istukkabiopsia

Mulla on kokemusta sekä istukkänäytteestä (viime helmikuussa) että lapsivesinäytteestä (2009 huhtikuussa). Näistä kahdesta lapsivesinäytteenotto oli hieman miellyttävämpi kokemus. Mulla näytteet on otettu Helsingin naistenklinikalla.

Ensiksikin tiedoksi, että jos naistenklinikalle menette, niin siellä on usein ajat myöhässä (tosin siellä sanotaankin, että kyseessä on vain arvio vastaanoton ajaksi). Viimeeksi siellä käydessäni meidät otettiin vastaan lähes kaksi tuntia oletetun ajan jälkeen...

Ennen näytteen ottoa lääkäri ultraa sikiön ja istukan sijainnin ja tarkastaa, että voidaanko näyte ylipäänsä ottaa. Joskus istukka on sellaisessa paikassa, ettei näytteenotto onnistu. Esim. Sikiö tai suolet saattavat olla tiellä.

Jos näyte voidaan ottaa, niin vatsasi putsataan ja avustava henkilö pitää ultralaitetta ja lääkäri ottaa näytteen. Näyte otetaan pitkällä neulalla. Ensin lääkäri pistää onton neulan istukkaan asti ja tämän jälkeen neulan sisälle pujotetaan itse "näytteenottoneula" ja istukasta imaistaan pieni määrä nestettä. Pistäminen tuntuu hyvin epämiellyttävälle, mutta ei se suorastaan satukaan. Neula saattaa näyttää aika hurjalle, sillä se on tosiaan varsin pitkä... Mielestäni lääkäri viimeeksi "ronkkasi" neulalla eli tuntui hieman sille, että neula liikkuisi sisällä/raapisi sisällä. Multa istukasta piti kolme kertaa imaista nestettä, jotta sitä saatiin tarpeeksi.

Minun kohdallani istukkanäytteen otto onnistui ainoastaan, kun vatsaani painettiin suht voimakkaasti, niin että kohtu nousi oikeaan asentoon.

Lapsivesinäytettä otettaessa ei ylimääräistä "painamista" tarvittu ja muistaakseni silloin ei käytetty kahta eri neulaa ja lisäksi yhdellä imaisulla saatiin tarvittava määrä nestettä.

Jälkikäteen pistoskohta oli hieman arka, mutta mitään sen kummempia oireita ei ollut.

Jos haluat kysellä jotakin, niin voin yrittää vastata.