Ajattelin tänne kirjoittaa, kun tuntuu että tuttava piirissä kuulen vain mollauksia ja kritisointia huomattavasta ylipainostani. Aiemmin asia on minua hävettänyt, joten nyt otin itseäni niskasta kiinni ja ajattelin kertoa tavoistani ja puhua painostani sitä kaunistelematta.. Eli olen 17 vuotias nuori naisen alku, 173cm pitkä, ja vaikka häpeän sanoa sitä ääneen, niin painan 113kg.. Painoindeksini on siis 37.8, jonka mukaan minut luokitellaan VAIKEASTI ylipainoiseksi, luojankiitos painoindeksini ei kuitenkaan VIELÄ ole yli 40, jolloin minut luokiteltaisiin SAIRAALLOISEN ylipainoiseksi..
Ystäväni eivät ylipainosta välitä, mutta vähän väliä kuulen kommentteja mm. äidiltä, isoveljeltä, pikkusiskolta, isovanhemmilta ja kiusaajilta siitä, kuinka minun pitäisi muuttaa elämän tapojani jotta näyttäisiin kauniimmalta ja voisin terveemmin. Aiemmin itsetuntoni oli niin huono että olin varma etten elämäni aikana koskaan pääse eroon esim neitsyydestäni, tai etten koskaan tietäisi miltä seurustelu tuntuu. Olin kuitenkin väärässä. Tutustuin mieheen netin kautta, näimme, aloimme seurustella ja asuimmekin hetken yhdessä, joka johti siihen että menetin sen neitsyyteni, josta en uskonut koskaan pääseväni eroon. Kemiamme eivät kuitenkaan kohdanneet, joten 8kk seurustelun jälkeen erosimme joka johti siihen että vaivuin taas itsesääliin että joutuisin elämään loppuelämäni yksin, lihavana, muiden hyljeksimänä..
Näin ei kuitenkaan käynyt. Tutustuin jälleen netissä mukavaan nuoreen mieheen, tapasimme kasvotusten, rakastuimme... Nyt olemme onnellisesti kihloissa. Kuitenkin minusta tuntuu että ylipainoni häiritsee häntä silloin tällöin.. Pari kertaa hän on suutuksissaan päästänyt suustaan asioita.. Esim: "Aina kun saat rahaa niin meet kauppaan ja ostat suklaata ja sit meet mäkkiin ja veät vähä hampparia ja plaaplaa..." Heti rauhoituttuaan hän pyytää sanomisiaan anteeksi ja sanoo ettei tarkoittanut. Mutta koska hän suutuksissaan sanoo tuollaisia asioita, niin tiedän niiden hänen mieltään jossain määrin kalvavan... Tämä saa itseni elämään pelossa, että vertaako hän minua muihin tai milloin kenties jättää minut ylipainoni takia?..
JATKUU ALEMPANA.......
Ystäväni eivät ylipainosta välitä, mutta vähän väliä kuulen kommentteja mm. äidiltä, isoveljeltä, pikkusiskolta, isovanhemmilta ja kiusaajilta siitä, kuinka minun pitäisi muuttaa elämän tapojani jotta näyttäisiin kauniimmalta ja voisin terveemmin. Aiemmin itsetuntoni oli niin huono että olin varma etten elämäni aikana koskaan pääse eroon esim neitsyydestäni, tai etten koskaan tietäisi miltä seurustelu tuntuu. Olin kuitenkin väärässä. Tutustuin mieheen netin kautta, näimme, aloimme seurustella ja asuimmekin hetken yhdessä, joka johti siihen että menetin sen neitsyyteni, josta en uskonut koskaan pääseväni eroon. Kemiamme eivät kuitenkaan kohdanneet, joten 8kk seurustelun jälkeen erosimme joka johti siihen että vaivuin taas itsesääliin että joutuisin elämään loppuelämäni yksin, lihavana, muiden hyljeksimänä..
Näin ei kuitenkaan käynyt. Tutustuin jälleen netissä mukavaan nuoreen mieheen, tapasimme kasvotusten, rakastuimme... Nyt olemme onnellisesti kihloissa. Kuitenkin minusta tuntuu että ylipainoni häiritsee häntä silloin tällöin.. Pari kertaa hän on suutuksissaan päästänyt suustaan asioita.. Esim: "Aina kun saat rahaa niin meet kauppaan ja ostat suklaata ja sit meet mäkkiin ja veät vähä hampparia ja plaaplaa..." Heti rauhoituttuaan hän pyytää sanomisiaan anteeksi ja sanoo ettei tarkoittanut. Mutta koska hän suutuksissaan sanoo tuollaisia asioita, niin tiedän niiden hänen mieltään jossain määrin kalvavan... Tämä saa itseni elämään pelossa, että vertaako hän minua muihin tai milloin kenties jättää minut ylipainoni takia?..
JATKUU ALEMPANA.......
