eero niemisen kirjoitus parisuhdeasiasta
http://kappeli.evl.fi/kkoweb.nsf/386d28582428f977c2256e38003edaf5/6d441f757ec81745c225771900372b92?OpenDocument
http://kappeli.evl.fi/kkoweb.nsf/386d28582428f977c2256e38003edaf5/6d441f757ec81745c225771900372b92?OpenDocument
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olen samaa mieltä siitä, että kirkkovihkiminen ei sovi homopareille. menkööt vaikka tuomarin eteen sopimaan keskeisistä yhteen asumisen asioissta. Ei se silti estä heit rukoilemasta, ja olemasta hyviä kansalaisia.
Se, että heitä pitäisi laittaa hoitoloihin hoidettavaksi homoudestaa. se toisi vaan enemmän tuskaa heille. Annettakoon heidän olla omia homoinaan, jos eivät tule sitä yleisillä paikoilla korostamaan, sekä häiritsemään sivullisia. Tuntuu joskus siltä, että hoitoa tarvitsisi myös lestaadiolais saarnaajat. Ei taida lätsä pekallakkaan ne sukupuolihommat aina olla tasapainossa, niin kuin tässä ei itse kenellekkään. Häiriköitä me kaikki tavallamme.
Vielä sanoisin homppeleiden, heidän lapsian adoptointi hommistaan, että ei se ole lapsen etu, vaan adoptiolapsen elinikäinen painajainen. Ei he kai kasvattajana muuten voi poiketa heteroista, voivat olla parempiakin lapsen pienenä ollessa.
Kuka tietää, miksi Jeesusksella oli vain miesopetuslapsia? Kysyn vaan.
... oli myös paljon naisia erilaisisissa palvelutehtävissä, rukoilijoina jne.
Tuon ajan juutalaisesta kulttuuristahan se johtuu. Tällaisia "mestari opetuslapsi" kombinaatioita oli tuolloin hyvin paljon. Jeesus ja hänen opetuslapsensa ei ollut siis mikään poikkeuksellinen ryhmä tuon ajan israelissa.
Naiset eivät ole koskaan toimineen opettajina eikä kaitsijoina Kristuksen seurakunnassa. Tästähän sen juuri näkee, missä mätänemistilassa luterilainen kirkko on nyt näissä teoillistuneissa maissa. Saas nähdä koska poksahtaa oikein suuri jymähdys.
>Se, että heitä pitäisi laittaa hoitoloihin hoidettavaksi homoudestaa. se toisi vaan enemmän tuskaa heille. Annettakoon heidän olla omia homoinaan, jos eivät tule sitä yleisillä paikoilla korostamaan, sekä häiritsemään sivullisia. Tuntuu joskus siltä, että hoitoa tarvitsisi myös lestaadiolais saarnaajat.<
EN:n puhe kirkolliskokouksessa, tai missä lie, oli asiallinen ja kantaaottava Suomen valtionkirkon suhtautumiseen homo- ja lesboliittojen siunauksista, vihkimisestä ja muusta hömpötyksestä! Tarvitseeko kirkko näiden, nykyään mediassa voimakkaasti esiintuotujen sukupuolivähemmistöjen parisuhteiden siunauksia ja vihkimisiä? Tosin ei ihminen, naisesta syntynyt, voi sille mitään, että hän on syntyessään saanut geenit, jotka ovat antaneet hänelle esim. miehen ruumiin, mutta naisen, miksikä sitä nyt voisi hienosti sanoa, sukupuoliroolin? Vaikea on muuttaa ihmisen synnyinlahjana saatuja geeneja tuputtamalla uskonnolista litaniaa parannukseksi homoudesta tahi lesboudesta? Eikö vastuu vanhempien maailmaansaattamien lasten sexuaalisesta suuntautumisesta ole ensikädessä vanhempien? Miksi tehdä lisää lapsia tähän homoseksuaaliseen ja lesbolaiseen yhteiskuntaan?
Jos kuka niin eero on sanojensa mitainen mies , katotaan tapahtuuko siellä
asioissa elpymistä , hoitumista ja kaikkeen hyvään etenevää.
