain kotitöitä, voidaan raksi poistaa. Karkkipäivänä katsotaan saldo. Meillä karkkipäivänä saa ostaa kahdella eurolla ja yksi raksi on 0,20 euroa. On toiminut ihan hyvin ja jos sanoo, että "lasken viiteen ja sitten tulee raksi" niin nelosella viimeistään touhu loppuu :)
Rangaistukset ovat täysin turhia, ja lisäävät lisäksi lapsen pahoinvointia, joka näkyy ns. ongelmakäyttäytymisenä jos ei heti niin myöhemmin.
Lapsi oppii vanhemmilta miten ihmisten kanssa toimitaan. Jos karjut ja rankaiset, hän tekee sitä taatusti teille vanhemmille. Kun ryhdytte yhteistyöhön ja kannustamisella ohjaamiseen, lapsi tekee saman teidän kanssanne. Paha tuuli tarttuu herkemmin kuin mikään tauti, mutta onneksi myös hyväkin tuuli tarttuu. Näytä itse esimerkkiä, ettei tässä mitään hätää ole ja pysy rauhallisena ja hyväntuulisena, niin lapseen tarttuu sama meininki. Jos menet mukaan riehumiseen ja rangaistuksilla vielä uhoamaan, niin eipä kovin hyvä lopputulos ole saavutettavissa pidemmän päälle. Rakkautta, ymmärrystä ja syliä pienet kaipaavat, kun ovat tunteidensa kanssa ihan hukassa.
Kun lasta harmittaa, niin antaa harmittaa. Kaikki tunteet ovat sallituja. Lasta voi ohjata tunteiden käsittelyssä. Jos pahin rähinä on päällä, niin kannattaa vain sanoa, että ymmärrän, että sua harmittaa, mutta kohta se menee ohi, ja antaa lapsen tyyntyä itsekseen. Sitten kun tilanne on rauhoittunut, voidaan lapsen kanssa keskustella harmin aiheesta ja siitä miten voi tunteita tuuletella vähän rauhallisemmin. Minä neuvoin poikaani lyömään ja huutamaan esim. tyynyyn kuin oikein keljutti.
Olen ollut äitinä nyt 16 vuotta enkä ole rankaissut lapsiani koskaan mitenkään. Ei täällä kotona missään rangaistuslaitoksessa eletä, vaan kodin on oltava viimeiseen asti turvallinen levähdyspaikka lapsille ja aikuisillekkin. Kun ihmisellä on hyvä olla, hänellä ei ilmene käytöksessään aggressiivisuutta, ja hän elää ympäristönsä ja itsensä kanssa tasapainossa.
Ihan kivalta ja hyvältä kuulostaa juu mutta käytännössä monilla on varmasti ongelmia toteuttaa tommosta kun toinen huutaa eitä eikä ole aikomustakaan tehdä niinkuin sanotaan.Eikä se ole hyväksi että esim sanot lapselles että kerää lelusi paikoilleen ja lapsi alkaa pistää vastaan ja huutamaan.Kyll' meillä ainakin käytetään "lahjontaa/uhkailua.En ymmärrä miten se voi olla väärin?Miksi pitää töysin pumpulissa kasvattaa lapsia?Ei meidän aikuistenkaan elämä ole yhtä ymmärrystä ja hymyä ja iloa esimerkiksi:"Rahaa ei tule jos et tee töitä.Autolla ei voi ajaa miten sattuu sillä siitä seuraa rangaistus"Mietihän kuinka kova pudotus kun lapsi kasvaa aikuiseksi eikä häntä ole rangaistu milloinkaan?En ole fyysisen rangaistuksen kannalla siis lainkaan vaan ihan se terve järjen käyttö.Kyllä meillä,jos ruvetaan takkuamaan vastaan eikä esim leluja kerätä tietyn ajan sisällä niin uhkaus on että lelut menevät sitten roskiin/kaappiin.En ymmärrä mitä pahaa siinä sitten on..
Niin.. vanhemmat tekevät kaikenlaista tuhoa lapsilleen ja perhe-elämälleen, kun eivät ymmärrä asioita.
Olen aikuinen, ja elämäni on iloa ja ymmärrystä täynnä, joka päivä. Työstäni nautin ja autolla ajaessa ei rangaistukset pelota.
Voisi sanoa, että mitä helvetin väliä on yksillä leluilla! Ovatko ne muovihökötykset todellakin tärkeämpiä kuin lapsesi tasapainoinen kasvuympäristö?! Siis yksien elottomien esineiden takia alat käyttämään rankaisukeinoja? Hei haloo..