Vastaukset 12
Vanhimmat
On totta, että aina kun saan rahaa, tulee tili yms.. niin käymme paljon ulkona syömässä, leffoissa (joissa tulee mässäiltyä) ja syön paljon paljon herkkuja. Olen monta kertaa yrittänyt päästä tavoistani eroon, rakastan suklaata, ja kaikkea hyvää, niistä eroon pääseminen on melko hankalaa. Monesti olen päättänyt: *tämä loppu nyt!* ja olen pystynyt olemaan 2-3vk syömättä herkkuja ja elämään terveellisesti, jonka aikana olen hieman kuntoillutkin ja painoa on tuon 2-3vk aikana pudonnut about 3kg, mutta sitten into laihdutukseen taas jostain syystä lopahtaa..
Esimerkiksi nyt painan tuon 113kg. Tasan viikko sitten käydessäni puntarilla, painoin 107.5kg. Sain tilin tuolloin viikko sitten ja kun päästiin hienoihin ravintoloihin niin eiköhän painoni taas viikossa noussut tuon 4.5kg.. Mikä avuksi? Tuntuu että laihduttaminen on minulle mahdotonta. Olin hyvin tyytyväinen kun puntari viimeviikolla näytti minun laihtuneen 4.5kg, mutta nyt petyin nähdessäni sen tulleen takaisin.. En halua rikkoa parisuhdettani tämän vuoksi, enkä halua kihlattuni häpeävän minua. :(
Olin joskus normaali painoinen, ja n. 12 vuotiaana moni sanoi minun olevan niin kaunis että ei olisi ihme vaikka minusta tulisi malli. Minun ollessani pikkutyttö lääkärit sanoivat äidilleni minun olevan todella kaunis. Äiti sanoi lääkäreille takaisin että kaikki pikkulapset ovat kauniita, mutta lääkärit vastasivat "ei, tämä tyttö ei ole samalla tavalla kaunis. tämä tyttö on erityisen kaunis." Pitkiä kauniita sääriäni kehuttiin usein, myös kasvojani, silmiäni ja pientä suppusuutani, joka minulla on edelleen. Edelleen lääkärit ja ystävät sanovat että "jos laihduttaisit normaalipainoon, olisit erityisen kaunis nuori nainen." Ylä asteella olin ihastunut kouluni komeimpaan poikaan, poika tuli luokseni ja sanoi... "Kuule.. Jos laihduttaisit parikymmentä kiloa, lyön vetoa että olisit koulun kaunein nainen. Ja siinä tapuksessa et haaveilis musta turhaa, mutta nyt..."
Ja tiedän itsekkin, jos vain jotenkin pääsisin normaali painoon.. Minun ei enää tarvitsisi pelätä että jos tämän hetkinen rakkauteni jostain syystä menisi puihin, ettenkö saisi enää koskaan ketään toista.. Tiedän, että olisin kaunis. Mutta nämä aivan liiat ylimääräiset kilot, ne peittävät sen kauneuden joka näkyisi ilman niitä. Elämäni olisi monelta kannalta, niin ulkonäöllisesti kuin terveydenkin kannalta paljon parempaa, kuin saisin laihdutettua, olisin tyytyväinen kun pääsisin edes 70-80kg välille.. Miten sen teen? Tuntuu etten ainakaan yksin siihen pysty tai kykene..
Onko ketään joka tuntee samoin? Ketään joka haluaisi yhdessä kanssani ruveta pudottamaan painoa, niin että voisimme pitää yhteyttä, puhelimella, s-postilla, kirjeitse tai jotenkin, ja tsempata toisiamme niin että elämä jonkin verran paranisi.. Siitä olisi minulle paljon apua, ja uskon että hänellekkin, joka apua myös tarvitsee. :)
Ja ellei löydy ihmistä joka kokee samoin ja tahtoo tehdä mahdottomasta mahdollista yhdessä, olisiko kennelläkään joka on päässyt liikakiloistaan eroon, tai parhaillaan sitä yrittää, niin mahdollista kertoa kuinka tässä onnistuu tai miten uskoo onnistuvansa..?
Tämä olisi minulle erittäin tärkeää.. Tahdon elää varhais aikuisuuteni kauniina ja terveenä, niin että on aihetta hankkia hyvä itsetunto, olla onnellinen, eikä tarvitse hävetä ulkonäköään.. :)
Kiitos jo etukäteen! :)
Siis olet vasta 17 vuotias ja nyt jo toisessa parisuhteessa ja olet siis töissä se on aika paljon 17 vuotiaalta tytältä jolla elämä on vasta alussa.
Minä olen sinua paljon vanhempi ja ylipainoinen kahden lapsen äiti,olen avoliitossa ollut jo yli 20 vuotta.
Aloimme seurustella hyvin nuorena ja vieläkin olemme yhdessä,olen lihomut paljon tänä aikana ihan vaan syömällä väärin ja liikummalla vähän.
Puolisoni on joskus humalassa kommentoinut kilojani ja onhan se aika loukkavaa mutta totta,mielummin kuulisin sen selvin paäin.
Nyt olen tilanteessa jossa vaihtoehdot ovat vähissä,ikää tulee ja myös masennus siitä miten paljon painan.
Olen kuukauden aikana vaihatanut ruokavalioni täysin ja aloittanut liikunnan hyvin varovasti.