Mutta kirkolliskokouksissa hän on osoittanut olevansa mies miehen paikalla. Omassa porukassa tietyt seurakuntaa dominoivat persoonat pitävät häntä hanskassaan. Muun muassa eräs lähetysmies, joka on
järjestelmällisesti estänyt hänen asettamisensa lähetysmieheksi.
mutta olen myös sitä mieltä, että jos naiset rupee hallitsemaan seurakunnissa niin, että heistä on pappeja suurin osa, kyllä se todella kohta poksahtaa, eli nyt jo on kuulijakunta kirkoissa vähentynyt.
Suomenmaassa nyt jyllää naiset, on presidentiiä, päämisnisteeiä, turhanpäiväsiä sösöministerettäriä, jotka vain aukovat suutaan kun miehet takanaan sanoo mitä tyehdään.
Ei nainen sovi papiksi, poliisiksi, sotilaaksi, eikä kaikesta valtiossa päättäviin elimiin. Nainen sopii miehelle apuriksi ja kaunistukseksi.
Mutta on hänellä kuitenkin T:rella saarnaajantoimi ja itä lähetyksessa lähetys toimi .
On vähän arka , tai miksi se lasketaan , mutta sehän on vain oikeaa mieltä .
Tuollaisia ei kristityn pitäisi kirjoittaa.
Tämä nyt ei liity puheena olevaan henkilöön, mutta otetaan esimerkki: Jos vaikkapa Paavali olisi pelännyt, niin ei meillä olisi Jumalan sanaa tänään.
Paavalilla oli hyvin usein henki katkolla Jumalan valtakunnan evankeliumia julistaessaa. Pelkuruus Kristuksen evankeliumin julistustyössä on Raamatussa sanottu jopa kadottavaksi synniksi. Pelkurin julistus jää tekemättä vaarallisen uhan edessä. Se seurauksena moni jää pois taivaasta kun ei kuule pelastavaa evankeliumia.
Erilaisssa johtiotehtävissä toiminut mainitussa leikomo- yrityksessä. Toisen tyttäreni kummisetä.
Esikoislestadiolaisuudesa toimii paikallissaarnaajana, sekä Inkerin lähetystyössä lähetyssaarnaajana.
Ja lisäksi kirkolliskokousedustajana.
Kyllä mä vähän nyt puolustan oma sukupuoltani! Ei se nyt ihan noinkaan ole kuin sanot.
Monissa johtotehtävissä nainen on aivan paikallaan, on jämptimpikin kuin moni mies! Olen myös kuunnellut sekä nais- että miespappien saarnoja (vaikka en olekaan naispappeuden kannattaja, jos nyt niin voi sanoa) enkä voi sanoa, että naiset olisivat miestä huonompia siinäkään! Puhumisessa nimittäin - muusta en tiedäkään, koska en tiedä papin työstä sen enempää.
Olisi tietysti parasta, että mies olisi mies ja nainen olisi nainen ja sitä sitten toteuttaisivat kumpikin. Aina se vain ei mene niin! Joskus on ukko akan töissä ja akka ukon töissä - olet varmaan lukenut tai kuullut sen sadun. Taisipa mennä hullummin sillä ukolla siinä...Ja se on tosi vanha satu! Mutta se on myös totta, on ollut aina - niin ennen muinoin kuin nykyäänkin!
johtuisikon se minun naispapin arvostuksen puute siitä, koska lapsena muistan naapurin hartaushetkessä oli vanha kunnon ystävällinen rovasti sitä pitämässä,ja sain jopa siloin karamellinkin häneltä. Olin silloin tuollainen hevosen pään kokoinen nassikka. Sellaista pappia minä pidän pappina, en ainoastaan sen karamellin vuoksi, vaan hänen ystävällisyytensä ja sen kun hän tuli tupaan, hänessä huokui sisäinen lämpö ja tunne, että hän on lähellä Jumalaa.
Nuoruudessani myöskään ei vielä ollut naispappia, että tuo naispappi kuvaa minulle enemmänkin hellan ääressä puuroa keittävää äitiä. Ei sen puoleen, jos kerran miehet loppuu seurakunnasta, niin täytyyhän ne kirkolliset toimitukset jonkun hoitaa. Mutta ei takuulla akat itke naispapin puheista, niin kuin miesten. Johtuneeko sekin siitä, että Jeesus oli mies. Ja mieshahmon moni Jumalastakin löytää.
No nyt tuli taas hölötystä tarpeeksi toisten harmiksi.