Ei tarvita mitään rangaistuksia, uhkauksia tai lahjontaa. Riittää kun ymmärtää miten ihmiset saadaan motivoitua yhteistyöhön.
On todella aikansaelänyttä luterilaisen kansanperinteen jälkijättöisyyttä elää elämäänsä rangaistuksen pelossa ja tehdä lastensakkin elämästä samanlaista skeidaa.
Ps. Rahaa tulee, vaikkei tekisi töitäkään.
Meinaatko että lapsi saa levittää lelunsa pitkin ja poikin ja kun tulee nukkumaanmeno aika ja yhdessä,sinä hymyssäsuin,kehotat keräämään lelunsa ennen nukkumaanmenoa johon lapsi sanoo:en.emmä jaksa.Ja kun yrität kiltisti jankuttaa"pitäähän ne siivota kun ne jaksoit levittääkin"->lapsi toteaa joka kerralla"minä EN KERÄÄ!!!!!!(huutaen toki ) sinä hymyillen noukit lapsesi lelut?Anteeksi nyt vaan mutta mitä tossa tlanteesa pitäisi tehdä?Odottaa aamuun asti jos lapsi vaikka mielensä muuttaisi?Jos sinä annat kovin pitkälle lapsesi päättää milloin ja aina joustaa kaikessa,voipi jossain vaiheessa tulla ongelmia.Tässä elämässä ei aina myötäillä vaan rangaistukset paukkuu,uhkaukset kovenee.Toki olen samaa mieltä sun kanssa siinä että pitää toki yrittää järkevästi ensin kuten aina.Mites..jos lapsesi tinttaa toista lasta niin että veri tirskuu ja illalla tulisi vaikka joku kiva lasten ohjelma,annat lapsen käyttäytymisestään huolimatta vahdata tvtä?Miten lapsi voi oppia mikä on väärin jos milloinkaan ei rangaista?Meinaatko että se pelkkä selitys riittää n.5vuotiaalle?Tuskin.Ymmärtääkseni ne käsitykset tulee vasta myöhemmällä iällä.Selittää toki pitää aina mutta jos ilman rangaistusta selviää,miksei sitä aikuisenakin voi tunaroida kun mitään rangaistusta ole aiemminkaan tullut.
Meillä ei kerätä leluja ennen nukkumaanmenoa. Ei ole syytä moiseen. Meillä ei jankuteta, kun ketään ei käsketäkään.
Asiat hoituvat yhteisymmärryksessä. Silloin ei tule mitään ongelmiakaan. Eri mieltä voidaan olla, mutta asiat hoituvat siitä huolimatta yhdessätuumin. Järkevästi voi toimia aina, kun tiedostaa ja tietää mitä tekee.
Eipä ole kuuteentoista vuoteen kukaan lapsistani lyönyt ketään. Jos löisi, puhumalla siitäkin selvitään. Lapsi ei tarvitse koskaan ulkopuolisen taholta rangaistusta, vaan vain ohjausta. Myös elämä itsessään opettaa syiden ja seurausten lait. Pelkkä selitys riittää vaikka vastasyntyneelle.
Miten niin aikuisena tunaroidaan (ilmeisesti tarkoitat, että tieten tahtoen tehdään pahaa muille)? Omaa käyttäytymistäni ei ohjaa rangaistuksen pelko eikä halu tehdä pahaa kenellekkään, vaan rakkaus ja sopusointuun pyrkiminen kaiken olevan kanssa. Mokia ja vahinkoja sattuu elämässä kaikille, mutta sellaistahan elämä on. Kuka on oikeutettu tuomitsemaan ketään..
lapsille hyvää! Olen ammattikasvattaja ja näin kuuluu toimia. Jos keuhkoat, niin sehän vain synnyttää vastarintaa että en varmasti tee!
Nyt ihan sitten hissuksiin kun se lapsi on jossain muualla, keräät sen tavaramäärän pois! (itse olette ostaneet!)
Viel sos-lapsikylään tai sairaalan lapsiosastolle tms paikkaan.
Otatte uudet tuulet, yhdessäoloa pihalla, uimista, lukemista, piirtelyä...kunnon vuorovaikutusta.
Olen omani kasvattanut samalla lailla kuin lapselle parasta, ei meill' ole huudettu eikä riehuttu.
Ja mitä' väliä jos ne tavarat jää lattialle, siitä on hyvä jatkaa.
En minä töissäkään huuda naama punaisena lelujen keräämisestä', se vaan tehdään piste, ennekuin aletaan muihin hommiin.