Muutama kilo on pudonnut ja mieli parantunut sen myötä,pitkä on matka mutta onhan minulla aikaa.
Eihän nämä kilotkaan ole hetkessä tulleet joten ei ne heti lähdekkään.
Jos haluat jutella lisää laita s posti osoittessi otan sinuun yhteyttä ja tsempataan toisiamme,ja mukavaa loppu kesää sinulle.
[email protected]
Ymmärsinkö oikein että olet ikävuosien 12 ja 17 välillä lihonut paljon? Oletko hemmotellut tai lohdutellut itseäsi jostakin syystä itseäsi kovasti syömisellä ja makealla?
on paljon muuallakin kuin ylipainossa, joka on vain oire jostain.
On erikoista, että jo 17-vuotiaana on asunut miehen kanssa 8 kk ja ei siinä kaikki, vaan on jo toisen kanssa kihloissa. Haet nyt jotain hyväksyntää, jota pienenä sait sitten kauneutesi kautta, vaikka on vaikea uskoa, että kukaan lääkäri sanoisi jotain tuollaista... taitaa olla äitisi keksmä juttu.
Mutta kukaan ei voi laihduttaa puolestasi eli turhaan täältä kyselet. Suosittelen terapiaa.
Minulla ei todellakaan ole mitään muuta ongelmaa! Päässänieiolemitäänvikaa ja olen kyllä joo tähän ikään mennessä ehtinyt kokea ja nähdä kaikenlaista. Ex-poikakaverini asui aivan eripuolella suomea kuin minä joten olisi tullut hyvin kalliiksi maksaa junamatkoja joka viikonloppu.. Ja koska olen muutenkin itsenäinen ollut hyvin nuorestaasti, niin minulle tuo poikakaverin luokse muutto ei todellakaan ollutmikään ongelma, eikä myöskäänäidilleni, sillä hän tietää minun pärjäävän hyvin, ja kokeneen elämän aikana niin paljon vastoinkäymisiä että ne ovat 100% varmasti minua kasvattaneet. Eiköhän äiti tunne tyttärensä. Ja nelääkäreiden puheet eivät todellakaan ole mitään äidin keksintöjä...
Mutta mikässiinä, sinähän tunnet minut erittäin hyvin näin yhden viestin perusteella ja voit tuomita vaikket minusta mitään tiedäkkään? :) Tai sitten olet joku joka jostain syystä vihaa ylipainoisia ja itselläsi on ongelmia mielenterveytesi kanssa? Menehän itse sinne terapiaan, mars mars... :)
Kyllä teillä on äitisi kanssa molempine päässä vikaa, sinulla siksi ettet näe ongelmiasi ja äidilläsi siksi että päästi vain 17-vuotiaan asumaan nettituttavuuden kanssa. Ja sekään ei ole tervettä, että takerrut entiseen kauneuteesi, lapset ovat yleensä kauniita, eikä lasten sääriä katso lääkäritkään onko ne kauniit vai ei. Epäilenkin, ettet ymmärrä itsekään mitä kirjoittelet.
Kyllä sinä olet juridisesti ja henkisesti vielä lapsi. Ja jos 16-vuotiaanan olet muuttanut avoliittoon niin en ymmärrä. Omaa tytärtäni en päästäisi ennen 18 ikävuotta avoliittoon, olkoon laiha tai lihava. Eikä 18-vuotiaskaan ole vielä kovin kypsä.
Laihduttaminenhan on periaatteessa yksinkertaista. Syödään vain vähemmän kaloreita kuin kulutetaan. Mutta käytännössä se on vaikeaa. Pitäisi osata syödä niin, että pienestä kalorimäärästä huolimatta pysyisi kylläisenä, eikä siten sortuisi mässäilemään. Olotilan pitää olla tyytyväinen, muuten lahduttamista ei jaksa pitkään.
Itse olen kokeillut monenlaista laihduttamista, mutta nyt näyttäisi siltä, että olen löytänyt itselleni sopivan tavan. Olen alkanut tehdä ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa. Siitä näen minkälaisella syömisellä laihdun ja minkälaisella lihon ja minkä verran minun on liikuttava. Tuollainen konkreettinen juttu auttaa ainakin minua laihduttamisessa. Netistä löytyy ilmaisia päiväkirjoja, jotka laskevat kaloritkin puolestasi, kun vain valitset valikosta mitä olet syönyt ja miten olet liikkunut. Tätä olen itse käyttänyt: http://kiloklubi.fi/ Kiloklubiin pitää rekisteröityä käyttäjäksi, jotta omat tiedot säilyisivät, mutta sen käyttö on täysin ilmaista.
Oletko kirjautunut käyttäjä kiloklubilla? Onko se turvallinen?
Olen minä sinne rekisteröitynyt. Tuskin se sen vaarallisempi paikka on kuin joku keskustelupalsta mihin pitää rekisteröityä. Omia käyttäjätunnuksia tarvitaan siihen, että päiväkirja pysyy tallessa ja siihen pääsee vain niillä omilla tunnuksilla.
Kyllä se taitaa olla vaikea löytää fiksuja kumppaneita.