On tosiaan tullut aika, jolloin miehet lykkäävät vastuun naisille ja heittävät vapaalle. Paavalin aikana tuli saarnaajalle usein solmuruoskasta paljaalle perseelle torilla. Mänttihän Paavali olisi ollut, jos olisi naisia asettanut moiseen tehtävään.
nais ja miesasioista. Vaimoni, joka on kaikessa minua viisaanpi ja älykkäämpi, niin hän kertoi, kun on ollut monissa tehtävissä, missä hänellä on ollut mies ja naisaesimiehiä. Hän sanoi, kyllä mies esimies on parempi, asialisempi ja reilumpi. Naispomot ovat niin toisilleen, ja myös naisalaisilleen kateellisia, ja puolueellisia, että itkeä pillittävät vähästäkin. Ja ovat hyvin pitkävihaisia.
On minullakin ollut yksi naisesimes. Mutta hän ei oikein minusta tykännyt, kun minä sanelin aina oikeat ja suorat sanat hänen kierouksilleen. Hän oli muuten lähellä lestaadiolaisuutta, lestaadiolaisen lapsi.
olivat tehneet moisen kurituksen vuoksi ? Olisiko nyt sitten huonoille maallikkosaarnaajille tehtävä samoin. Minä tuun kattoo, jos sellaista esitystä rauhanyhdistyksessäkin pidetään.
Olikin puhe vain saarnoista - olen kuullut monta tyhjänpäiväistä miespuolisen papin pitämää saarnaa näes. Ja taas nainen on voinut puhua hyvin.
Mutta se on totta, että mies on turvallisempi ikään kuin - siis jos hän oikeasti on sitä, koska aina ei ole! Olin tässä muutama aika sitten naapurikunnan kirkossa, jossa oli oikein mahtava kirkkoherra. Hänessä oli juuri sitä mitä mainitsit noiksi ominaisuuksiksi, josta tärkein varmaan on sisäinen lämpö sinun sanojasi lainatakseni. Ja eräissä hautajaisissa taas nainen siunasi vainajan, mutta sitten muutamin sanoin eräs ystävä muisteli vainajaa. Ystävä oli siis mies - ja mikä valtaisa ero oli tässä! Puhujan rauhallisuus ja miehekäs puhetyyli jo aivan kuin mitätöi siunauspuheen (se niinkuin unohtui), vaikka vain Raamatun tekstejä siinä siunaaja lausui. Hmm...Ihmettelin sitä tunnetta kovasti. Voiko näin tulla vaikka petkutetuksi? Siis näinkö vähällä voivat ulkoiset tekijät vaikuttaa koko tilanteeseen? Koska voisihan tässä pahantahtoinen käyttää olemuksensa tuomaa arvovaltaa aivan väärinkin (ei tässä tapauksessa todella käyttänyt!).
Mutta miksi pitäisi sitten itkeskellä puheiden takia tai johdosta - olisiko se sinusta tärkeää? Nimittäin akkojen itku? Eikö miesten ollenkaan? Onko se jokin osoitus hyvästä puheesta, jos akka itkee?
Voipi olla totta tuo - mutta mietitääpäs mitä nyt sitten, kun naisia on meidän maamme johdossa...?
Katsellaan nyt sitten, onko tulevaisuus riitaa ja epäsopua vai mitä lienee. Yleensä sotia ovat saaneet aikaan miehet kylläkin.
Mutta ehkä hyväksytään se, että kuitenkin ihmiset ovat yksilöitä eikä heitä oikeastaan voi niputtaa edes sukupuolensa mukaan mihinkään.
Naisen asema oli aika tavalla erilainen tuohon aikaan. Vaikka olihan silloinkin vaikutusvaltaisia naisia.
Minä olen kyllä henkilökohtaisesti alkanut yhä enemmän pitämään Paavalin kehotuksesta naisille - siis siitä, missä naisia kehotetaan elämään hiljaisuudessa. Se tuntuu tosi mahtavalta.
Vaikka onkos tämä nyt sen hiljaisuuden rikkomista tämä nettikeskustelu?
Ei sitätäkään olisi pitänyt kirjoittaa : Jos ei liity tähän niin mihin , sanot että jos Paavali olisi pelännyt , niin ei olisi meillä Jumlansanaa tänään ,,, Valhe se on , kaikki muut apostolit , ja Evankelistat kirjoittivat kuitenkin .
Siksi toiseksi Ennen Jeesustakin oli Jumalan sanaa ... Vain Paavalin kirjoitukset olisivat jääneet ,,, Silloin
oli Jeesuksen käsky sanalla annettu Paavalille se usko jolla , loppui kristittyjen vainoaminen , Jeesuksen käsky
siitä että Paavali sai suorittaa tehtäväänsä Oikein ja terveenä , eikä kukaan voinut häntä listiä ennenaikaa
Se tuli sitten Roomassa .0067.
Se on aivan oikein , että kaikki saavat keskustella/ kirjoitella ja tuoda asioita esiin .
Minä olen aika kauan jo pitänyt Paavalista , ja hänen kirjestä , minulla oli jopa nuoruudessa
Naisystävä joka luki teologiaa , se ei silloin käynyt yksiin , mutta se asia ei kuulunut tähän.
Nainen on lähelläni hyvin arvostettu henkilö. Olen oppinut kuuntelemaan vaimoani suurella mielenkiinnolla. Monet ystävistäni ovat naisia, naisessa rakastan hänen kykyään sukeltaa tunteiden maailmaan ja opettaa myös miehelle tuntemaan ja tunnistamaan tunteitaan. Vaimollani on karismaa ihmistuntemuksessa, päivät hän työskentelee vaikeiden dementikkojen kanssa, heidän kodeissaan. Iltaisin kuuntlen häntä, voisi leikillisesti sanoa, että tunnen hänen "värikkäät" asiakkaansa. Jos eteen on tullut hamillisia rasittavia tilanteita minä kuuntelen häntä pitkään kun hän purkaa päivän pakettia. Ihanampaa vaimoa ei voisi olla.
Vaimon ei siis missään tapauksessa pidä olla hiljaa. Mutta niin kuin Raamattu sanoo vaimo kunnioittakoon miestänsä. Vanhassa 1776 käännöksessä sanotaan että peljätköön, se on väärä suomennos, kukkioitus on oikea suomennos.
Miksi ennen vanhaan oli niin hyviä kertomuksia ? tai satuja ?
Niitä oli siksi kun oli aikaa kehittää , ei ollut tv:tä joka vie ajan
tarinoiden kehittämiseen , kun sattui hyvä alku , sitä paranneltiin
useampana iltana, kunnes se oli hyvä , kerron yhden .
Olipa kerran Leijona ja Karhu , leijona kysyi karhulta kuka on vahvin maailmassa, karhu vastaa "mies"
Leijona kysyy mistä sellaisen miehen voi tavoittaa , karhu sanoo kävele tietä myöten kyllä se tulee vastaan
leijona kulki muutaman kilometrin, tuli ukko vataan , leijona kysyi oletko sinä mies, En vastasi ukko , minä
olen jo paremmimkin miehen loppu , leijona käveli taas kilometrin , tuli nuori poika vastaan , leijona kysyi
oletko sinä mies , En vatasi poika, minä olen vasta miehen alku, leijona käveli pari kilometriä tuli kasakka
hevosella vastaan , leijona kysyi oletko sinä mies , kasakka vastasi kyllä, Leijona kysyi saanko minä karjaista
kasakka sanoi kyllä se käy , ja leijona karjaisikovin hevon putosi polvileen , kasakka kysyi saanko minä sylkäistä
kyllä sanoi leijona , mies otti pistoolin ja täräytti leijonaa silmien väliin .Näin oli todistettu mies vahvemmaksi .
Opettele lukemaan. Arkuus oli tuo sana, arkuun oli kirjoitusvirhe. Ja arkku josta sinä kirjoitit on täyttä paskaa.
Johtui mieleeni että onko kukaan kuullut jonkun homon tehneen parannuksen ja että olisi vielä päässyt homoudestaan??
... myös esikoislestadiolaisuudessa. Ensin se vähän hämmensi kun saarnaajaystäväni kertoi 10-15 vuotta sitten.
Ainakin yhdestä henkilöstä Seppo Jokinen kertoi, että tätä oli parantunut pitkän terapiajakson jälkeen. Meni sitten avioon ja sai lapsiakin. Mutta harvinaista se on joka tapauksessa. Homoja on siis uskovissakin tuo 3:sen %, niin kuin keskimäärin muussakin väestössä. He vain eivät homoile toisten homojen kanssa vaan pidättäytyvät seksuaalitarpeissaan. Raskas tie se on epäilemättä, elää uskossa homona. Tässä sairaudessa on monenlaisia välimuotoja toki, siis ns. biseksuaaleja. Aina muistan Ruukku-ajoilta 17v. surullisen homopojan,
hän valitti ja suri sairauttaan. Kertoi että kun hän näkee naisen on vaikutus samanlainen kun näkisi lihapalan kaupan myyntitiskillä. Se on todella kamala sairaus, kun se oikein paha on. Monenlaista sosiaalista eristäytymistä ja häpeää. En yhtään ihmettele että häpeä on monilla muuntumut häpeämättömyydeksi.
Ammattiauttajat ovat kertoneet että häpeä voi näyttäytyä silmiinpistävänä häpeämättömyytenäkin, vaikka on häpeää.
Uskovat homot jotka kamppailevat sairautensa kanssa, tarvitsevat paljon meidän kaikkien esirukouksiamme. Ja rakkauttamme, että jaksaisivat uskossa kilvoitella näitäkin synnin kiusauskia vastaan. Herra ole heidän kanssaan, varjele heitä synnistä, anna heille uskoa toivoa ja rakkautta. Pyhä Jumala kuule rukouksemme Poikasi Jeesuksen nimessä. Aamen.
Että siltäpuolelta tulee kovin montaa , mutta jos joku tulee toivotan tervetulleeksi ,
ja sanon kuin eräs vanha joka on jo päässyt lepoon , jokainen tulee uskollaan autuaaksi
jos kerran muutenkin tulee . He ovat niitä jotka saavat kärsiä paljon , että heitä voisi
auttaa jos tietäisi miten .
hmm... valkaisi hieman ajatuksiani tuo kirjoituksesi. olen jonkun verran tekemisissä parin homon kanssa ja olen ajatellut että minun pitäisi rukoilla heidän puolestaan mutta epäuskoni tähden olen ajatellut että ehkä homo on jo Jumalasta liian kaukana ja aidon mahdottomuuden takana. Kuitenkin Jumala on kaikkivaltias ja kaikkivoipa jolle mikään ei ole mahdotonta.
Mä taas olen ajatellut, että en uskalla rukoilla itseni puolesta, koska olen niin kaukana Jumalasta vain olemalla minä - niin synnin syvyyksin joskus kurkistelen, vaikka vain ajatuksissani...Eivätkö armottomuus ja ylpeys ja kateus ja silkka viha ole niitä pienimpiä syntejä - eiväthän?
Onkohan näissä syntiluokituksissa meillä jotain oppimisen aihetta?
Sinäkään et ole vielä tullut tuntemaan TODELLISTA syntiäsi.
Tulitikun varastanut henkilö on yhtä syntinen, kun kymmenen ihmistä tappanut henkilö.
Kumpikin menee helvettiin että rojahtaa, ilman uskoa Kristukseen. Mutta jos he kääntyvät Kristuksen puoleen, he pääsevät taivaaseen. Ketään ihmistä ei tapeta sattumalta eikä Jumalan sallimatta, tämä on
saletti. Murhaaja tekee siis vain hänelle uskotun tehtävän ja poistaa Jumalan tarkoittamat henkilöt elävien kirjoista. Syystä jota kukaan meistä ei tiedä.
olin sanomassa - ettei voi luokitella homoutta suuremmaksi synniksi kuin muitakaan syntejä!
Mutta että murhaaja tekisi uskotun tehtävän - sitä en kyllä purematta niele! Ei murhaaminen ole lähtöisin Jumalasta. Ehkä Hän sallii sen tapahtua, mutta että Hän toimisi niin - eieiei! Voisihan sitten ajatella, että itsemurhaajakin vain poistaa maailmasta Jumalan tarkoittaman henkilön. Ehkä niin voi joku ajatellakin oikeasti - siis toteuttaessaan kamalan tekonsa. Että mähän olen vain tämmöinen "vahinko" ja "erehdys" ja nyt sitten korjaan sen asian.
Homous on tykkänään eri asia, kun homoilu, eli homoseksuaalisen tarpeen tyydyttäminen.
Sukupuolineutraalista parisuhteesta puhuminenkin, saati sellainen teko, on jo paljon enemmän kun synti,
se on luonnonvastaista. Siinä on niin kova rangastus, että helvettiin joutuu teon hyväksynytkin henkilö, ei ainoastaan tekijä.